Liian paksu perhoseksi * Упрощенный финский

Адаптация популярного финского литературного произведения на упрощенный язык. Хорошо подходит для изучающих финский, достигших среднего уровня.

Sisko Istanmäki

Selkokielinen mukautus Saraleena Aarnitaival

Tämä on tarina Ernistä ja Kaisusta. Erni on kauppias. Hän omistaa kaupan, Ruutinojan Sekatavaran. Ruutinoja on pieni kunta jossain Suomessa. Kaisu tulee Emille töihin. Siitä tulee pienen miehen ja ison naisen rakkaustarina. Mutta aloitetaan tarina alusta.

Kaisu juoksee rappusia ylös sanomalehti kainalossa. Lattia tärisee hänen jalkojensa alla.

Tömps, tömps, tömps! Kaisu on komea nuori nainen, pitkä ja lihava. Joskus häntä kiusataan, koska hän on niin iso. Kaisu ei välitä pilkkaajista, vaan nauraa heille. Kaisun äiti istuu yläkerran keittiössä jalat pesuvadissa. Vadissa on suolavettä, jossa äiti hautoo kipeitä jalkojaan. Äidillä on oma kauppa. Hän on seisonut koko päivän kaupassa palvelemassa asiakkaita.

Alakerrassa Kaisun veli Eero riitelee vaimonsa Hellin kanssa.

Kaisu sanoo kyllästyneenä:

— Minä en kestä enää kuunnella tuota riitelemistä.

Kaisu näyttää äidilleen ilmoitusta sanomalehdessä. Siinä etsitään kauppa-apulaista Ruutinojan Sekatavaraan. Apulaiselle luvataan oma huone ja ilmaiset ateriat.

Kaisu sanoo:

— Minä aion hakea tätä työpaikkaa.

Ruutinoja sijaitsee syrjässä, mutta se on järven rannalla. Työpäivän jälkeen voi mennä uimaan, Kaisu miettii. Kaisu soittaa kauppaan. Hänen sydämensä hakkaa ja ääni värisee jännityksestä. Puhelimeen vastaa mies. Miehen ääni kuulostaa kiltiltä.

Puhelun jälkeen Kaisu sanoo iloisena:

— Sain työpaikan heti.

Äiti ei vaikuta iloiselta. Hän ajattelee, että Kaisu teki päätöksen liian hätäisesti.

Äiti yrittää saada Kaisun jäämään kotiin.

— Omassakin kaupassa olisi töitä, äiti huokaisee.

Kaisu ei muuta mieltään. Hän täyttää pian kaksikymmentä. Hän on päättänyt lähteä pois kotoa ja töihin Ruutinojan kauppaan.

— Minä tulen kyllä käymään kotona, Kaisu lohduttaa äitiä.

Aamulla Kaisu pakkaa laukkuaan. Äiti tuo Kaisulle pinkan lakanoita. Ne ovat kauneimmat lakanat, jotka äidillä on.

— Ei nuo mahdu mukaan, Kaisu vastustelee.

— Ota isän vanha matkalaukku, äiti suostuttelee.

Kaisu ottaa lakanat äidin mieliksi. Hän pakkaa ne isän laukkuun.

— Käyn isän haudalla matkan varrella, Kaisu lupaa.

Äiti jää katsomaan ikkunasta, kun tytär lähtee pois kotoa.

Kaisu menee hautausmaan kautta. Hän kävelee hiekkakäytävää pitkin isän haudalle. Isän hautakivi on vinossa. Kaisu etsii työkaluja, jotta voisi suoristaa sen.

Kaisu lainaa haudankaivajalta rautakangen ja lapion. Kivi on painava, mutta Kaisu saa sen suoraksi.

— Minä tunnen sinut, haudankaivaja sanoo.

— Sinä olet se tyttö, joka voitti Vähäsen Mannen.

Sitä se Manne ei kestänyt, vaan tappoi itsensä. Kaisua alkaa itkettää. Hän kävelee nopeasti pois hautausmaalta.

Linja-autossa Kaisua itkettää yhä. Hän katsoo ikkunasta ohikiitävää metsää.

Se oli tapahtunut kouluaikana. Kaisu oli mennyt tyttöjen kanssa urheilukentälle. Miehet olivat työntäneet kuulaa. Vähäsen Manne oli ollut kylän paras, piirin mestari.

Kaisu oli halunnut kokeilla. Hän oli ottanut kuulan ja työntänyt sen kevyesti pidemmälle kuin Manne. Tytöt olivat nauraneet Mannelle. Manne ei ollut kestänyt sitä, että oli hävinnyt naiselle.

Hän oli hirttänyt itsensä lähellä olevaan puuhun. Kaisu oli joutunut nostamaan Mannen ruumiin puusta. Kukaan muu ei ollut jaksanut.

Kaisu havahtuu muistoistaan.

— Minulla on uusi elämä edessä. Olen jo aikuinen ihminen, hän ajattelee.

Takapenkillä istuvat miehet naureskelevat Kaisulle. Hän yrittää olla välittämättä heistä.

Linja-auto pysähtyy Ruutinojan kaupan eteen. Kauppa on omakotitalon näköinen. Oven kummallakin puolella on pieni näyteikkuna. Seinistä on maali rapissut pois. Seinässä on kyltti: Ruutinojan Sekatavara!

Kaupan ovi aukeaa ja portaille ilmestyy kaksi naista. Toinen naisista huutaa Kaisulle: — Mitä sinä siinä tiellä seisot, tule tänne.

Naisia naurattaa. He hypähtelevät ja liikkuvat portaissa kevyesti. Kaisun mielestä naiset ovat kuin perhosia. Naisten takaa tulee esiin mies.

Hän kävelee käsi ojossa Kaisun luo ja sanoo:

— Päivää! Minä olen Ernest eli Erni. Me juttelimme puhelimessa.

Mies kättelee Kaisua. Mies on Kaisua päätä lyhyempi. Hänen käsivartensa ovat laihat kuin tikut

ja päällä on hassut-paita.

Mies yrittää nostaa Kaisun laukkua maasta, mutta se on liian painava.

— Onko siellä lyijyä sisällä? mies kysyy hölmistyneenä.

— Lakanoota, Kaisu vastaa.

Naiset riehaantuvat. — Lakanoota, lakanoota, he matkivat ja kikattavat.

Sitten toinen heistä sanoo tiukasti Kaisulle:

— Täällä ei puhuta noin! Täällä ei puhuta murretta!

Erni esittelee naiset Kaisulle:

— Tässä on minun äiti ja sisar Vivien eli Viivi.

— Oletko sinä edes käynyt kansakoulun loppuun,

Ernin äiti kysyy Kaisulta pilkallisesti.

Kaisu suuttuu:

— Kävin minä keskikoulunkin loppuun.

Erni yrittää rauhoitella:

— Äiti ja Viivi, menkää laittamaan kahvia.

Kaisu ja Erni jäävät pihalle. Erni sanoo, että on hyvä, kun Kaisu tuli auttamaan.

Äiti ja Viivi ovat muuttamassa pois. Kauppa jää Ernille. Erni katsoo Kaisua pyytävästi. Kaisun sydän heltyy. Hän pitää miehestä. Sisällä kaupassa on sekaista ja epäsiistiä. Kärpäset pörräävät.

Lattia on likainen kuin kanalassa. Kaisua inhottaa. Salista kuuluu rouvan ja Viivin naurua.

Erni läimäyttää oven kiinni. Erni ja Kaisu menevät kaupan läpi keittiöön. Erni kaataa kahvia Kaisulle ja tarjoaa korvapuusteja.

— Täällä on vähän siivotonta, Erni sanoo anteeksipyytävästi.

Kaisu tuijottaa likaista hellaa. Hänen ajatuksensa ovat yhtä sekaisin kuin tämä keittiö.

Kaisun on ikävä äidin puhdasta keittiötä. Erni pyytää Kaisua jäämään.

— Jos jään, minun pitää siivota täällä, Kaisu vastaa.

Erni ja Kaisu juovat kahvia monta kupillista. Salissa Ernin äiti ja Viivi juoksevat edestakaisin. He huutelevat toisilleen ja yrittävät pakata tavaroita. Kaisu näkee naiset ovenraosta. Kaisun mielestä touhu näyttää sekasortoiselta.

Rouva huutaa salista:

— Tyttö, tyttöö. Tule auttamaan pakkaamisessa.

— Jaa kuka? Kaisu sanoo.

Häntä harmittaa se, mitä rouva oli sanonut koulusta. Että Kaisu ei olisi käynyt keskikoulua loppuun.

Rouva närkästyy. Hän sanoo Ernille:

— Tuo tyttö on röyhkeä, näsäviisas. Harkitse tarkkaan, otatko hänet töihin.

— Minä olen harkinnut jo, sanoo Erni kovalla äänellä.

Erni menee kaupan puolelle. Kaisu seuraa häntä. Hän katsoo Ernin pieniä käsiä ja ajattelee Ernin ääntä, joka kuulostaa kiltiltä.

— Taidan olla vähän hullu, jos jään tänne, Kaisu ajattelee. 

Erni katsoo Kaisua arasti ja sanoo:

— Jos jäät tänne, älä sano minua kauppiaaksi vaan Erniksi.

— Hyvä on. Olkoon. Minä jään, Kaisu sanoo.

Erni katsoo häntä niin kiitollisena, että Kaisu ei osaa sanoa enää mitään. Kaisu aloittaa työt kaupassa.

Kärpäset on ensin saatava pois. Hän kiinnittää kärpäspapereita kattoon.

Rouva ja Viivi katsovat salin ovelta.

— Onko sopivaa ripustaa kauppaan tuollaisia? rouva paheksuu.

— Otan ne aamulla pois, Kaisu lupaa.

Kaisu yrittää koko päivän olla niin kuin kunnollisen apulaisen pitää olla. Illalla rouva käskee Kaisua:

— Nyt on iltateen aika.

— Menen heti laittamaan, Kaisu lupaa.

Erni, rouva, Viivi ja Kaisu istuvat teepöydän ääressä.

Tunnelma on melkein rattoisa.

— Me olemme suvaitsevaisia, kun syömme apulaisen kanssa samassa pöydässä, rouva kehuu.

Erni punastuu nolona. Kaisu hämmentyy. Viimein Kaisu saa sanotuksi:

— Minä korjaan astiat ja tiskaan. Sitten haluan purkaa tavarani. Missä minun huoneeni on?

— Sinun huoneesi! Hah! rouva ilkkuu. Erni sanoo nolona:

— Sinulle ei ole vielä huonetta. Huone ei ole vielä vapaa, kun äiti ja Viivi asuvat yhä täällä. Sinun pitää nukkua keittiössä.

— Tuossa noin, rouva sanoo ja osoittaa likaista patjaa nurkassa.

— Hetki vain, Erni sanoo. Hän tuo Kaisulle täkin. Se on pölyinen, mutta uusi ja hieno.

Rouva ja Viivi vastustelevat. Heidän mielestään Kaisu ei tarvitse niin hienoa täkkiä.

Yöllä Kaisu ei saa unta. Patja on kuhmurainen, tyyny haisee pahalle. Rouva ja Viivi kulkevat huoneissa edestakaisin. Radio soi täysillä. Lopulta Erni käskee hiljentämään radion.

Kaisu vaipuu levottomaan uneen. Hän näkee pahaa unta. Siinä on variksenpoikanen, jota hän yrittää hukuttaa. Kaisu herää. Hän kuulee kummallista rahinaa. Yön valossa Kaisu näkee, että rouva penkoo salaa hänen tavaroitaan. Rouva tulee lähelle, ja Kaisu tarttuu häntä nilkasta.

Rouva kiljaisee niin, että Viivi ja Erni heräävät. He kiirehtivät paikalle ja sytyttävät valon.

— Päästä hänet, Erni käskee Kaisua.

— Päästän, mutta lakanaani en päästä, Kaisu vastaa.

Rouva pitää kädessään Kaisun lakanaa. Erni irrottaa sen väkisin. Rouva vain hihittelee muina miehinä.

Erni käskee naiset pois keittiöstä ja kaataa vettä lasiin. Erni juo vettä pienin kulauksin.

Kaisun mielestä Erni näyttää vangilta raidallinen pyjama yllään.

Kaisua alkaa naurattaa kovasti. Hän tunkee peittoa suuhunsa, ettei talon väki kuule.

Viimein hän nukahtaa syvään uneen. Aikaisin aamulla Kaisu menee kauppaan ja sytyttää valon. Sokerilaatikosta ja leipähyllystä vilahtaa esiin torakoita. Ne juoksevat nopeasti piiloon seinälistojen väliin. Kaisu kiljaisee säikähdyksestä. Talon väki ryntää paikalle. Naiset vapisevat yöpaidoissaan, ja Erni katsoo Kaisua syyttävästi.

— Miten täällä voi olla tuommoisia elukoita, Kaisu kysyy.

— Kaikki on mahdollista, rouva vastaa ylpeänä. Rouva ja Viivi menevät takaisin nukkumaan.

Kaisun herätyskello soi joka aamu kello kuusi. Hän pukeutuu nopeasti.

Hän alkaa siivota keittiötä, ennen kuin Erni tulee sinne juomaan kahvia.

Erni tulee kello seitsemän.

— Huomenta. Nukuitko hyvin, hän kysyy Kaisulta.

Kaisu suuttuu.

Rouva ja Viivi meluavat öisin. Kuka siinä metelissä voi nukkua? Kaisu pamauttaa kaapin oven kiinni niin että astiat helisevät.

— Tämä peli ei vetele!

Miksi ne eivät muuta jo pois? Kaisu sanoo painavasti.

— Muuttaminen ei ole äidille helppo asia, Erni puolustelee.

— Minulle hän sanoi, että hän haluaa muuttaa huvilaan järven rantaan, Kaisu tokaisee ja jatkaa:

— Minä en kestä Viiviä kaupassa. Viivi ei tee muuta kuin sotkee.

— Taidat vain olla väsynyt, Erni sanoo surullisena.

Kaisu katsoo Ernin murheellista naamaa. Hänen käy sääliksi Erniä. Hän sanoo Ernille ärtyneenä:

— Lähden taas taistelemaan likaa ja syöpäläisiä vastaan.

— Kyllä se tästä, Erni sanoo vaikeasti.

Illallisen jälkeen Erni lähtee tavallisesti huvilalle. Hän viettää siellä illat rouvan ja Viivin kanssa. Päivät ja yöt kuluvat kaupassa. Tänä iltana Kaisu haluaa nähdä huvilan. Hän lähtee Ernin mukaan.

Koivujen välistä pilkottaa valkoinen talo. Kaisu nousee verannalle ja katsoo järven yli.

Maisema on kaunis. Kaisu aikoo mennä sisään.

Rouva näkee Kaisun ovella.

— Kengät pois! hän komentaa. Sitten hän sanoo ilkeästi:

— Ei tuollaiselta torakanmetsästäjältä voi vaatia kunnon käytöstä.

Kaisu kääntyy ympäri ja syöksyy alas portaita. Hän kaatuu ja satuttaa polvensa.

Hän nousee kivusta huolimatta ja juoksee metsän kautta kotiin. Hän sulloo vaatteensa matkalaukkuun. Sitten hän kävelee tielle laukku kädessä. Kaisu astelee pitkin maantien reunaa. Hän haluaa pois, takaisin kotiin. Hän kuulee, että takaa lähestyy auto. Erni ajaa autolla Kaisun ohi. Hän jarruttaa ja odottaa, että Kaisu ehtii auton luo. Kaisu kävelee auton ohi. Hän ei edes vilkaise Erniin päin. Erni ajaa taas ohi ja hyppää ulos autosta tielle Kaisun eteen.

Kaisu suuttuu:

— Pois tieltä perkele! Anna ihmisten kulkea!

— Kuuntele edes, Erni pyytää.

Kaisu tyrkkää miehen syrjään ja sanoo:

— Painu siitä äitisi luo!

Ernikin vihastuu. Hän tarttuu Kaisun laukkuun. Kaisun ote irtoaa, ja laukku kierähtää ojaan.

Kaisu hakee laukun ojasta. Hän kiroilee ja melkein potkaisee Erniä. Sitten Kaisu huomaa, että Erni melkein itkee.

— Mennään autoon, niin ihmiset eivät kuule, Kaisu sanoo.

Tiellä ei näy ketään. Erni nostaa laukun autoon. Laukku on niin painava, että Ernin naama muuttuu punaiseksi. Kun laukku on autossa, hän lähtee ajamaan kotiin. Kumpikaan ei puhu mitään.

Aamulla Kaisu ja Erni ovat keittiössä. Erni lukitsee oven saliin. Rouva ja Viivi kyyhöttävät hiljaa salissa. Erni ja Kaisu istuvat väsyneinä pöydän ääressä. Matkalaukku seisoo keskellä lattiaa.

Kaisu sanoo: — Torakat jäävät. Minä lähden Helsinkiiin.

Älä mene, Erni pyytää. Hän tarttuu Kaisua kädestä ja sanoo:

— Äidin mieli on sairas.

Äiti tahtoo pitää perheen yhdessä. Hän ei halua loukata sinua.

Kaisu suuttuu:

— Kuinka pitkälle minun pitää ymmärtää? Laitan ruuan, katan pöydän ja sanon «olkaa hyvä».

Rouva ja Viivi eivät koskaan kiitä minua. He juovat kahvia pitkin päivää,

ja illalla keittiö on kuin myrskyn jäljiltä. Ja minä siivoan sen.

Erni istuu hölmön näköisenä. Hän ei tunnu ymmärtävän, mistä Kaisu puhuu.

Kaisu jatkaa:

— Minulle riittää nyt. Löydän työtä toisesta paikasta, missä minua kohdellaan ihmisenä.

— Vien sinut huomenna asemalle, Erni lupaa ja sanoo sitten hiljaa:

— Olisin minä sinua tarvinnut.

Kaisun käy miestä vähän sääliksi. Hän sanoo kuitenkin:

— Laita lehteen uusi ilmoitus.

Mutta älä lupaa apulaiselle omaa huonetta. Laita ilmoitukseen, että täällä pitää nukkua keittiön lattialla ja tapella torakoita vastaan.

Kaisu nousee vihaisena tuolista ja potkaisee lattialla seisovaa laukkua. Erni purskahtaa nauramaan.

— Mikä nyt naurattaa? Sinä olet kummallinen.

Kuin joku kakara, Kaisu riitelee. Erni nikottelee naurun seasta:

— Kun en muutakaan keksi. Tai keksin minä.

Erni avaa salin oven ja sanoo salissa oleville naisille: — Te muutatte sitten huomenna pois täältä.

Kaisu näyttää ällistyneeltä. Häntä on loukattu ja kohdeltu huonosti. Ihmistä ei saa kohdella niin. Mutta sitten on Erni… Kaisu tekee päätöksen. Hän jää.

Eräänä aamuna Kaisu luuttuu kaupan lattiaa. Äkkiä hän näkee edessään kesäkengät. Kaisu katsoo ylös. Hän näkee vieraan naisen. Nainen on melkein yhtä pitkä kuin hän itse.

— Tulin hakemaan näkkileipää, nainen sanoo.

Nainen hakee itse leipäpaketin hyllystä. Hän sanoo:

— Sinäkin olet uusi täällä. Se on mukavaa. Minun nimeni on Anna. Kaikki sanovat minua opettajan rouvaksi, mutta kutsu sinä Annaksi.

— Kaisu nyökkää liikuttuneena. Tuntuu hyvältä, että kylässä on noin suloinen ihminen. Kaisu pitää Annasta heti.

Rouva ja Viivi ovat muuttaneet huvilaan. Viivi tulee silti kaupalle joka toinen päivä. Hän matkustaa kaupunkiin linja-autolla. Hän palaa takaisin illalla kädet täynnä paketteja. Hän näyttää tavaroita,

jotka hän on ostanut: vaatteita, verhoja ja maljakoita. Viivi jättää Ernille ison laskun tavaroista.

Erni tuskastuu. Huvilan rakentaminen on kallista. Ja velkaa on ennestäänkin paljon.

Viimein Kaisu saa kaupan järjestykseen. Hän näyttää kauppaa Ernille: — Näin minä olen järjestänyt. Jauhojen paikka on täällä. Tässä ovat paperipussit ja kahvi on tässä kahvimyllyn luona.

Erni nyökyttelee hajamielisenä. Kaisun tekee mieli ravistella häntä. Eikö mies ymmärrä, miten suuren työn Kaisu on tehnyt?

— Tämä on voitto liasta ja sotkusta. Ja ötököistä ja hajuista, Kaisu sanoo.

Erni näyttää surulliselta. Hän istuu pöydän ääreen. Pöydällä on kasa laskuja. Hän tutkii niitä huolestuneena.

Kaisu kalustaa kodin uudelleen. Hän järjestää kaiken kauniisti. Erni on tyytyväinen.

Sunnuntaina Erni kutsuu rouvan ja Viivin kylään. Hän haluaa näyttää heille uudenlaisen kotinsa.

Erni hakee naiset huvilalta autolla ja vie heidät katsomaan salia. Sali näyttää tyhjältä mutta siistiltä. Rouva ja Viivi ovat vieneet parhaat huonekalut huvilalle. Naiset seisovat ovella kummallisen näköisinä. Kumpikaan ei sano mitään. Ilmassa leijuu paistin tuoksu. Kaisu on laittanut hyvää ruokaa, ja Erni on tuonut kukkia pöytään. Ruokapöydässä Viivi sanoo Ernille kuin riitaa haastaen:

— Sinäkin olet näköjään hankkinut uuden hellan.

— Sama vanha hella se on. Kaisu vain on pessyt sen, Erni vastaa.

Viivi kertoo, että huvilan lähelle rakennetaan useita mökkejä. Hän valittaa, että siitä lähtee kamala meteli.

— Minä myyn niille rakennustarvikkeita, Erni sanoo.

— Ja rikastut sillä, rouva toteaa väliin. Viivi jatkaa valittamista:

— Meillä on vääränväriset verhot. Menen kaupunkiin ostamaan uudet.

— Eikö omasta kaupasta löytyisi, Erni erehtyy sanomaan.

Naiset lopettavat syömisen. He katsovat toisiaan ja purskahtavat nauruun. Heille eivät Ernin verhot kelpaa. Kaisua suututtaa. Hän menee takarappusille, ettei sanoisi mitään sopimatonta.

Työt kaupassa sujuvat hyvin, kun rouva ja Viivi asuvat muualla.

Kaisu ja Erni viihtyvät keskenään. He yrittävät keksiä, mitä uusia tavaroita he voisivat myydä kaupassa.

— Saunankiukaita kesämökeille, Kaisu keksii.

Välillä kaikki tuntuu Kaisun mielessä toivottamalta. Kauppa on hiljentynyt. Monet ovat muuttaneet Ruutinojan kylästä muualle. Miten hän ja Erni selviävät? Erni on ottanut paljon lainaa, että saa Viivin velat maksettua.

Eräänä päivänä kylästä ajaa mies hevoskärryillä.

— Ostatko viljaa?

Myyn kaiken, siemenetkin, hän sanoo Ernille.

— Etkö kylvä sitä ensi vuodeksi? Erni kysyy.

— Muutan perheen kanssa Ruotsiin. Ei muukaan auta.

Maanviljely ei kannata. Muuta työtä ei ole, mies sanoo synkkänä.

Erni katsoo miehen perään surullisena.

— Kaikki lähtevät Ruotsiin, hän huokaisee.

Illalla Kaisu menee saunaan. Saunassa palaa vain pieni kynttilä. Sen valossa Kaisu näkee,

että Erni pujahtaa sisään. Hän nousee lauteille Kaisun viereen. He pesevät toistensa selän.

Kaisu sanoo:

— Sinä häviät tässä kaupassa. Olet paljon pienempi kuin minä.

— Pese etupuoleltakin, niin ollaan sujut, Erni vastaa. Yöllä Kaisu herää. Hän näkee Ernin ovella. Erni ei sano mitään, katsoo vain. Kaisu kääntää kylkeä ja nukahtaa uudestaan.

Erni tulee Kaisun ovelle monena yönä. Viimein Kaisu sanoo:

— Tule tänne viereen sieltä palelemasta.

-En minä palele, Erni sanoo. Silti hän tulee Kaisun peiton alle. Ja tulee siitä lähtien joka yö.

Erni haluaisi naimisiin Kaisun kanssa, tai ainakin kihloihin. Kaisu sanoo ei.

Ja ei, monta kertaa. Sitten hän muistaa äitinsä. Pitäisikö äidille kertoa Ernistä? Ehkä myöhemmin.

Äiti ei antaisi heidän seurustella avoparina. Onko heillä oikea suhde? — Kyllä minä Erniä ihailen, Kaisu ajattelee. Hänellä on hyvä mieli. Kun hän laittaa aamulla Ernille aamiaista, hänen tekee mieli laulaa.

Eräänä päivänä Erni sanoo Kaisulle:

— Minulla on sinulle iloinen uutinen. Saat Viivin apulaiseksi. Pääset sinäkin vähemmällä työllä.

Kaisua harmittaa.

— Eihän Viivi tee muuta kuin sotkee. Ei, ei tänne nyt, kun olen saanut kaupan järjestykseen, Kaisu sanoo.

— Viivin olisi hyvä tehdä jotakin, Erni sanoo.

Kaisu järjestelee kaappeja. Hän yrittää rauhoittua. Hän ei halua tehdä työtä Viivin kanssa.

Hän sanoo Ernille:

— Jos otat Viivin, minä lähden.

— Erni suuttuu. Hän menee ulos ja pamauttaa oven kiinni. Kaisu arvaa miehen ajatukset. Erni ajattelee, että aina tuo ihminen on lähtemässä.

Illalla Erni tulee Kaisun huoneeseen. Hän avaa ikkunan ja polttaa monta tupakkaa. Viimein hän sanoo Kaisulle:

— Luuletko, että Viivi voisi mennä töihin kemikaalikauppaan?

— Se voisi kiinnostaa häntä, Kaisu vastaa. Erni sanoo:

— Minä menen puhumaan Lampiselle kirkonkylän kemikaalikauppaan. Lampisen apulainen on lähtenyt Ruotsiin.

Erni tumppaa tupakkansa. Heillä on taas hyvä olla yhdessä.

Opettajan rouva Anna tulee kauppaan katsomaan lastenvaatteita. Annalla on jo kaksi lasta, kolmas on tulossa.

Anna katselee lastenvaatteita ja huokaisee. Sitten Annaa alkaa itkettää.

— Jos haluat, voin tilata parempia lastenvaatteita, Kaisu lupaa.

Annaa alkaa itkettää:

— Ei tarvitse. Minulla ei ole rahaa.

Kaisu tietää, että Annan mies huolehtii perheen raha-asioista. Annalla ei ole rahaa käytössään.

Sitten Anna pyyhkii silmänsä.

— Kyllä Jumala huolehtii omistaan, hän sanoo reippaammin. Kaisulle tulee kiusaantunut olo. Anna on kovin uskovainen.

Äkkiä Anna tokaisee:

— Sinulla ja kauppiaalla on suhde. Teidän pitäisi mennä vihille.

Kaisu hämmentyy.

— Mitä varten, hän kysyy.

— Te elätte synnissä, Anna vastaa.

Anna pyytää paperia ja kynää. Hän kirjoittaa jotakin ja antaa lapun Kaisulle. Sitten hän menee pois.

Kaisu lukee paperista:

JOS VEHNÄNJYVÄ EI PUTOA MAAHAN JA KUOLE, SE EI VOI TUOTTAA HEDELMÄÄ.

Mitä ihmettä teksti tarkoittaa?

Parin päivän kuluttua Anna tulee uudestaan kauppaan. Anna näyttää kalpealta ja heikolta. Kaisu halaa Annaa.

— Mennään keittiöön juomaan kahvia, Kaisu sanoo.

— Luitko sinä sen minun lappuni? Anna kysyy.

Kaisu nyökkää. Hän sanoo:

— Luin minä sen. En ymmärtänyt sitä.

Anna selittää Kaisulle kirjoituksen. Teksti tarkoittaa, että ihmisen ei pidä olla itsekäs. On syntiä vihata toisia. Annan mielestä Kaisun pitää antaa rouvalle ja Viiville anteeksi. Hänen pitää myös mennä Ernin kanssa naimisiin.

Anna pyytää, että Kaisu rukoilisi Jumalalta apua.

Kun Anna on lähdössä kotiin, Kaisu antaa hänelle pehmeän huovan.

— Tämä on vauvalle, hän sanoo.

Seuraavana päivänä ambulanssi ajaa koululle. Anna viedään sairaalaan. Vauva syntyy liian aikaisin ja Anna joutuu leikkaukseen. Lapsi jää henkiin, mutta Anna kuolee leikkauspöydälle.

— Menetkö hautajaisiin? Erni kysyy Kaisulta.

Kaisu itkee ja pudistaa päätään.

Kaisu suree Annaa monta päivää. Hautajaispäivänä hän menee varastoon. Hän tekee lujasti työtä, että unohtaisi tuskansa.

Kuolema tulee toisen kerran lähelle Kaisua. Puhelin soi. Kaisun veli Eero soittaa. Eero sanoo Kaisulle, että heidän äitinsä on kuollut. Kaisu laskee kuulokkeen ja menee huoneeseensa.

Kaisu istuu huoneessaan. Erni tulee hänen luokseen ja yrittää ottaa kädestä. Kaisu vetää kätensä pois.

— Olen minäkin jotakin kokenut. Minulta on kuollut isä. Eikä siitä ole pitkä aika, Erni sanoo.

Kaisu ei sano mitään. Ei edes katso Erniä. Kaisu ajattelee, että elämä on kohtuutonta.

Ensin kuolee ystävä ja sitten äiti. Illalla Kaisu tulee ulos huoneestaan. Hän ei sano mitään.

Hän menee takahuoneeseen ja alkaa kaataa jauhoja paperipusseihin. Kello on kolme yöllä, kun hän viimein lopettaa. Erni odottaa keittiössä. Kaisun käytös pelottaa Erniä. Erni sanoo, että Kaisun pitäisi jo mennä nukkumaan. Sen sijaan Kaisu alkaa siivota kaappeja raivokkaasti.

Hän tyhjentää ja pesee hyllyt ja järjestää tavarat uudestaan.

Kaisu matkustaa äidin hautajaisiin. Hautajaisten jälkeen Kaisu ja Erni istuvat juttelemassa.

Kaisu suree yhä äitiään.

Hän sanoo:

— Minulle sattui jotain ihmeellistä, kun seisoin äidin haudalla. Muistin äidin ilmielävänä. Hän seisoi ikkunassa ja katsoi, kun lähdin kotoa Ruutinojalle. Siinä haudalla minä olin onnellinen siitä muistosta.

Erni nyökkää hiljaa ja kertoo Kaisulle salaisuuden. Ernin äiti varastaa tavaroita.

Hän on sillä tavalla sairas, että hänen on pakko ottaa tavaroita. Sitä ei ole kerrottu kenellekään aikaisemmin.

Kaisu on hyvillään. Hänestä tuntuu, että nyt he ovat tosi ystäviä. He tietävät toisistaan asioita, joita muut eivät tiedä.

Eräänä iltana Erni kosii Kaisua. Tällä kertaa Kaisu suostuu. Hän ottaa Ernistä kiinni ja tempaa miehen syliinsä istumaan. Erni vastustelee:

— Sinun kuuluisi istua minun sylissäni.

Sitten Erni sanoo hiljaa:

— On vaikeaa olla näin pieni mies.

— Tai iso ja lihava nainen, Kaisu nauraa.

Kuu paistaa yötaivaalla.

— Meillä on juhlavalaistus, Kaisu sanoo.

Häät sujuvat ilman suuria menoja ja elkeitä. Erni sanoo, että hän rakastaa ja kunnioittaa Kaisua. Kaisu sanoo, että hän rakastaa Erniä ja tuntee lisäksi hellyyttä. Siinä on riittävästi tunnetta yhtä avioliittoa kohti.

Kevätilmat lämpenevät. Kaisu on käynyt kotona. Äidin omaisuus on jaettu Kaisun ja hänen veljiensä Eeron ja Laurin kesken.

Kaisu tuo mukanaan kissanpennun.

Kylän miehet ovat ottaneet tavaksi tulla kauppaan tupakalle ja juomaan kaljaa. Kaisua harmittaa.

Hän ottaa seinältä kyltin, jossa lukee:

TUPAKOINTI KIELLETTY

Hän vie kyltin miesporukan eteen:

— Sopii lukea siitä!

— Kuka kieltää, eräs miehistä kysyy.

— Minä, Kaisu vastaa.

Miehet nauravat. Akkojen puheesta ei kannata välittää. Kaisu suuttuu.

Hän tarttuu yhtä ukkoa rinnuksista, kantaa ovelle ja heittää ulos. Ernikin on kova tupakkamies. Hän nousee polttamaan myös yöllä.

— Minä en nykyisin siedä tupakansavua, Kaisu ilmoittaa.

Erni kysyy:

— Oletko sinä raskaana?

Kaisu ponnahtaa istumaan.

— Niin tietysti! Sitähän se on. Taidan minä ollakin, hän tajuaa.

Erni hymyilee iloisena. Kaisu sanoo, että sitä ei saa kertoa kenellekään.

— Äiti kyllä ilahtuisi, Erni tuumii. Siihen Kaisu ei sano mitään.

Eräänä kesäpäivänä joukko poikia ajaa mopoilla kaupan eteen. He haluavat ostaa tupakkaa.

—   Sitä myrkkyä ei alaikäisille myydä, Kaisu tokaisee pojille.

Pojat alkavat haastaa riitaa. He osoittavat kylän vanhoja ukkoja, jotka istuvat kaupan nurkassa:

—   Myythän sä noille kääkillekin!

Ukot jähmettyvät paikoilleen. Kaisun sydän jyskyttää ja kämmenet hikoilevat. Äkkiä yhden pojan kädessä välähtää. Hänellä on kädessä puukko.

— Tässä on tuliaisia Ruotsista. Anna röökit tänne. Joka ikinen aski! poika uhoaa. 

Kaisun silmissä pimenee. Hän tempaisee pojan käsilleen ja heittää kaupan portailta sireenipensaaseen.

Muut pojat pakenevat mopoillaan.

— Paras kun ette sano mitään, Kaisu käskee nurkassa istuvia ukkoja.

Pian kaupan pihaan ajaa auto. Sieltä saapuu puukkopoika äitinsä kanssa.

— Näinkö täällä kohdellaan asiakkaita, nainen sanoo ja näyttää Kaisulle pojan kättä. Siinä on verinen naarmu.

— Poikasi heilutti täällä puukkoa, Kaisu puolustautuu.

Nainen ei usko Kaisua. Poika seisoo paikallaan hiljaa.

Nainen tutkii poikansa taskut. Taskuista löytyy tupakoita ja muuta tavaraa. Puukko putoaa kaupan lattialle. Nainen nostaa sen ja antaa takaisin pojalle. Nainen on tyrmistynyt, mutta ei puukon takia.

Pojan taskusta löytyy kondomi. Poika katsoo lattiaan korvat punaisena.

Kaisu sanoo:

— Älkää välittäkö. Joka pojan taskussa on tuollainen. Se yksi ja sama vuosikausia. 

Äiti lähtee nolona poikansa kanssa.

Samana iltana kauppaan tulee toinen nainen. Hän haluaa ostaa maitokannun. Kaisu kiipeää tikkaille ottamaan kannun ylähyllyltä.

— Älä ota sitä vaan se viereinen, nainen käskee.

Kaisu kurkottaa kannua. Äkkiä hän astuu harhaan ja putoaa tikkailta maahan.

Hän satuttaa vatsansa. Kannuun tulee kuhmu. Nainen sanoo Kaisulle:

— Anna sittenkin se toinen.

Erni ajaa pihaan pakettiautolla. Autossa on tavaraa myytäväksi. He purkavat kuorman Kaisun kanssa.

— Sinä näytät kalpealta. Oliko sinulla raskas päivä? Erni sanoo vaimolleen.

— Sellainen tavallinen, Kaisu vastaa.

Kotona Kaisulle tulee paha olo. Päätä huimaa ja jalkoja pitkin virtaa jotakin. Kaisu katsoo alas.

Lattialla on verta. Veren seassa näkyy möykky. Se on sikiö, Kaisun syntymätön lapsi. Sikiö värisee hetken. Sitten se on liikkumatta. Äkkiä kissa hyökkää jostain verisen möykyn kimppuun.

Riivatun katti! Erni potkaisee kissaa. Hän yrittää kuoria kalvoa möykyn ympäriltä. Hän itkee ääneen.

Kaisu sieppaa möykyn Erniltä. Hän vie sen rikkalapiolla ulos ja hautaa sen. Sen jälkeen Kaisu menee saunaan. Hän pesee itsensä puhtaaksi ja laittaa siteen. Sitten hän menee sänkyyn.

Erni tulee sänkyyn Kaisun viereen. — Lapsi kuoli, koska sillä on pieni ja heikko isä. Koulussakin minua haukuttiin hiirulaiseksi, Erni itkee.

— Älä puhu hölmöjä. Minä putosin, siksi se tapahtui, Kaisu sanoo tiukasti.

Kumpikaan ei nuku koko yönä. Kummankin mieli on synkkä kuin keskiyö.

Aamulla Kaisu avaa kaupan. Hän palvelee asiakkaita niin kuin aina. Kylän ukot vitsailevat: — Taidat olla pieniin päin, kun olet niin kalpea.

Kaisu iskee jauhopussin pöydälle niin kovaa, että jauhot leviävät ympäriinsä. Erni tulee siivoamaan sotkun.

Vasta illalla Kaisu saa surunsa itketyksi. 

Auto pysähtyy Ruutinojan kaupan eteen. Viivi astuu ulos autosta. — Yllätys, yllätys! Viivi nauraa. Hänellä on nyt ajokortti ja uusi auto.

Viivin elämä muuttuu liikkuvaksi. Hän ajelee autolla kaupunkiin melkein joka päivä.

Viivi kertoo Kaisulle, että hän seurustelee. Hänen miesystävänsä on pianisti.

Rouva istuu päivät pitkät huvilassa katselemassa kuvalehtiä. Hän ei enää touhua niin kuin ennen. Ernin mielestä rouva näyttää sairaalta.

Eräänä iltana Erni juoksee huvilalta ja halaa Kaisua.

— Viivi odottaa vauvaa, hän iloitsee.

Erni on täynnä intoa. Pianisti on jättänyt Viivin, ja Erni saa olla lapselle isä. Hän tilaa lapselle leikkimökin ja muutakin, mitä Viivi haluaa.

Kaisu ei ole innoissaan.

— Ennen sinä olit iloinen. Nyt sinusta on tullut synkkä. Käveletkin raskaasti, Erni sanoo.

— Taidan olla liian paksu perhoseksi, Kaisu vastaa.

Kun Viivin vauva syntyy, Kaisu tekee lahjaksi paketin. Hän ompelee sideharsosta vaippoja. Hän antaa myös pehmeän huovan, samanlaisen kuin Annalle.

— Huovan väri on vähän laimea, Viivi valittaa, kun näkee huovan.

Niinä päivinä Kaisun elämässä moni asia tuntuu menevän vinoon. Jauholaatikon alta löytyy taas torakoita. Kissa sairastuu, ja Kaisu joutuu lopettamaan sen. Posti tuo lisää laskuja.

Erni istuu kirjoituspöydän ääressä. Hän näyttää epätoivoiselta. Hän yrittää selvittää laskuja. Kaisu ottaa laskupinon käteensä. Viivin laskuja taas!

— Minä vien nämä Viiville. Saa maksaa ne itse! Kaisu puuskahtaa.

Kaisu juoksee huvilalle. Hän avaa vihaisena salin oven. Rouva ja Viivi katsovat häneen.

Viivin lapsi, Elise, makaa huovan päällä ja hymyilee Kaisulle. Kaisu ojentaa laskut Viiville ja sanoo:

— Nämä sinun laskusi on osoitettu Ernin nimissä meille. Meillä ei ole niihin varaa. Voit maksaa ne itse! 

Viivi antaa laskut rouvalle, ja rouva antaa ne takaisin Viiville. Naisten kasvot muuttuvat ensin punaisiksi ja sitten valkoisiksi. He eivät löydä ensin sanoja, vaan änkyttävät hassusti.

Sitten rouva saa sanotuksi:

— Sinä sanot, että teillä ei ole varaa? Kenellä teillä? Et sinä kuulu perheeseen! Mitä sinä muka olet tuonut tähän liikeyritykseen?

— Tämän! Kaisu sanoo ja nostaa nyrkkinsä uhkaavasti Viivin kasvojen eteen.

— Näillä käsillä olen raatanut ja tehnyt sikalasta ihmisten asunnon!

Kaisu palaa huvilalta kotiin Ernin luo. Hän istuu miehensä viereen ja kysyy vakavana:

— Mitä minä merkitsen sinulle ja kaupallesi? Olenko minä sinun vaimosi vai palkaton apulainen?

Erni näyttää avuttomalta. Hän ei osaa sanoa mitään.

Pihalta kuuluu auton ääni. Viivi ajaa kaupalle kovaa vauhtia ja jarruttaa oven eteen. Hän juoksee ovesta sisään.

— Äiti sai halvauksen! Viivi sanoo hengästyneenä.

Viivi ajaa Ernin ja Kaisun kanssa huvilalle. Viivi haluaa viedä rouvan sairaalaan. Erni päättää lähteä mukaan. Hän pyytää Kaisua kantamaan äitinsä autoon. Kaisu nostaa rouvan kevyesti syliin.

Rouva nauraa kihertää. Kaisu alkaa epäillä, että rouva ei olekaan oikeasti sairas.

Kotona Kaisu puhuu Ernille:

— Mitähän siellä huvilalla todella tapahtui?

— Kyllä äiti on oikeasti sairas. Ottivat hänet sairaalaan, Erni sanoo.

Kaisu ei vieläkään usko. Hän ajattelee, että rouva valehtelee. Häntä suututtaa.

Hän ottaa petivaateet kainaloonsa ja vie ne yläkertaan.

— Tästä lähtien nukun vintillä! hän ilmoittaa Ernille. Vintillä on kylmä.

— Yhtenä yönä lämpötila laskee melkein pakkasen puolelle. Erni tulee ovelle.

— Tulisit alas, hän pyytää Kaisua. Erni menee Kaisun patjan viereen.

Hän työntää kasvonsa Kaisun kämmeneen. Sitten Erni sanoo:

— Sinä olet minulle arvokas. Minulla ei ole niin paljon rahaa, että voisin maksaa sen,

minkä sinä ansaitset.

Kaisu herää kunnolla. Mitä tuo mies sanoo? Kaisu vetää Ernin viereensä peiton alle.

— Sano se vielä, Kaisu kehottaa.

Ja Erni toistaa koko pitkän lauseen.

Kerran Kaisu sanoo Ernille:

— Muistatko sen rakentajan, joka osti kattohuopia velaksi? Se ei aio maksaa.

Minä haen ne huovat pois.

Kaisu ajaa pakettiautolla miehen mökille. Mies on tekemässä kattoa. Kaisu peruuttaa auton pihaan

huopakasan luo. Kaisu alkaa lastata huopia.

— Näpit irti niistä! mies huutaa.

Mies laskeutuu katolta, ja miehen vaimokin tulee pihalle haukkumaan Kaisua. Kaisu ei välitä heistä, vaan jatkaa työtään.

— Saatana! Jos et olisi akka, saisit turpaan, mies karjuu Kaisulle.

Kaisu tarttuu miestä rinnuksista ja nostaa hänet korkealle ilmaan. Miehen jalat sätkivät ilmassa. Hän näyttää pelästyneeltä.

— Neuvotellaan, hän pyytää.

Kaisu antaa miehelle laskun käteen.

— Saat huovat takaisin, kun olet maksanut, Kaisu sanoo.

Kotona Kaisu ihmettelee, mihin Erni on mennyt. Talo ja ulkovarasto ovat pimeänä. Sitten hän huomaa, että varaston ovi on auki. Kaisu menee varastoon ja sytyttää valot. Hän näkee Ernin, joka istuu sementtisäkillä.

Ernillä on kädessä köysi ja viinapullo. Hän on juovuksissa ja nauraa ilkeästi Kaisulle.

— Elämä on juhlaa! Meillä nainen käyttää voimiaan ja panee asiakkaat maksamaan. Minulta ei kysytä mitään, rääpäleeltä, Erni örisee.

Erni heilauttaa köyden Kaisun jalkojen ympärille. Se tekee kipeää. Kaisu suuttuu ja riuhtaisee narun irti. Hän tarttuu Erniä vaatteista ja nostaa miehen pystyyn. Erni hönkii pahaa lemua Kaisun naamalle:

— Väännä vaan kaula mutkalle, kun kerran olet niin vahva!

Erni sammuu varastoon. Illalla Kaisu tuo hänelle tyynyn ja peiton.

Kaisu katsoo miestään hellästi.

— Kuin laiha linnunpoikanen, hän ajattelee.

Aamulla Kaisu kuulee, että auto lähtee pihasta. Erni ajaa kaupunkiin eikä tule takaisin moneen päivään.

Kaisu on levoton. Kun Erni viimein palaa, hänellä on yllään uusi puku ja solmio. Vanhat vaatteet ovat kassissa. On pitänyt ostaa uusi puku, että on päässyt ravintolaan.

Kaisu levittää kätensä. Hän menee halaamaan Erniä. Erni tuo Kaisulle lahjan. Koiranpentu!

— Sen nimi on Verneri, Erni sanoo.

Kylässä suunnitellaan häitä. Kirsti Mäensyrjä menee naimisiin Teuvo Helpisen kanssa. Myös Kaisu ja Erni kutsutaan häihin.

Kirkossa Kaisu katsoo vihkiparia. Morsiamella on yllään kaunis huntupuku. Kaisulla on sama puku kuin omissa häissä. Kaisu muistaa, että hänen ja Ernin häissä ei ollut harsoja eikä kukkia.

— Siitä on nyt kaksi vuotta, hän ajattelee haikeana.

Kaisu katsoo miestään. Erni on sen näköinen kuin laskisi kaupan kassaa. Miettiikö hän, miten paljon he tienaavat häistä? Kaisu kuiskaa miehelleen:

— Ne ostivat kaiken kaupungista.

-Paitsi hiivan, sokerin ja riisit! Erni kuiskaa takaisin.

Heitä alkaa naurattaa.

Hääjuhlassa Kaisu viihtyy kylän naisten seurassa ja on iloisella tuulella. Miehet istuvat keskenään. He juopottelevat ja kertovat toisilleen sotajuttuja.

Ernikin ottaa reilusti viinaa ja tulee humalaan. Hän pudottaa täytekakkua housuilleen. Kun hän nousee seisomaan, tuoli kaatuu kolisten. Erniä vain naurattaa. Hän horjuu Kaisun luo ja pyytää tanssimaan.

Ernin käytös hävettää Kaisua. Hän katsoo nolona ympärilleen. Melkein kaikki miehet ovat humalassa, monet enemmän kuin Erni.

Erni pyörittää Kaisua musiikin tahdissa.

— Kaisu, minun oma Kaisulii, hän laulaa.

Kaisu ja Erni lähtevät häistä myöhään illalla. Kaisu tukee Erniä kainalosta ja vie humalaisen miehensä pihalle.

Kun he pääsevät talolta hämärälle maantielle, Kaisu nostaa Ernin olkapäilleen. Mies retkottaa velttona ja naureskelee itsekseen. Hän laulaa hölmöjä lauluja ja yrittää kouria Kaisun takapuolta. Sitten hän sammuu vaimonsa selkään.

Aurinko on jo nousemassa ja metsä tuoksuu raikkaalta. Kylältä kuuluu kukon kiekumista. Kaisu on onnellinen. Kotikylä ja oma mies!

Juuri ennen kotipihaa Erniä alkaa yskittää kovasti. Kaisu tuntee, että jotain märkää valuu selkää pitkin. Ernin oksennus tahrii Kaisun pyhävaatteet, mutta Kaisua vain naurattaa. Niin paljon hän miestään rakastaa.

Pikkuinen Elise kasvaa nopeasti. Hänen suuhunsa puhkeaa hampaita, ja hän alkaa tapailla sanoja. Pian hän oppii myös kävelemään. Erni on ylpeä siskontytöstään. Eräänä päivänä Erni tulee huvilalta paperiarkki kädessään.

Elise on piirtänyt paperille kasvot.

— Tässä on silmät ja kaikki, Erni esittelee piirustusta Kaisulle.

Kaisu katsoo kuvaa surullisena. Hän toivoo omaa lasta. Hän on toivonut lasta jo monta vuotta.

Joka kuukausi hän odottaa, että tulisi raskaaksi.

Sinä syksynä sataa lunta varhain. Lumi tukkii tien Ruutinojan kaupan edessä.

Huvilalle ei pääse autolla. Viivi ja rouva elävät eristyksissä ja syövät säilykeruokaa.

Aikaisin eräänä sunnuntaina Viivi koputtaa kaupan oveen. Hän on lumesta läpimärkä. Kaisu avaa oven.

— Herätä Erni! Viivi sanoo hengästyneenä.

Viivi kertoo Emille, että äiti on taas sairaana. Rouva istuu tuolissa suu vinossa eikä vino puhumaan kunnolla.

— Minä soitan ambulanssin, Erni sanoo huolestuneena.

Viivi sanoo, että ambulanssi ei pääse huvilalle. Liian paljon lunta.

— Minä yritän pakettiautolla, Erni päättää.

Kaisu katsoo sivusta. Erni ja Viivi eivät edes huomaa, että hän on heidän kanssaan samassa huoneessa.

Sitten he muistavat hänet ja sanovat:

— Sinä tulet mukaan!

Jos auto juuttuu hankeen, työnnät sen irti.

Auto juuttuu heti märkään lumeen. Kaisu menee työntämään.

Erni kaasuttaa, mutta auton pyörät sutivat tyhjää. Erni hermostuu.

Hän syöksyy ulos autosta ja lähtee juoksemaan kohti huvilaa.

Juokseminen on hidasta ja vaikeaa. Ernin jalat vippaavat hassusti ja kädet viuhtovat ilmassa. Kaisu menee miehen edelle ja polkee lumen tasaiseksi suurilla saappaillaan. Huvilassa rouva istuu tuolillaan kuin vahanukke. Toinen puoli hänen ruumistaan on toista alempana. Suusta valuu sylkeä ja hän valittaa hiljaa.

Erni polvistuu rouvan eteen. Hän sanoo Kaisulle huolestuneena:

— Tuo äidille huopa, niin minä kannan hänet kaupalle.

— Jaksatko sinä, Kaisu kysyy.

— Jaksanhan minä oman äitini kantaa, Erni vakuuttaa.

Erni käärii rouvan huopaan ja nostaa hänet syliinsä. Kaisu ottaa Elisen, joka istuu unisena sängyssä.

Erni kantaa rouvaa. Hän puuskuttaa hengästyneenä. Kulkeminen märässä lumessa on vaikeaa, ja taakka painaa selässä.

Rouvan halvaantunut käsi viistää pitkin lunta, ja hän valittaa hiljaa.

Erni vilkaisee Kaisuun. Kaisu näkee, että Erni on epätoivoinen.

Rouva vinkaisee ja ojentaa kättään Kaisua kohti. Kaisua kammottaa.

Hän ei haluaisi kantaa naista, joka on ollut ilkeä hänelle. Hän inhoaa Ernin äitiä.

Lopulta Erni ei jaksa enää. Kaisu ja Erni vaihtavat kantamuksia.

Erni ähkäisee katkerasti, kun hän saa syliinsä pikku-Elisen.

Kun ambulanssi on vienyt rouvan ja Viivin sairaalaan, Kaisu ja Erni palaavat kotiin. Kaisu menee heti pesulle.

Hän haluaa pestä rouvan hajun iholtaan pois.

Erni katsoo Kaisua loukkaantuneena.

— Tuo sinun touhusi on luonnotonta, Erni sanoo.

Kaisu ei sano mitään. Hän vihaa rouvaa ja Viiviä. Se tuntuu pahalta.

— Oma lapsi ottaisi minulta vihan pois, Kaisu ajattelee.

Erni ja Kaisu hoitavat Eliseä, kun Viivi on sairaalassa rouvan kanssa. Elise on suloinen tyttö. Illalla he peittelevät hänet sänkyyn nukkumaan.

— Olisipa Elise meidän oma tyttömme, Kaisu ajattelee haikeana.

Muutaman päivän kuluttua Viivi palaa sairaalasta taksilla.

Hän on pukeutunut mustaan surupukuun. Rouva on kuollut.

Erni katsoo sisartaan kalpeana.

— Äiti kuoli rauhallisesti ilman kipuja, Viivi sanoo Ernille.

Rouva haudataan lumimyrskyssä. Viivi ja Erni seisovat haudalla. Viivi näyttää kauniilta ja Erni onnettomalta. Kaisu seisoo kauempana ja tuntee olonsa ulkopuoliseksi.

— Ruutinojan kauppa on huonossa kunnossa. Varaston katto pitäisi korjata ja seinät pitäisi maalata. Erni huokaisee.

Hänellä ei ole varaa remonttiin. Laskuja on muutenkin liikaa. Rouvan kuoleman jälkeen Viivi ja Elise ovat muuttaneet kaupalle. Erni joutuu elättämään heitä.

Erni pyytää pankista lainaa. Pankinjohtaja ei suostu antamaan hänelle rahaa. Johtajan mielestä yrittäjä pystyy elättämään perheensä.

Erni palaa pankista kotiin. Hän on raivoissaan. Kaisu kuulee, miten hän läimäyttää oven kiinni.

— Minä pakotan pankinjohtajan antamaan meille rahaa. Nostan vaikka niskasta seinälle, Kaisu päättää.

Pankissa johtaja kättelee Kaisua ja pyytää häntä istumaan.

— Tänään on.. .oikein kaunis ilma, Kaisu sanoo varovasti.

Sitten häntä alkaa suututtaa. Pois turha uj ostelu! Nyt pitää puhua asiaa!

Kaisu puhuu pitkään siitä, miten kaupan raha-asiat ovat. Pankinjohtaja nyökyttelee ja alkaa täyttää kaavakkeita.

— Paljonko tarvitsette rahaa? johtaja kysyy.

Kotimatkalla Kaisun tekee mieli laulaa ilosta. Laina järjestyy.

Kaikki muuttuu hyväksi taas, kun Ernillä ja hänellä on rahaa. Viivikin ehkä muuttaa kaupunkiin uuden miesystävänsä luo. Illalla saunassa Erni paiskii vettä kiukaalle. Hän näyttää vihaiselta, vaikka raha-asiat ovat nyt kunnossa. Erniä kiukuttaa se, että Kaisu onnistuu aina kaikessa.

— Mitä se pankinjohtaja sinussa näki! Erni tiuskaisee halveksivasti.

Kaisu katsoo alastonta ruumistaan. Maha on iso ja poimuinen. Rinnat roikkuvat raskaina.

— Jos se tykkäsi mun tisseistä, Kaisu sanoo leikillään.

— Tai ehkä se ihastui hampaisiin, kun hymyilin sille näin! Kaisu irvistää Ernille.

Erni suuttuu. Hän heittää vettä niin, että kiuas pamahtaa. Kaisu nappaa miestään niskasta ja nostaa kuumaan ilmaan. Erni yrittää painua kippuraan.

— Itsepähän löylysi heitit! Kaisu huutaa.

Ernin kasvot vääristyvät kivusta. Häntä suututtaa. Hän haluaa sanoa Kaisulle jotain todella ilkeää.

— Se sinun lapsesi… Minä en tainnutkaan olla sen isä! Erni sihisee hampaiden välistä.

Mitä se mies sanoo? Kaisu tärisee raivosta. Nyt riitti!

Hänen tekee mieli lyödä Erniä. Hän pudottaa Ernin saunan lattialle.

Kaisu juoksee saunalta kaupalle. Hän tyhjentää kassan ja työntää kaikki rahat taskuunsa. Sitten hän ajaa juna-asemalle ja ostaa menolipun Helsinkiin.

Helsingin rautatieasemalla Lauri-veli tulee Kaisua vastaan. Hän halaa siskoaan hellästi. Kaisusta se tuntuu niin hyvältä, että kyyneleet nousevat silmiin.

— Asiat ovat todella huonosti, kun meidän Kaisu itkee! Lauri sanoo.

Kaisu kertoo veljelleen, että elämä Ruutinojalla on onnetonta. Hän ei halua palata sinne takaisin.

Lauri kuuntelee hiljaa ja nyökyttelee päätään. Sitten hän sanoo Kaisulle:

— Sinä tulet minun kauppaani töihin.

Lauri vie Kaisun autolleen. He ajavat läpi Helsingin keskustan. Kaisu näkee auton ikkunasta kaupungin kadut ja kerrostalot. Kaikki näyttää erilaiselta kuin kotona. Viimein Lauri pysäköi auton korkean talon pihaan. Lauri ja Kaisu menevät sisään. Rappukäytävässä haisee pahalta, ja hissi rämisee. Lauri avaa oven asuntoon ja sanoo Kaisulle:

— Tässä on sinun uusi kotisi.

Asunto on pieni ja likainen. Kun Lauri lähtee, Kaisu jää seisomaan keskelle lattiaa. Hän katsoo ympärilleen kauhistuneena.

— Ihmiset asuvat kaupungissa kuin rotat kolossaan, Kaisu ajattelee.

Kaisu aloittaa työt veljensä kaupassa. Hän hoitaa kaupan toimistoa. Hän vastaa puhelimeen ja kirjoittaa laskuja. Kaisu uppoutuu työhönsä, että unohtaisi entisen elämänsä. Aika kuluu nopeasti. Kaisu sopeutuu elämään kaupungissa. Vaikka ihmiset ovat tylyjä, hän tulee toimeen heidän kanssaan. Liikenteeseenkin tottuu. Mutta öisin Kaisu näkee unta Ruutinojasta. Unessa hän palaa vanhoihin maisemiin. Hän näkee tutut asiat: ihmiset, rakennukset, metsän ja tien. Ja Ernin.

Eräänä päivänä apulainen myymälän puolelta tulee Kaisun konttorin ovelle. Tyttö sanoo, että joku mies haluaa puhua Kaisun kanssa. Kaisu menee katsomaan. Mies on Erni. Ernin näyttää sairaalta. Hänen vaatteensa ovat resuiset, ja hänellä on likainen, pitkä tukka. Kaisua alkaa ahdistaa. Tuntuu vaikealta tavata miestään. Ernikin näyttää hämmentyneeltä.

— Täällähän on kalliit hinnat, Erni sanoo.

— Kaupungin paras lihatiski, Kaisu vastaa.

Kaisu ja Erni menevät puistoon kävelylle. Erni kertoo Kaisulle, että hän on sulkenut kaupan.

Erni asuu nyt yksin talossa. Viivi on muuttanut Elisen kanssa Ruotsiin.

Kaisu vie Ernin asuntoonsa. Hän valmistaa Ernille kunnon aterian. Hän katselee, miten mies hotkii ruokansa nälkäisenä kuin susi.

Kun Erni on syönyt ja peseytynyt, Kaisu antaa hänelle puhtaat vaatteet. Sitten he lähtevät ajamaan Ernin pakettiautolla. Kaisu aikoo viedä Ernin takaisin Ruutinojalle.

Autossa Kaisu alkaa puhua:

— Mikä oikeus sinulla on esittää tuollaista raukkaa? Minunhan tässä piti lähteä.

Minun piti sopeutua uuteen elämään! Ja oppia uusi työ kaupassa. Ja oppia elämään kaupungissa.

— Anteeksi… minä en ajatellut, Erni änkyttää.

Vähän ajan päästä hän lisää:

— Tuli vain niin ikävä sinua.

Kaisu pysäyttää auton. Hän alkaa puhua. Hän sanoo kaikki asiat, jotka hän on halunnut sanoa. Ja Erni sanoo kaikki asiat, jotka hän on halunnut sanoa. Kaikki pahatkin asiat, ja erityisesti pahat asiat. He ovat lähteneet iltapäivällä. Nyt kello on yli puolen yön. He ovat selvittäneet sotkuun mennyttä elämäänsä. He istuvat autossa ja itkevät kumpikin. He tajuavat, että he eivät voi sotkea elämäänsä enää enempää. Tästä pääsee vain eteenpäin.

Erni katsoo vaimoaan silmiin ja tarttuu häntä kädestä.

— Lähdetään Ruutinojalle. Minä olen odottanut, että sinä tulisit takaisin kotiin, Erni pyytää hiljaa.

Kaisu lähtee ajamaan lujaa vauhtia. Hän haluaisi unohtaa riidat ja pahat ajatukset.  Hän haluaisi sukeltaa Ernin kanssa kylmään veteen.

Ja nousta sieltä uutena ihmisenä. Voisiko se olla mahdollista?

Erni ja Kaisu ajavat pitkän matkan Helsingistä Ruutinojalle. Kotipihalla Kaisu huomaa kuuset varaston takana. Hänen mielestään ne ovat kasvaneet ja tulleet tuuheammiksi.

— Kuusetkin odottivat sinua, Erni hymyilee.

Kaisu menee sisään kauppaan. Siellä on sekaista ja likaista.

Kaisu nykäisee jauholaarin pois paikaltaan.

Sen alla vilisee torakoita.

— Täältä ei näköjään puutu mitään, Kaisu sanoo Ernille.

Heitä alkaa naurattaa.

Kaisun ja Ernin elämä kulkee kesästä kesään. Kesällä kaupassa käy paljon mökkiasukkaita. Talvella on hiljaisempaa.

Kaisu ja Erni asuvat edelleen kaupan talossa. Huvila on pystyssä, mutta siellä käy vain Erni. Kaisu ei viihdy siellä. Se tuo liikaa ikäviä muistoja. Viivi ja Elise ovat asuneet Ruotsissa monta vuotta. Elise on varmaan jo aikuinen.

Ulkovarasto on yhtä huonossa kunnossa kuin ennenkin. Erni nousee tikkaille pyyhkimään kaupan hyllyjä.

Hän suunnittelee taas tulevaa remonttia:

— Ensin korjataan ulkovarasto. Seinät tuetaan suoriksi ja katto uusitaan. Kauppaan hankitaan uudet kalusteet.

Kaisu tiskaa ja katsoo onnellista miestä.

— Varo, ettet putoa ja katkaise kättäsi, hän sanoo.

Erni vain nauraa.

— Meillä ei ole enää velkaa. Kauppa on meidän oma, velat on maksettu, hän iloitsee.

Kaisu hymyilee miehelleen. Hän ajattelee:

— Kyllä minäkin olen iloinen. Meillä on tilillä rahaa ja remonttimiehet on tilattu. Mutta mikä siinä on, että epäilys vaivaa mieltä?

Yöllä järvellä ammutaan raketteja. Kesäasukkaat juhlivat mökkikauden päättymistä.

Aamu valkenee harmaana. Järven yllä on sumua. Kaisu seisoo pihalla ja nuuhkii ilotulituksen hajua.

— On taas poltettu rahaa turhaan, hän ajattelee ärtyisesti.

Päivällä pihaan pysähtyy auto. Autosta nousee nuori nainen. Hän on tyylikäs kuin mannekiinit lehtien kuvissa.

Kaisu ja Erni kurkistelevat ikkunasta. Mitä noin hieno nainen täällä tekee? Kuka hän oikein on?

Viimein Kaisu ja Erni tunnistavat naisen. Sehän on Elise, Viivin tyttö. Hän on ihan äitinsä näköinen. Nainen tulee halaamaan Erniä.

— Tulin katsomaan sinua ja huvilaa. Vieläkö se on yhtä kaunis? hän kysyy hellästi.

— Mennään yhdessä katsomaan, Erni sanoo ääni käheänä ilosta ja kaipauksesta.

Elise kulkee kaupan hyllyjen välissä. Hän ottaa hyllyiltä pientä purtavaa huvilalle vietäväksi.

Ernin kasvot säteilevät onnesta. Hän ei raaski pyytää Eliseltä maksua tavaroista.

Erni seuraa tyttöä eikä edes vilkaise Kaisuun.

— Älä mene, Kaisun tekee mieli huutaa Ernin perään.

Kun Erni ja Elise ovat menneet, Kaisu istuu lattialle. Hän ei tiedä, mitä ajattelisi. Ajatukset ovat sekaisin.

Ilta pimenee. Erni ja Elise viipyvät yhä huvilalla. Onko Elise samanlainen kuin Viivi? Yrittääkö Elisekin saada rahaa Erniltä niin kuin Viivi?

— Tällä kertaa puolustan meitä, Kaisu päättää.

Äkkiä alkaa kuulua rytinää. Ulkovaraston vanha katto romahtaa ja seinät sortuvat maahan.

Kaisu syöksyy keskelle hävitystä ja kiroaa nyrkit pystyssä. Sinne meni hänen ja Ernin tulevaisuus!

Kaikki on ohi. Melun jälkeen tulee aivan hiljaista. Sitten Kaisu kuulee, että Erni juoksee metsätiellä taloa kohti.

— Jumalan kiitos, että olet kunnossa! Erni huohottaa ja yrittää halata Kaisua. Kaisu vetäytyy pois:

— Tulitko hakemaan rahaa Eliselle?

— En tietenkään, Erni sanoo.

Erni tuijottaa romahtanutta rakennusta. Hän ottaa taskustaan vihon.

Kuun valossa Kaisu näkee, että Erni piirtää uutta varastoa. Hän suunnittelee sellaisen varaston, jota Kaisu on aina toivonut. Varasto on niin iso, että sinne voi ajaa traktorilla sisään. Sitten Kaisun ei tarvitse kantaa raskaita tavaroita.

Kaisu hymyilee. Hän tuntee, miten suupielet venyvät korviin asti. Hän kaappaa Ernin syliinsä ja nostaa korkealle ilmaan.

— Oma rakas pikkuinen ukkoni!

Seuraavana päivänä Elise lähtee pois. Erni ja Kaisu seisovat tien reunassa ja vilkuttavat. Erni sanoo:

— Eihän noin hieno auto edes sopinut tähän maisemaan. Kaisu halaa miestään hellästi.

Hän kysyy:

— Onko sinua koskaan hävettänyt tällainen vaimo, joka on iso kuin norsu?

— Ei koskaan! Ei vähääkään! Ei ikinä, Erni sanoo kiivaasti.

Kaisu kaivaa taskustaan valokuvan. Sen on ottanut eräs mökkiläinen. Kaisu näyttää sitä Ernille.

Kuvassa Kaisu ja Erni seisovat vanhan varaston edessä. Kaisu kantaa olkapäillään isoa sikaa ja Ernillä on kädessään lehtiharava. Erni katsoo Kaisuun suu naurussa.