Статьи на самые разные исторические темы из финских книг и журналов.
Tiesitkö, että Vidkun Quisling pääsi Norjan sotilasakatemiaan korkeimmalla pistemäärällä lähes sataan vuoteen? Tai että hänet palkittiin työstään, kun hän pelasti ukrainalaiset nälkäkuolemalta? Ja että hän flirttaili kommunismin kanssa ennen kuin hänestä tuli natsi? Pian saat syvällisemmän käsityksen miehestä, joka ilmoitti vallankaappauksestaan radiossa ja päätyi maanpetturin synonyymiksi.
Nimi: Vidkun Quisling
Syntyi: 1887
Kuoli: 1945
Kuka oli Vidkun Quisling?
Vidkun Quisling syntyi vuonna 1887 Fyresdalissa Norjan Telemarkissa vanhimpana neljästä lapsesta.
Hänen pappi-isänsä oli kiinnostunut historiasta, erityisesti viikinkiajasta. Häneltä Quisling kuuli dramaattiset tarinat siitä, kuinka hänen esi-isänsä olivat taistelleet sankarillisesti Hafrsfjordin taistelussa (noin vuonna 872). Se oli ratkaiseva kamppailu Harald Kaunotukan yhdistäessä Norjan.
Nuori Quisling oli ylpeä siitä, että hän oli syntynyt 18. heinäkuuta eli samana päivänä, jona taistelu käytiin. Quislingin huoleton lapsuus päättyi äkillisesti, kun hänen isänsä siirrettiin Strømsøn seurakuntaan Drammeniin, ja perhe muutti hänen mukanaan. Kuusivuotias Vidkun kärsi kovasta koti-ikävästä, ja häntä kiusattiin myös koulussa, koska hän puhui eri murretta eikä ollut vielä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Jääräpäisyydellään ja ahkeruudellaan Quisling nousi kuitenkin luokkansa parhaaksi. Kun hän myöhemmin, vuonna 1905, haki pääsyä Norjan sotilasakatemiaan, hän pääsi sinne vuosikurssinsa parhaalla tuloksella. Loppukokeessa hän sai koulun kaikkien aikojen parhaat arvosanat, ja tämän saavutuksen palkintona hän sai audienssin kuningas Haakon VII:n luokse. Quislingin nerokkuus takasi hänelle paikan yleisesikunnassa. Tehtävä vei hänet ensin Venäjälle Petrogradiin eli nykyiseen Pietariin, jossa Quisling toimi sotilasattaseana. Myöhemmin hänet lähetettiin diplomaattisiin ja humanitaarisiin tehtäviin Suomeen, Ranskaan, Sveitsiin, Armeniaan ja muihin maihin. Eniten huomiota herätti kuitenkin hänen yhteistyönsä norjalaisen tutkimusmatkailijan Fridtjof Nansenin kanssa. Molemmat olivat vastuussa vuonna 1921 kymmenientuhansien ukrainalaisten hengen vaatineen nälkäkatastrofin avustustoimista.
Nansenin ja Quislingin raportit Norjaan levittivät tietoisuutta nälänhädästä ja varmistivat avustusten virtaamisen ja pelastivat tuhansia nälänhädältä.
Miten Quislingin puolue Nasjonal Samling pärjäsi ennen sotaa?
Quisling perusti Nasjonal Samling -puolueen vuonna 1933, mutta saman vuoden vaaleissa vain 27 850 norjalaista äänesti uutta puoluetta. Ei siis ollut mitenkään tähtiin kirjoitettua, että Vidkun Quisling perustaisi kansallissosialistisen puolueen. Quisling ihaili alun perin Venäjän kommunistista hallintoa niin paljon, että vuonna 1919 hän ennusti luennollaan, kuinka vallankumouksen jälkeen Venäjästä tulisi «loputtomien mahdollisuuksien valtakunta, uusi Amerikka… uusi maa tarjoaa suuria mahdollisuuksia Norjalle ja Skandinavialle». Mutta Stalinin nousu valtaan vuonna 1924 sai Quislingin heräämään todellisuuteen. Venäjän viranomaiset syyttivät Quislingia vuonna 1928 luultavasti aiheettomasti diplomaattikanavien käyttämisestä Venäjän ruplien salakuljettamiseen Neuvostoliitosta. Hän lähti maasta suutuksissa ja palasi Norjaan. Siellä hän ryhtyi politiikkaan ja sai vaikutteita kansallismielisen ja kommunisminvastaisen Fedrelandslaget-järjestön ajatuksista. Hänen liikekumppaninsa Fridtjof Nansen oli perustanut järjestön vuonna 1925. Quisling oli jo vuonna 1919 ilmaissut huolensa siitä, että juutalaiset saisivat vaikutusvaltaa vallankumouksellisella Venäjällä, ja nyt hän paljasti rasisminsa kokonaan. «Ei tarvitse olla rotututkija nähdäkseen eron ihmistyyppien välillä ennen ja jälkeen vallankumouksen esimerkiksi Moskovassa. Erityisesti on syytä huomata, miten aasialaisesta ja itämaisesta verenperimästä on nyt tullut hallitsevaa», Quisling kirjoitti.
Oliko Vidkun Quisling ministeri ennen toista maailmansotaa?
Toukokuussa 1931 Quislingistä tehtiin puolustusministeri Bondepartiet-talonpoikaispuolueen johtamassa hallituksessa. Hallitusvirka soi Quislingille mahdollisuuden edistää ääriajatuksiaan. Ensimmäinen tilaisuus tarjoutui kuukautta myöhemmin, kun Norsk Hydrossa Telemarkin Menstadissa puhkesi työriita. Työntekijät protestoivat palkanalennuksia vastaan. Ne olivat kova isku, sillä Norja kärsi muun lännen tavoin maailmanlaajuisesta talouskriisistä. Yhtiö palkkasi ihmisiä tekemään lakon kohteena olleita töitä urakkapalkalla, ja kommunistit järjestivät mielenosoituksen rikkureita vastaan. Rauhoittaakseen tilanteen Quisling määräsi armeijan paikan päälle. Päätös oli yhtä lailla hallituksen kuin Quislingin, mutta puolustusministeri käytti tapausta taitavasti hyväkseen pönkittääkseen julkikuvaansa kekseliäänä ja päättäväisenä miehenä ja levittääkseen pelkoa kommunistien vallankumouksesta Norjassa. «Menstadin levottomuuksien aikana saimme tietää, että kyseessä oli suunniteltu kansannousu, joka johtaisi vastarintaan kaikkialla maassa», hän jyrisi puheessaan vuonna 1932. Quisling jatkoi kovaa linjaa perustamalla vallankumouksen vastaisen puolisotilaallisen järjestön nimeltä Leidang. Samalla hän käytti asemaansa hyväkseen syyttäessään nimeltä mainittuja työväenpuolueen ja kommunistisen puolueen jäseniä «kansan ja maan vihollisiksi».
Quisling sai myös Norjan laivaston kapteeni Olaf Kullmannin erotetuksi tämän rauhanliikkeeseen liittymisen vuoksi, ja hänestä tuli suositumpi kuin koskaan aiemmin.
Ihmiset kerääntyivät kuuntelemaan hänen puheitaan pitkin kesää. Quisling käytti henkilökohtaista suosiotaan heikentääkseen hal- litusta, joka kaatui helmikuussa 1933.
Pian sen jälkeen Quisling tarjoutui maan yhdistäväksi isäksi.
Quisling käytti alusta alkaen titteliä Fører ja omaksui yhä enemmän natsismin ajatuksia ja retoriikkaa. Hän kirjoitti vuonna 1938, että kaiken pahan juurena ovat «kansainvälinen juutalaisuus sekä maailmanlaajuinen demokratia ja bolsevismi».
Juutalaiset olivat «imperialisteja» ja «anastivat muukalaisina vallan» asuttamissaan maissa, hän totesi Fritt Folk -lehdessä vuonna 1938 julkaistussa artikkelissa. Juutalaiset olisi siksi karkotettava ja lähetettävä paikkaan, jonne he voisivat perustaa oman kansakuntansa, kuten Madagaskariin. Ajatus oli tuolloin vallalla myös natsipiireissä. Hän syytti brittejä kansainvälisistä jännitteistä ja ilmoitti 1930-luvun lopulla natsien johtoportaalle, että saksalaiset olisivat terve- tulleita Norjaan sodan sattuessa.
Millainen Quisling oli ihmisenä?
Quislingin tunteneet ihmiset panívat merkille hänen älykkyytensä ja ahkeruutensa. Ystävät ja tuttavat kuvailivat hänen tietämystään esimerkiksi Venäjän historiasta lähes tietokirjamaiseksi, ja hän jakoi mielel lään näkemyksiään. Jopa kenraaliluutnantti Otto Ruge, joka Quislingista poiketen halusi torjua Saksan hyökkäyk sen ja maksoi siitä joutumalla saksalaiselle sotavankileirille — ylisti Quislingin luonnetta. Ruge sanoi, että Quisling oli «älykäs mies, erittäin ahkera ja askeettinen elämäntavoiltaan». Huolimatta siitä, että Quisling ilmeisestikin nautti politiikassa keskeisestä roolista, yksityishenkilönä hän oli ujo ja pidättyväinen. Toisaalta hän heräsi eloon lasten seurassa, ja lapset myös nauttivat hänen seurastaan. Esimerkiksi puoluetoverin ja liikekumppanin Frederik Prytzin tyttäret pitivät Quislingiä mukavana setänä, jonka kanssa oli kiva leikkiä. Quislingillä ei kuitenkaan koskaan ollut omia lapsia. Kun hänen ensimmäinen vaimonsa Alexandra tuli raskaaksi, hän vaati vaimoltaan aborttia. Myöhemmin hän kalpeni raivosta kysyttäessä, harkitsivatko hän ja hänen vuonna 1922 vihitty vaimonsa Maria vanhemmuutta: «En, jos voin mitenkään välttää sen», hän tiettävästi vastasi.
Olisiko Norja reagoinut eri tavalla natsien uhkaan, jos Quisling ei olisi toteuttanut «vallankaappaustaan»?
Saksan joukot hyökkäsivät Norjaan 9. huhtikuuta 1940. Kun Norjan hallitus ei antautunut, natsit pyysivät Quislingiä ottamaan vallan vallankaappauksella. Kello 19.32 Quisling puhui Norjan radiossa.
Puheessaan hän totesi, että hallitus oli tähän asti ollut liian lempeä brittejä kohtaan, mutta että Saksan hallitus oli nyt «tarjonnut Norjan hallitukselle rauhanomaista apuaan, johon liittyi juhlallinen vakuutus kunnioittaa kansallista itsenäisyyttämme ja norjalaista elämäntapaa». Seuraavana päivänä Saksan suurlähettiläs Curt Bräuer matkusti Elverumiin, jossa hän vaati Hitlerin puolesta, että kuningas Haakon tunnustaisi Vidkun Quislingin uudeksi hallituksen päämieheksi. Kuningas kieltäytyi jyrkästi. Huolimatta toistuvista pyynnöistä tulla Osloon kuningas pysyi kannassaan, ettei hän suostuisi tekemään yhteistyötä Quislingin kanssa. Hallitus tuki kuningasta ja kehotti kansaa vastustamaan miehitysjoukkoja. Kuningas Haakon ja hallitus lähtivät maanpakoon Lontooseen, ja seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana kansalaisten vastarinta yltyi Norjassa. Norjalaiset protestoivat erityisesti Quislingin pyrkimyksiä saksalaistaa yhteiskuntaa esimerkiksi pakottamalla jäseneksi Quislingin puolueeseen Nasjonal Samlingiin. Hän perusti myös nuorisojärjestön, joka oli saanut vaikutteita Hitlerjugendista. Jotkut historioitsijat uskovat, että Quislingin vallankaappaus oli yksi syy siihen, että norjalaiset kieltäytyivät jyrkästi yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Ilman Quislingin väliintuloa miehitys olisi saattanut kehittyä samalla tavalla kuin Tanskassa, jossa hallitus sopeutui saksalaisten ylivaltaan miehityksen kolmen ensimmäisen vuoden aikana.
Millainen Norja oli miehityksen aikana?
Miehityksen aikana Norjaa hallitsi raskaalla kädellä saksalainen valtakunnankomissaari Josef Terboven. Terboven kielsi kaikki puolueet Quislingin National Samlingia lukuun ottamatta ja vainosi armottomasti juutalaisia ja poliittisia vastustajia. Natsit aloittivat vainot jo kesällä 1940 pidättämällä juutalaisia ja tuhoamalla heidän omaisuuttaan. Quisling ja hänen hallituksensa osallistuivat aktiivisesti juutalaisten vainon kiihdyttämiseen. Hän otti 13. maaliskuuta 1942 uudelleen käyttöön niin sanotun juutalaispykälän eli perustuslain artiklan 2. kohdan, joka kielsi juutalaisten pääsyn maahan. Se oli kumottu 21. heinäkuuta 1851.
Vaino huipentui suurimittaisiin pidätyksiin ja karkotuksiin vuosina 1942 ja 1943. Ennen vuoden 1942 karkotuksia Norjassa asui noin 2 200 juutalaista. Heistä 795 karkotettiin, ja vain 25 jäi henkiin. Natsit pidättivät sodan aikana 44 000 kommunistia, ammattiyhdistysjohtajaa, vastarintaliikkeen taistelijaa ja muuta miehitysvallan vihollista. Heistä yli 7 000 kuoli vankiloissa tai leireillä Saksan hallitsemissa maissa.
Miten Vidkun Quislingin politiikka erosi natseista?
Vidkun Quisling sai toki vaikutteita natseilta, mutta Nasjonal Samling ja natsipuolue erosivat toisistaan ainakin kähdella ratkaisevalla tavalla. Siinä missä natsit puolueen varhaishistoriassa omaksuivat sosialistisia elementtejä ja säilyttivät sanan «sosialisti» puolueen nimessä, Quisling vihasi syvästi sekä kommunismia että sosialismia. Siksi hän ei jättänyt puolueessaan tilaa tällaisille sympatioille. Myös suhtautuminen uskontoon erotti nämä kaksi liikettä toisistaan. Natsit näkivät tavoitteekseen uskonnon lakkauttamisen sekä sen korvaamisen uskolla ihmisiin ja johtajiin. Quisling taas näki kansakunnan «elävänä ja kasvavana organismina, jossa jumaluus paljastaa luovan työnsä», kuten hän kirjoitti vuonna 1935.
Kuinka Vidkun Quisling kuoli?
Saksan antautuessa Quisling tiesi, että peli oli pelattu. Hänet pidätettiin ja teljettiin 9. toukokuuta ensin Oslon poliisiaseman selliin ja myöhemmin Akershusin linnoitukseen. Kolme kuukautta sodan päättymisen jälkeen 20. elokuuta 1945 hänet asetettiin syytteeseen vihollisen avustamisesta, perustuslain laittomasta muuttamisesta ja poliittisen vastustajan murhasta. Tuomio annettiin 10. syyskuuta 1945 alle kuukauden kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen.
Quisling todettiin syylliseksi lähes kaikkiin syytteisiin ja tuomittiin kuolemaan. Lokakuun 24. päivänä puoluejohtaja raahattiin ulos sellistään ja asetettiin Akershusin tykkitornin seinää vasten. Vidkun Quisling lausui viimeiset sanansa ennen kuin teloitusryhmä avasi tulen kello 2.40 aamuyöllä:
«Minut on tuomittu epäoikeudenmukaisesti, ja kuolen viattomana.» Quisling uskoi todennäköisesti omaan syyttömyyteensä.
«Tiedän, että Norjan kansa on tuominnut minut kuolemaan ja että helpointa olisi riistää oma henkeni. Mutta annan historian tehdä päätöksensä. Uskokaa minua, kymmenen vuoden kuluttua minua pidetään uutena Pyhänä Olavina (Norjan suojeluspyhimys, toim.)», Quisling julisti. Niin ei käynyt. Sanaa quisling on sodan jälkeen käytetty petturin synonyymina sekä Skandinaviassa että englanninkielisissä maissa.
LUE LISÄÄ VIDKUN QUISLINGISTA
Hans Fredrik Dahli Quisling -A Study in Treachery, Cambridge University Press, 1999
Paul M. Hayes: The Career and Political Ideas of Vidkun Quisling, 1887-1945, Indiana University Press, 1972
Автор: Else Christensen
Источник: Historia, 2024, №03.
Перевод на русский с помощью нейросети:
Свежие комментарии