Финская версия история Второй мировой войны в сокращенном изложении и на упрощенном финском (selkokieli).
TOINEN MAAILMAN SOTA
Toinen maailmansota oli suuri ja verinen kamppailu. Sota johti miljoonien ihmisten kuolemaan ja mullisti maailman monella tavalla. Tämä tietokirja kertoo sodan tärkeimmät vaiheet ja tapahtumat selkokielellä.
1. ALUKSI
Tämä kirja kertoo selkokielellä toisesta maailmansodasta.
Toinen maailmansota oli suuri ja verinen sota. Siihen osallistui satoja miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa.
Yksi kirja ei voi kertoa kaikkea suuresta sodasta. Toivottavasti saat kirjasta kuitenkin käsityksen siitä, miten sota alkoi ja kuinka se päättyi.
Toisen maailmansodan aikana tapahtui hirveitä asioita. Kaikissa taisteluissa kärsi, kuoli ja haavoittui ihmisiä.
Ikävä kyllä maailmassa soditaan edelleen.
Monet ihmiset elävät keskeltä sotaa tänäkin päivänä. Ehkä menneisyyden ymmärtäminen voi auttaa välttämään uusia sotia.
2. ENNEN SOTAA
Toista maailmansotaa on vaikea käsittää, jos ei tiedä miten ensimmäinen maailmansota päättyi.
Tuo sota loppui vuonna 1918 Versaillesin rauhansopimukseen.
Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan ja Saksan keisari luopui vallasta. Maasta tuli tasavalta, jota johtivat hallitus ja presidentti.
Saksa allekirjoitti rauhansopimuksen, jossa se otti vastuun ensimmäisestä maailmansodasta.
Saksa menetti osan alueistaan. Maa joutui maksamaan toisille valtioille suuria summia sodan vahinkojen korjaamiseksi. Menetys nöyryytti monia saksalaisia.
1920-luvulla Saksan hallituksella ei ollut rahaa maksaa velkojaan. Saksan markka menetti arvonsa. Rahan arvon menetystä kutsutaan inflaatioksi. Saksan talous romahti ja monet ihmiset menettivät kaiken omaisuutensa. Useat ihmiset menettivät myös työpaikkansa.
Adolf Hitler väitti, että hänellä oli ratkaisu Saksan ongelmiin.
Hitler oli natsien eli kansallissosialistien johtaja. Hitler oli lahjakas puhuja.
Natsien suosio kasvoi 1930-luvulla.
Hitler ja muut natsit kiersivät Saksaa. He pitivät kymmeniä suuria puheita.
Hitler kertoi saksalaisille, että he olivat parempia kuin kaikki muut ihmiset. Hitler sanoi, että juutalaiset, romanit ja slaavit olivat huonompia kuin saksalaiset.
1930-luku oli levotonta aikaa myös muualla maailmassa. Espanjassa käytiin verinen sisällissota.
Japani hyökkäsi Kiinaan ja valloitti suuria alueita sekä Kiinan pääkaupungin. Japanilaiset sotilaat kohtelivat kiinalaisia julmasti. He tappoivat ja raiskasivat avuttomia siviilejä.
Vuonna 1932 Saksassa oli suuria mellakoita.
Vuonna 1933 Saksan presidentti Paul von Hindenburg nimitti Adolf Hitlerin kansleriksi eli pääministeriksi.
Kuukauden kuluttua Saksan parlamenttirakennus poltettiin. Hitler vakuutti presidentti Hindenburgille, että kommunistinen puolue oli syyllinen tuhopolttoon.
Presidentti kielsi kaikki mielenosoitukset ja vapaan lehdistön toiminnan. Sanomalehdet eivät voineet enää julkaista sellaisia uutisia, joita hallitus ei hyväksynyt.
Paul von Hindenburg kuoli vuonna 1934. Hitler yhdisti presidentin ja kanslerin virat.
Hän julisti itsensä ’’Führeriksi”, Saksan ylimmäksi johtajaksi.
Sen jälkeen Adolf Hitler oli Saksan yksinvaltias.
Natsit kielsivät kaikki ammattiliitot ja muut puolueet.
Hitler lupasi Saksan kansalle, että tulevaisuudessa kaikki olisi paremmin.
Hitler sanoi, että hän rakentaa uuden Saksan.
Hän kutsui uutta Saksaa ’’Kolmanneksi valtakunnaksi”. Hitler lupasi, että uusi valtakunta kestää tuhat vuotta.
Kun Hitler nousi valtaan, Saksassa asui yli puoli miljoonaa juutalaista.
Valtiolla, kunnissa ja yliopistoissa työskentelevät juutalaiset saivat potkut työpaikoistaan. Monet juutalaiset joutuivat vankilaan ja heitä kiusattiin usein kaduilla.
Yksi Hitlerin keksintö oli Hitler Jugend eli Hitlerin nuorisojärjestö.
Natsit opettivat nuorille saksalaisille pojille, että juutalaiset ja slaavit olivat huonompia kuin he. Pojat järjestäytyivät kuten partiolaiset, mutta heille opetettiin aseiden käyttöä ja sotataitoja.
Natsit käyttivät lapsia myös ihmisten vakoiluun.
Elokuussa 1936 Saksassa järjestettiin kesäolympialaiset. 5 000 urheilijaa osallistui kisoihin. Yli 100 000 katsojaa seurasi kisoja uudella stadionilla. Hitler käytti olympialaisia hyväkseen, sillä hän halusi esitellä Saksan kansan mahtia. Hitler määräsi, että Saksan juutalaiset urheilijat eivät saa osallistua olympialaisiin.
Marraskuussa 1938 natsit ja heidän kannattajansa hyökkäsivät yöllä juutalaisten koteihin ja kauppoihin Saksassa. Natsit rikkoivat monien kauppojen ikkunoita. Särkyneiden lasien takia tämä yö tunnetaan nimellä ’’Kristalliyö”.
Iso-Britannia ja Ranska eivät halunneet sotaa.
Ne neuvottelivat Hitlerin kanssa ja toivoivat, että Saksa ei aloittaisi sotaa.
Versaillesin rauhansopimuksessa sanottiin, että Saksalla ei saanut olla ilmavoimia.
Mutta Hitler halusi, että Saksalla on nykyaikaiset ilmavoimat.
Saksalaisia lentäjiä koulutettiin salaa.
Tehtaissa eri puolilla Saksaa rakennettiin lentokoneita. Pian Saksalla oli suuret ja mahtavat ilmavoimat.
Hitler sanoi, että Saksan kansa tarvitsi lisää tilaa. Hän halusi liittää osia muista maista Saksaan.
Maaliskuussa 1938 Saksan armeija valtasi Itävallan, ja Hitler julisti Itävallan olevan osa Saksaa.
Saman vuoden syyskuussa Hitler vaati, että Sudeettimaa liitetään Saksaan.
Sudeettimaa oli kuulunut Saksalle ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sudeettimaa annettiin Tsekkoslovakialle.
Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain suostui siihen, että Saksa saa Sudeettimaan.
Hitler puolestaan lupasi, että Saksa ei hyökkää muihin maihin.
Liittoutuneet luulivat, että Hitler oli nyt tyytyväinen.
Mutta vuonna 1939 Hitler rikkoi lupauksensa ja Saksan panssarivaunut vyöryivät Tsekkoslovakiaan. Hitler valloitti nopeasti koko Tshekkoslovakian.
Seuraavaksi Hitler halusi valloittaa Puolan. Iso-Britannia ja Ranska ilmoittivat, että ne julistavat sodan Saksalle, jos Saksa hyökkää Puolaan.
Elokuussa 1939 Hitler yllätti maailman ja teki sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Saksa ja Neuvostoliitto lupasivat, että ne eivät käy sotaa toisiaan vastaan. Sopimuksessa oli myös salainen suunnitelma siitä, kuinka Saksa ja Neuvostoliitto jakavat Euroopan sodan jälkeen. Suomi kuului tässä suunnitelmassa Neuvostoliitolle.
Vuonna 1939 Hitler teki sopimuksen myös Italian johtajan Benito Mussolinin kanssa. Sitä kutsuttiin terässopimukseksi.
Mussolini ja Hitler sopivat, että Saksa ja Italia auttavat toisiaan sodassa.
Kun Hitler oli tehnyt sopimukset Italian ja Neuvostoliiton kanssa, hän oli valmis sotaan.
1.9.1939 Saksa hyökkäsi Puolaan.
Sinä päivänä alkoi toinen maailmansota.
BENITO MUSSOLINI JA ADOLF HITLER
3. LIITTOUTUNEET JA AKSELIVALLAT
Toinen maailmasota jakoi melkein kaikki valtiot kahteen joukkoon.
Yhdessä joukossa olivat Saksan tukijat, toisessa Saksan vastustajat.
Saksaa ja sen tukijoita kutsutaan akselivalloiksi. Tärkeimmät akselivallat olivat Saksa, Italia ja Japani. Muita akselivaltoja olivat muunmuassa Bulgaria, Unkari ja Romania.
Saksan vastustajia kustutaan liittoutuneiksi. Tärkeimmät liittoutuneet olivat Iso-Britannia, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat.
Neuvostoliitto oli tosin aluksi Hitlerin liittolainen, mutta maa vaihtoi puolta kun Saksa hyökkäsi sen kimppuun.
Muita liittoutuneita olivat Ranska, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.
4. EUROOPAN VALTAUS
Saksan ja Neuvostoliiton välinen sopimus jakoi Puolan näiden kahden valtion kesken. Syyskuussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan lännestä ja Neuvostoliitto idästä.
Puolan armeija taisteli urheasti, mutta se ei voinut vastustaa kahden suuren maan hyökkäystä.
Saksa käytti hyökätessään uutta taktiikkaa, jota kutsuttiin salamasodaksi.
Saksan nopeat panssarivaunut pystyivät yllättämään vihollisen.
Panssarivaunut keskitettiin suuriin muodostelmiin, jotka muodostivat hyökkäyksen kärjen. Panssarivaunut kulkivat paljon nopeammin kuin jalkaväki.
Perässä seuraavan jalkaväen piti marssia ripeästi ja yrittää pysyä panssarien perässä.
Myös ilmavoimilla on tärkeä osuus salamasodassa. Saksan ilmavoimat tuhosi lentokenttiä, pommitti junia ja tappoi pakenevia siviilejä. Pommikoneet aiheuttivat suurta tuhoa Puolan kaupungeissa.
6.10.1939 Puola oli valloitettu kokonaan. Neuvostoliitto ja Saksa jakoivat maan keskenään. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu murhasi Katynin metsässä Puolan armeijan upseereita, opettajia, lääkäreitä, tutkijoita sekä poliiseja ja virkamiehiä.
Joukkomurhassa kuoli yli 20 000 ihmistä.
Natsit puolestaan pidättivät tuhansia juutalaisia ja lähettivät heidät keskitysleireille.
Iso-Britannia ja Ranska eivät halunneet käydä maasotaa Saksaa vastaan.
Ne julistivat merisaarron, jonka piti estää mineraalien, polttoaineen, metallien, elintarvikkeiden ja tekstiilien toimitukset Saksaan. Iso-Britannian ja Ranskan sota-alukset pysäyttivät Saksaan menevät kauppalaivat ja takavarikoivat niiden lastit.
Mutta Saksa sai yhä raaka-aineita Neuvostoliitosta ja Ruotsista.
Merisaarto ei hidastanut Hitleriä.
Huhtikuussa 1940 Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan. Tanska antautui samana päivänä.
Norjalaiset taistelivat parin kuukauden ajan, mutta kesäkuussa hekin antautuivat.
Iso-Britannia ja Ranska yrittivät auttaa Norjaa, mutta ne eivät voineet pysäyttää Saksaa.
Kun Saksa oli valloittanut Norjan, Nevill Chamberlain erosi Ison-Britannian pääministerin virasta.
Hänen tilalleen tuli Winston Churchill.
PÄÄMINISTERI WINSTON CHURCHILL
Churchill oli jo monen vuoden ajan ajatellut, että Adolf Hitler oli vaarallinen mies.
Winston Churchill inhosi poliitikkoja, jotka yrittivät rauhoitella Saksan johtajaa.
Churchillin mielestä Hitler oli hirviö, joka oli poistettava vallasta.
Norjan jälkeen Hitler halusi nujertaa Ranskan.
Ranska oli oli yksi maailman vahvimmista valtioista. Ranskalla oli suuri jalkaväki ja laivasto, mutta vähän panssareita ja lentokoneita.
Ranskan puolustuksen ytimessä oli Maginot-linja.
Se oli massiivinen bunkkereiden ja linnoitusten ketju, jonka Ranska rakensi 1930-luvulla Saksan vastaiselle rajalleen.
Maginot-linjan piti estää saksalaisten hyökkäys.
Myös Iso-Britannia oli lähettänyt joukkoja Ranskaan. Brittien oli tarkoitus auttaa Ranskan puolustuksessa.
Maginot-linjan lisäksi Ranskaa suojeli Ardennien alue. Siellä kasvoi tiheää metsää.
Ranskalaiset kenraalit luulivat, että panssarivaunut eivät voi kulkea metsässä.
10.5.1940 Saksa hyökkäsi Ranskaan, Belgiaan ja Hollantiin.
Saksalaiset kiersivät Maginot-linjan ovelalla tavalla.
Saksan panssarivaunut vyöryivät Ardennien metsän läpi. Saksalaiset lentokoneet yllättivät Ranskan ilmavoimat. Suuri osa Ranskan lentokoneista tuhottiin, ennen kuin ne ehtivät edes nousta ilmaan.
Britit ja ranskalaiset kenraalit komensivat sotilaita puhelinlinjoja pitkin, mutta saksalaiset katkaisivat linjat.
Kaikissa ranskalaisissa panssarivaunuissa ei ollut radiopuhelimia. Myös moottoripyörillä liikkuvat miehet veivät kirjoitettuja viestejä. Käskyjen välittäminen saattoi kestää tunteja ja päiviä.
Saksalaiset käyttivät salamasodassa radiota. He pystyivät komentamaan joukkojaan nopeammin ja tehokkaammin.
Toukokuun lopulla saksalaiset olivat Ranskan pohjoisrannikolla.
Yli 400 000 Ison-Britannian ja Ranskan sotilasta oli saarroksissa Dunkerquen pienessä satamakaupungissa.
Ranskan sotilaat yrittivät vastahyökkäystä, mutta he eivät onnistuneet pysäyttämään saksalaisia.
26.5.1940 britit aloittivat saarrettujen joukkojen evakuoinnin eli kuljettamisen pois Ranskasta. Britannian laivasto pyysi kaikkia pieniä aluksia apuun, jotta sotilaat saadaan pelastettua.
Yli 800 venettä ylitti Englannin kanaalin. Kalastajaveneiden, purjeveneiden, hinaajien, proomujen, höyrylaivojen ja jopa paloalusten laivasto auttoi sotilaat pakoon.
Massiivinen operaatio tuli tunnetuksi nimellä ’’Dunkerquen ihme”.
Dunkerquen evakuointi oli tärkeä tapahtuma. Paenneet sotilaat olivat valmiit taistelemaan muualla. Se toi toivoa Isolle-Britannialle.
Winston Churchill vakuutti puheessaan:
’’Taistelemme rannoilla, taistelemme maihinnousualueilla, taistelemme pelloilla ja kaduilla, taistelemme kukkuloilla. Me emme koskaan antaudu.”
Hänen sanansa innoittivat Ison-Britannian kansaa jatkamaan sotaa Saksaa vastaan.
Samaan aikaan Saksan joukot tunkeutuivat syvemmälle Ranskaan ja vyöryivät kohti Pariisia.
10. 6.1940 Ranskan hallitus pakeni Pariisista. Monet ihmiset seurasivat heitä. Tuhannet pakolaiset täyttivät tiet autoilla, linja-autoilla, kärryillä ja vaunuilla. Jotkut pakenivat polkupyörillä ja jopa kävellen.
22.6.1940 Ranska antautui Saksalle.
Saksalaiset ripustivat Riemukaarelle valtavan hakaristilipun ja heidän joukkonsa marssivat kaupunkiin. Saksassa juhlittiin suurta voittoa.
5. ILMASOTAA BRITANNIAN YLLÄ
Kun Ranska antautui Hitler toivoi, että Iso-Britannia neuvottelee rauhasta.
Saksa oli voittanut ja miehittänyt Puolan, Tanskan, Norjan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin ja Ranskan. Vain Iso-Britannia vastusti Saksaa.
Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill ei halunnut neuvotella Hitlerin kanssa.
’’Taistelu Ranskasta on päättynyt. Odotan, että taistelu Britanniasta alkaa. Hitler tietää, että hänen pitää murtaa meidät tai hän häviää sodan”, Churchill sanoi.
Churchill tiesi, että saksalaiset hyökkäävät Ison-Britannian kimppuun.
Ison-Britannian laivasto oli voimakas. Se esti saksalaisia nousemasta maihin.
Siksi Hitler päätti, että Saksan ilmavoimat nujertaa britit.
Ensin Saksan lentokoneet alkoivat pommittaa Ison-Britannian satamia ja lentokenttiä.
Sitten Churchill käski, että Ison-Britannian ilmavoimien piti pommittaa Saksan päkapunkia Berliiniä. Hyökkäykset aiheuttivat vain vähän vahinkoa Saksassa, mutta ne suututtivat Hitlerin.
Hitler halusi pommittaa Ison-Britannian kaupungit maan tasalle.
Saksa pommitti Lontoota 57 päivän ajan. Monet ihmiset kuolivat tai loukkaantuivat. Kun hälytyssireenit soivat, ihmiset menivät pommisuojiin ja odottivat. Pommitusten jälkeen ihmiset tulivat ulos suojista.
Yli 40 000 siviiliä kuoli pommituksissa, ja yli miljoona kotia tuhoutui.
LAPSIA KODIN RAUNIOILLA LONTOOSSA
Ison-Britannian kansa pysyi uhmakkaana ja brittien ilmavoimat ampui alas monia Saksan lentokoneita.
Ison-Britannian puolustusta auttoi uusi keksintö, tutka. Tutkan avulla britit tiesivät, mistä suunnasta viholliskoneet olivat tulossa.
Saksalaiset lentokoneet huomattiin yli 150 kilometrin päästä.
Muutamassa kuukaudessa saksalaiset menettivät yli 2000 lentokonetta ja yli 3000 lentäjää.
Lopulta Saksa lopetti suuret pommitukset.
Iso-Britannia oli voittanut ilmasodan.
6. SOTA LEVIÄÄ ITÄÄN JA ETELÄÄN
Italian johtaja Benito Mussolini julisti sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle kesäkuussa 1940.
Ensin Italian joukot hyökkäsivät Ranskaan.
Ranskan armeija oli jo kärsinyt suuria tappioita taistelussa Saksaa vastaan.
Italia valloitti helposti osan Etelä-Ranskaa.
Seuraavaksi Mussolini hyökkäsi Ison-Britannian siirtomaihin Afrikassa.
Ensin Italia valloitti Somalimaan.
Syyskuussa 1940 italialaiset hyökkäsivät Egyptiin. Egyptissä oli vain 36 000 brittisotilasta. Heidän kimppuunsa kävi 236 000 italialaista sotilasta. Vaikka italialaisia oli enemmän, he eivät olleet kokeneita sotilaita.
Italialaisilla oli myös huonommat aseet ja panssarivaunut.
Italia ei onnistunut valloittamaan Egyptiä.
Joulukuussa 1940 britit aloittivat vastahyökkäyksen.
Brittijoukot ottivat 130 000 vankia ja lähes tuhosivat italialaiset joukot Pohjois-Afrikassa.
Saksan oli pakko lähettää joukkoja Pöh jois-Af rikkaan italialaisten avuksi.
Saksalaisia sotilaita komensi Erwin Rommel. Hän oli taitava sotilas, joka sai lempinimen Aavikkokettu.
Rommelin johdolla saksalaiset ja italialaiset torjuivat brittien hyökkäykset ja ajoivat heidät takaisin Egyptiin.
Adolf Hitlerillä oli mielessä uusi valloituskohde: Neuvostoliitto.
Neuvostoliitto oli kommunistinen valtio. Se perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Venäjällä tehtiin vallankumous.
Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliittoa johti Josif Stalin. Stalin oli Hitlerin vihollinen, mutta molemmat olivat julmia diktaattoreita. Kumpikin halusi hallita niin suurta aluetta kuin mahdollista.
Josif Stalin ei uskonut, että Saksa hyökkää Neuvostoliittoon. Hän kuvitteli, että Adolf Hitler noudattaa Saksan ja Neuvostoliiton rauhansopimusta.
Mutta Hitler suunnitteli jo hyökkäystä. Saksa siirsi joukkoja Neuvostoliiton rajalle. Saksan ilmavoimat lensivät usein Neuvostoliitton alueen yllä.
Myös Neuvostoliiton vakoilijat yrittivät varoittaa Stalinia. Mutta Stalin oli varma siitä, että Saksa ei hyökkää.
22.6.1941 Saksa käynnisti operaatio Barbarossan. Se oli yllätyshyökkäys Neuvostoliittoon. Yli kolme miljoonaa saksalaista sotilasta ja 3 000 panssarivaunua hyökkäsi Neuvostoliiton alueelle.
Saksan armeija eteni nopeasti Neuvostoliitossa, tappoi paljon ihmisiä ja otti satojatuhansia vankeja.
Saksalaiset kohtelivat Neuvostoliiton siviilejä todella julmasti.
He marssivat Neuvostoliittoon valloittajina, jotka olivat päättäneet orjuuttaa slaavilaiset kansat ja tuhota maan juutalaiset.
Saksalaiset tappoivat miljoonia neuvostoliittolaisia sotavankeja ja siviilejä. Saksalaiset kuolemanpartiot aloittivat juutalaisten joukkomurhat.
Adolf Hitler ajatteli, että Neuvostoliiton kansa on heikkoa ja antautuu helposti.
Hitler sanoi kerran:
’’Meidän tarvitsee vain potkaista ovi sisään, niin koko mätänevä maa kaatuu nurin.”
Niin ei tapahtunut.
Neuvostoliitto oli suuri maa, jossa asui paljon ihmisiä.
Vaikka monet Stalinin sotilaat kuolivat tai jäivät sotavangeiksi, heidän tilalleen tuli uusia sotilaita.
Neuvostoliiton armeijaa kutsuttiin Puna-armeijaksi, koska punainen oli kommunistien tunnusväri.
Saksan joukot olivat lähellä Moskovaa, kun Neuvostoliitto aloitti vastahyökkäyksen. Saksalaiset kärsivät raskaita tappioita.
Hitlerin armeija oli edennyt kauas Saksasta. Saksalaiset joukot tarvitsivat paljon ruokaa, polttoainetta ja ammuksia.
Niiden kuljettaminen Saksasta syvälle Neuvostoliittoon oli vaikeaa ja vei aikaa. Syyskuussa 1941 Saksan tykistö alkoi ampua Leningradia, jonka nimi on nykyään Pietari.
Leningrad oli yksi Neuvostoliiton suurimmista kaupungeista.
Se oli nimetty kommunistisen vallankumouksen johtajan Vladimir Leninin mukaan.
Neuvostoliiton kenraali Georgi Zukov järjesti kaupungin puolustuksen.
Neuvostoliittolaiset odottivat, että Saksa hyökkää Leningradiin.
Mutta Hitler muutti mielensä. Hän päätti piirttää Leningradin ja eristää kaupungin muusta Neuvostoliitosta. Piirityksen takia Leningradissa tuli pula ruuasta. Monet ihmiset kuolivat nälkään.
Lokakuussa 1941 Neuvostoliitossa alkoi talvi ja maa jäätyi. Saksalaiset panssarivaunut jäivät jumiin mutaan. Ne eivät voineet liikkua.
Hitler oli ajatellut hyökkäyksen kestävän vain kahdeksan viikkoa. Saksalaisilla sotilailla ei ollut talvivaatteita tai talvisaappaita ja he paleltuivat.
Stalingrad oli kaupunki Neuvostoliitossa. Se oli saanut nimensä Josef Stalinilta. Stalingrad oli tärkeä kaupunki, koska sen lähellä oli öljykenttiä. Kaupungissa oli myös suuria tehtaita. Yhdessä tehtaassa valmistettiin panssarivaunuja.
Adolf Hitler halusi valloittaa Stalingradin.
Josef Stalin halusi estää valloituksen.
Stalin käski, että yksikään Puna-armeijan sotilas ei saa perääntyä. Kaikkien piti puolustaa kaupunkia.
Elokuussa 1942 saksalaiset aloittivat hyökkäyksen Stalingradiin.
Ensin Saksan ilmavoimat pudotti kaupunkiin yli 1000 tonnia pommeja.
Lähes kaikki rakennukset pommitettiin hajalle tai ne syttyivät palamaan.
Sitten saksalaiset joukot tunkeutuivat kaupunkiin.
Neuvostoliittolaiset puolustivat Stalingradia ankarasti. Vähitellen saksalaiset saivat yliotteen, kun he käyttivät hyökkäykseen paljon hyvin koulutettuja sotilaita.
Lokakuussa 1942 saksalaiset olivat valloittaneet melkein koko Stalingradin.
Puna-armeijalla oli hallussaan vain pari tehdasta kaupungin pohjoisosassa. Se oli heidän viimeinen puolustuslinjansa.
Stalingradin neuvostojoukkojen komentaja Vasili Tsuikov sanoi:
’’Puolustamme kaupunkia tai kuolemme.”
Tarkka-ampujat vaanivat rakennusten raunioissa. Neuvostoliiton kuuluisin tarkka-ampuja oli Vasili Zaitsev. Hän ampui yli 200 saksalaissotilasta.
Saksa oli lähellä voittoa Stalingradissa, mutta Saksalla ei ollut tarpeeksi sotilaita koko kaupungin valloitukseen.
Hitler määräsi muilla muilta rintamilta italialaisia, unkarilaisia ja romanialaisia sotilaita Stalingradiin.
Nämä miehet olivat huonosti koulutettuja, ja heidän moraalinsa oli heikko huonon sään ja vaikeiden olosuhteiden vuoksi.
Marraskuussa Puna-armeija aloitti vastahyökkäyksen. Josef Stalin oli kerännyt Stalingradin lähelle suuren armeijan.
PUNA-ARMEIJAN SOTILAITA STALINGRADISSA
Kolmessa päivässä Puna-armeija saartoi Stalingradin ja piiritti saksalaiset.
Saksalaisten joukkojen komentaja pyysi Hitleriltä lupaa vetäytyä Stalingradista.
Hitler ei antanut lupaa.
Saksalaiset yrittivät toimittaa lentokoneilla ruokaa ja ammuksia piiritetyille sotilaille.
Vain pieni määrä tarvikkeita tuli perille.
Lisäksi Puna-armeijan ilmavoimat ampuivat alas monia Saksan lentokoneita.
Helmikuussa 1943 Stalingradissa olevat saksalaiset antautuivat.
Kamppailu Stalingradista oli yksi ihmiskunnan historian verisimmistä taisteluista.
Yli 850 000 Hitlerin armeijan sotilasta kuoli, haavoittui tai jäi vangiksi.
Puna-armeijan sotilaita menehtyi lähes miljoona. Lisäksi melkein kaikki kaupungin siviilit kuolivat.
Stalingrad oli Saksan ensimmäinen suuri tappio. Taistelu oli toisen maailmansodan suuri käännekohta.
Sen jälkeen saksalaiset vetäytyivät ja Puna-armeija alkoi edetä kohti länttä.
Venäjällä Stalingradin voitto muistetaan hyvin tänäkin päivänä.
TARKKA-AMPUJA SIMO HÄYHÄ
7. TALVI- JA JATKOSOTA
Suomi joutui mukaan toiseen maailmansotaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Josef Stalin halusi valloittaa Suomen, mutta suomalaiset taistelivat urheasti.
Tätä sotaa kutsutaan talvisodaksi.
Simo Häyhä oli kuuluisa suomalainen tarkka-ampuja talvisodassa.
Puna-armeija kutsui Häyhää nimellä Valkoinen kuolema.
Talvisodassa kuoli yli 25 000 suomalaista. Talvisota päättyi 13.3.1940.
Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat Moskovassa rauhansopimuksen. Suomen oli pakko luovuttaa Neuvostoliitolle suuria alueita. Neuvostoliitto sai mm. Viipurin, joka oli Suomen toiseksi suurin kaupunki.
Viipurin menetys ja muut rauhan ehdot suututtivat suomalaisia. Ihmisistä tuntui, että Stalin oli varastanut osan heidän maastaan.
Samaan aikaan Adolf Hitler suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon.
Saksa pyysi Suomen apua hyökkäyksessä. Suomi suostui auttamaan Saksaa.
Saksalaiset saivat hyökätä Neuvostoliittoon Suomen kautta.
Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, Suomen hallitus sanoi Suomen olevan puolueeton.
Mutta Adolf Hitler piti radiossa puheen, jossa hän sanoi Suomen taistelevan Saksan rinnalla.
Neuvostoliitto piti Suomea vihollisena. Neuvostoliiton pommikoneet hyökkäsivät Suomeen 25.6.1941.
Silloin alkoi uusi sota, jota kutsutaan jatkosodaksi.
Talvi- ja jatkosodan välistä aikaa kutsutaan välirauhaksi.
Suomen armeija valloitti takaisin menetetyt alueet, mutta armeija eteni myös vanhojen rajojen ylitse.
Kun Saksa hävisi Stalingradin taistelun 1943, Suomi alkoi neuvotella rauhasta Neuvostoliiton kanssa. Neuvottelut epäonnistuivat ja kesällä 1944 Neuvostoliitto aloitti suuren hyökkäyksen Suomea vastaan.
Neuvostoliitto vaati, että Suomi antautuu ilman ehtoja. Josef Statin halusi miehittää koko Suomen.
Saksa lähetti Suomeen aseita ja sotilaita.
Saksan avulla Suomi pysäytti Neuvostoliiton hyökkäyksen.
Heinäkuussa 1944 Josef Stalin ilmoitti, ettei Suomen tarvitse antautua ilman ehtoja.
Jatkosota päättyi aselepoon 4.9.1944.
Suomi joutui taas luovuttamaan suuria alueita Neuvostoliitolle.
Jatkosodassa kuoli yli 60 000 suomalaista sotilasta. Yli 150 000 suomalaista haavoittui.
Jatkosodan jälkeen Lapissa oli vielä saksalaisia sotilaita. Suomen piti ajaa saksalaiset pois maasta.
Tätä sotaa kutsutaan Lapin sodaksi.
Sodan aikana saksalaiset tuhosivat paljon rakennuksia Lapissa. He polttivat koko Rovaniemen kaupungin.
Viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Suomesta 27.4.1945.
Silloin päättyi Lapin sota ja koko toinen maailmansota Suomessa.
8. YHDYSVALLAT LIITTYY SOTAAN
Japani halusi valloittaa ja hallita suuria alueita Aasiassa. Japanilaiset tiesivät, että Yhdysvallat vastusti heidän suunnitelmiaan.
Vuonna 1941 Isoroku Yamamoto nimitettiin Japanin laivaston ylipäälliköksi. Hän alkoi suunnitella USA:n laivaston tuhoamista.
Yamamoto keksi rohkean suunnitelman. Hän päätti hyökätä lentotukialusten avulla Yhdysvaltojen laivaston tukikohtaan Pearl Harborissa.
Marraskuussa 1941 kuusi lentotukialusta lähti Japanista kohti Pearl Harboria. Kukaan ei huomannut Japanin laivastoa.
Hyökkäys Pearl Harboriin tapahtui 7.12.1941.
Hyökkäys alkoi varhain sunnuntaiaamuna. Yli 350 hävittäjää ja pommikonetta nousi ilmaan kuudelta japanilaiselta lentotukialukselta. Japanilaiset yllättivät amerikkalaiset täysin.
Kaikki 8 taistelulaivaa Pearl Harborin satamassa saivat osumia pommeista. Neljä aluksista upposi meren pohjaan. Taistelulaiva Arizona sai räjähti. Laivassa oli loukussa yli tuhat miestä. He kaikki kuolivat.
Japanilaiset tuhosivat myös kolme risteilijää, kolme hävittäjää ja ilmatorjunnan koulutusaluksen.
Hyökkäyksessä kuoli yli 2400 amerikkalaista sotilasta. Lisäksi 300 USA:n lentokonetta ja 20 laivaa tuhoutui.
Seuraavana päivänä Yhdysvaltojen presidentti Franklin Roosevelt puhui kansalleen. Hän sanoi maan olevan sodassa Japania vastaan Pian Japanin liittolaiset Saksa ja Italia julistivat sodan USA:Ile.
Nyt USA oli mukana toisessa maailmansodassa. Japanilaiset luulivat, että Yhdysvaltojen kansa vastustaa sotaa.
He olivat väärässä.
Amerikkalaiset olivat todella vihaisia. Kaikki halusivat kostaa Japanille Pearl Harborin hyökkäyksen.
Kun USA liittyi sotaan, monet ihmiset olivat vailla työtä. Yhdysvallat oli silti suuri ja rikas maa.
Sillä oli paljon raaka-aineita ja suuria tehtaita. Sodanjulistuksen jälkeen tehtaat alkoivat tuottaa tavaroita sotaa varten.
Yritykset ryhtyivät tekemään aseita, kuorma-autoja ja lentokoneita.
Kun miehet liittyivät armeijaan, naiset pääsivät töihin tehtaisiin.
USA: n tehtaat olivat kaukana Japanista, Saksasta ja Italiasta. Ne olivat turvassa pommikoneilta.
Yhdysvallat alkoi valmistaa laivoja, aseita ja ammuksia myös Isolle-Britannialle ja Neuvostoliitolle.
Yhdysvalloilta meni aikaa sotilaiden kouluttamiseen ja sotatarvikkeiden valmistamiseen.
Sillä aikaa Japani valloitti suuren osan Aasiaa.
Japani valloitti nopasti Filippiinit, Singaporen, Burman ja monia pieniä saaria Tyynellä valtamerellä. Valloitetuilta alueilta vietiin raaka-aineita Japaniin. Jopa Australiassa pelättiin, että Japani valloittaa maan.
Korallimeren taistelu toukokuussa 1942 oli Japanin ja Yhdysvaltojen laivastojen ensimmäinen suuri yhteenotto.
Kummallakin puolella oli kaksi lentotukialusta ja paljon muita aluksia. Kaikki amerikkalaiset laivat purjehtivat yhdessä tiiviissä muodostelmassa.
Japanin laivaston komentaja jakoi laivansa moneen pieneen ryhmään.
Korallimeren taistelu oli historian ensimmäinen meritaistelu, jossa vastapuolten alukset eivät koskaan nähneet toisiaan. Koko taistelu käytiin lentotukialusten lentokoneilla.
Aluksi kokemattomat lentäjät eivät osuneet maaliin tai heiltä loppuivat ammukset.
Kolmen päivän taistelun jälkeen amerikkalaiset saivat yliotteen. He upottivat yhden japanilaisen lentotukialuksen.
Seuraavana päivänä amerikkalaisten hyökkäys vaurioitti toista japanilaista lentotukialusta.
Korallimeren taistelu heikensi Japanin merivoimia.
Se vaikutti myöhempiin taisteluihin.
Seuraava suuri taistelu käytiin Midwayn saaren tuona kesäkuussa 1942.
Midwayn saarella oli Yhdysvaltojen tärkeä tukikohta. Yhdysvallat oli murtanut japanilaisten salaiset koodit. Amerikkalaiset voivat kuunnella ja tulkita Japanin radioviestejä.
Siitä oli paljon apua Yhdysvalloille.
USA:n lentotukialukset odottivat japanilaisia Midwayn lähellä.
Japanilaisilla oli Midawyn taistelussa 4 lentotukialusta, 7 taistelulaivaa, 150 muuta alusta, 300 lentokonetta ja 15 sukellusvenettä.
Heidän laivastonsa oli suurempi kuin amerikkalaisten.
Aluksi japanilaisten lentokoneet pommittivat Midawyn saarta.
Sen jälkeen lentokoneet palasivat lentotukialuksille, missä niihin lastattiin lisää ammuksia ja polttoainetta.
Silloin amerikkalaiset lentokoneet nousivat ilmaan ja alkoivat pommittaa japanilaisia aluksia.
Kolme Japanin lentotukialuksista sai osumia. Ne eivät voineet enää osallistua taisteluun.
Japanin neljäs lentotukialus teki kaksi ilmahyökkäystä amerikkalaista laivastoa vastaan.
Muutaman tunnin kuluttua amerikkalaiset upottivat Japanin neljännen lentotukialuksen ja sen kaikki lentokoneet.
Japanilaisten oli pakko paeta.
Japani menetti Midwayn taistelussa 4 lentotukialusta, yhden risteilijän ja satoja lentokoneita.
Yli 3 000 japanilaista lentäjää ja merimiestä menetti henkensä.
Yhdysvallat menetti yhden lentotukialuksen, yhden hävittäjän ja 144 lentokonetta.
Midwayn taistelu oli käännekohta USA:n ja Japanin sodassa.
Sen jälkeen Japani ei voinut enää tehdä suuria hyökkäyksiä, vaan sen piti puolustaa omia asemiaan.
Kolmas tärkeä meritaistelu Japanin ja Yhdysvaltojen välillä käytiin Leytenlahdella lokakuussa 1943.
Se oli historian suurin meritaistelu.
Japanilaiset yllättivät amerikkalaiset, mutta amerikkalaiset taistelivat sitkeästi.
Lopulta japanilaiset kärsivät tappion.
Japani menetti 4 lentotukialusta, 3 taistelulaivaa, 10 risteilijää, 9 hävittäjää ja yli 10 000 sotilasta.
Sen jälkeen Japani ei pystynyt torjumaan Yhdysvaltain laivaston hyökkäyksiä.
Leyte oli toisen maailmansodan viimeinen suuri meritaistelu.
AMERIKKALAINEN MERISOTILAS
9. MAIHINNOUSUT EUROOPPAAN
Kesällä 1943 Yhdysvallat ja Iso-Britannia kukistivat Saksan ja Italian joukot Pohjois-Afrikassa. Tärkeä syy tähän oli Yhdysvaltojen mukaantulo sotaan.
Kun Afrikan sota oli päättynyt, Winston Churchill halusi hyökätä Italiaan.
Yhdysvallat kannatti hyökkäystä Englannin kanaalin yli Ranskaan.
USA halusi pakottaa Hitlerin kahden rintaman sotaan.
Ranskaan hyökkääminen vaati paljon valmisteluja.
Siksi Yhdysvallat ja Iso-Britannia päättivät hyökätä ensin Italiaan.
Heinäkuussa 1943 britit ja amerikkalaiset nousivat maihin Sisiliassa.
Saksalla ja Italialla oli Sisiliassa paljon sotilaita.
Italian joukkojen moraali oli huono, koska heidät oli voitettu Pohjois-Afrikassa.
Monet italialaiset sotilaat eivät halunneet taistella.
Yhdysvallat ja Iso-Britannia valloittivat Sisilian nopeasti. Sen jälkeen ne ottivat haltuunsa Etelä-Italian.
Se oli suuri isku italialaisille, jotka eivät halunneet sotaa ja väkivaltaa omaan maahansa.
Italian hallitus päätti päästä eroon Mussolinista ja äänesti hänet pois vallasta.
Tämän jälkeen Italian hallitus aloitti neuvottelut antautumisesta.
Hitler lähetti lisää saksalaisia joukkoja Italiaan ja riisui Italian sotilaat aseista.
Talvella 1943 Saksan sotilaat pysäyttivät Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian etenemisen Italiassa.
Samaan aikaan Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kenraalit suunnittelivat kuitenkin maihinnousua Ranskaan.
Myös Hitler tiesi, että hyökkäys oli tulossa. Hän ei kuitenkaan tiennyt, missä vihollinen aikoo nousta maihin.
Yhdysvallat ja Ranska johtivat Saksaa harhaan vanerista tehtyjen lentokoneiden ja puhallettavien panssarivaunujen avulla.
Saksalaiset rakensivat bunkkereita ja linnoituksia Ranskan rannikolle.
Saksalaiset kenraalit riitelivät siitä, missä panssarivaunujen kannatti olla.
Saksan joukkojen ylipäällikkö oli sitä mieltä, että panssarivaunut olisi pidettävä sisämaassa.
Erwin Rommel oli eri mieltä.
Hänen mielestään panssarivaunujen piti olla rannikolla.
Ylipäällikkö oli kuitenkin Rommelin esimies, ja sen vuoksi saksalaisten panssarit jäivät sisämaahan.
Kesäkuussa 1944 sää Englannin kanaalissa oli huono. Tuuli ja satoi kovasti.
Rommel ajatteli, ettei kukaan uskalla ylittää Englannin kanaalia myrskyssä.
Hän palasi kotiin Saksaan ja juhli vaimonsa syntymäpäivää.
6.6.1944 alkoi historian suurin maihinnousu, kun Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen armeijat ylittivät Englannin kanaalin ja nousivat maihin Normandiassa Pohjois-Ranskassa.
Operaatioon osallistui 150 000 miestä.
5 000 alusta kuljetti heidät kanaalin yli, ja 11 000 lentokonetta lensi heidän yläpuolellaan.
Ensimmäiset amerikkalaiset nousivat maihin aamulla kello 6.30.
Rannalla oli puolustusasemissa saksalaisia, jotka alkoivat heti ampua konekivääreillä.
Monet amerikkalaiset kuolivat jo ennen kuin he pääsivät rantaan.
Yli 10 000 sotilasta kuoli yhden päivän aikana.
Saksalaiset taistelivat ankarasti, mutta he jäivät tappiolle.
Elokuussa Ranskassa oli jo yli miljoona Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian sotilasta.
Kun amerikkalaiset ja britit lähestyivät Pariisia, Hitler päätti, että kaupunki pitää polttaa.
Hän halusi, että kaikki Pariisin tärkeät rakennukset tuhotaan. Saksalainen kenraali ei kuitenkaan noudattanut käskyä.
Pariisiin vapautettiin elokuussa 1944.
Kaupungin asukkaat tulivat kaduille juhlimaan miehityksen päättymistä.
10. ADOLF HITLERIN LOPPU
Saksan viimeinen suuri hyökkäys länsirintamalla oli Ardennien taistelu.
Kun saksalaiset oli ajettu pois Ranskasta, amerikkalaiset ja britit etenivät Belgiaan.
Hitler päätti käyttää kaikki Saksan jäljellä olevat voimat yllätyshyökkäykseen.
Tavoitteena oli jakaa brittiläiset ja amerikkalaiset joukot ja vallata takaisin tärkeä Antwerpenin satama.
Hyökkäyssuunnitelmat pidettiin salassa, vain harvat saksalaiset saivat tietää niistä.
Joukot liikkuivat vain öisin ja piileskelivät päivisin. Amerikkalaiset ja britit eivät huomanneet saksalaisia.
16.12.1944 Saksan joukot aloittivat hyökkäyksen. Hyökkäys vaikutti aluksi onnistuvan, ja saksalaisten moraali oli korkealla.
AMERIKKALAINEN PANSSARIVAUNU
Huono sää haittasi liittoutuneiden ilmavoimia. Amerikkalainen kenraali Dwight Eisenhower määräsi kuitenkin kaikki reservit rintamalle ja saksalaisten eteneminen pysäytettiin.
Joulukuun 19. päivänä sää oli parempi.
Taivas täyttyi lentokoneista, jotka toimittivat liittoutuneille ammuksia, ruokaa ja lääkkeitä.
Saksalaisilla oli vain vähän polttoainetta ja ruokaa. Hitlerille kerrottiin, että hyökkäys oli epäonnistunut. Kenraalit sanoivat, että joukkojen piti vetäytyä ja puolustaa Saksaa. Mutta Hitler kieltäytyi.
Joulukuun 26. päivänä amerikkalainen kenraali George Patton saapui rintamalle useiden panssaridivisioonien kanssa.
Panssareita tukivat tykistö ja pommeja pudottavat lentokoneet.
Tammikuussa 1945 saksalaiset alkoivat vetäytyä.
Kun saksalaiset vetäytyivät idässä ja lännessä, liittoutuneet löysivät todisteita natsien rikoksista. Keskitysleireistä löytyi ruumiskasoja, joukkohautoja ja kaasukammioita.
Monet henkiin jääneet vangit olivat nälkäkuoleman partaalla. He kertoivat julmasta kidutuksesta ja muista hirmutöistä.
Leireistä pahamaineisin oli Auschwitz-Birkenau, jossa kuoli ainakin 1,1 miljoonaa juutalaista, 70 000 puolalaista, 25 000 romania ja noin 15 000 sotavankia.
Huhtikuussa 1945 liittoutuneet etenivät nopeasti Saksaan lännestä.
Samaan aikaan Puna-armeija lähestyi Berliiniä idästä. Brittien ja amerikkalaisten ilmavoimat pommittivat Berliiniä.
Saksalaiset olivat epätoivoisia ja useimmat heistä ymmärsivät, että tappio oli väistämätön.
Natsien propagandaministeri Joseph Goebbels halusi, että siviilitkin puolustavat Berliiniä.
Kansanmiliisiksi kutsuttu joukko koostui pääasiassa naisista ja vanhoista miehistä. Useimmille ei annettu univormuja, vaan he käyttivät siviilivaatteita, joihin oli kiinnitetty käsivarsinauha. Kansanmiiliseillä oli usein huonoja aseita, ja heille annettiin vain muutama patruuna.
Josef Stalin halusi, että Puna-armeija valloittaa Berliinin ennen amerikkalaisia ja brittejä.
Taistelu Berliinistä alkoi 16.4.1945.
Ensin Neuvostoliiton massiivinen armeija piirittti kaupungin.
Neuvostoliitolla oli Berliinin ympärillä melkein miljoona sotilasta ja 20 000 panssarivaunua.
Sen jälkeen kaupunkia ammuttiin tykeillä, jotka tuhosivat suuren osan Berliinin rakennuksista.
Pian puna-armeijan joukot olivat Berliinissä.
Kaupungissa sodittiin samalla tavalla kuin Stalingradissa. Saksalaiset taistelivat jokaisesta korttelista, kadusta ja talosta.
Adolf Hitler piileskeli koko taistelun ajan maanalaisessa bunkkerissa.
Siellä Hitler kuuli Neuvostoliiton tykistön, joka lähestyi joka päivä.
Bunkkerissaan Hitler kuvitteli, että Saksa voi yhä voittaa sodan.
Hän antoi käskyjä yksiköille ja divisioonille, joita ei enää ollut olemassa.
Parin viikon kuluttua puna-armeija hallitsi melkein koko Berliiniä.
Neuvostoliiton joukot lähestyivät Hitlerin bunkkeria.
30.4.1945 Adolf Hitler meni naimisiin tyttöystävänsä Eva Braunin kanssa.
Sitten he molemmat tekivät itsemurhan.
Parin päivän kuluttua Josef Stalinin joukot nostivat Neuvostoliiton lipun natsien hallitusrakennuksen ylle. Saksa antautui virallisesti 8.5.1945.
Sota Euroopassa oli ohitse.
11. ATOMIPOMMI
Vaikka sota loppui Euroopassa keväällä 1945, se jatkui yhä Aasiassa.
Amerikkalaiset olivat hyökänneet monille japanilaisten hallitsemille saarille.
Suurimmat saaret olivat Okinawa ja lwo Jima.
Amerikkalaiset valtasivat lwo Jiman helmikuussa 1945 ja Okinawan kaksi kuukautta myöhemmin.
Amerikkalaiset kärsivät molemmissa hyökkäyksissä raskaita tappioita.
Kaikki tiesivät, että maihinnousu Japaniin olisi hyvin verinen.
Ennusteiden mukaan jopa 4 miljoonaa ameirkkalaista voisi kuolla maihinnousussa.
Japanilaisten tappiot saattaisivat nousta jopa 19 miljoonaan.
Mutta amerikkalaiset tiesivät, että oli toinenkin tapa saada sota loppumaan.
Albert Einstein oli nerokas fyysikko, joka keksi suhteellisuusteorian.
Einstein oli myös juutalainen, ja hän pakeni natseja Yhdysvaltoihin 1933. Myöhemmin Einstein kirjoitti kirjeen presidentti Rooseveltille.
Einstein halusi, että Yhdysvallat alkaa kehittää aivan uutta asetta, atomipommia.
Hankkeen nimeksi tuli Manhattan-projekti.
Robert Oppenheimerin johdolla tuhannet tutkijat, insinöörit ja sotilaat kehittivät atomipommeja salaisessa hankkeessa Los Alamosin laboratoriossa. Heinäkuussa 1945 Manhattan-projektin tutkijat räjäyttivät autiomaassa maailman ensimmäisen atomipommin.
HIROSHIMAN ATOMIPOMMI
Yhdysvaltojen presidentti Roosevelt oli kuollut huhtikuussa 1945. Hänen seuraajansa oli Harry Truman. Presidentti Truman päätti, että Japaniin pudotetaan atomipommi.
6.8.1945 amerikkalainen pommikone nimeltä Enola Gay nousi ilmaan Tinianin saarella. Lentokonen määränpää oli Hiroshiman kaupunki.
Amerikkalaiset valitsivat Hiroshiman atomipommin ensimmäiseksi kohteeksi, koska kaupungilla oli taloudellista ja sotilaallista merkitystä Japanille.
Noin kello 8.15 Hiroshimaan pudotettiin atomipommi, joka oli lempinimeltään ’’pikkupoika”.
Kun atomipommi räjähti, valtavan kuuma aalto pyyhki Hiroshiman läpi ja suuri sienipilvi nousi kaupungin päälle.
70 000 ihmistä menehtyi välittömästi räjähdyksessä. Vaarallinen säteily piinasi myös niitä, jotka setvisivät ensimmäisestä hetkistä.
Neljän päivän kuluttua yli 120 000 ihmistä oli kuollut. Viiden vuoden päästä kuolleiden määrä oli jopa 200 000.
Japanin hallitus ei antautunut, vaikka Hiroshima oli tuhottu. Japanilaiset eivät halunneet uskoa, että yksi pommi voi tuhota koko kaupungin.
Siksi amerikkalaiset valitsivat toisen kohteen.
9.8.1945 amerikkalaiset pudottivat atomipommin Nagasakiin, joka oli suuri rannikkokaupunki.
Tämän pommin lempinimi oli ’’paksu mies”
Se tuotti samanlaista tuhoa kuin Hiroshiman pommi. Noin 40 000 ihmistä kuoli välittömästi.
Osa japanilaisista komentajista halusi jatkaa sotaa jopa Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen. He suostuivat antautumaan vasta, kun keisari Hirohito puuttui asiaan.
Japani antautui virallisesti 2.9.1945.
Japanin antautuminen merkitsi sitä, että toinen maailmansota oli vihdoin päättynyt.
12. HOLOKAUSTI JA MUUT HIRMUTEOT
Hitler ja muut natsit uskoivat rotuoppiin. He olivat rasisteja. He valehtelivat, että saksalainen rotu oli muita parempi.
Hitlerin politiikka johti mm. juutalaisten, slaavien ja romanien vainoamiseen.
Natsit vangitsivat keskitysleireihin aluksi Hitlerin poliittisia vastustajia, mutta myöhemmin Hitler käytti leirejä ratkaisemaan ”j uutalaiskysymyksen ”.
Hitler syytti juutalaisia monista Saksan ongelmista. Hän väitti, että juutalaiset olivat pahoja, ahneita ja saastaisia.
Natsit määräsivät, että juutalaiset eivät saa omistaa yrityksiä tai työskennellä kaupoissa. He eivät voineet ajaa autoa tai käydä elokuvissa tai kirjastossa.
Vuoteen 1939 mennessä yli 250 000 juutalaista oli lähtenyt Saksasta.
Natsit alkoivat vangita juutalaisia ja siirtää heitä keskitysleireille.
Tammikuussa 1942 Hitler järjesti kokouksen, jossa Saksan johtajat päättivät tappaa 11 miljoonaa Euroopassa asuvaa juutalaista.
Natsien tarkoituksena oli tappaa osa juutalaisista pakkotyöllä. Osa taas piti murhata keskitysleireillä.
Leirit olivat kauheita paikkoja. Juutalaisiin tatuoitiin numerosarja ja heidät pakotettiin kaivamaan joukkohautoja.
Leireillä kuoli 6 miljoonaa juutalaista, joista yli miljoona oli lapsia. Monet heistä kuolivat nälkään tai kaasukammioihin.
Juutalaisten joukkomurhaa kutsutaan holokaustiksi.
Se on yksi pahimmista teoista ihmiskunnan historiassa.
Liittoutuneiden sotilaat kauhistuivat, kun he näkivät keskitysleirejä vuonna 1945.
Kenraali Eisenhower antoi käskyn dokumentoida leirit mahdollisimman tarkasti. Hän halusi todistaa maailmalle, että tällainen julmuus oli todella tapahtunut.
Sodan päätyttyä pidettiin oikeudenkäyntejä, ja monet natsit tuomittiin vankilaan tai heidät teloitettiin.
Myös japanilaiset syllistyivät moniin hirveisiin tekoihin sodan aikana.
Japanin armeija tappoi jopa 10 miljoonaa siviiliä, joista monet olivat naisia ja lapsia.
Japanilaiset sotilaat murhasivat uhrinsa ampumalla, ristiinnaulitsemalla, hukuttamalla ja mestaamalla. Välillä he hautasivat ihmisiä elävältä.
Japanilaiset tekivät myös julmia kokeita ihmisillä. Japanin kesari Hirohito määräsi, että Japanin armeijaan piti perustaa oma joukko tällaisia kokeita varten.
Joukon nimi oli yksikkö 731.
Yksikön 731 sotilaat amputoivat vangeilta raajoja ilman nukutusta ja tartuttivat uhreihin hirveitä tauteja.
Sodan jälkeen noin 1 000 japanilaista tuomittiin sotarikoksista, mutta Japanin keisari ei joutunut vastaamaan armeijansa julmuuksista.
Amerikkalaiset pelkäsivät, että keisarin tuomitseminen johtaa suurin mellakoihin.
Myös liittoutuneet tekivät asioita, joita monet pitävät sotarikoksina.
Helmikuussa 1945 Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen lentokoneet pommittivat saksalaista Dresdenin kaupunkia.
Pommit tuhosivat suuren osan kaupungista ja jopa 25 000 siviiliä kuoli.
Maaliskuussa 1945 amerikkalaiset pudottivat Tokioon palopommeja. Palopommit ovat pommeja, joiden tarkoituksena on sytyttää tulipaloja.
Tokion rakennukset oli tehty puusta ja ne syttyivät helposti palamaan. Kaupungissa syttyi valtava tulipalo. 100 000 ihmistä kuoli ja miljoona ihmistä menetti kotinsa.
Toisessa maailmasodassa kuoli yli 20 miljoonaa sotilasta. Siviilejä sodassa kuoli noin 50 miljoonaa.
Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan.
13. SODAN SEURAUKSIA
Toinen maailmansota muutti maailmaa monella tavalla. Neuvostoliitto miehitti suuren osan Itä-Eurooppaa ja pakotti ihmiset elämään kommunistien vallan alla. Kommunistien valtakausi Itä-Euroopassa kesti melkein 50 vuotta.
Neuvostoliitto kehitti oman atomipomminsa. Neuvostoliitto ja USA vastustivat toisiaan, mutta molemmat maat pelkäsivät atomipommeja.
Tätä aikaa kutsutaan kylmäksi sodaksi.
Ennen toista maailmansotaa Ranskalla ja Isolla-Britannialla oli paljon siirtomaita Afrikassa ja Aasiassa.
Siirtomaiden asukkailla ei ollut oikeutta päättää omista asioistaan.
Toisen maailmansodan jälkeen siirtomaat halusivat itsenäistyä.
Aluksi Iso-Britannia ja Ranska eivät halunneet, että siirtomaat itsenäistyvät.
Mutta viimein Iso-Britannia ja Ranska antoivat periksi.
Pian toisen maailmansodan jälkeen perustettiin puolustusliitto NATO ja Yhdistyneet Kansakunnat eli YK.
Myöhemmin läntisen Euroopan maat perustivat Euroopan Unionin eli EU:n.
Suomi liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1955, EU:n jäseneksi vuonna 1995 ja NATO:n jäseneksi 2023.
Kansainvälisen yhteistyön tarkoituksena oli estää uudet sodat.
Kaikki sodat eivät ole kuitenkaan loppuneet. Toivottavasti sodat joskus loppuvat ja ihmiset saavat elää rauhassa.
Свежие комментарии