Anna Ahmatova * Laulu viimeisestä kohtaamisesta

Suojaton sydän kylmeni,
mutta kevein askelin lähdin.
Vasemman käden hansikkaan
vedin oikeaan käteeni.

Portaita näytti riittävän,
vaikka tiesin: kolmehan niitä!
Syksy kuiskaili vaahteroissa:
”Tule, kuole kanssani!

Minut petti julma kohtaloni,
synkkämielinen, oikukas.”
”Niin minutkin, rakas ystävä!
Kuolen kanssasi.”

Laulu viimeisestä kohtaamisesta.
Käännyin katsomaan pimeää taloa.
Vain makuuhuoneesta kajasti
kylmäkiskoinen kynttilänvalo.

Так беспомощно грудь холодела,
Но шаги мои были легки.
Я на правую руку надела
Перчатку с левой руки.

Показалось, что много ступеней,
А я знала — их только три!
Между кленов шепот осенний
Попросил: «Со мною умри!

Я обманут моей унылой
Переменчивой, злой судьбой».
Я ответила: «Милый, милый —
И я тоже. Умру с тобой!»

Это песня последней встречи.
Я взглянула на темный дом.
Только в спальне горели свечи
Равнодушно-желтым огнем.