Анна Ахматова
Клевета
Ja kaikkialle parjaus kulki kanssani, kuulin sen matelevan uneeni, se ryömi perässäni julman taivaan alla, kun kuolleessa kaupungissa harhailin etsien leipää ja suojaa jostakin. Kaikkien katseissa on sen heijastus kuin petos tai kuin viaton kauhistus. Minä en pelkää sitä. Luja vastaus minulla on sen huutoon jokaiseen. Mutta ennalta näen aamun varhaisen, kun joukko ystäviä saapuu luokseni, kylmälle rinnalleni laskee ikonin, häiriten itkullaan syvää untani, ja parjaus huomaamatta menee vereeni, ja perättömäin loukkausten listaa alkaa ladella sen kyltymätön suu, sen ääni sielumessuun punoutuu, kaikki joutuvat sen houreen kuulemaan eivätkä pysty toinen toistaan katsomaan, ja hirveään tyhjyyteen jää ruumiini, ja viimeisen kerran palaa henkeni kaikessa maallisessa heikkoudessaan, ja lentäessään ulos aamuhämärään säälii villinä maata, jonka joutuu jättämään. |
И всюду клевета сопутствовала мне.
|
1 (14). 1922
Перевод на финский Marja-Leena Mikkola
2 пинга