Maailmanloppu * Рассказ на упрощенном финском с аудио

Маленький рассказ на упрощенном финском с аудиофайлом (машинный синтезатор речи).

Maailmanloppu tulee

Kari Levola

Kärkkäinen kertoi meille, että maailmanloppu tulee ensi viikon torstaina. Sen isoveli oli lukenut siitä netistä.

Siinä meni naama vakavaksi vähän joka jätkällä. Mietittiin, että mitä oikein ehtisi tehdä vajaassa viikossa. Tai oikeastaan sitä, että mitä enää kannattaisi tehdä. Kouluun ei ainakaan mentäisi.Tai korkeintaan käytäisiin koulussa syömässä. Muuten hilluttaisiin kuin viimeistä päivää, vähän niin kuin silloin, kun tuli lätkämestaruus.

Ajateltiin sitten, että siitä voi tulla sanomista, jos käydään koulussa vain hotkimassa sapuskat.Olisi noloa istua rehtorin kansliassa puhuttelussa juuri silloin, kun maailmanloppu tulee.Sovittiin porukalla, että ollaan aamupäivät koulussa ja lähdetään vasta sitten.

Porukalla voi tietysti funtsia yhteisiä juttuja, mutta jokaisella on sitten vielä ikiomat murheensa. Minua rupesi vaivaamaan, kun muistin, että Mikke oli minulle kympin velkaa.

Se oli lainannut sen tivolissa.

Se lupasi maksaa sen heti takaisin, mutta siitä on puoli vuotta aikaa.

Meninkin heti kovistelemaan Mikkeä, että maailmanloppu tulee, maksa jätkä velkasi. Sekin meni vakavaksi.Tuumasi varmaan, että joutuu helvettiin, jos on velkoja rästissä kun loppu tulee. Mikke lupasi, että se saa kympin hommattua.
Se ottaa sen mutsin lompakosta illalla. Mikke on sen sortin luimu, että se taatusti pitää sitä kymppiä takataskussa viimeiseen asti. Se maksaa vasta siinä vaiheessa,kun maa tosiaan alkaa täristä ja taivaalta tippuu meteoriitteja.

Sitten oli vielä Emma. Miten minä ehtisin edetä sen suhteen, kun en ollut tähänkään mennessä edennyt. Pitänyt vain kädestä kiinni ja siinä kaikki. Sekin oli tapahtunut vahingossa, tai siis määräyksestä. Yksi maikka oli kesken tunnin alkanut pitää jotain rentoutumisharjoitusta. Se oli komentanut ensin kaikki pystyyn. Sitten se oli käskenyt ottaa lähintä luokkatoveria kädestä kiinni.

Emma ei istunut luokassa minua lähelläkään, mutta minä olin siinä rytäkässä onnistunut pääsemään ihan sen taakse.

Hengitin melkein sen niskaan. Emmalla on sitten jumalaisen kaunis kaula! Niin me oltiin sitten siinä ”rentoutusharjoituksessa” ja pidettiin toisiamme kädestä. Pelkästään se muisto mielessäni minä kohtaan maailmanlopun hymyssä suin.

Mutta ehtisinkö minä Emman suhteen vielä jotakin? Voisinko mennä puhumaan sille ja kertoa, että maailmanloppu on tulossa? Voisinko sanoa, että nyt on korkea aika pistää vähän vipinää meidänkin suhteeseen? Vai kosisinko minä sitä suoraan? Luulisi, että ne tämmöisinä poikkeusaikoina suostuu vihkimään vähän nuorempiakin pareja.

Muistin kuitenkin heti, että Emmalla on hankala ja töksäyttelevä luonne. Sillä oli kaunis kaula, mutta se osasi olla ikävä ja koppava. Minua se ei koskaan ollut edes noteerannut. Ainoa, mitä se minulle oli sanonut, oli silloin kun pidettiin kädestä kiinni. Silloin se sanoi, että ”onpas sinulla hikinen käsi”.

Että olkoon. Varmaan minä kohtaan maailmanlopun tyynemmin, jos jätän Emman kosimisen väliin. Ehtii sitä seuraavassakin elämässä löytää jonkun, jolla on kaunis kaula mutta säyseämpi luonne.

Ihmeesti sitä rauhoittuu, kun miettii asioita valmiiksi.

Huomasin sen muistakin jätkistä. Alkuviikosta oltiin aamupäivällä valmiit lähtemään vaikka mihin. Mutta ruokailun jälkeen kenelläkään ei ollutkaan kiirettä kaupungille hillumaan. Oltaisiin tietysti voitu lähteä kaduille huutamaan iskulauseita. Ei vain tullut yhtään mieleen.

Tuli torstai. Ei tullutkaan maailmanloppua. Tuli vain hernekeittopäivä.