Финно-угорский эпос “Калевала” и его герои.
Lemminkäinen on erilainen kuin monet muut Kalevalan päähenkilöt siinä mielessä, että hän on jotenkin selkeämpi hahmo. Siksi hänet on tavallaan helpompi tavoittaa, mutta toisaalta hän ei ole yhtä monipuolinen ja jännittävän arvoituksellinen kuin Väinämöinen tai Louhi.
Lemminkäisen kutsumanimenä on usein «lieto «, joka ilmeisesti tarkoittaa huikentelevaa ja iloluontoista. Lieto Lemminkäinen on paljolti Lönnrotin luomus, ja hän onkin yhdistänyt myös tähän hahmoon useampia kansanrunojen henkilöhahmoja. Mutta alkuperäisissä kansanrunoissakin Lemminkäinen tunnetaan ja hänestä on Suomen alueen lisäksi tietoja etenkin Suomenlahden eteläpuolelta. Nykyisen Latvian vaiheilla aikoinaan vaikuttanut kuningas, jonka nimi on kirjattu muotoon Lammekinus, muistuttaa kummallisesti Lemminkäistä. Erilaisia Lempi- ja Lemmitrynimiä on paljon Suomessakin.
Lemminkäisiä on siis jossain elänyt, niin kuin on elänyt Väinämöisiä ja Ilmarisia läntisessä Suomessa mutta runot eivät silti kerro juuri näistä ihmisistä vaan ehkä pikemmin myyttisistä henkilöistä ja tapahtumista, joista kaikki kansat omilla tavoillaan kertoilevat.
Kalevalassa Lemminkäiseen on yhdistetty myös kansanrunoissa esiintyvä Ähti Saarelainen, samoin kuin Veitikka ja Kaukomieli. Tuloksena on sitten hurjapäinen seikkailija ja naissankari. Lemminkäinen haluaa aina sotimaan eli tappelemaan, mutta samoin hän haluaa aina naisten seuraan. Sotiminen taitaa kuitenkin lopulta voittaa naisseurankin, tai ainakin tappeleminen maittaa enemmän kuin rauhaisa kotielämä vaimon kanssa. Lemminkäisen nimittäin pitää väen väkisin lähteä taas sotimaan, vaikka hän juuri on onnistunut saamaan kaikkien tavoitteleman rikkaan ja kuulun Kyllikki-neidon puolisokseen.
Lemminkäinen tappelee etenkin Pohjolan väen kanssa ja pakenee pariinkin kertaan Saareen, jossa hän aivan erityisesti viettää aikaa naisten kanssa. Retkillään hän joutuu alati vaikeuksiin, jopa niin että hänet surmataan Tuonelan virralla. Sitten hän mennä kolistelee kuolleena virtaa alas ja päätyy joen pohjalle, josta äiti hänet kuitenkin etsii, kokoaa ehjäksi ja palauttaa henkiin.
Lemminkäisen tarinassa on yhtymäkohtia muinaisen Egyptin Osiris-tarinoihin, jotka ovat voineet kulkeutua Suomeen ja lähialueille Venäjän kautta, kuten monet muutkin tarinat. Toisaalta Lemminkäisessä on aitoa pohjoisten alueiden samaania, ja on hänessä jumalien sukuakin nähty.
Enimmäkseen Lemminkäinen kuitenkin näyttää pinnalliselta koheltajalta, ja sitä hän myös on, mutta lisäksi hän on kiistattoman taitava loitsija. Hän osaa taikakeinoilla selviytyä monenlaisista vaaroista, tosin paljolti äidin neuvojen avustuksella, sillä äiti on poikaansakin taitavampi näissä asioissa
Kun Lemminkäinen tulee Pohjolaan riita mielessään, hän osaa ensin loihtia koiran niin, ettei se hauku häntä ollenkaan, ja ilmestyy sen jälkeen nurkasta tupaan, ei siis kulje ovesta lainkaan. Pohjolan isännän kanssa hän kehittelee oikein tietäjien riidan, jossa toinen loihtii lattialle suuren vesilammikon ja toinen järjestää siihen härän, joka juo veden. Toinen loihtii oksalle oravan, johon toinen vastaa noitumalla paikalle koiran, joka jahtaa oravaa. Ja niin edelleen. Tämä varsinainen sanasota päättyy sitten kyllä ihan veriseenkin tappeluun, jossa Lemminkäinen lyö isännän hengiltä.
Seuraukset ovat kamalat varsinkin perheelle, sillä Pohjolan väki polttaa kostoksi Lemminkäisen talon, kun tämä itse on pakomatkalla. Mutta Lemminkäinen ei opi mistään vaan jatkaa suurisuista kehuskeluaan ja avaa usein suunsa aivan väärä paikassa tai väärään aikaan. Kun Kalevalan tietomiehet ovat porukalla käyneet varastamassa Sammon Pohjolasta, paluumatkalla voitonriemuinen Lemminkäinen pyytää Väinämöistä laulamaan. Väinämöinen älyää olla varovainen ja haluaisi aloittaa juhlinnan vasta sitten kun ollaan varmasti kotivesillä, mutta Lemminkäinen rupeaa loilottamaan kamalalla äänellä niin, että kurki herää ja kurjen rääkäisy puolestaan herättää taikakeinojen avulla nukutetun pohjolan väen takaa-ajoon.
Loppumatkalla Lemminkäisen neuvokknus toisaalta pelastaa koko porukan. Hän on nimittäin tuonut mukanaan veneeseen ylimääräisen, korotetun laidan, josta häntä ensin pilkattiinkin, mutta Louhen taikoman myrskyn yltyessä juuri tuo veneenlaita pitää ja pelastaa heidät hukkumasta.
Lemminkäinen onkin tarpeen tullen myös neuvokas ja osaava. Hän vaikuttaa selviytyjältä, joka aina putoaa jaloilleen ja jatkaa matkaa. Varmasti hän jatkoi sitten retkiään ja kaukomatkojaan, olihan hänen yksi nimityksensä tai lempinimensä myös Kaukomieli. Mieli veti aina jonnekin muualle.
Свежие комментарии