Рассказ из серии «Жизнь как история«, где на простом финском рассказывается о повседневной жизни обыкновенных финнов.
Tuuli parantaa maailmaa
Synnyin pienessä länsirannikon kaupungissa 1980-luvun alussa. Vanhemmat erosivat kuitenkin pian syntymäni jälkeen, joten asuimme isoveljeni ja äitini kanssa kolmestaan. Äiti oli opettaja, enkä tykännyt, kun koulussa muut lapset kiusasivat minua sen vuoksi. Ala-asteella olin paljon omissa oloissani ja kirjoittelin runoja pikku vihkoihin. Yläasteella huomasin olevani erilainen kuin muut luokkani oppilaat. Ketään muuta ei tuntunut kiinnostavan eläinten oikeudet, ympäristökysymykset tai ihmisoikeusrikkomukset. Murehdin maailman tilaa ja olin vielä yksinäisempi kuin ala-asteella.
Kahdeksannella luokalla tutustuin Luontoliittoon. Luontoliittolaisilla oli samantapaisia ajatuksia kuin minullakin. Aloin kulkea heidän kokouksissaan ja sain sieltä paljon uusia ystäviä. Aloin pukeutuakin eri tavalla.
Lukiossa liityin myös Amnestyyn ja aloin toimia koulumme Amnesty-aktiivina. Amnestyn kautta olen kokenut, miten paljon ihmisoikeusasioihin voi vaikuttaa, jos vain on aikaa ja halua auttaa. Kirjoitamme kirjeitä ja sähköpostiviestejä mm. mielipidevankien puolesta ja pyrimme keräämään lisää jäseniä Amnestylle.
Tällä hetkellä olen siis aktiivisena toimijana sekä Luontoliitossa että Amnestyssä. Olen juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja pyrin yliopistoon opiskelemaan biologiaa tai aluemaantiedettä.
Перевод на русский язык:
2 пинга