Suomalainen alkoholipolitiikka * Текст для чтения

Suomen alkoholipolitiikassa on ollut kaksi merkittävää tapahtumaa. Viinakaupat avautuivat kieltolain jälkeen huhtikuun 5. päivänä 1932 kello 10. Silloin luovuttiin täydellisen raittiuden ihanteesta. Uudenvuodenpäivänä 1969 panimoiden autot alkoivat rahdata keskiolutkoreja elintarvikemyymälöihin. Seurauksena oli oluen arkipäiväistyminen. Alkoholin kulutus kymmenkertaistui nopeasti.

Suomalaisten pahin yksittäinen terveysongelma on jo nyt alkoholi. Alkoholinkulutus jakaantuu erittäin epätasaisesti. Pieni osa ei juo lainkaan. Suuri osa juo vähän, suurin osa kohtuudella ja pieni osa liian paljon. Kymmenesosa alkoholia käyttävistä kuluttaa noin puolet juodusta alkoholista. Alkoholinkulutus oli Suomessa pitkään miesten varassa. Vähitellen yhä suurempi osa naisista on alkanut käyttää alkoholia. Suuri huoli on nykyisin eläkeikäisten alkoholinkäyttö. Sen sijaan hyvä uutinen on se, että nuorten raittius lisääntyy jatkuvasti.

Suomalainen alkoholinkulutus on Euroopan huippuluokkaa. Alkoholikulttuuri on aivan toisenlainen kuin vanhoissa viinimaissa. Niissä kulutus jakautuu tasaisesti asukkaiden kesken. Humalaisia ei kaduilla yleensä näe. Suomalainen juo yleensä humaltuakseen. Alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat pitkään olleet huolestuttavia. Ne ovat terveydellisiä vaurioita. Ne ovat sosiaalisia haittoja. On keskusteltu, että viini pitäisi saada kauppoihin vapaasti myytäväksi. Monet suomalaiset vastustavat tätä. He vetoavat haittoihin, jotka tulivat keskioluen vapautumisesta. Toiset ovat taas sitä mieltä, että holhoamalla ei kansaa raitisteta.

Väkijuomia saa tuoda vapaasti ja verotta toisesta EU-maasta omaan käyttöön.Viina on Suomenlahden eteläpuolella halvempaa kuin Suomessa. Hintaa on siis ollut pakko alentaa. Se tietää terveyshaittoja. Toisaalta alkoholin hinnan korotus on aina vähentänyt kulutusta.Valtio on siis monopolinsa suhteen melkoisessa noidankehässä.

Pieninä määrinä käytettynä alkoholi voi tehdä hyvääkin. Se poistaa estoja. Se edesauttaa kepeämpää seurustelua muiden ihmisten kanssa. Suuret määrät valitettavasti poistavat estoja liian tehokkaasti. Kokeilijasta tulee vastuuntunnoton. Hän voi olla vaarallinen sekä itselleen että muille. Alkoholilla on uutisten mukaan surullisen usein osuutta asiaan, kun kansalaiset riehaantuvat. Seuraa järjettömiä ilotteluja ja dramaattisia välienselvittelyltä. ”Jos otat, älä aja” -viestikään ei vielä ole mennyt täysin perille. Rattijuoppojen määrä liikenteessä vähenee kuitenkin kaiken aikaa. Sen on saanut aikaan vuosikymmeniä kestänyt valvonnan, tiedotuksen ja valistuksen yhteistyö.

Viisas alkoholinkuluttaja juo maltillisesti ja suosii mietoja alkoholijuomia. Juhlissakin hän syö hyvin, juo hitaasti ja nauttii välillä myös laimentavaa vettä. Missään tapauksessa viisas ja vastuuntuntoinen alkohohnkuluttaja ei tartu auton- eikä veneenrattiin juopuneena. Hän pysyttelee kaukana myös kaikista terä- ja ampumaaseista.

Слова:

viina — крепкий алкогольный напиток, получаемый путем перегонки, прежде всего водка; вино по-фински будет viini.

kieltolaki — сухой закон, действовал в Финляндии лишь в 1919-1932 (вопреки тому, что думали и даже сейчас думают многие русские)

raittius — трезвость

humaltua — (за)хмелеть; Suomalainen juo yleensä humaltuakseen. — Финн обычно пьет для того, чтобы захмелеть. Хороший пример целевого инфинитива.

holhota — опекать

noidankehä — порочный круг (дословно: ведьмин круг)

kepeä — лёгкий

vastuuntunnoton — такое типичное для письменного языка длинное слово, которое прежде всего нужно правильно расчленить — vastuun/tunno/ton — потерявший чувство ответственности

riehaantua — разбушеваться, взбеситься