Современная финская литература на неадаптированном языке. С лексико-грамматическими комментариями (по возможности).
Анна-Леена Харконен — финская писательница и актриса. Она родилась в Лиминке и училась актерскому мастерству в драматическом колледже и по программе драматического обучения Университета Тампере, которую закончила в 1989 году. В 1984 году она получила премию Дж. Х. Эркко за свой дебютный роман «Как убить быка».
Kysyin kerran eräältä ystävältäni, minkälainen olisi hänen taivaansa, jos hän joskus sinne pääsisi. — Se olis Stockmannin kosmetiikkaosasto, jonka keskellä olis poreallas. Sais istua porealtaassa ja juoda viiniä ja katsella niitä kaikkia ihania voiteita ja meikkejä. Välillä sais meikata itteensä ja muita ihmisiä nimenomaan Diorin meikeillä, ystäväni vastasi.
Joku kasvoton mieshenkilö rämähti vieressä epäuskoiseen nauruun. Miehet eivät tietenkään ymmärrä. Nehän kutsuvat meidän kosmetiikkatuotteitamme mitätöivällä yleisnimellä »purnukka». Miehet suhtautuvat »purnukoihin» hiljaisen halveksivasti. »Purnukoihin» kuuluvat myös ne kosmetiikkatuotteet, jotka eivät varsinaisesti ole purnukan muotoisia kuten ripsivärit tai huulipunat.
Mutta meille purnukat ovat elinehto, joskus ainoa syy olla olemassa. Purnukoitten käsitteleminen on juttu sinänsä. Niitä on ihanaa kosketella. Joskus tulee availtua voidepurkkeja ihan avaamisen ja sulkemisen ilosta. Sitä haluaa tarkistaa, että sisällä on kaikki hyvin.
Ja mitä sisällöistä sitten meille luvataan? Nuoruutta tietysti, sehän on jo vanha vitsi. Nuoruutta edistävät esimerkiksi liposomit. (Liposomi: vilkaskielinen olio, joka tunkeutuu ihohuokosten läpi elimistöön riehumaan.) Liposomit käsittääkseni kiihdyttävät ihon uusiutumiskykyä. Kaikki, missä on liposomeja, maksaa paljon.
Eräs miesystäväni, kemisti, otti kerran asiakseen kertoa minulle, ettei kalliista ryppyvoiteista ole mitään hyötyä. Että aivan sama ostaa rasvat valintatalosta. Että vain voiteen paksuudella on merkitystä. Simppeli nyrkkisääntö: Rasvaiselle iholle ohut voide, kuivalle paksu! (Kaikkein eniten elämässä olen aina epäillyt yksinkertaisia nyrkkisääntöjä.)
Minä vaahtosin, että miten se sitten on selitettävissä, kun olen huomannut omassa ihossani selviä tuloksia elvyttävien helvetinkalliitten voidekuurien jälkeen? Hän paljasti, ettei iho tosiasiassa nuorene, ryppyvoide saa sen vain näyttämään nuoremmalta. Että voide täyttää rypyt ja turvottaa ihoa niin että se näyttää sileämmältä ja sitä kautta nuoremmalta. Mutta kuka on kiinnostunut totuudesta?
Jos iho »vain näyttää nuoremmalta», eikö se riitä? Tai hehkeämmältä. Nykyään on markkinoilla myös happihoitoa, vitamiiniterapiaa, liftaavia (kohottavia) voiteita ja kaikenlaisia pikahehkeytystiivisteitä. Kallein ja himotuin niistä on Guerlainin »Midnight secret», hinta reippaasti päälle viisisataa. Sitä jos lätkii naamaan kun on kontannut pikkutunneilla kotiin, herää kuulemma levänneen ja raikkaan näköisenä aamulla. En tiedä, kun en ole kokeillut. En minäkään sentään kaikkea niele. Ja johan sen sanoo järkikin, että jos rällää discoissa viidentoista salmiakkikossun voimalla, niin siinä ei paljon keskiyön salaisuudet auta. (Kyllä me tiedämme, etteivät ne auta. Me tahdomme vain unohtaa sen!)
Ehkä kaikkein kaltoin kohdelluin tuote miesten ja kemistien taholta on YSL:n valokynä. (Se on kullanvärinen meikkivoidekynä, jolla peitetään tummia silmänalusia ja kasvojen juonteita. Voide heijastaa valoa ja kirkastaa vanhoja ja väsyneitä kasvoja.)
— Ai valokynä? he huutavat.
— Osta ihmeessä. Näkee pimeessä paremmin! Haahhahhahhaa!
Entä voiteet, jotka eivät lupaa mitään ihmeitä? Niitäkin on, ja niitä kutsutaan apteekkien aneemisissa mainoksissa »perusvoiteiksi». Perusvoiteet ovat ilottomia kalpeita putkiloita, jotka sopivat mukamas joka paikkaan, niin »kasvojen iholle kuin genitaalien limakalvoille». Johan sen sanoo järkikin että naamaan ja perseeseen pannaan eri voiteet. Ei, mieluummin tyhjiä lupauksia kuin ei lupauksia ollenkaan.
Poikkeus perusvoiteitten viidakossa on Nivea. Muuten ainoa voide johon mieskin luottaa. Ainakin minun Nivea-purkissani on vajausta aina erään tietyn miesvieraan käytyä. Niveasta tulee lohdullinen mielleyhtymä: »Vanha kunnon ulkoilurasva! Tätä oli jo sota-aikana!» Kun levitän itseeni Niveaa, tunnen olevani suojattu, ja maailma näyttää hetken selkeämmältä.
Ja selkeyttä minä kosmetiikaltakin vaadin. Suihkugeeli ja kosteusvoide yhdessä? Ei mene läpi. Imbesillikin tajuaa, että voide huuhtoutuu veden mukana pois eikä jää ihoon. Samoin minua epäilyttää voide joka sopii »kaikille ihotyypeille». Nainen haluaa voiteen, joka on tehty juuri hänen ihotyypilleen.
Oma lukunsa ovat aurinkotuotteet. Joka kevät kosmetiikkamyyjät levittävät ilkeää huhua, jonka mukaan aurinko-voiteitten suojakertoimet menettävät tehonsa vuodessa. Eli ellet halua palaa, osta joka kesä uudet suojavoiteet, vaikka viimekesäisiäkin olisi vielä jäljellä! Kuinkahan paljon ahdistusta ja epävarmuutta he ovat jo ehtineet saada aikaan? Mutta onneksi minä otin selville totuuden: ne eivät menetä tehoaan, mutta »teho vaimenee hiukan». Näin ilmaisi asian eräs kempparimyyjä. Onko hän ehkä porukan petturi?
Onko totuus kuitenkin se, että ne eivät muutu miksikään, mutta hänen oli pakko löytää joku kultainen keskitie? »Vaimenee hiukan.» Miten hiukan? Suojakerroin viisitoista kannattaa ajatella suojakerroin neljäksitoista? Vai peräti kymmeneksi? En tiedä. Ostan mieluummin uuden voiteen kuin otan riskin. Entä jos hän olisi sanonut: »Ne on ihan yhtä hyviä kuin viime kesänä, lyö naamaas vaan!» Silloin minua vasta olisi epäily ttänytkin.
Oma lukunsa ovat kosmetiikkaan negatiivisesti suhtautuvat naiset. Heitäkin on. He eivät käytä kosmetiikkaa periaatesyistä, vaikka olisivat kipeästi sen tarpeessa.
— Ellen mä kelpaa tällaisena, olen sitten kelpaamatta! he julistavat albiinonaamat loistaen.
— Jos mä en riitä itsenäni, niin ei sitten!
Tällainen katteeton itsetunto raivostuttaa meitä meikkaavia naisia. Että millä perusteella ne luulee riittävänsä ilman ripsiväriä?
Ja kuka riittää »itsenään»? Mitä se »itsenään» tarkoittaa? Pannaanhan sitä yleensä vaatteetkin päälle kun lähdetään ulos, vaikka kangas on jotain vierasta ainetta, mitä ei tosiaankaan ollut ihmisessä kun hän pulpahti kohdusta ulos.
Ne sanovat: »Minä viihdyn itsessäni näinkin!»
Ne valehtelevat. Kuka nyt itsessään pidemmän päälle viihtyisi? Nainen tarvitsee meikkiä, hän tarvitsee sitä ehdottomasti. Eli: Jos et meikkaa, älä valita ettei sinua rakasteta. (Äläkä tule sanomaan, että meikatun naisen rakastaminen on ehdollistettua rakkautta. Kaikissa rakkauksissa on joku vika, joten se siitä.)
Kun mies sanoo naiselle: »Rakas mulle on ihan sama miltä sä näytät», hän tarkoittaa sen kohteliaisuudeksi.
Naisen mielestä se on masentavinta, mitä on koskaan kuultu. Jos miehille on ihan sama miltä me näytämme, se tarkoittaa sitä, että kaikki kosmetiikkaan tärvätyt rahat ovat menneet hukkaan.
Niin kuin ne tietysti ovatkin. Kyllä minä osaan katsoa tosiasioita silmiin. Turpaanvetämisenkestävää huulipunaa ei koskaan keksitä.
Из книги «Kauhun tasapaino«, 1999.
Свежие комментарии