Религия, в нашем случае христианство, является одним из краеугольных камней европейской цивилизации, к которой относится и Финляндия (и Россия, кстати, тоже — хотя многие по обе стороны новой линии разделения и ставят это под сомнение — но напрасно…) Поэтому знать о том, как христианская религия описывается финским языком, не просто можно, но и нужно, даже и людям, от религии далёким. В этом поможет книжка финского автора Пертти Райала, написанная на упрощенном финском (selkokieli).
Lukijalle
Tiedätkö, kuka oli Jeesus ja mitä hän opetti? Jeesus eli maailmassa noin 2000 vuotta sitten. Hänen elämänsä oli ihmeitä täynnä. Monet ihmiset uskoivat, että Jeesus on Jumalan Poika. Jeesuksen toiminta synnytti kristinuskon. Pienestä alusta se kasvoi maailman suurimmaksi uskonnoksi.
Kirja Selkoa kristinuskosta kertoo Jeesuksesta ja hänen elämästään. Kirja antaa myös hyvän yleiskuvan kristinuskon synnystä ja kristillisestä uskosta. Lisäksi saat kirjasta perustiedot kansankirkostamme, Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja sen seurakunnista.
Kaste, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen ovat seurakunnan järjestämiä kirkollisia toimituksia. Myös niistä saat kirjasta tietoa. Kirjasta voit lukea myös kristillisistä juhlista, joulusta, pääsiäisestä ja helluntaista.
Kirja on kirjoitettu selkosuomeksi. Siinä kerrotaan ymmärrettävästi kristinuskon sanomasta ja kristillisestä kirkosta.
Kirjan lopussa on sanasto. Siihen on koottu Raamatun ja kristinuskon tärkeitä sanoja ja käsitteitä.
Kristinuskon tarina on ihmeellinen. Pienestä alusta kasvoi maailman suurin uskonto. Kristittyjä on nykyään noin 2,4 miljardia.
Tervetuloa kristinuskon maailmaan!
Pertti Rajala
I
KRISTILLINEN KIRKKO SYNTYY
1. Tiedätkö, kuka on Jeesus?
Tietomme Jeesuksesta ovat suurimmaksi osaksi peräisin Uudesta testamentista. Uusi testamentti on kristittyjen pyhän kirjan eli Raamatun toinen osa. Myös muissa vanhoissa kirjoituksissa mainitaan Jeesus. Nykyisin tutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesus on oikeasti elänyt noin 2000 vuotta sitten.
Jeesuksen syntymä
Jeesuksen elämä oli täynnä ihmeitä. Ihmeet alkoivat jo ennen hänen syntymäänsä. Enkeli ilmestyi Marialle, joka oli neitsyt. Enkeli ilmoitti, että Marialle syntyy poika, jota kutsutaan Jumalan Pojaksi. Maria oli kihloissa Joosefin kanssa.
Enkeli ilmestyi myös Joosefille ja kertoi, että Maria synnyttää pojan. Joosefin piti antaa pojalle nimeksi Jeesus. Nimi Jeesus tulee heprean kielestä ja se tarkoittaa ’Herra pelastaa Enkelin mukaan Jeesus pelastaa kansansa sen synneistä.
Joosef ei ollut Jeesuksen isä, vaan Maria oli tullut raskaaksi Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tästä huolimatta enkeli kehotti Joosefia ottamaan Marian puolisokseen.
Jeesus syntyi Palestiinan Betlehemissä ja kasvoi Nasaretin kaupungissa. Jeesus oli juutalainen. Kun Jeesus syntyi, juutalaiset kuuluivat Rooman valtakunnan alaisuuteen. Tuohon aikaan Augustus oli Rooman keisari.
Jeesuksen lapsuus
Tiedämme vain vähän Jeesuksen lapsuudesta. Raamatussa on kertomus siitä, kun Jeesus oli 12-vuotiaana pääsiäisjuhlilla. Juhlat olivat Jerusalemissa, ja Jeesus oh siellä vanhempiensa kanssa. Jerusalemissa Jeesus meni temppeliin, missä hän kuunteli temppelin opettajien opetuksia Jumalasta. Hän kyseli opettajilta vaikeita kysymyksiä ja osasi myös vastata opettajien kysymyksiin.
Temppelin opettajat ihmettelivät, kuinka pieni, vain 12-vuotias poika osasi puhua Jumalasta samalla tavalla kuin he, vanhat ja viisaat opettajat.
Jeesus aloittaa toimintansa
Varsinaisen toimintansa Jeesus aloitti noin 30-vuotiaana. Toiminta kesti muutaman vuoden ajan. Jeesus opetti ihmisille Jumalan valtakunnasta ja teki monia ihmetekoja.
Jeesus opetti ihmisiä ja puhui suurille kansanjoukoille. Hän teki ihmeitä ja muita huomiota herättäviä tekoja. Hän paransi sairaita ja jopa herätti kuolleita. Jeesuksen teot hämmästyttivät ihmisiä.
Jeesus myös julisti ihmisten syntejä anteeksi. Synti on sitä, että ihmiset eivät usko ja luota Jumalaan. Se on myös ajatuksia, sanoja ja tekoja, jotka ovat pahoja ja itsekkäitä.
Jotkut ihmiset ajattelivat, että Jeesus tekee näin itsestään Jumalan vertaisen. Vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi.Monet kuitenkin seurasivat Jeesusta ja uskoivat häneen. Monet uskoivat, että Jeesus on Jumalan Poika, aivan kuten enkeli oli Marialle sanonut. Ennen Jeesuksen syntymää enkeli sanoi Marialle, että Jeesusta kutsutaan Jumalan Pojaksi.
Jumalan valtakunta
Jeesus julisti ihmisille, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Jeesuksen oma toiminta oli tästä merkki. Jeesus paransi sairaita ja antoi ihmisten syntejä anteeksi. Tämä todisti Jumalan valtakunnan voitosta.
Toisaalta Jumalan valtakunta on vasta edessäpäin. Tuo valtakunta ei ole mikään maallinen valtio, vaan se tarkoittaa Jumalan hallintavaltaa. Jumalan valtakunta tulee lopullisesti vasta tulevaisuudessa, aikojen lopussa.
Jeesus kutsui ihmisiä Jumalan valtakuntaan ja sanoi, että hän itse on portti tuohon valtakuntaan. Jeesus tarkoitti tällä sitä, että Jumalan valtakuntaan pääsee vain hänen avullaan. Jeesus kutsui kaikkia Jumalan valtakuntaan: lapsia ja aikuisia sekä rikkaita ja köyhiä.
Vuorisaarna
Kaikessa toiminnassaan Jeesus neuvoi ihmisiä elämään uudella tavalla. Hän kehotti ihmisiä jopa rakastamaan vihollisiaan.
Jeesuksen tunnetuinta puhetta kutsutaan Vuorisaarnaksi. Sen sanoma on puhutellut ihmisiä eri aikoina. Se puhuttelee ihmisiä yhä tänäänkin, kahden tuhannen vuoden jälkeen. Vuorisaarna sisältää monia Jeesuksen tärkeimmistä opetuksista ja muun muassa Isä meidän -rukouksen.
Vuorisaarnassa Jeesus antaa ihmisille tärkeän elämänohjeen:
— Tee muille ihmisille sitä, mitä haluat, että he tekevät sinulle.
Tämä ohje on saanut nimen ’’Kultainen sääntö”.
Vuorisaarnassa Jeesus opetti:
— Eläkää sovussa keskenänne. Rakastakaa lähimmäisiänne.
— Puhukaa totta.
— Pyytäkää toisiltanne anteeksi, kun olette tehneet pahaa.
— Antakaa anteeksi, kun joku sitä teiltä pyytää.
— Olkaa ystävällisiä toisillenne, auttakaa toisianne.
— Älkää huolehtiko turhaan. Katsokaa taivaan lintuja. Niistäkin taivaallinen Isänne pitää huolen.
— Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
— Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin poskesi. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Matteus 5-7
Isä meidän -rukous
Rukous on ihmisen puhetta Jumalalle. Rukouksessa ihminen saa kääntyä Jumalan puoleen ja esittää hänelle kaikki asiansa.
Rukouksen ulkoiset muodot eivät olleet Jeesukselle tärkeitä. Sen sijaan tärkeää on oikea sydämen asenne. Rukous on henkilökohtaista puhetta Jumalalle. Siihen ei tarvita hienoja tai monia sanoja. Jumala kyllä tietää, mitä tarvitsemme.
Erityistä Jeesuksen rukousopetuksessa oli Jumalan puhutteleminen isäksi. Jumalan puhutteleminen isäksi tarkoittaa, että ihmisellä ja Jumalalla on läheinen suhde.
Isä meidän -rukous on rukous, jonka Jeesus itse opetti seuraajilleen:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Matteus 6:9-13 ja Luukas 11:2-4
Nykyään Isä meidän -rukoukseen liitetään perään vielä seuraava täydennys:
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
Jeesuksen vertaukset
Kun Jeesus puhui ja opetti ihmisiä, hän käytti paljon vertauksia. Vertauksia voidaan kutsua tarinoiksi, joissa on tärkeä opetus. Vertauksessa jokin vieras asia selitetään tutun asian avulla.
Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta vertauksien avulla. Ensin hän kertoi jonkin tarinan tavallisesta elämästä. Sen jälkeen hän selitti, mitä tuo tarina kertoo Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta.
Jeesuksen tunnettuja vertauksia ovat muun muassa Tuhlaajapoika ja Hyvä paimen.
Tuhlaajapoika
Jeesus kertoi isästä ja hänen kahdesta pojastaan. Nuorempi pojista pyysi saada perintönsä etukäteen. Isä suostui tähän, ja poika lähti maailmalle. Siellä poika tuhlasi perintönsä. Tämä vertaus tunnetaan nimellä ’’Tuhlaajapoika”.
— Isällä oli kaksi poikaa. Nuorempi pojista halusi muuttaa pois kotoa. Hän pyysi isältä koko perintönsä, kaikki rahat, jotka hän muuten saisi vasta isän kuoleman jälkeen.
Isä jakoikin omaisuutensa pojilleen. Vanhempi poika jäi kotiin auttamaan isää talon töissä. Nuorempi poika lähti maailmalle. Hän tuhlasi siellä kaikki rahansa. Pian poika oli köyhä. Hänellä ei ollut rahaa edes ruokaan. Silloin hän meni erään miehen palvelukseen, paimentamaan sikoja.
Poika katui, että oli lähtenyt pois kotoaan ja alkoi miettiä, voisiko hän palata kotiin. Poikaa pelotti ja hävetti, mutta hän lähti kuitenkin kotiin. Isä tuli iloiseksi, kun poika palasi, vaikka tämä oli tuhlannut kaikki rahansa. Isä juoksi poikaa vastaan ja otti tämän ilomielin takaisin kotiin. Kotiin palanneen pojan kunniaksi kotona pidettiin suuret juhlat.
Luukas 15:11-32
Tässä kertomuksessa Jeesus tarkoitti isällä Jumalaa.
Jeesus opetti, että Jumala ottaa vastaan kaikki ihmiset, myös sellaiset, jotka ovat joskus hylänneet hänet. Jumala on isä, joka rakastaa ja antaa anteeksi. Hän ei hylkää vaan sanoo: tervetuloa kotiin! Jumala rakastaa jokaista ihmistä.
Hyvä Paimen
Jeesus kertoi opetuslapsilleen kertomuksen, jossa hän vertasi itseään paimeneen.
Jeesus puhui kuulijoilleen:
— Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut. Minulla on paljon lampaita kaikkialla maailmassa. Ne kuulevat minun ääneni, ja he ovat yksi lauma ja heillä on yksi paimen. Minä annan henkeni lampaitteni puolesta. Minun lampailleni ei tapahdu mitään pahaa.
Isä Jumala rakastaa minua, koska minä annan henkeni maailman ihmisten puolesta ja saan sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois.
Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni Jumala käskenyt minun tehdä.
Johannes 10:11-18
Paimen piti Jeesuksen aikana huolta karjasta, esimerkiksi lampaista. Jeesus sanoi, että hän on hyvä paimen, joka pitää huolta omasta laumastaan. Tällä Jeesus tarkoitti, että hän pitää huolen jokaisesta ihmisestä.
Tässä vertauksessa Jeesus myös kertoi, että hän tulee kuolemaan lampaittensa eli kaikkien ihmisten puolesta. Siksi ihmisten ei tarvitse pelätä kuolemaakaan.
Jeesuksen oppilaat eli opetuslapset
Monet ihmiset seurasivat Jeesusta ja uskoivat siihen, mitä hän opetti. Raamatussa Jeesuksen seuraajia nimitetään opetuslapsiksi tai oppilaiksi. Jeesus kutsui mukaansa 12 opetuslasta, joista tuli Jeesuksen läheisimpiä ystäviä.
Pietari
Simon Pietari oli kalastaja. Hänestä tuli kaikkein näkyvin oppilas jo Jeesuksen toiminnan aikana. Myöhemmin Pietarista tuli alkuseurakunnan johtaja. Pietari surmattiin uskonsa vuoksi Roomassa 6o-luvun puolivälissä.
Andreas
Andreas oli Pietarin veli. Hän oli kalastaja kuten veljensä. Andreas mainitaan Raamatun kertomuksessa, jossa hän toi Jeesuksen luo pojan, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa.
Sebedeuksen pojat Johannes ja Jaakob
Veljekset Johannes ja Jaakob olivat Pietarin kanssa Jeesuksen kaikkein lähimpiä oppilaita. Myös he olivat kalastajia. Jaakob oli ensimmäinen apostoli, joka surmattiin uskonsa vuoksi Jerusalemissa. Johannesta on usein pidetty neljännen evankeliumin eli Johanneksen evankeliumin kirjoittajana.
Filippus
Filippus ilmeisesti ymmärsi jo varhain Jeesuksen toiminnan tarkoituksen. Filippus kertoi löytäneensä ”sen, josta Mooses ja profeetat ovat kirjoittaneet.”
Bartolomeus
Bartolomeus tunnetaan myös nimellä Natanael. Kun Bartolomeusta pyydettiin Jeesuksen oppilaaksi, hän osoitti vieläkin yleistä paikkakuntien välistä kilpailua, kun hän epäili ja sanoi: ’’Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”
Tuomas
Tuomas tunnetaan epäilijänä. Hän ei uskonut Jeesuksen ylösnousemista ennen kuin oli saanut koskettaa naulojen tekemiä reikiä Jeesuksen käsissä. Nykyisin hänen mukaansa epäilijöitä kutsutaan ’’epäileviksi Tuomaiksi.”
Matteus
Matteus eli Leevi työskenteli veronkerääjäänä eli ammatissa, jota juutalaiset halveksivat. Jeesus kuitenkin hyväksyi Matteuksen seuraansa. Näin Jeesus osoitti, että kaikki ihmiset kelpaavat Jumalalle.
Jaakob Alfeuksen poika
Jaakobia ei mainita Raamatussa oppilasluettelojen ulkopuolella lainkaan. Tiedämme hänestä vain nimen.
Taddeus/Juudas Jaakobin poika
Matteus ja Markus kutsuvat evankeliumeissa häntä nimellä Taddeus. Luukas taas käyttää hänestä nimeä Juudas Jaakobin poika. Hänestäkin tiedämme vain nimen.
Simon Kiivailija
Simon Kiivailijasta tiedetään vähän. Jotkut arvelevat, että lisänimi ’’Kiivailija” saattaa viitata hänen kiivaaseen luonteeseensa. Lisänimi voi viitata myös siihen, että hän kuului kapinallisten seloottien ryhmään, joka halusi voimakkaasti, että juutalaiset saisivat oman itsenäisen maan.
Juudas Iskariot
Juudas Iskariot huolehti Jeesuksen ja oppilaiden rahoista. Parhaiten hänet tunnetaan siitä, että hän kavalsi Jeesuksen. Kun Jeesus oli tuomittu kuolemaan, Juudas katui tekoaan. Hän ei enää jaksanut elää, vaan tappoi itsensä.
Jeesus kuoli ja nousi ylös kuolleista
Jeesuksen elinaikana jotkut toivoivat, että Jeesuksesta tulisi Israelin kuningas. Tämä herätti epäilyksiä vallanpitäjissä eli roomalaisissa ja juutalaisten johtajissa. He pelkäsivät kapinaa. Jeesus itse kertoi opetuslapsilleen, että hän tulee kärsimään ja kuolemaan kansan puolesta.
Jeesuksen toiminta ja julistus suututtivat juutalaisten ylipapit. He alkoivat syyttää Jeesusta Jumalan pilkasta. Jeesuksen ja ylipappien riita paheni.
Lopulta ylipapit luovuttivat Jeesuksen roomalaisille, jotka tuomitsivat hänet kuolemaan ’’Juutalaisten kuninkaana”.
Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisenä Jerusalemissa Golgatan kukkulalla. Tämän jälkeen Jeesus otettiin alas ristiltä ja hänet haudattiin kalliohautaan.
Ristiinnaulitseminen
Ristiinnaulitseminen oli Jeesuksen aikaan erityisen julma teloitustapa. Ristiinnaulitsemisessa ihminen kiinnitettiin nauloilla käsistä ja jaloista riippumaan ristinmuotoiseen tolppaan. Uhri ei yleensä kuollut heti, vaan saattoi kärsiä ristillä pitkäänkin. Ristiinnaulitsemista käytettiin erityisesti kapinoitsijoiden ja kapinallisten orjien teloittamiseen.
Jeesuksen ristiin kirjoitettiin ”INRI». Se muodostuu latinankielisten sanojen alkukirjaimista: Iesus Nazarenus Rex Iudeorum. Suomeksi se tarkoittaa: ’’Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas.”
Jeesuksen seuraajat olivat hyvin murheellisia, koska heidän opettajansa oli kuollut. He eivät vielä ymmärtäneet, että Jeesuksen kuolema ei ollut kaiken loppu.
Tapahtui nimittäin jotakin hyvin odottamatonta. Kolme päivää Jeesuksen kuoleman jälkeen Jeesuksen seuraajiin kuuluneet naiset menivät Jeesuksen haudalle.
Raamatussa kerrotaan Jeesuksen ylösnousemuksesta: — Viikon ensimmäisenä päivänä naiset menivät katsomaan hautaa. He menivät sisälle hautaan, mutta he eivät löytäneet Jeesuksen ruumista. Silloin kaksi enkeliä ilmestyi heidän eteensä. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Enkelit sanoivat heille: ’’Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei Jeesus ole täällä, hän on noussut kuolleista. ” Muistakaa, mitä hän sanoi teille: ’’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.”
Naiset muistivat tämän, mitä Jeesus oli puhunut. He palasivat haudalta ja kertoivat Jeesuksen oppilaille, mitä olivat nähneet ja kokeneet. Nämä eivät kuitenkaan uskoneet naisia. Jeesuksen oppilas Pietari juoksi haudalle ja katsoi sisään Jeesuksen hautaan.
Siellä hän näki ainoastaan käärinliinat, joihin Jeesuksen ruumis oli ollut kääritty. Pietari lähti pois haudalta ja ihmetteli mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.
Luukas 24:1-12
Jeesus elää
Myöhemmin samana päivänä Jeesus ilmestyi kahdelle opetuslapselle ja sen jälkeen koko opetuslasten joukolle. Opetuslapset pelästyivät suuresti, sillä he luulivat Jeesusta aaveeksi. Jeesus kuitenkin rauhoitti heitä ja sanoi: ’’Minä tässä olen, ei kukaan muu.”
Jeesus myös sanoi: ’’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista. Ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.
Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Luukas 24:39, 44-49
Jeesus ilmestyi oppilailleen kuolemansa jälkeen useita kertoja 40 päivän aikana. Jeesus sanoi heille: ’’Jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.”
Apostolien teot 1:4-5
Tämän jälkeen Jeesus siunasi oppilaat, ja Jeesus otettiin ylös taivaaseen. Oppilaat näkivät, miten pilvi vei Jeesuksen ylös taivaaseen.
Lähetyskäsky
Jeesuksen lähimmät oppilaat lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui:
— ’’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun seuraajikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Matteus 28:16-20
Jeesus antoi oppilailleen tehtävän kastaa ja opettaa ihmisiä, jotta näistä tulee Jeesuksen seuraajia. Tätä tehtävää, jonka Jeesus antoi oppilailleen kutsutaan ’’Lähetyskäskyksi”.
2. Miten kristinusko syntyi?
Jeesuksen oppilaat saavat Pyhän Hengen
Tuhannet ihmiset olivat koolla ensimmäisenä helluntaina. Tuolloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesuksen oppilaiden päälle. Jeesus oli luvannut lähettää Pyhän Hengen oppilaidensa avuksi. Pyhä Henki lohduttaa ja ohjaa Jeesuksen oppilaita, kun Jeesus on kuollut.
Raamatussa kerrotaan, miten Jeesuksen oppilaat saivat Pyhän Hengen:
— Jeesuksen oppilaat olivat yhdessä koolla helluntaina. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus kuin raju tuulenpuuska. Jeesuksen oppilaat näkivät tulenlieskoja, jotka laskeutuivat heidän päälleen. Samalla he tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Silloin Jerusalemissa oli ihmisiä monista maista ja he puhuivat eri kieliä. Kun tämä tuulen puuskan ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä. Kaikki hämmästyivät, koska he kuulivat, miten oppilaat puhuivat jokaisen omaa kieltä.
Jeesuksen oppilas Pietari puhui kaikille kuuluvalla äänellä: ’’Kuulkaa mitä teille sanon! Jeesus oli Jumalan teitä varten valitsema mies. Tämän Jeesuksen te surmasitte. Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta.” Kun ihmiset kuulivat Pietarin puheen, he tunsivat piston sydämessään. He sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’’Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ’’Kääntykää ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.”
Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin. Uskovien joukkoon tuli silloin lisää noin 3 000 henkeä.
Apostolien teot 2:1-41.
Tämän jälkeen Jeesuksen oppilaat alkoivat innokkaasti saarnata evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksesta. He julistivat, että Jeesus on Jumalan Poika, joka kuoli kaikkien ihmisten syntien vuoksi. Se joka tämän uskoo, pelastuu. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Siksi Jeesukseen uskovatkin saavat elää kuoleman jälkeenkin.
Ensimmäiset kristityt
Jeesuksen seuraajat saivat Pyhän Hengen ensimmäisenä helluntaina. Tämä tapahtui noin 2000 vuotta sitten vuoden 30 aikoihin. Ensimmäinen helluntai on kristillisen kirkon perustamispäivä, eli kirkon syntymäpäivä.
Jeesuksen nimeen on liitetty sana ’’Kristus”. Se tarkoittaa voideltua kuningasta, Jumalan Poikaa ja ihmisten Pelastajaa. Jeesuksen seuraajia alettiin myöhemmin kutsua nimellä ’’kristitty”. Sanat ’’kristitty” ja ’’kristinusko” tulevat sanasta ’’Kristus”.
Jeesuksen kahtatoista läheisintä oppilasta ja Paavalia kutsutaan apostoleiksi. Apostolien tehtävänä oli kertoa Jeesuksen elämästä ja opetuksista. He alkoivat julistaa evankeliumia eli ilosanomaa Jeesuksesta kaikkeen maailmaan.
Paavali
Apostoli Paavali oli tärkeä kristinuskon levittäjä ja uusien seurakuntien perustaja. Paavalin juutalainen nimi oli Saul. Aluksi hän oli kiivas juutalaisuuden puolustaja, joka vainosi kristittyjä. Paavalin suhtautuminen kristittyihin muuttui, kun Jeesus ilmestyi hänelle ja kutsui hänet apostolikseen. Jeesuksen ilmestymisen vaikutuksesta Paavali kääntyi kristityksi.
Paavali ei ollut koskaan tavannut Jeesusta. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan ilmestyksen ja Jeesuksen oppilaiden kertomusten perusteella.
Paavali julisti, että Jeesus on kaikkia kansoja varten. Paavali teki pitkiä matkoja, kertoi Jeesuksesta ja perusti uusia seurakuntia eri puolille Rooman valtakuntaa. Paavali kirjoitti seurakunnille kristinuskon perusasioista ja antoi ohjeita kristittyjen elämästä. Hän myös korosti kristittyjen yhteyttä ja sitä, että kristillinen sanoma kuuluu kaikille kansoille.
Raamatussa kerrotaan, että apostolit tekivät samanlaisia ihmeitä kuin Jeesus. Hekin paransivat sairaita ja karkottivat ihmisistä pahoja henkiä. Muut ihmiset hämmästelivät tätä. Ihmiset ihmettelivät myös sitä, miten kristityt rakastivat toisiaan ja pitivät huolta toisistaan.
Lisäksi kristityt opettivat, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Naiset ja miehet, köyhät ja rikkaat, orjat ja vapaat ovat kaikki yhtä arvokkaita. Tämä oli tuohon aikaan ennenkuulumatonta! Kristinusko saavutti suurta suosiota ihmisten keskuudessa, ja se levisi nopeasti.
Toisaalta kristittyjä myös välillä vainottiin. Roomalaiset pelkäsivät, että kristityt valmistelivat kapinaa hallitsijoita vastaan. He pelkäsivät tätä siksi, että kristityissä oli orjia ja muita ihmisiä, joilla oli huonot olot yhteiskunnassa.
Kristittyjä vainottiin myös siksi, että kristityt eivät suostuneet palvomaan Rooman keisaria. Usein vainot olivat julmia. Kristittyjä surmattiin raaoilla tavoilla. Heitä esimerkiksi syötettiin leijonille. Yleisö sai katsoa, kun leijonat tappoivat kristittyjä.
Kristinuskon tunnukset
Risti
Risti on kristittyjen tärkein tunnus. Risti muistuttaa Jeesuksen kuolemasta ristillä. Se muistuttaa siitä, miten Jeesus kuoli kaikkien puolesta ja sovitti ihmisten synnit.
Tyhjä risti on myös merkki Jeesuksen ylösnousemuksesta. Se muistuttaa, että Jeesukseen uskovat saavat elää kuolemankin jälkeen.
Kala
Kala on yksi vanhimmista kristillisistä symboleista eli tunnuksista. Kristittyjä vainottiin välillä Rooman valtakunnassa. Sen vuoksi he joutuivat kokoontumaan salaa.
Kristityt tunnistivat toisensa kalakuviosta, jonka he piirsivät maahan, seinälle tai pöytään.
Kalakuvio perustuu kalaa tarkoittavaan kreikan kielen sanaan Iktys. Tuossa sanassa on viisi kirjainta, jotka ovat myös alkukirjaimet sanoista ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja.”
Kristinuskon kannatus Rooman valtakunnassa lisääntyi vainoista huolimatta. Rooman keisari Konstantinus Suuri lopetti kristittyjen vainon 300-luvulla. Lopulta vuonna 392 kristinuskosta tuli ainoa sallittu uskonto Rooman valtakunnassa.
3. Miten kirkko alkaa jakautua?
Vuonna 395 Rooman valtakunta jakautui kahtia, Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan. Tämä jako vaikutti myös kristinuskoon, joka alkoi muotoutua lännen ja idän kirkoiksi. Lännen kirkossa käytettiin latinan kieltä, idän kirkossa käytettiin kreikan kieltä. Lännen kirkolla oli myös joitakin tapoja ja opillisia näkemyksiä, jotka olivat erilaisia kuin idän kirkon tavat ja näkemykset.
Kirkkojen erilaisuus johti lopulta viralliseen eroon vuonna 1054. Kirkkojen eron yksi syy oli oppiriita uskontunnustuksen sanoista. Idän kirkko ei myöskään hyväksynyt sitä, että lännen kirkon johtaja eli paavi hallitsee myös idän kirkkoa. Lännen kirkosta kehittyi katolinen kirkko, idän kirkosta kehittyi ortodoksinen kirkko.
Reformaatio eli uskonpuhdistus
Katolinen kirkko oli levinnyt 1000-luvun alkaessa lähes koko nykyisen Euroopan alueelle. Keskiajan lopulla 1300-1400-luvuilla katolisen kirkon asema oli vahva. Kirkosta oli tullut valtavan rikas. Kirkon johtaja eli paavi oli mahtavampi ja vaikutusvaltaisempi kuin moni maallinen hallitsija.
Monet olivat kuitenkin tyytymättömiä katoliseen kirkkoon ja arvostelivat sitä. Paavin suuri maallinen valta ja rikkaus johtivat väärinkäytöksiin.
Saksalainen Martti Luther (1483-1546) käynnisti kristinuskon uudistamisen. Hän julisti, että ihminen tarvitsee Jumalan armoa. Lutherin perusajatus oli, että ihminen pelastuu vain Jumalan armon ansiosta. Pelastus vastaanotetaan uskolla, eikä sitä voi ansaita omilla teoilla. Pelastuksen perustana on Kristuksen kuolema ristillä.
Luther arvosteli pappien elämäntapaa. Kirkon johtaja paavi ja monet papit elivät ylellisesti. Kirkko myi myös niin sanottuja aneita. Jos ihminen osti aneen, hän sai anteeksi pahat teot ilman katumusta ja hyvitystöitä. Luther ei hyväksynyt anekauppaa, vaan vastusti sitä.
Luther kirjoitti 95 teesiä eli väitettä siitä, miten kirkon pitäisi muuttua ja uudistua. Luther vastusti muun muassa paavin valtaaja aneiden myyntiä. Nämä teesit hän naulasi Wittenbergin kirkon oveen Saksassa vuonna 1517.
Tämän jälkeen paavi julisti Lutherin pannaan eli kirkonkiroukseen. Lopulta Luther erosi katolisesta kirkosta. Tästä alkoi liike, jota alettiin kutsua reformaatioksi eli uskonpuhdistukseksi. Se oli myös alku luterilaiselle kirkolle.
Raamattu kansan kielelle
Lutherin aikaan Raamatut olivat latinankielisiä. Myös kirkoissa jumalanpalveluksissa puhuttiin latinan kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärtänyt.
Lutherin mielestä ihmisten täytyi saada kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla kielellään. Siksi Raamatun kääntäminen kansan kielelle oli välttämätöntä. Aluksi Luther käänsi saksan kielelle Uuden testamentin. Luther loi samalla perustan nykysaksan kirjakielelle. Koko Raamattu valmistui saksan kielellä vuonna 1534. Lutherin mielestä myös jumalanpalveluksissa täytyi käyttää kansan omaa kieltä eikä latinaa.
Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeen 1500-luvulla syntyi useita kirkkoja, jotka erosivat katolisesta kirkosta. Näitä kirkkoja kutsutaan protestanttisiksi kirkoiksi. Näitä kirkkoja ovat luterilainen kirkko, anglikaaninen kirkko ja reformoitu kirkko. Myöhemmin protestanttisuus on haarautunut vielä useampaan suuntaukseen, joita ovat muun muassa baptismi, helluntaiherätys ja adventismi.
Valistusaate ja yhteiskunnan maallistuminen
Valistusaate vaikutti 1700-luvulla. Se korosti ihmisen järkeä ja suvaitsevaisuutta. Uskonnollista kokemusta ei voinut selittää järjellä. Siksi sitä ei pidetty tärkeänä. Näin valistusaate vaikutti myös kirkkoihin, sillä se asetti kyseenalaiseksi kirkon arvovallan ja perinteet.
Valistusajan ajattelijat halusivat, että ihmiset tutkisivat maailmaa ja löytäisivät totuuden itse, eivätkä vain hyväksyisi kirkon opetuksia.
Kristinusko oli levinnyt kaikkialle maailmaan, kun 1900-luku alkoi. Samaan aikaan kirkkojen ja kristinuskon asema muuttui monessa maassa. Yhteiskunnat maallistuivat. Tämä tarkoitti sitä, että kirkoilla oli pienempi vaikutus koko yhteiskuntaan ja ihmisten elämään kuin aikaisemmin.
II
KRISTILLINEN USKO
4. Mitä kristityt uskovat?
Kristillisen uskon sisältö ja oppi perustuvat Raamattuun ja siinä kerrottuihin asioihin. Vaikka kristityt tulkitsevat Raamattua eri tavoilla, tärkeistä opeista ollaan yksimielisiä.
Raamattu
Raamattu on kristinuskon pyhä kirja. Se on alun perin kirjoitettu heprean ja kreikan kielillä. Raamattu on käännetty kokonaan yli 700 kielelle.
Raamattu ei ole oikeastaan yksi kirja vaan kirjakokoelma. Se sisältää useita kirjoja, jotka ovat syntyneet eri aikoina. Raamatun kirjat ovat ihmisten kirjoittamia. Samalla Raamattu on Jumalan ilmoitusta ihmisille.
Raamatussa on kaksi osaa: Vanha testamentti ja Uusi testamentti.
Vanha testamentti kertoo Jumalan toiminnasta ennen Jeesuksen syntymää. Se on kertomus siitä, miten Jumala loi maailman ja ensimmäiset ihmiset ja johdatti kansaansa Israelia.
Raamatun Vanha testamentti sisältää historiaa, elämänviisautta ja opetuksia. Vanhassa testamentissa on 39 kirjaa. Niissä on monenlaisia kirjoituksia: lakikokoelmia, saarnoja, runoja, historiallisia kertomuksia ja sananlaskuja.
Vanha testamentti on kristittyjen ja juutalaisten yhteinen pyhä kirja. Vanha testamentti oli myös Jeesuksen ja hänen oppilaittensa Raamattu.
Monet kristityt tulkitsevat Vanhaa testamenttia Uuden testamentin kautta. He ajattelevat, että Vanhassa testamentissa on ennustuksia Jeesuksesta. Ennustukset paljastavat heidän mukaansa Jumalan pelastussuunnitelman ihmiskunnalle.
Uusi testamentti kertoo Jeesuksen elämästä ja kristillisen seurakunnan alkuvaiheista. Uudessa testamentissa on 27 kirjaa. Aluksi opetuslapset kokoontuivat yhteen muistelemaan Jeesuksen tekoja ja opetuksia. Mutta pian Jeesuksen puheet kirjoitettiin ylös ja niitä luettiin seurakunnan kokoontumisissa.
Uuden testamentin alussa on neljä evankeliumia, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Ne kertovat Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Apostolien teot kertovat alkuseurakunnan eli ensimmäisten kristittyjen elämästä.
Uuden testamentin lopussa on Paavalin ja muiden apostolien kirjeitä ensimmäisille seurakunnille. Johanneksen ilmestys on Uuden testamentin viimeinen kirja. Se on kirjoitettu rohkaisuksi kristityille.
Evankeliumit
Evankeliumit on kirjoitettu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa tai hyvää sanomaa Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Tärkeimmät lähteet Jeesuksen elämästä ovat Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit. Markuksen evankeliumi on kirjoitettu noin vuonna 70. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit on kirjoitettu vuosien 75 ja 100 välillä. Nämä kolme evankeliumia kuvaavat Jeesuksen elämää hyvin samalla tavalla.
Raamatun neljäs evankeliumi on Johanneksen evankeliumi. Se on hengellinen ja uskonnollinen. Sitä ei pidetä historiallisesti yhtä luotettavana lähteenä kuin muita evankeliumeja.
Evankeliumit kirjoitettiin vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ne perustuvat ihmisten kertomuksiin ja joihinkin kirjoituksiin. Evankeliumit eivät kerro sanasta sanaan Jeesuksen puheita ja elämän tapahtumia. Sen vuoksi kertomuksissa on eroja, joiden merkitys on kuitenkin vähäinen.
Raamatun opetus Jumalasta ja ihmisestä
Kristinusko on monoteistinen uskonto. Monoteismi tarkoittaa uskoa yhteen Jumalaan. Raamattu kertoo, että Jumala loi alussa taivaan ja maan. Hän loi kaikki elävät olennot, eläimet ja ihmisen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Ihminen eli alussa Jumalan yhteydessä. Sitten ihminen lankesi syntiin eli rikkoi Jumalan tahtoa vastaan. Ihminen halusi olla Jumalasta riippumaton ja päättää itse, mikä on hyvää ja oikein. Ihminen joutui synnin takia eroon Jumalasta.
Jumala teki suunnitelman ihmisten pelastamiseksi. Hän lähetti poikansa Jeesuksen sovittamaan ihmiskunnan synnit. Kuolemallaan Jeesus sovitti ihmisten synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Se, joka uskoo Jeesukseen, saa kaikki syntinsä anteeksi.
Kristinuskon mukaan ihmiset, jotka uskovat Jeesukseen, pelastuvat. Pelastus tarkoittaa sitä, että ihminen pääsee Jumalan yhteyteen jo tässä elämässä ja kuoleman jälkeen iankaikkiseen elämään. Jeesus pelasti ihmiset kuoleman vallasta. Jeesuksen ylösnousemus vakuuttaa kristityille, ettei elämä pääty kuolemaan.
Kristinuskon mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, joka on Jumalan lahja. Armo on Jumalan rakkautta, jota ihmiset eivät ole ansainneet. Pyhä Jumala armahtaa syntisen ihmisen ja haluaa lahjoittaa ihmisille pelastuksen. Ihminen vastaanottaa pelastuksen, kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen.
Hyvät teot eivät vaikuta siihen, pelastuuko ihminen. Jumalan armo ja usko Kristukseen synnyttävät ihmisessä rakkautta ja hyviä tekoja.
Taivas ja helvetti
Kristityt uskovat, että kuoleman jälkeen ihmiset menevät taivaaseen tai helvettiin. Raamatun mukaan Jumala on taivaassa. Jumala haluaa pelastaa ihmiset sinne, missä Hän on. Ihminen, joka uskoo Jeesukseen Pelastajana, pääsee taivaaseen. Helvetti on lopullinen ero Jumalasta.
Isä, Poika ja Pyhä Henki
Kristityt uskovat, että Jumala on yksi. He uskovat kuitenkin myös, että yhdessä Jumalassa on kolme persoonaa. Tämä usko perustuu Jumalan ilmoitukseen itsestään. Kristityt kuvaavat Jumalan kolmiyhteyttä nimillä Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tämä kolminaisuusoppi on kristinuskon tärkein oppi. Kaikki muu kristillinen opetus perustuu Kolminaisuusopille. Ne yhteisöt, jotka eivät hyväksy kolminaisuusoppia, lasketaan kuuluviksi kristinuskon ulkopuolelle.
Isä
Jumala on Isä, josta kaikki on saanut alkunsa. Hän on tehnyt maailman ja kaikki ihmiset. Kristityt ovat Taivaallisen Isän lapsia. He uskovat, että Jumala pitää heistä joka hetki huolta.
Jeesus on Jumalan Poika
Raamattu todistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Nimitys ’’Jumalan Poika” kuvaa sitä, että Jeesus on Jumala. Se ei tarkoita, että Jeesus on Jumalan lapsi samalla tavalla kuin me ihmiset olemme vanhempiemme lapsia.
Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan, missä hän eli ihmisenä ihmisten joukossa. Jeesus on siis yhtä aikaa Jumala ja ihminen. Jeesus toteutti täydellisesti Jumalan suunnitelman ja palautti yhteyden Jumalan ja ihmisten välille.
Pyhä Henki
Pyhä Henki on Jumalan Henki. Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen, joka synnyttää ihmisessä uskon. Pyhä Henki vakuuttaa ihmisessä, että Jeesus on hänet pelastanut.
Pyhä Henki auttaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Se muistuttaa Jeesuksesta ja antaa elämään toivon ja ilon. Pyhä Henki auttaa luottamaan lupauksiin, joita Jumala on antanut Raamatussa.
Apostolinen uskontunnustus
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuolija haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella ja on sieltä tuleva
tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.
Kristillisen uskon tärkein sisältö kerrotaan niin sanotuissa uskontunnustuksissa. Uskontunnustuksissa kerrotaan lyhyesti, mitä kristityt uskovat.
Jumala on suuri salaisuus. Häntä ei voi ymmärtää järjellä. Usko on ennen kaikkea Jumalaan turvaamista ja Häneen luottamista.
Uskontunnustus lausutaan myös jokaisessa jumalanpalveluksessa. Suomessa useimmin käytetty uskontunnustus on Apostolinen uskontunnustus. ’’Apostolinen” tulee sanasta ’’apostoli”, joka on Jeesuksen ensimmäisten seuraajien nimitys.
Hyvän elämän ohjeet
Kristinusko opettaa, että ihminen pelastuu Jumalan armon avulla, kun hän uskoo Jeesukseen. Ihminen ei voi pelastua sillä, että tekee hyviä tekoja. Jumalan armo kuitenkin auttaa ihmistä toimimaan oikein ja rakastamaan muita ihmisiä. Siksi teotkin ovat tärkeitä ja kuuluvat kristityn elämään.
Kristinuskon tärkeimmät hyvän elämän ohjeet ovat
— rakkauden kaksoiskäsky
— kultainen sääntö
— kymmenen käskyä
Rakkauden kaksoiskäsky
Jeesus sanoi, että lain tärkein käsky on:
— Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Matteus 22:37-39
Tästä kehotuksesta käytetään nykyään nimitystä ’’rakkauden kaksoiskäsky”.
Kultainen sääntö
’’Kultainen sääntö” on periaate, jonka Jeesus opetti Vuorisaarnassaan:
— Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
Matteus 7:12
Samanlainen periaate tunnetaan myös monissa muissa uskonnoissa.
Kymmenen käskyä
Kristinuskon 10 käskyyn on tiivistettynä hyvän elämän ohjeet. Kymmenen käskyä perustuu Raamattuun. Vanhassa testamentissa Jumala ilmoitti 10 käskyä Moosekselle silloin, kun tämä johti Israelin kansaa Egyptistä luvattuun maahan.
Kymmenen käskyä kuuluvat:
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
2. Mooseksen kirja 20:1-17
5. Monta kristillistä kirkkoa
Kristinusko on vaikuttanut ihmisten elämään satojen vuosien ajan monin tavoin. Se on levinnyt kaikkialle maailmaan. On syntynyt monia kristillisiä kirkkoja, joiden opissa ja tavoissa on eroja. Kuitenkin ne kaikki pyrkivät seuraamaan Jeesuksen opetusta ja palvelemaan Jumalaa.
Katolinen kirkko
Roomalaiskatolinen eli katolinen kirkko on suurin kristillinen kirkko maailmassa. Siihen kuuluu lähes 1,4 miljardia ihmistä, joista suurin osa elää Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Katolinen kirkko on levittäytynyt kaikkiin muihinkin maanosiin: Pohjois-Amerikkaan, Afrikkaan, Aasiaan ja Oseaniaan.
Katolisuuden mukaan kirkko edustaa Kristusta maan päällä. Rooman piispa eli paavi on kirkon ylin johtaja. Paavin opillisia julistuksia pidetään erehtymättöminä.
Katolilaiset ovat yleensä ahkeria kirkossa kävijöitä. Heille messu, jossa on ehtoollinen, on uskonnollisen elämän perusta. Syntien henkilökohtainen tunnustaminen papille eli yksityinen rippi on tärkeä osa uskoa. Katolilaiset kunnioittavat Neitsyt Mariaa ja pyhimyksiä.
Kristinuskoon sisältyy pyhiä toimituksia eli sakramentteja. Ne liittyvät ihmisen elämän eri vaiheisiin. Katolisella kirkolla on seitsemän sakramenttia: kaste, konfirmaatio eli vahvistus, rippi, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys ja sairaan voitelu.
Kirkon johdolla on ollut kielteinen kanta muun muassa avioeroon, aborttiin ja naispappeuteen. Papeiltaan kirkko vaatii selibaattia. Selibaatti tarkoittaa sitä, että papit eivät voi mennä naimisiin. Kirkon ja käytännön elämän välinen ristiriita on kasvanut useissa maissa. Tämä on saanut aikaan keskustelua ja vaatimuksia muutoksesta katolisessa kirkossa.
Neitsyt Maria
Neitsyt Maria oli Jeesuksen äiti. Maria on saanut arvonimen ” Jumalansynnyttäj a Raamatun mukaan Mariaa ei hedelmöittänyt mies vaan Pyhä Henki.
Katolisille Maria on Jumalan äiti, taivaan kuningatar ja ikuinen neitsyt. Suurin osa maailman katolisista kirkkorakennuksista on omistettu Neitsyt Marialle. Lisäksi maailman jokaisessa katolisessa kirkossa on Marialle omistettu alttari. Alttarilla on joko Marian kuva tai veistos Mariasta.
Ortodoksikirkon mukaan Jeesuksen syntymä oli ihme. Maria oli tullut raskaaksi Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Neitsyt Mariaa kutsutaan ortodoksisessa kirkossa myös nimillä ’’Kaikkein pyhin” ja ’’Jumalanäiti”.
Luterilainen kirkko pitää Mariaa Jumalan äitinä ja ikuisena neitsyenä.
Maria on suosittu aihe taiteessa. Häntä on kuvattu kirkkomusiikissa, maalauksissa ja veistoksissa. Tunnettuja aiheita ovat muun muassa Marian ilmestys ja Madonna ja lapsi.
Ortodoksikirkko
Ortodoksikirkko edustaa kristinuskon itäistä perinnettä. Maailmassa on noin 260 miljoonaa ortodoksia. Ortodoksisuuden pääalueita ovat Venäjä ja Balkan, erityisesti Kreikka. Ortodokseja on myös Afrikassa, Pohjois-Amerikassa, Lähi-Idässä ja Australiassa.
Ortodoksikirkolla ei ole yhteistä keskushallintoa, vaan se muodostuu paikalliskirkoista, joita on eri puolilla maapalloa.
Ortodoksista jumalanpalvelusta on luonnehdittu pyhäksi näytelmäksi. Siihen kuuluu rukouksia, kulkueita, papin ja kuoron vuorolaulua, suitsutusta ja ehtoollinen.
Ikoneilla, eli Kristuksen ja pyhimysten kuvilla, on suuri merkitys ortodoksikirkoissa ja kodeissa.
Ortodoksikirkolla on seitsemän sakramenttia:
— kaste
— kastetta seuraava voitelu,
— rippi,
— avioliitto,
— sairaan voitelu,
— ehtoollinen ja
— pappisvihkimys.
Naispappeus ei ole hyväksyttyä ortodoksisessa kirkossa.
Ikoni
Ikoni merkitsee pyhää kuvaa. Ortodoksikirkossa ikoni on Kristusta, Neitsyt Mariaa, pyhää ihmistä, enkeliä tai Raamatun tapahtumaa esittävä kuva. Tavallisesti se on puulle maalattu kuva.
Ikoni ei ole perinteinen taide-esine, vaan se on esine, jota käytetään uskonnon harjoittamiseen.
Ikonin tehtävänä on muun muassa synnyttää rukoilijassa rukouksen mieli ja auttaa häntä keskittymään rukoukseen.
Protestanttiset kirkot
Protestanttisuus syntyi 1500-luvulla reformaation eli uskonpuhdistuksen myötä. Opilliset erimielisyydet paavin asemasta johtivat uusien, protestanttisten kirkkojen syntyyn. Tätä kutsutaan uskonpuhdistukseksi. Protestanttisia kirkkoja on tänä päivänä ympäri maailmaa.
Protestanttisuus on jakaantunut kolmeen pääsuuntaan: luterilaiseen, reformoituun ja anglikaaniseen kirkkoon. Näistä kaikista on vielä erkaantunut uusia kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä.
Luterilaisuus
Luterilainen kirkko syntyi saksalaisen Martti Lutherin opetusten pohjalta.
Luther korosti Raamatun merkitystä ja henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta. Opin mukaan ihminen pelastuu ’’yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden”. Pelastus tulee ihmiselle vain Jumalan armosta ilman hyviä tekoja. Pelastus otetaan vastaan uskossa. Pelastus perustuu ainoastaan Kristuksen työhön.
Luterilaisen kirkon ydinaluetta ovat Pohjoismaat ja Saksa. Luterilaisten kirkkojen jäsenmäärä on lähes 80 miljoonaa vuonna 2024.
Kaksi sakramenttia: Kaste ja ehtoollinen
Luterilaisella kirkolla on kaksi sakramenttia. Sakramentit ovat kirkon pyhiä toimituksia, jotka perustuvat Jeesuksen käskyyn. Sakramentissa näkyvä aine, kuten vesi, yhdistyy Jumalan sanaan. Jumala on läsnä kastevedessä sekä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Sakramenttien kautta ihminen saa synnit anteeksi ja pääsee Kristuksen yhteyteen.
Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä. Meistä tulee Jeesuksen seuraajia ja kristillisen kirkon jäseniä. Kasteessa Pyhä Henki antaa uskon Jumalaan. Jumala lupaa, että Hän on kanssamme joka päivä. Saamme aina luottaa Jumalan rakkauteen ja anteeksiantoon. Kaste antaa myös lupauksen iankaikkisesta elämästä.
Ehtoollisella saamme synnit anteeksi. Samalla uskomme vahvistuu ja saamme apua kristittyinä elämiseen. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme.
Reformoitu ia anglikaaninen kirkko
Reformoituja kirkkoja on nykyään ympäri maailmaa ja niihin kuuluu noin 75 miljoonaa jäsentä. Raamattu on reformoiduille kristityille hyvin tärkeä. Se on kristillisen opin ainoa perusta.
Reformoituun kirkkoon kuuluu läheisesti ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan Jumala on ennalta määrännyt toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen.
Anglikaaninen kirkko syntyi Englannissa samoin uskonpuhdistuksen myötä. Siitä tuli Englannin valtionkirkko vuonna 1534. Samoin kuin protestantit Anglikaaninen kirkko pitää jumalanpalveluksessa saarnaa tärkeänä. Muuten kirkon jumalanpalvelus on lähellä katolilaisuutta. Anglikaanista kirkkoa voidaankin pitää katolisen ja protestanttisen kirkon välimuotona.
Vapaat suunnat
Nimellä ’’vapaat suunnat” kutsutaan protestanttisia liikkeitä, joita ovat muun muassa
— Helluntaiherätys,
— Vapaakirkko,
— Metodistikirkko,
— Adventtikirkko,
— Baptistikirkkoja
— Pelastusarmeija.
Kaikilla vapailla suunnilla on omat erityispiirteensä. Niillä on kuitenkin myös yhteisiä piirteitä. Näitä yhteisiä piirteitä ovat
— henkilökohtaisen uskon korostaminen,
— ajatus seurakunnasta vain uskovien yhteisönä
— evankeliointi ja lähetystyö.
— seurakuntalaiset osallistuvat aktiivisesti seurakuntien työhön
— seurakuntalaiset rahoittavat seurakuntien toimintaa.
Adventtikirkko painottaa opissaan maailman lopun läheisyyttä ja Jeesuksen toista tulemista maan päälle. Adventistit pitävät lauantaita pyhäpäivänä, jolloin pidetään myös jumalanpalvelus. Adventistit uskovat, että terveydellä on läheinen suhde hengelliseen terveyteen. Adventistit eivät syö sianlihaa, veriruokia eivätkä sisäelimiä. Kiellettyjä ovat myös alkoholi ja tupakka.
Baptismi painottaa henkilökohtaista uskoon kääntymistä, jonka merkiksi otetaan aikuiskaste. Raamattua pidetään ainoana ja ehdottomana ohjeena uskoville. Baptisteilla ei ole yhteistä virallista uskontunnustusta.
Metodistikirkko syntyi anglikaanisen kirkon sisällä 1700-luvulla. Metodistit painottavat uskon henkilökohtaista kokemista. Kirkon jäsenyys on kaksiportainen. Valmistavaan jäsenyyteen kuuluvat kirkon jäsenten kastetut lapset ja pelastusta etsivät. Täysjäsenyys edellyttää henkilökohtaista uskon tunnustamista.
Pelastusarmeijan perusti metodistisaarnaaja William Booth vuonna 1865, kun hän toimi köyhien parissa Lontoossa. Suomessa Pelastusarmeija on toiminut vuodesta 1889. Pelastusarmeijan työhön kuuluu ihmisten auttaminen ja kertominen kristinuskon sanomasta. Toimintaan saavat osallistua kaikki, myös ei-kristityt. Samoin Pelastusarmeijan apu on tarkoitettu kaikille.
Helluntailaisuus on tällä hetkellä yksi voimakkaimmin kasvavista kristillisistä suuntauksista. Sen taustalla ovat baptismin ja metodismin sisällä tapahtuneet herätykset. Aluksi helluntailaisuus oli näiden kirkkojen sisäinen uudistusliike, mutta se alkoi vähitellen perustaa myös omia seurakuntia.
Helluntaiherätyksen nimi viittaa ensimmäisen helluntain tapahtumiin, jolloin Jeesuksen oppilaat saivat Pyhän Hengen. Helluntailaisuus korostaa Pyhän Hengen toimintaa ja uskon henkilökohtaista kokemista. Helluntailaisuudessa uskotaan, että Pyhä Henki vaikuttaa voimakkaasti kristittyjen elämässä. Pyhä Henki voi saada aikaan kielillä puhumista, sairauksien paranemista ja muita yliluonnollisia ilmiöitä.
Helluntailaisuudessa on käytössä niin sanottu uskovien kaste. Se tarkoittaa sitä, että henkilö voi mennä kasteelle, kun hän ensin tunnustaa uskon Jeesukseen. Ikärajaa ei kasteelle ole. Kaste tapahtuu veteen upottamalla.
Jehovan todistajat ja mormonit
Kristillisperäisistä liikkeistä tunnetuimpia ovat Jehovan todistajat ja mormonit. Heitä ei kuitenkaan pidetä yleisesti kristittyinä, koska he eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan.
Ekumenia
Kristikunta on jakautunut useisiin eri kirkkoihin. Sen seurauksena maailmassa on tällä hetkellä jopa tuhansia kristillisiä kirkkoja. Kristillisten kirkkojen erimielisyydet liittyvät muun muassa erilaisiin käsityksiin kasteesta, ehtoollisesta ja pappien viroista. Esimerkiksi vain osa kristillistä kirkoista hyväksyy naispappeuden.
Kristittyjen hajaannusta on kuitenkin seurannut myös pyrkimys yhteyteen. Ekumenia tarkoittaa toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää maailman kristillisten kirkkojen yhteyttä.
Ekumenian perustana ovat Jeesuksen sanat:
— Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Johanneksen evankeliumi 17:21
Käytännössä ekumenia on kirkkojen välistä yhteistyötä. Sen tavoitteena on saavuttaa riittävä opillinen yksimielisyys. Näin kirkot voisivat entistä paremmin toteuttaa tehtäväänsä ja tukea toisiaan. Seurakuntalaisen kannalta tämä tarkoittaa:
— mahdollisuutta yhteiseen ehtoollisen viettoon
— mahdollisuutta toimia kummina
— mahdollisuutta kirkolliseen vihkimiseen
— mahdollisuutta toimia toisen kirkon virassa.
III
KRISTINUSKO SUOMESSA
Kristinusko on Suomessa valtauskonto. Kristittyjä on väestöstä 66 prosenttia. Suomessa kristilliset pyhäpäivät ovat usein yleisiä vapaapäiviä. Kansallinen Yleisradio lähettää kanavillaan uskonnollista ohjelmaa.
Suomen suurin kirkko on evankelis-luterilainen kirkko. Siihen kuuluu 64 prosenttia väestöstä vuonna 2024. Tästä syystä evankelis-luterilaisella kirkolla on erityinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimii useita herätysliikkeitä. Perinteisiä herätysliikkeitä ovat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus. Viides herätysliike eli viidesläisyys on näitä uudempi herätysliike. Herätysliikkeiden uskonkäsitykset korostavat raamatullisuutta ja luterilaista tunnustusta.
Ortodoksikirkko on Suomen toiseksi suurin kirkko, johon kuuluu lähes 60 000 jäsentä.
Katoliseen kirkkoon kuuluu Suomessa noin 17 000 rekisteröityä jäsentä. Katolisen kirkon jäsenmäärä kasvaa erityisesti maahanmuuton takia.
Muiden kristillisten kirkkojen yhteenlaskettu jäsenmäärä on vain muutama prosentti väestöstä.
6. Kansankirkko — Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Nimitystä kansankirkko käytetään kirkoista, joihin kansan enemmistö kuuluu. Kansankirkoilla on myös erityisasema, joka perustuu kirkkolakeihin. Suomessa on kaksi kansankirkkoa, evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko hoitaa useita yhteiskunnallisesti tärkeitä tehtäviä, kuten ylläpitää hautausmaita ja huolehtii arvokkaista kirkkorakennuksista. Sana ’’evankelis-luterilainen” tarkoittaa sitä, että evankelis-luterilainen kirkko on syntynyt uskonpuhdistuksen seurauksena. Sana ’evankelinen” viittaa uskonpuhdistukseen ja sana ’’luterilainen” Martti Lutheriin.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko syntyi 1500-luvulla. Suomi oli tuolloin osa Ruotsia. Kuningas Kustaa Vaasa halusi toteuttaa Ruotsissa ja Suomessa luterilaisen uskonpuhdistuksen. Hän halusi perustaa maahan oman kirkon katolisen kirkon tilalle.
Piispa Mikael Agricola oli Suomessa uskonpuhdistuksen tärkein toteuttaja. Agricola käänsi suomeksi Uuden testamentin ja osia Vanhasta testamentista. Agricolan kirjoista oli suurta hyötyä Suomeen syntyneiden seurakuntien toiminnassa. Kirjojen avulla tavallisia suomalaisia oli myös entistä helpompi opettaa lukemaan. Mikael Agricolaa onkin kutsuttu Suomen uskonpuhdistajaksi ja kirjakielen isäksi.
Vähitellen evankelis-luterilaisesta kirkosta tuli kansankirkko, johon suurin osa suomalaisista edelleen kuuluu.
Seurakunta
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on 353 seurakuntaa vuonna 2024. Jokaisessa kaupungissa tai kunnassa on ainakin yksi seurakunta. Isoissa kaupungeissa voi olla useampia seurakuntia. Kirkon jäsen kuuluu siihen seurakuntaan, jonka alueella hänen kotinsa sijaitsee. Seurakunnat ovat osa hiippakuntaa, jota johtaa piispa. Suomessa on yhdeksän hiippakuntaa, joista yksi on ruotsinkielinen.
Seurakunnan toimintaa
Jumalanpalvelus on seurakunnan toiminnan ydin. Se on Jumalan kansan juhla, johon eri ikäiset seurakuntalaiset saavat kokoontua.
Seurakunta tarjoaa toimintaa kaikenikäisille: lapsille, varhaisnuorille, nuorille, aikuisille ja varttuneille. Lisäksi diakonia, musiikki ja lähetystyö ovat tärkeä osa seurakunnan toimintaa.
Seurakunta on mukana ihmisten elämän käännekohdissa. Lapsi tulee kasteessa seurakunnan jäseneksi ja saa nimen. Seurakunnat järjestävät lapsille ja nuorille kerhoja, leirejä sekä muita tapahtumia.
Laaja musiikkitoiminta tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Useimmissa seurakunnissa toimii ainakin yksi kuoro, johon voi mennä mukaan laulamaan.
Seurakunta auttaa ja tukee ihmisiä myös elämän vastoinkäymisissä. Monet sosiaalityön muodot ovat alun perin kirkon työtä.
Kirkkorakennukset ovat olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä. Kirkko on monen paikkakunnan arvokkain ja rakastetuin rakennus. Seurakuntien ylläpitämille hautausmaille kaikilla paikkakuntalaisilla on oikeus tulla haudatuksi.
Saat lisätietoja oman seurakuntasi toiminnasta seurakunnan verkkosivuilta.
Vapaaehtoiset seurakunnassa
Vapaaehtoisia henkilöitä toimii monissa seurakunnan tehtävissä. Jumalanpalveluksissa he voivat toimia avustajina, lukea tekstejä, jakaa ehtoollista tai kantaa kolehtia. Seurakuntalainen voi itse ehdottaa, miten haluaisi toimia seurakunnassa.
Vapaaehtoisten määrä on suurin kuoroissa, rippikoulujen isostoiminnassa sekä diakoniatyössä. Palveleva puhelin on yksi kirkon vanhimmista vapaaehtoistyön muodoista.
Seurakunnan työntekijät
Seurakunnan työntekijät tekevät työtä ihmisten kanssa. He tapaavat eri ikäisiä ihmisiä arkena ja juhlissa. Siksi he tekevät työtä myös illalla ja viikonloppuna.
Pappi
Papin työtä on kertoa ihmisille Jumalasta. Papille voi puhua vaikeista asioista, eikä hän kerro asioista muille. Pappi johtaa kirkossa jumalanpalvelusta. Pappi kastaa vauvoja ristiäisissä. Hän kastaa myös aikuisia, jotka liittyvät kirkkoon. Pappi vihkii pariskuntia avioliittoon ja siunaa hautajaisissa kuolleita. Kirkkoherraksi sanotaan pappia, joka on seurakunnan johtaja.
Diakoniatyöntekijä (diakoni, diakonissa)
Diakoniatyöntekijät auttavat ihmisiä elämän vaikeuksissa. He auttavat ihmisiä esimerkiksi raha-asioissa, surussa, yksinäisyydessä tai sairaudessa. He järjestävät myös tapahtumia, kuten retkiä ja kerhoja. Diakoniatyöntekijät työskentelevät yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden sekä eri järjestöjen kanssa.
Kanttori
Kanttori on seurakunnan musiikkityöntekijä. Kanttori soittaa urkuja tai muita soittimia esimerkiksi jumalanpalveluksissa, kerhoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Kanttori johtaa seurakunnan kuoroa ja lauluryhmiä.
Seurakuntamestari eli suntio
Suntio on kirkon vahtimestari. Suntio huolehtii siitä, että kirkko on valmis jumalanpalvelukseen tai muihin tilaisuuksiin. Hän ottaa ihmiset kirkossa vastaan, sytyttää kynttilät ja laittaa virsien numerot tauluun. Suntio auttaa, jos kirkkoon tulija tarvitsee apua. Hän pitää huolta seurakunnan rakennuksista.
Kasvatuksen työntekijät
Lastenohjaajat, varhaiskasvatuksen ohjaajat ja nuorisotyönohjaajat tekevät työtä lasten ja nuorten sekä perheiden kanssa. Kirkko järjestää lapsille, nuorille ja perheille ryhmiä, leirejä, retkiä ja tapahtumia. Rippikoulu on osa kirkon kasvatustyötä.
Puutarha — ja hautausmaatyöntekijät
Puutarha- ja hautausmaatyöntekijät hoitavat seurakunnan hautausmaita, pihoja ja puistoja. Heidän työtehtäviinsä kuuluu esimerkiksi nurmikon leikkaaminen ja hautojen hoitaminen.
Seurakuntaemäntä ja keittiötyöntekijät
Seurakuntaemäntä suunnittelee seurakunnan tapahtumien ruokailut ja hankkii ruokatarvikkeet. Keittiötyöntekijä valmistaa tarjoiluja seurakunnan eri tilaisuuksiin.
Talouspäällikkö
Talouspäällikkö vastaa seurakunnan raha-asioista ja hankinnoista.
Toimistosihteeri
Toimistosihteerin tehtävä on asiakaspalvelu. Hän hoitaa esimerkiksi kasteeseen, avioliittoon vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen liittyviä varauksia. Toimistosihteeri hoitaa myös väestörekisteriasioita.
Viestijä
Viestijä tiedottaa seurakunnasta ja sen toiminnasta. Hän tekee seurakunnasta uutisia, tiedotteita, esitteitä ja päivittää seurakunnan internet-sivuja. Viestijä tiedottaa sosiaalisessa mediassa seurakunnan tapahtumista. Hänen tehtäviinsä voi kuulua myös seurakunnan tapahtumien valokuvaaminen ja videoiden tekeminen.
Lähde: Kirkon selkokieliset sivut: Kirkon työntekijät. Lainattu luvalla.
Jumalanpalvelus
Jumalanpalvelus on seurakunnan toiminnan ydin. Seurakunnan pääjumalanpalvelus on yleensä sunnuntaiaamuna, sillä sunnuntai on se viikonpäivä, jolloin Jeesus nousi kuolleista. Jumalanpalvelus kokoaa kristityt yhteen.
Jokaisella pyhäpäivällä on oma aiheensa. Raamatun tekstit, rukoukset ja virret liittyvät päivän aiheeseen. Virret ovat jumalanpalveluksen lauluja. Ne voivat olla rukousta tai ylistystä Jumalalle. Ne myös lohduttavat ja tuovat toivoa, kun elämä tuntuu vaikealta.
Jumalanpalvelus etenee yleensä tietyssä järjestyksessä. Samat osiot toistuvat jokaisessa jumalanpalveluksessa. Näitä osioita ovat muun muassa
— synnintunnustus ja synninpäästö
— Raamatun lukeminen
— saarna
— uskontunnustus
— yhteinen esirukous
— ehtoollinen
— ylistys
— siunaus
Messu on jumalanpalvelus, jossa vietetään ehtoollista. Sanajumalanpalveluksessa ei ole ehtoollista. Ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria, jossa muistetaan Jeesuksen työtä ristillä. Ehtoollinen on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä muistoateria. Kristus itse on läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Ehtoollisella voi kokea yhteyttä Jeesukseen ja toisiin kristittyihin.
Teemamessut
Seurakunnissa järjestetään myös erilaisia teemamessuja. Niitä ovat esimerkiksi perhemessu, sateenkaarimessu ja Tuomasmessu.
Sateenkaarimessu on jumalanpalvelus, joka on tarkoitettu seksuaali-ja sukupuolivähemmistöille. Tarkoituksena on tarjota turvallinen tila ihmisille, jotka kuuluvat näihin vähemmistöihin. Messussa he voivat myös tavata tosia ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa.
Sateenkaarinimitys tulee 1970-luvulta, kun Yhdysvalloissa suunniteltiin kuusivärinen sateenkaarilippu, josta tuli seksuaalivähemmistöjen tunnus.
Tuomasmessu kuuluu kirkon erityisjumalanpalveluksiin. Se on saanut nimensä apostoli Tuomaasta, joka epäili Jeesuksen ylösnousemusta. Messun nimi kertoo, että tilaisuuteen ovat kaikki etsijät tervetulleita. Tuomasmessu on syntynyt Suomessa Helsingin Agricolan kirkossa vuonna 1988.
Tuomasmessun erityispiirre on muun muassa suuri joukko vapaaehtoisia, jotka ovat tekemässä messua. Toinen erityispiirre on pitkä esirukousjakso. Esirukousjakson aikana voi jättää esirukouspyynnön tai pyytää henkilökohtaista keskustelua ja rukousta. Tuomasmessussa käytetään lisäksi uutta hengellistä musiikkia ja lauletaan paljon yhdessä.
Herran siunaus
Kaikki jumalanpalvelukset ja myös kirkolliset toimitukset, kuten kaste ja hautaan siunaaminen, päättyvät Herran siunaukseen. Siinä kaikki osallistujat siunataan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Siunaus on Jumalan läsnäoloa kaikissa elämän vaiheissa. Tarvitsemme joka hetki Jumalan apua, varjelusta ja huolenpitoa. Saamme luottaa Jumalaan ja hänen siunaukseensa, kun elämässä on vaikeaa. Jumalan siunaus on turvamme myös kuoleman hetkellä.
Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille
ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa
teidän puoleenne
ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.
Kolehti
Kolehti on vapaaehtoinen rahalahja, joka kerätään Jumalanpalveluksen aikana. Seurakuntalaiset voivat antaa rahaa kolehtikohteeseen, joka päätetään etukäteen. Kolehtivaroja käytetään muun muassa kirkon, oman kotiseurakunnan ja kristillisten järjestöjen työhön. Kolehtivaroja käytetään myös avustustoimintaan Suomessa ja ulkomailla.
Kolehdin taustalla on Jeesuksen kehotus auttaa puutteessa olevia.
Lähetystyö ja kansainvälinen diakonia
Kirkko tekee kansainvälistä työtä kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Lähetystyö
Lähetystyö on kirkon perustehtävä, jota seurakunnat toteuttavat yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöjen kanssa. Lähetystyö perustuu Jeesuksen lähetyskäskyyn. Lähetystyö on evankeliumin julistamista ja ihmisen kokonaisvaltaista auttamista.
Lähetystyöntekijöinä toimii muun muassa pappeja, diakonia- ja nuorisotyöntekijöitä, terveydenhuollon henkilöstöä, opettajia sekä monen eri alan asiantuntijoita.
Lähetystyö alkoi 1860-luvulla, jolloin Martti Rautanen työtovereineen lähti lähetyssaarnaajaksi Ambomaalle, nykyiseen Namibiaan.
Käytännössä lähetystyötä tekevät kirkon viralliset lähetysjärjestöt.
Seurakunnilla on nimikkolähettejä, joiden työtä seurakunnat tukevat taloudellisesti lähetysjärjestöjen kautta. Seurakunnissa myös rukoillaan lähetystyöntekijöiden puolesta.
Kirkon Ulkomaanapu
Kirkon Ulkomaanapu on kirkon ja seurakuntien kansainvälisen avun järjestö. Se auttaa ihmisiä muun muassa luonnon onnettomuuksien ja sotien aiheuttamissa hätätilanteissa. Kirkon Ulkomaanapu jakaa esimerkiksi ruokaa ja järjestää terveydenhoidon ja majoituksen uhreille. Suuri osa työtä on pakolaisten auttaminen.
Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa. Avun tarvitsijan uskolla, rodulla tai poliittisella vakaumuksella ei ole merkitystä. Kirkon Ulkomaanapu auttaa kaikkia ihmisiä. Sen kehitysyhteistyöhön sisältyy muun muassa koulutus, toimeentulon parantaminen ja rauhantyö. Kirkon Ulkomaanapu saa varoja työhönsä seurakunnilta, kolehdeista ja lahjoittajilta. Lisäksi toimintaa tukevat ulkoasiainministeriö ja EU:n ja YK:n järjestöt. Yhteisvastuukeräyksen tuotosta annetaan Kirkon Ulkomaanavulle 60 prosenttia.
Yhteisvastuukeräys
Yhteisvastuu on hyväntekeväisyyskeräys. Se järjestetään joka vuosi. Keräys auttaa hädänalaisia Suomessa ja koko maailmassa. Avun tarvitsijan uskolla, rodulla tai poliittisella vakaumuksella ei ole merkitystä. Keräyksen varoilla autetaan kaikkia ihmisiä.
Tasavallan presidentti toimii Yhteisvastuukeräyksen suojelijana.
7. Tiedätkö, mitä ovat kirkolliset toimitukset?
Seurakunta on mukana ihmisten arjessa ja juhlassa. Ristiäiset, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen, kodin siunaaminen ja hautajaiset ovat kirkollisia toimituksia. Samalla ne ovat perhejuhlia, jotka liittyvät ihmisten elämän tärkeisiin vaiheisiin ja käännekohtiin.
Kaste eli ristiäiset
Kirkon jäseneksi tullaan kasteen kautta. Kasteen perustana on Jeesuksen kaste- ja lähetyskäsky:
— Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Matteus 28:19-20
Kasteessa lapsesta tulee kristitty. Samalla hänet liitetään Kristukseen ja hänen kirkkonsa jäseneksi.
Kastejuhlaan liittyy myös nimen antaminen lapselle. Nimilain mukaan lapselle voi antaa korkeintaan neljä etunimeä. Pappi kastaa lapsen nimellä, jonka vanhemmat valitsevat lapselle.
Tavallisesti kastettava on noin 3 kuukautta vanha vauva. Hänet on puettu valkoiseen kastepukuun. Se ei kuitenkaan ole ristiäisissä välttämättömyys. Vauvan voi pukea myös omiin vaatteisiinsa. Pappi valelee vettä lapsen päähän ja kastaa lapsen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kastettavalla tulee olla vähintään yksi kummi, joka on kirkon jäsen, käynyt rippikoulun ja osallistunut konfirmaatioon. Kastetilaisuus tarvitsee vähintään kaksi todistajaa. Kummien määrällä ei ole ylärajaa. Useimmat lapset saavat 2-4 kummia. Varsinaisen kastetoimituksen jälkeen ristiäisjuhla voi olla hyvin vapaamuotoinen. Juhla kannattaa toteuttaa sellaiseksi, mikä perheestä tuntuu hyvältä. Juhla voi olla pieni tai iso.
Juhlatilana voi olla perheen koti, mummola tai muu tärkeä paikka. Ristiäisiä voi viettää myös kirkossa. Seurakunnat tarjoavat ristiäisten järjestämiseen myös muita tiloja, jotka ovat yleensä ilmaisia. Vieraat voivat osallistua juhlaan myös etäyhteyden välityksellä. Perhe voi valita juhlaan musiikin, esimerkiksi sopivan virren.
Kastepappi kuuntelee vanhempien toiveita, ja juhla onnistuu parhaiten yhteistyössä papin kanssa.
Jos aikuinen haluaa liittyä kirkkoon, eikä häntä ole kastettu aikaisemmin, hänet kastetaan vasta kasteopetuksen jälkeen.
Rippikoulu ia konfirmaatio
Rippikoulu on luterilaisen kirkon kasteopetusta. Useimmiten nuori käy rippikoulun sinä vuonna, kun hän täyttää 15 vuotta. Rippikouluun ovat kaikki tervetulleita. Jos rippikoululaista ei ole kastettu, hänet voidaan kastaa rippikoulun aikana.
Rippikoulussa luetaan Raamattua, vietetään jumalanpalvelusta, rukoillaan ja järjestetään hartaushetkiä. Rippikoulussa myös tutustutaan kirkon oppiin ja elämään. Siellä voi turvallisessa ilmapiirissä pohtia yhdessä muiden kanssa elämään ja uskoon liittyviä asioita.
Monet nuoret menevät kesällä noin viikon pituiselle rippileirille, jossa yövytään leirikeskuksessa. Myös toisenlaisia rippileirejä järjestetään, esimerkiksi päiväleirejä tai rippikouluja, joihin yhdistyy matka tai jokin harrastus.
Konfirmaatiota vietetään jumalanpalveluksen yhteydessä, kun rippikoulu päättyy. Konfirmaatiossa rippikoulun käyneet tunnustavat uskonsa, heidät siunataan ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan.
Kummi tai nuoren muu läheinen ihminen voi olla mukana siunaamassa nuorta. Konfirmaatio päättyy ehtoolliseen.
Konfirmaation jälkeen seurakunnan jäsenestä tulee täysivaltainen kirkon jäsen. Silloin hän voi
— toimia kummina,
— osallistua yksin ehtoolliselle,
— äänestää 16-vuotiaana seurakuntavaaleissa ja
— asettua täysi-ikäisenä ehdolle seurakuntavaaleissa.
Rippikoulun voi käydä myös aikuisena. Aikuisrippikoulun voi suorittaa joissakin seurakunnissa myös verkkokurssilla, omassa tahdissa.
Rippi
Rippi on kirkollinen toimitus, johon kuuluu synnintunnustus ja synninpäästö. Ripissä syntinsä tunnustava saa syntinsä anteeksi Jumalalta.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa rippi on osa jumalanpalvelusta. Se toteutetaan jumalanpalveluksen alussa yhteisellä ripillä eli synnintunnustuksella.
Ripittäytyä voi myös henkilökohtaisesti. Ripin voi vastaanottaa pappi, seurakunnan muu työntekijä tai toinen seurakuntalainen. Rippi ja sielunhoidollinen keskustelu ovat aina luottamuksellisia. Pappeja sitoo rippisalaisuus, joka on ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Avioliittoon vihkiminen
Kun pari vihitään kristilliseen avioliittoon, aviopuolisot sitoutuvat julkisesti toisiinsa ja avioliitolle pyydetään Jumalan siunausta.
Kirkollinen vihkiminen on lainmukainen tapahtuma samoin kuin siviilivihkiminen. Siksi siihen tarvitaan vähintään kaksi todistajaa. Vihkimisen edellytyksenä on, että puolisot ovat käyneet rippikoulun. Kirkollinen vihkiminen onnistuu myös silloin, kun toinen kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkoon tai kristilliseen uskontokuntaan Suomessa tai ulkomailla.
Vihkiminen tapahtuu usein kirkossa. Vihkiminen voi olla myös pieni tilaisuus, joka järjestetään muussa tilassa kuin kirkossa.
Hääpari tapaa papin tapaa jo ennen vihkitilaisuutta. Ennen vihkimistä pitää myös selvittää, ettei puolisoilla ole estettä mennä naimisiin. Papilta saa tiedot siitä, miten esteiden tutkinta tehdään. Esteiden tutkinnan voi tehdä myös verkossa osoitteessa www.esteidentutkinta.fi
Tapaamisessa pappi juttelee vihkiparin kanssa. Näin hän saa tietoja vihkipuhetta varten. Vihkipari käy papin kanssa läpi myös vihkijuhlaan liittyviä käytännön asioita.
Häät alkavat musiikilla, usein häämarssilla. Sen aikana vihkipari kulkee yhdessä alttarille. Isä tai muu läheinen voi saattaa morsianta ja sulhanen tulee häntä vastaan. Alkumusiikin jälkeen pappi lukee siunauksen, rukouksen ja tekstin Raamatusta.
Pappi pitää vihkiparille puheen. Puheen päätteeksi pappi esittää kummallekin kysymyksenpä siihen vastataan ’’tahdon”. Sen jälkeen papille annetaan sormukset. Pappi lukee sormusrukouksen, jonka jälkeen sormukset pujotetaan sormiin.
Pappi julistaa morsiamen ja sulhasen aviopuolisoiksi ja siunaa heidät. Sen jälkeen on suudelman vuoro. Pappi antaa hääparille vihkiraamatun. Lopuksi hääpari kävelee pois alttarilta. Musiikki soi ja hääväki seisoo ja poistuu kirkosta hääparin jälkeen.
Hääyö-tapahtumat
Kirkkohäät voi toteuttaa myös niin sanotussa Hääyö-tapahtumassa. Tällöin vihkiminen tapahtuu ilta-aikaan joko yhden tai useamman parin samanaikaisena vihkimisenä. Hääyö-tilaisuus sopii kaikille, jotka haluavat juhlalliset häät vähällä vaivalla. Hääyö-tapahtumassa vihkiminen tapahtuu samalla tavalla kuin tavallisissa kirkkohäissä.
Avioliiton siunaaminen
Siviilivihkiminen on yksi tapa solmia avioliitto. Se voidaan toimittaa joko Digi- ja väestötietoviraston tai käräjäoikeuden tiloissa. Sen jälkeen avioliitto voidaan vielä siunata kirkossa. Silloin ei enää suoriteta vihkimistä, vaan pyydetään siunausta jo solmitulle avioliitolle. Avioliiton siunaus on ainoastaan hengellinen tapahtuma.
Avioliitto voidaan siunata, vaikka kumpikaan puolisoista ei kuulu kristilliseen kirkkoon. Avioliiton siunaaminen muistuttaa hyvin paljon kirkollista vihkimistä. Kuitenkaan siinä ei ole sormusrukousta eikä sormuslupauksia. Avioliiton siunaaminen voidaan toimittaa kirkossa tai jossain muussa paikassa. Avioliitto voidaan siunata kirkollisesti missä päin maailmaa tahansa.
Samaa sukupuolta olevien avioliitto
Evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Kuitenkin monet papit ovat alkaneet vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Useat seurakunnat tarjoavat kirkkotiloja samaa sukupuolta olevien parien hääjuhlaan. Monet papit haluavat vihkiä kaikkia pareja tasavertaisesti.
Kirkon piirissä on erilaisia käsityksiä siitä, voidaanko samaa sukupuolta olevien vihkiminen sallia.
Kodin siunaaminen
Kodin siunaaminen on rukoushetki, jossa pyydetään Jumalan siunausta ja varjelusta kodille ja siellä asuville. Tilaisuuden voi järjestää esimerkiksi ensimmäisessä omassa kodissa tai uudessa kodissa muuton jälkeen. Myös kesämökin tai muun vapaa-ajan kodin voi siunata.
Kodin voi siunata pappi, seurakunnan työntekijä tai kuka tahansa seurakuntalainen. Kodin siunausta varten on Kirkkokäsikirjassa oma kaava, miten se toteutetaan. Siunauksessa on mukana rukousta, musiikkia ja puheita. Lisätietoja saa omasta kotiseurakunnasta.
Hautajaiset
Kristilliseen käsitykseen kuolemasta sisältyy vahvasti usko ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Omaisia tuetaan ja lohdutetaan surussa. Samalla muistutetaan ylösnousemuksen toivosta ja Kristuksesta, joka on voittanut kuoleman vallan.
Hautajaisten järjestäminen on tärkeä osa surutyötä. Hautajaisjärjestelyt on aloitettava pian kuoleman jälkeen. Läheiset voivat järjestää hautajaiset itse, ostaa palvelun kokonaan tai osittain hautaustoimistolta. Hautaustoimisto voi hoitaa kaikki hautaukseen liittyvät järjestelyt.
Hautaukseen tarvitaan hautauslupa. Se on todistus, jonka lääkäri antaa. Hautajaisten järjestelyt voi kuitenkin aloittaa heti, kun on saanut tiedon läheisen kuolemasta.
Hautapaikka varataan seurakunnan toimistosta. Myös hautaustoimisto voi varata hautapaikan seurakunnalta. Hautapaikkaan vaikuttaa se, onko kyseessä arkku- vai uurnahautaus. Arkkuhautauksessa vainajan ruumis lasketaan arkussa maahan kaivettuun hautaan. Uurnahautauksessa ruumis poltetaan eli tuhkataan arkussa ja jäljelle jääneet tuhkat haudataan uurnassa.
Hautaamiseen liittyviä kustannuksia ovat muun muassa hautapaikka, arkku, muistotilaisuus, hautamuistomerkki sekä polttohautauksessa lisäksi uurna. Hautamuistomerkkinä voi olla esimerkiksi hautakivi, risti tai veistos. Hautaan siunaaminen kuuluu papin tehtäviin, eikä omaisten tarvitse hänelle siitä maksaa.
Hautajaisissa on kaksi osaa, siunaustilaisuus ja muistotilaisuus.
Siunaustilaisuus pidetään kirkossa tai hautausmaalla kappelissa Muistotilaisuus pidetään jossain muualla, esimerkiksi seurakunnan tiloissa. Hautajaisiin pukeudutaan yleensä tummiin ja hieman juhlaviin vaatteisiin.
Pappi tapaa läheiset ennen hautajaisia. Hänelle on hyvä kertoa vainajasta ja keskustella kuoleman herättämistä ajatuksista. Papin kanssa voi myös sopia hautajaisiin liittyvistä käytännön asioista.
Siunaustilaisuudessa pappi siunaa vainajan, rukoilee ja pitää hartauspuheen. Tilaisuudessa lauletaan virsiä, ja siellä voi olla muuta musiikkia. Omaiset ja ystävät tuovat kukkia vainajan arkulle ja kunnioittavat vainajan muistoa. Hautajaiskukat voidaan laskea arkun viereen joko siunaustoimituksen alussa tai lopuksi. Kukat voi laskea myös vasta haudalla. Käytännöt vaihtelevat ja niistä voi sopia papin kanssa.
Jos vainaja haudataan arkussa, arkku viedään hautaan ja kukat lasketaan kannelle, joka laitetaan haudan päälle. Hautausmaan työntekijät peittävät haudan myöhemmin ja asettavat kukat vielä haudalle.
Jos kyseessä on polttohautaus, kukat voi viedä tulevan haudan päälle. Läheiset laskevat vainajan tuhkauurnan hautaan myöhemmin. Tuhkat voi myös sirotella seurakunnan muistolehtoon tai muuhun omaisten valitsemaan paikkaan.
Muistotilaisuudessa muistellaan vainajaa sukulaisten ja ystävien kesken. Pappi ja kanttori voivat osallistua tilaisuuteen, mikäli heitä toivotaan mukaan. Muistotilaisuuteen voidaan laittaa muistopöytä. Pöydälle laitetaan valkea liina, kynttilä, vainajan valokuva ja kukkia. Muistotilaisuudessa on ruoka- tai kahvitarjoilu.
Tarjoilun jälkeen luetaan adressit eli niiden ihmisten tervehdykset, jotka eivät ole päässeet mukaan hautajaisiin. Tilaisuudessa voidaan pitää puheita, joissa kerrotaan vainajasta. Esillä voi olla kuvia vainajasta ja hänen elämästään
Kirkkoon liittyminen
Voit liittyä jäseneksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon kaikissa elämäsi vaiheissa. Kirkon jäsenyys edellyttää kastetta ja rippikoulun käymistä eli kasteopetusta.
Lisätietoja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi liittymisestä saat kaikista seurakunnista. Liittymisestä saat lisätietoa myös verkossa osoitteessa www.liitykirkkoon.fi.
8. Tunnetko kirkkovuoden juhlat?
Kirkon jumalanpalveluselämää rytmittää kirkkovuosi. Kirkkovuosi seuraa Jeesuksen maanpäällisen elämän vaiheita. Kirkkovuoden kuluessa seurakunta elää mukana kristinuskon keskeisissä tapahtumissa ja muistelee Jeesuksen elämää ja Jumalan pelastavia tekoja.
Kirkkovuosi alkaa adventista marras-joulukuun vaihteessa. Kirkkovuosi päättyy tuomiosunnuntaihin seuraavan vuoden marraskuun lopussa. Adventista alkaa valmistautuminen jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Tuomiosunnuntain sanoma taas kertoo, että Kristus on maailmankaikkeuden valtias ja tuomari viimeisellä tuomiolla.
Adventti aloittaa jouluajan
Ennen joulua on neljä sunnuntaita. Uusi kirkkovuosi alkaa niistä ensimmäisenä. Tätä sunnuntaita kutsutaan ensimmäiseksi adventiksi. Sana adventti merkitsee Herran tulemista.
Adventti on joulunodottamista ja siihen valmistautumista. Adventtiaika on myös hengellistä valmistautumista Jeesuksen syntymään.
Adventtiaika valmistaa jouluun. Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi suosituimmista juhlapyhistä. Silloin kirkoissa lauletaan Hoosianna-virsi, joka alkaa:
— Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka
tulee Herran nimessä.
Hoosianna korkeuksissa!
Evankeliumina on kertomus Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Näin adventti liittyy pääsiäisen tapahtumiin.
Kaikki neljä sunnuntaita ennen joulua ovat adventtisunnuntaita. Jokaisena adventtisunnuntaina voi sytyttää adventtikynttilän. Ensimmäisenä voi sytyttää yhden, toisena kaksi, kolmantena kolme ja neljäntenä neljä kynttilää.
Joulu
Monet ihmiset aloittavat jouluvalmistelut monta viikkoa ennen joulua. Jouluksi valmistetaan jouluruoat, siivotaan, laitetaan kynttilät ja koristeet, ostetaan joulukuusi ja joululahjat sekä lähetetään joulukortit ystäville ja sukulaisille. Jokainen järjestää kuitenkin joulun omalla tavallaan: joulu tulee myös, vaikka sitä valmistelee vain vähän.
Joulukuussa järjestetään erilaisia tapahtumia kirkoissa ja seurakuntien tiloissa. Monenlaiset joulukirkot, joulujuhlat, konsertit ja joulumyyjäiset luovat joulunajan tunnelmaa. Esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia järjestetään useissa kirkoissa.
Jouluaatto
Jouluaatto on vuoden odotetuin juhlapäivä, ainakin lasten mielestä. Kello 12 alkaa monien suomalaiskotien jouluaaton vietto. Silloin Suomen Turku julistaa joulurauhan. Jos ei ole paikan päällä Turussa, sitä voi seurata televisiosta tai radiosta.
Joulurauhan julistuksessa kehotetaan kansalaisia viettämään juhlaa hartaasti ja rauhallisesti ja toivotetaan kaikille hyvää joulua. Myös monissa muissa kaupungeissa julistetaan joulurauha, jota voi mennä paikan päälle kuuntelemaan.
Jouluaattona monet ihmiset käyvät hautausmaalla. He sytyttävät kynttilöitä läheistensä haudoille. Hautausmaa on illalla kaunis, kun sadat kynttilät palavat pimeässä.
Jouluaattoon liittyy myös lahjojen antaminen ja saaminen.
Joulupäivä
Joulupäivä on 25. päivä joulukuuta. Sitä vietetään Kristuksen syntymäjuhlana. Jouluyö eli jouluaaton ja joulupäivän välinen yö on Kristuksen syntymisen yö. Jouluyönä juhlitaan sitä, että Jeesus syntyi maailmaan. Monissa seurakunnissa vietetään jouluyön messua keskiyöllä. Silloin seurakunta kuulee enkelin viestin:
— Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.
Jouluyön messu on suuressa osassa kristikuntaa joulunvieton päätapahtuma. Myös Suomessa jouluaattona kirkoissa käy paljon ihmisiä.
Joulupäivänä kirkoissa on jumalanpalveluksia myös jo varhain aamulla.
Tapaninpäivä
Toinen joulupäivä eli Tapaninpäivä on ensimmäisen marttyyrin, Stefanoksen eli Tapanin, muistopäivä. Marttyyriksi sanotaan henkilöä, joka on kärsinyt kuoleman uskonsa tähden. Tapaninpäivänä muistetaankin kaikkia uskonsa puolesta kuolleita. Ennen harras joulutunnelma päättyi tapaninajeluihin tai tansseihin.
Loppiainen
Loppiaista vietetään 6. päivä tammikuuta. Se päättää joulun vieton. Silloin muistellaan kaukaa itäisiltä mailta tulleita viisaita tietäjiä, jotka tulivat katsomaan Jeesus-lasta. Kirkas tähti osoitti heille tien lapsen luo. tietäjät antoivat lapselle arvokkaita lahjoja. Loppiaisen sanoma on se, että ilosanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille kansoille.
Paasto ja paastonaika
Kristillinen paasto edeltää kirkkovuoden suuria juhlia. Pääsiäistä edeltää suuri paasto ja joulua edeltää pieni paasto. Paastoaminen on valmistautumista näihin juhliin.
Paasto on perinteisesti tarkoittanut luopumista joistakin ruoista, esimerkiksi lihasta ja maitotuotteista. Kristilliseen paastoon ei kuulu se, että oltaisiin koko päivä syömättä. Sen sijaan ruokia voi yksinkertaistaa ja syömisen määrää vähentää. Toiset jättävät pois nautintoaineet, kuten kahvin.
Tarkoitus on yksinkertaistaa elämää ja keskittyä olennaiseen. Kristillisessä paastossa onkin kyse hengellisestä harjoituksesta. Ihminen voi silloin pohtia uudelleen suhdetta itseensä, Jumalaan ja lähimmäisiin.
Suuri paasto alkaa 40 arkipäivää ennen pääsiäissunnuntaita. Se kestää noin seitsemän viikkoa. Paaston ensimmäinen päivä on keskiviikko, jota kutsutaan tuhkakeskiviikoksi.
Pääsiäinen
Pääsiäinen on tärkein kristinuskon juhla. Sitä vietetään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen juhlana.
Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko. Hiljaisella viikolla kristityt muistelevat Jeesuksen kärsimystä. Hiljaisella viikolla seurakunnissa järjestetään konsertteja ja hartauksia, joissa muistellaan Jeesuksen elämän viimeisen viikon tapatumia.
Palmusunnuntai
Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaina. Palmusunnuntaina muistetaan sitä, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Jeesus oli silloin juhlittu kuningas.
Palmusunnuntain nimi viittaa palmunoksiin, joita ihmiset heittivät Jeesuksen eteen tielle, kun hän ratsasti Jerusalemiin. Tähän liittyy tapa koristella kirkko pajunoksilla ja muilla lehvillä tai kantaa niitä kulkueissa.
Palmusunnuntain jälkeen Jeesuksen suosio vaihtuu kärsimykseen. Nyt muistellaan Jeesuksen kärsimiseen ja kuolemaan liittyviä tapahtumia.
Kiirastorstai
Kiirastorstaina Jeesus vietti viimeisen aterian oppilaidensa kanssa. Ruokailun aikana Jeesus ennusti, että Juudas pettää hänet. Viimeisellä aterialla Jeesus asetti myös ehtoollisen, jota kristityt viettävät messun yhteydessä.
Aterian jälkeen Juudas lähti ylipappien luo. Juudas keskusteli ylipappien kanssa siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. Ylipapit ilahtuivat ja tarjosivat hänelle rahaa. Juudas otti rahat vastaan ja alkoi etsiä sopivaa tilaisuutta, milloin ylipapit voisivat vangita Jeesuksen. Kiirastorstain messun päätteeksi urut vaikenevat ja kynttilät sammutetaan. Alttari verhotaan mustaan.
Pitkäperjantai
Pitkäperjantai on Jeesuksen kuolinpäivä. Silloin muistetaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja kuolemaa. Pitkäperjantain jumalanpalvelus eroaa muista jumalanpalveluksista. Pitkäperjantain väri on musta. Kirkonkellot ja myös urut vaikenevat. Virret lauletaan ilman säestystä. Alttarilla on viisi ruusua. Ne kuvaavat Jeesuksen haavoja.
Pääsiäisnäytelmiä ja pääsiäisvaelluksia on alettu esittää 1970-luvulta lähtien. Niissä myös yleisö voi osallistua Jesuksen kärsimyskertomukseen. Suomessa Helsingin Via Crucis -vaellus on tunnetuin pääsiäisnäytelmä.
Pitkäperjantaita seuraava hiljainen lauantai on Jeesuksen haudassa olemisen päivä.
Pääsiäissunnuntai
Pääsiäissunnuntaita vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana. Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, elämä on voittanut kuoleman. Silloin väri kirkoissa vaihtuu mustasta valkoiseksi: ilon, puhtauden ja riemun väriin.
Toisena pääsiäispäivänä, maanantaina, muistetaan sitä, kun Jeesus ilmestyi oppilailleen.
Pääsiäisen perinteitä
Pääsiäismunat
Pääsiäismuna muistuttaa pääsiäisen sanomasta. Muna muistuttaa uudesta elämästä ja elämän jatkumisesta. Pääsiäismunien maalaaminen on edelleen suosittu perinne. Nykyään yleisin pääsiäismuna on suklaamuna, jossa on sisällä yllätys.
Pajunkissat ia rairuoho
Pääsiäinen on myös kevään ja luonnon heräämisen juhla. Koteihin tuodaan pääsiäiseksi sisälle kukkivia pajunoksia eli pajunkissoja. Kodissa voi kasvattaa lautasella tai muussa pienessä astiassa rairuohoa eli nopeasti kasvavaa heinää.
Virpominen
Virpominen on lasten tapa juhlia palmusunnuntaita. Lapset koristelevat pajunoksia virpomista varten. He kulkevat oksien kanssa ovelta ovelle. Kun joku avaa oven, lapset heiluttavat pajunoksia ja lausuvat virvontalorun. Lapset antavat oksan ja saavat yleensä pienen lahjan, esimerkiksi karamelleja tai vähän rahaa.
Pajunoksilla virpominen muistuttaa siitä, kuinka ihmiset heiluttivat palmunoksia silloin, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Koska Suomessa ei kasva palmuja, niiden tilalla on käytetty pajuja, jotka kukkivat keväällä. Alun perin lapset pukeutuivat pyhävaatteisiin ja toivottivat Jumalan siunausta uuteen vuoteen. Nykyään lapset pukeutuvat usein pikkunoidiksi. Pohjanmaalla pikkunoidat kiertävät virpomassa jo lauantaina, päivää ennen pääsiäissunnuntaita. Pohjanmaalla sytytetään lauantaina myös pääsiäiskokot.
Virpomisloruja
Virvon varvon, tuoreeks terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa suite, palkka mulle!
*
Virvon varvon, vitsa on uusi,
kaunis kuin kukkiva tuomi.
Elämän onnea toivotan sulle,
nöyrästi vaadin palkkaa mulle!
Helatorstai ja helluntai
Helatorstai kuuluu pääsiäisaikaan, joka päättyy helluntaihin. Helatorstaina muistetaan Jeesuksen nousemista ylös taivaaseen. Sitä vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen.
Taivaaseen nouseminen kertoo Jeesuksen jumaluudesta. Jeesus nousi taivaaseen sen jälkeen, kun oli tehnyt maan päällä työn, jonka Jumala oli hänelle antanut.
Helluntai on Pyhän Hengen saamisen ja seurakunnan syntymisen juhla. Helluntai päättää pääsiäisajan.
Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon perustamisen päivä, kirkon syntymäpäivä. Silloin apostolit saivat Pyhän Hengen ja alkoivat julistaa ilosanomaa Jeesuksesta.
Pienestä alusta suureksi uskonnoksi
Kristinuskon alku oli pieni ja vaatimaton. Pieni joukko miehiä ja naisia perusti kristinuskon 2000 vuotta sitten.
Aluksi Jeesuksen kuoleman jälkeen he ihmettelivät kaikkea siitä, mitä olivat kokeneet. Muutaman vuoden ajan he olivat seuranneet Jeesusta, joka oli juutalainen opettaja ja parantaja. Oppilaat olivat nähneet, miten Jeesus paransi sairaita ja opetti ihmisiä elämään uudella tavalla. Jeesus kehotti ihmisiä rakastamaan jopa vihollisiaan.
Kansan keskuudessa Jeesus oli ollut suosittu. Sitten kaikki yllättäen muuttui. Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Jeesuksen oppilaat olivat peloissaan ja miettivät, päättyikö kaikki tähän?
Ihmeet kuitenkin jatkuivat. Oppilaat saivat tietää, että Jeesuksen hauta oli tyhjä. He kyselivät toisiltaan, oliko Jeesus elossa?
Pian he saivat tästä varmuuden, kun elävä Jeesus ilmestyi heille.
Nyt oppilaat tiesivät, mitä heidän oli tehtävä. He alkoivat julistaa, että Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden. Se, joka uskoo tämän, saa syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän. Näin syntyi ensimmäinen kristillinen seurakunta, joka julisti, että Jeesus on ihmisten Pelastaja, jonka Jumala oli luvannut.
Nykyisin kristinusko on maailman suurin uskonto, jolla on kannattajia ympäri maailmaa. Kristittyjä on noin 2,4 miljardia ihmistä. Kristinuskon tarina on ihmeellinen. Tuskin mikään muu liike on menestynyt yhtä hyvin. Lähetystyön seurauksena kristinusko on ainoa maailmanuskonto, jolla on laajaa kannatusta kaikissa asutuissa maanosissa.
Kristinusko opetti, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja lähimmäistä tulee rakastaa niin kuin itseään. Evankeliumin julistamisen lisäksi kirkot ovat keskittyneet auttamaan köyhiä ja muita ihmisiä, jotka tarvitsevat apua.
Suomessa ja Euroopassa on totuttu siihen, ettei kristittyjä tavallisesti syrjitä tai vainota uskonsa tähden. Kuitenkin nykyisin koko maailmassa noin 360 miljoonaa kristittyä kärsii vainosta tai syrjinnästä uskonsa vuoksi. Esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa kristittyjä voidaan jopa surmata uskonsa vuoksi.
Moni ajattelee, että kirkot eivät ymmärrä ihmisten tavallista elämää. Seksuaali- ja sukupuolikysymykset ovat myös ajaneet ihmisiä pois kirkoista.
Monen on vaikea hyväksyä sitä, ettei katolinen kirkko hyväksy aborttia eikä ehkäisyvälineitä. Lisäksi vain harvat kirkot hyväksyvät samaa sukupuolta olevien avioliitot. Myös tämän takia ihmisiä on eronnut kirkoista.
Nykyisin kristinuskon haasteena on säilyttää kirkon perussanoma muuttuvassa maailmassa erilaisten kulttuurien keskellä. Monilla kristinuskon perinteisillä valta-alueilla yhteiskunta on maallistunut. Maallistuminen tarkoittaa sitä, että kirkkoon kuuluu yhä vähemmän ihmisiä. Ihmiset eivät enää tunne kristillistä oppia eivätkä käy jumalanpalveluksissa.
Vaikka ihmisten henkilökohtainen usko on vähentynyt, kristillinen perinne vaikuttaa yhä länsimaisessa kulttuurissa ja arvomaailmassa. Uskonnolliset juhlapyhät rytmittävät vuotta. Kaste, rippikoulu, kirkollinen vihkiminen ja hautaus ovat edelleen tärkeitä monelle suomalaiselle.
Sanasto
Sanastoon on koottu Raamatun ja kristinuskon tärkeitä sanoja ja käsitteitä.
Apostolit
Apostolit olivat Jeesuksen oppilaita ja seuraajia. He saivat tehtäväkseen levittää kristinuskoa ja julistaa evankeliumia. Jeesuksen oppilaat, kuten Pietari ja Johannes, olivat ensimmäiset apostolit. Paavali oli tärkeä apostoli, vaikka hän ei kuulunut Jeesuksen oppilaisiin.
Apostolit kirjoittivat myös osan Uudesta testamentista, esimerkiksi Paavalin kirjeet.
Armo
Armo on Jumalan lahja ihmisille, jotta voimme saada syntimme anteeksi. Armoa ei voi ostaa tai ansaita teoilla. Pyhä Jumala armahtaa syntisen ihmisen ja haluaa lahjoittaa meille pelastuksen.
Diakonia
Diakonia tarkoittaa lähimmäisen palvelemista ja auttamista. Kirkon diakoniatyö auttaa ja tukee vaikeuksissa olevia ihmisiä.
Aineellisen avun, esimerkiksi ruuan ja rahan antamisen lisäksi diakoniaan kuuluu ihmisten hengellinen tukeminen. Diakoniatyössä ihmistä autetaan kokonaisvaltaisesti, eli tuetaan laajasti hänen toimintakykyään.
Ekumenia
Ekumenia tarkoittaa toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää maailman kristillisten kirkkojen yhteyttä.
Ekumenian perusta on Jeesuksen rukouksessa: ’’Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”
Johanneksen evankeliumi 17:21
Enkeli
Enkeli on Jumalan taivaallinen palvelija, sanansaattaja tai soturi.
Jumala on luonut kaiken: todellisuuden, joka näkyy, mutta myös todellisuuden, joka ei näy.
Enkelit kuuluvat todellisuuteen, joka ei näy. Raamattu kertoo enkeleistä, jotka ovat tuoneet viestejä Jumalalta. Joitakin mainitaan nimeltä, esimerkiksi enkelit Gabriel ja Mikael.
Evankeliumi
Evankeliumi on kertomus Jeesuksen elämästä, ilosanoma tai hyvä sanoma.
Evankeliumi on alun perin kreikan kielen sana, joka tarkoittaa ilosanomaa, hyvää uutista. Evankeliumi on Jeesuksen seuraajien kertomus siitä, mitä he näkivät ja kuulivat Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Jumala
Kristinuskossa Jumala on korkein olento. Jumala on yksi ja Hänellä on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Kristityt kuvaavat tätä Jumalan kolmiyhteyttä nimillä Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Jumalan poika
Raamattu kertoo, että Jeesus on Jumalan Poika. Ensin enkeli Gabriel ilmoitti tämän asian Marialle ennen Jeesuksen syntymää. Jeesus itse tunnusti juutalaisten ylimmäisen papin edessä, että hän on Jumalan Poika.
Nimitys ’’Jumalan Poika” kuvaa sitä, että Jeesus on Jumala. Se ei tarkoita, että Jeesus on Jumalan lapsi samalla tavalla kuin me ihmiset olemme vanhempiemme lapsia. Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan. Jeesus toteutti Jumalan suunnitelman ja palautti yhteyden Jumalan ja ihmisten välille.
Kaste
Jeesus kehotti kastamaan seuraajansa. Siksi kaste on kristitylle välttämätön. Kasteessa Jumala ottaa ihmisen yhteyteensä ja hänestä tulee seurakunnan jäsen. Kasteessa pappi valelee vedellä kastettavan pään kolmesti Jeesuksen käskyn mukaisesti.
Kirkko
Sana kirkko voi tarkoittaa
1. Kirkkorakennusta kristittyjen jumalanpalveluspaikkaa.
2. Kristillistä kirkkokuntaa, esimerkiksi katolinen kirkko, ortodoksikirkko, luterilainen kirkko, helluntaikirkko.
3. Jeesuksen Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa eli kaikkia kristittyjä kaikissa kirkoissa kaikissa maissa ja kaikkina aikoina.
Kolminaisuusoppi
Kolminaisuusoppi tarkoittaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Sen mukaan on yhtä aikaa yksi Jumala, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Kristus ja Messias
Sana Kristus tulee Kreikan kielestä. Se on käännös heprean kielen sanasta Messias.
Kristus ja Messias ovat samaa tarkoittavia. Kummankin sanan merkitys on ”se, joka on voideltu”. Tämä viittaa alun perin Israelin kuninkaaseen, joka asetettiin tehtäväänsä voitelemalla.
Sanat Kristus ja Messias ovat arvonimiä, jotka kristityt ovat antaneet Jeesukselle.
Kristinusko
Kristinusko on uskonto, joka sai alkunsa Jeesuksen opetuksista. Jeesuksen kuoleman jälkeen syntyi ensimmäinen seurakunta ja samalla kristinusko.
Kristitty
Kristitty on henkilö, joka uskoo Jeesukseen ja kuuluu kristilliseen kirkkoon tai seurakuntaan. Kristityksi kutsutaan kristinuskon kannattajia.
Monoteismi
Monoteismi eli yksijumalaisuus tarkoittaa uskoa yhteen Jumalaan.
Neitsyt
Neitsyt on nainen, joka ei ole ollut sukupuoliyhteydessä. Raamatun mukaan Maria oli neitsyt, kun hän synnytti Jeesuksen.
Pelastus
Pelastus tarkoittaa, että ihminen pääsee Jumalan yhteyteen ja kuoleman jälkeen taivaaseen. Ihmisellä, joka uskoo Jeesukseen, on jo elämänsä aikana varmuus pelastuksesta.
Pyhä Henki
Pyhä Henki on Jumalan Henki. Hän synnyttää ihmisessä uskon Jeesukseen. Pyhä Henki auttaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti.
Profeetta
Profeetta on Jumalan tahdon tai sanoman julistaja, joka välittää Jumalan viestejä ihmisille. Profeetan ilmoitukset tai ennustukset ovat profetioita.
Raamattu
Raamattu on kristinuskon pyhä kirja. Se on käännetty kokonaan yli 700 kielelle. Raamatussa on kaksi pääosaa: Vanha testamentti ja Uusi testamentti.
Vanha testamentti
Vanha testamentti kertoo Jumalan toiminnasta ennen Jeesuksen syntymää. Se on kertomus siitä, miten Jumala loi maailman ja ensimmäiset ihmiset ja johdatti kansaansa, israelilaisia.
Uusi testamentti
Uusi testamentti kertoo Jeesuksen elämästä ja kristillisen seurakunnan alkuvaiheista. Uudessa testamentissa on muun muassa neljä evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumi.
Rukous
Rukous on puhetta Jumalalle. Se voi olla hiljaista mietiskelyä tai ääneen puhuttua. Usein kristityt rukoilevat yhdessä. Jeesus opetti kristittyjä rukoilemaan.
Sakramentti
Evankelis-luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen.
Sakramentit ovat kirkon pyhiä toimituksia, jotka Jeesus on asettanut. Sakramenttien kautta ihminen saa synnit anteeksi ja pääsee Kristuksen yhteyteen.
Seurakunta
Seurakunta on jumalanpalveluksen ympärille syntynyt yhteisö. Kirkkoherra johtaa seurakuntaa, joka on osa hiippakuntaa, jota johtaa piispa.
Synti
Synti on sitä, että emme usko ja luota Jumalaan. Se on myös ajatuksia, sanoja ja tekoja, jotka ovat pahoja ja itsekkäitä. Synti erottaa meidät Jumalasta.
Ylipappi
Ylipappi oli Jeesuksen aikaan juutalaisten tärkein uskonnollinen johtaja. Nykyään juutalaisuudessa ei ole ylipappia. Sen sijaan on rabbeja, jotka ovat juutalaisen uskonnon opettajia.
Lähteet
Kirjallisuus
Aejmelaeus, Lars, Kristinuskon synty. Johdatus uuden testamentin taustaan ja sanomaan. Kirjapaja 2007.
Hyry, Katja & Pentikäinen, Juha (toim.), Uskonnot maailmassa. WSOY 2004.
Hyvä tietää kristinuskosta. Mukautus selkosuomeksi Pertti Rajala.
Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 45. Kirkkohallitus 2016. Keene, Michael, Maailman suuret uskonnot. WSOY 2004.
Ketola, Kimmo, Uskonnot Suomessa 2008. Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja, 102. Kirkon tutkimuskeskus 2008.
Peltomaa, Harri ym., Uskonnon käsikirja. Opintoverkko 2009. Rajala, Pertti, Maailman uskonnot. Perustietoja uskonnoista selkosuomeksi. Opike 2015.
Rajala, Pertti, Selkoa Lutherista. Kirjapaja 2016.
Rajala, Pertti, Selkoa Jeesuksesta. Suomen Pipliaseura 2018.
Selkoraamattu. Raamatun kertomuksia selkokielellä. Mukautus selkosuomeksi Pertti Rajala. LK-kirjat 2012.
Terhart, Franjo & Schlulze, Janina, Nykymaailman uskonnot. Parragon 2007.
Uro, Risto & Lehtipuu, Outi (toim.), Nasaretilaisen historia. Kirjapaja 1997.
Uskoja elämä. Kristinuskon pääkohdat selkokielellä. Suomen ev.lut. kirkon julkaisuja. Kirkkohallitus 2013.
Verkkosivut
Kirkko on mukana arjessa ja juhlassa — Evl.fi. https://evl.fi.
Viitattu 28.1.2024
Kirkon selkokieliset sivut, https://selko.evl.fi. Viitattu 20.3.2024.
Kirkon selkokieliset sivut: Kirkon työntekijät, https://selko.evl.fi/ tietoa-kirkosta/kirkon-tyontekijat/. Viitattu 30.4.2024.
Open Doors Finland: Kristittyjen vainot tänään, kaukana ja lähellä, https://opendoors.fi. Viitattu 1.2.2024.
Malkavaara, Mikko: Kristinusko. Elämäni käsitteet (blogi) —
Dialogi. 25.10.2022. https://dialogi.diak.fi/2022/10/25/elamani-kasitteet-kristinusko/. Viitattu 12.1.2024
Wikipedia: Kristinusko. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinusko. Viitattu 16.2.2024.
The Lutheran World Federation: 2019 Membership Figures. 2020. https://lutheranworld.org/sites/default/files/2020/documents/ lwi-2019-statistics-en-20200825.pdf. Viitattu 3.3.2024.
Свежие комментарии