Классическая сказка, знакомая и русским, на финском языке.
Oli kerran aasi, joka oli koko ikänsä tehnyt työtä myllärin juhtana mutta alkoi nyt tulla vanhaksi. Se tiesi, ettei myllärillä ollut varaa pitää sitä pelkästään lemmikkinä, ja päätti siksi lähteä Bremenin kaupunkiin laulajaksi. Sehän osasi kiljaista ”Ihaa!” oikein komeasti.
Matkalla se tapasi koiran, joka makasi tien sivussa ja läähätti. ”Mikä hätänä?” kysyi aasi.
”Olen karannut kotoa”, vastasi koira. ”Olen jo liian vanha metsästämään, ja minusta tuntuu että isäntä aikoi ampua minut.”
”Jospa lähtisit minun mukaani?” sanoi aasi. ”Olen menossa Bremeniin ja rupean siellä laulajaksi. Sinäkin voisit. Varmasti osaat ulvoa.”
Kun koira oli toipunut, uudet kumppanukset jatkoivat matkaa kohti Bremeniä. Vähän ajan kuluttua ne kohtasivat kissan, joka istui tiellä ja näytti onnettomalta.
”Mikä hätänä?” ne kysyivät.
”Hampaani ovat tylsyneet eikä minun enää tee mieli pyydystää hiiriä, ja sen takia emäntä on heittänyt minut ulos.”
”Lähde meidän kanssamme Bremeniin”, sanoivat aasi ja koira. ”Me rupeamme laulajiksi, ja sinä voisit tulla mukaan. Tiedämme miten soinnikkaasti kissat laulavat öisin.”
Pian sen jälkeen nämä kolme kumppanusta ohittivat maatalon, ja sen portinpylväällä istui kukko kekumassa minkä kurkusta lähti.
”Eihän nyt ole aamu”, sanoivat muut eläimet. ”Miksi sinä kieut?”
”Kuulin emännän sanovan, että alan tulla liian vanhaksi. Huomenna minut kuulemma pistetään pataan, ja siksi kieun tänään minkä ehdin.”
”Kun noin kaunisääninen olet, niin lähdepä meidän mukaamme Bremeniin”, sanoivat muut. ”Kai sinä mieluummin laulajaksi kuin paistiksi rupeat?”
Kukko oli samaa mieltä, ja kaikki neljä jatkoivat matkaa yhdessä. Illan tullen ne jäivät levolle metsään. Aasi ja koira asettuivat makuulle puun juurelle, kissa kiipesi oksille ja kukko lensi suoraan latvaan.
Korkealta paikaltaan kukko näki etäällä valoa. Se lensi alas kertomaan kumppaneilleen.
«Minusta tuntuu että siellä on talo. Jospa löytäisimme paremman majapaikan ja ehkä ruokaakin?”
Niinpä ne lähtivät valoa kohti. Se tuli hyvin kodikkaan näköisestä talosta metsän reunasta. Koska aasi oli pisin, se kurkisti ikkunasta sisään ja tuli kertomaan muille mitä oli nähnyt.
”Se on rosvojen talo”, sanoi aasi. ”He istuvat kaikki pöydän ääressä, ja pöytä aivan notkuu hyvästä ruoasta ja juomasta».
Neljä kumppanusta laativat suunnitelman. Aasi palasi ikkunan ääreen, koira kiipesi sen selkään, kissa nousi koiran niskaan ja kukko lennähti kissan pään päälle. Sitten ne pitivät ensimmäisen konserttinsa.
Aasi kiljui, koira ulvoi, kissa ulisi ja kukko lauloi:
”Kukko-kie-kuu!” Kaikki rynnistivät yhtä aikaa ikkunasta sisään, ja rosvot pelästyivät ääntä kauheasti ja pakenivat metsään, koska luulivat että kummitus sellaista meteliä piti.
Neljä kumppanusta söivät rosvojen ruokaa mahansa täyteen ja menivät sitten levolle, jokainen siihen paikkaan joka parhaalta tuntui. Aasi laskeutui makuulle pihalla olevien olkien päälle. Koira nukkui ovensuussa, kissa käpertyi lähelle takkatulen hiillosta ja kukko lensi katto-orrelle.
Rosvot alkoivat tointua säikähdyksestään ja lähettivät yhden joukostaan tutkimaan, mitä ihmettä talossa tapahtui. Rosvo hiipi sisään, mutta siellä oli nyt pimeää, ja hän päätti sytyttää kynttilän takan hiilloksesta. Hän luuli kissan silmiä hehkuviksi hiiliksi ja tökkäsi kynttilän niitä kohti.
Kissa rääkäisi, syöksähti miehen kasvoille ja raapi niitä kynsillään. Ovella mies kompastui koiraan ja se puraisi häntä jalkaan. Hän juoksi pihalle, mutta siellä aasi potkaisi häntä lujaa, ja kukko lennähti orrelta ja kiekaisi: ”Kukko-kie-kuu!”.
Rosvo palasi kumppaniensa luo aivan kauhuissaan.
«Talossa on hirveä noita!” hän huudahti. ”Hän raapi ja kirosi minua. Ja sitten joku mies puukotti minua jalkaan kun olin menossa ovesta ulos, ja pihalla odotti hirviö joka löi minua puunuijalla! Ja sitten huusi tuomari katolta: ’Napatkaa ukko kiinni!’ ja silloin minä pötkin pakoon minkä jaloista lähti.”
Kun muut rosvot näkivät miehen naarmut ja mustelmat, kukaan ei uskaltanut enää palata taloon. Niinpä neljä kumppanusta asuivat siellä onnellisina elämänsä loppuun asti eivätkä päässeet Bremeniin ollenkaan.
Свежие комментарии