Vladimir Vysotski * Alla jäätä ja päällä — minä riudun välissä…

Alla jäätä ja päällä — minä riudun välissä:
Iskenkö aukon ylös vai poraanko alas.
Tietysti on noustava pintaan, ei saa menettää toivoa,
Ja sitten työhön viisumia odotellessa.

Jää ylläni murru ja lohkea.
Olen puhdas ja yksinkertainen, vaikka en ole kuokan varresta.
Palaan sinun luoksesi kuin laulun laiva,
Muistaen kaiken, vanhat runotkin.

En ole puolta vuosisataa, reilut neljäkymmentä.
Olen elossa, kaksitoista vuotta ollut sinun ja Jumalan suojeluksessa.
Minulla on mitä laulaa, kun astun Korkeimman eteen.
Minulla on millä puolustautua Hänen edessään.

И снизу лед, и сверху — маюсь между:
Пробить ли верх иль пробуравить низ?
Конечно, всплыть и не терять надежду!
А там — за дело в ожиданьи виз.

Лед надо мною — надломись и тресни!
Я весь в поту, хоть я не от сохи.
Вернусь к тебе, как корабли из песни,
Все помня, даже старые стихи.

Мне меньше полувека — сорок с лишним, —
Я жив, тобой и Господом храним.
Мне есть что спеть, представ перед Всевышним,
Мне будет чем ответить перед Ним.