Juoksija

Из юмористической книги «Большой финский справочник-определитель людей». Для хорошо знающих финский язык.

Etenemys Hikijalkus

Ulkonäkö. Juoksijoista suurin osa on niin vartaloltaan kuin mielenlaadultaankin kuivia ja värittömiä mikkihiiriä. Outoa kyllä, harrastuksen kiusallisesti yleistyttyä 2000-luvulla myös hämmentävän järeistä juoksijoista on tehty havaintoja. Tyypillisesti juoksijan tunnistaa ihonmyötäisistä trikoista ja kalliista vääränlaisista kengistä. Hämmentävästi löytyy myös se koulukunta, jonka mielestä 80-luvun lopulla ostetut Karhut ovat parasta mitä jalkoihinsa voi urheilun ajaksi pukea. Myös suorissa housuissa on nähty juostavan, mutta kyseessä ei ole ollut taksikuski.

Tiedot ja taidot. Mitään varsinaista osaamista juoksijoiden harjoittama toiminta ei luonnollisesti vaadi. Ainoa vaadittava ominaisuus on kestää joko omaa tai huonossa tapauksessa jonkun toisen seuraa. Niinpä ei ole ihme, että jakomielitautia esiintyy juoksijoilla huomattavasti muuta populaatiota enemmän. Muiden urheilijoiden tapaan juoksijoilla on huomattavasti laajempi tietämys omasta sykkeestään, aerobisista rajoistaan ja kulloisestakin rataprofiilista kuin taiteesta, tieteestä tai kulttuurista.

Vuorovaikutus. Kiistaton hyvä puoli juoksijoissa on, etteivät he keskimäärin ole tekemisissä muiden kuin sykemittarinsa ja lenkkipolkunsa kanssa. Insinöörijuoksijoilla vuorovaikutusta tapahtuu myös sykemittarin ja tietokoneen välillä. Tässä tosin insinöörillä itsellään on varsin vähän osuutta. Mainittujen tahojen lisäksi juoksijat ovat silloin tällöin tekemisissä keskenään. Tämä on olemassa olevista vaihtoehdoista selvästi vähiten huono.

Esiintyvyys. Juoksijoita tapaa eniten metsäpoluilla, pieniä vesistöjä kiertävillä reiteillä sekä valitettavasti myös taajamissa ja kaupunkien keskustoissa. Äärimmäinen esiintyvyys saavutetaan juoksijoille suunnatuissa kokoontumisissa ja muissa massatapahtumissa (maratonit, puolimaratonit, neljännesmaratonit ja kahdek-sannesmaratonit).

Pason ja Arpon arvio. Yllättävän moni yksilö teippaa nänninsä ja tunkee vaseliinia perseeseensä. Useista tutkimuksista huolimatta syy tällaiselle käytökselle on jäänyt arvoitukseksi. Juoksijat ovat melko hiljaisia, varsinkin toteuttaessaan lajille tyypillistä käytöstä. Valtaosa on myös siinä määrin virtaviivaisia, että visuaalinenkin haitta jää pieneksi. Harmi ei kuitenkaan jää kokematta, sillä juoksijoiden jäljestetyt kokoontumiset (esim. Helsinki City Marathon) sotkevat aika ajoin monen kaupungin elämän.