Статья из книги «Я, шпион» (Minä vakooja», 2007), посвященная истории получения Москвой из Финляндии информации о готовящемся нападении нацистской Германии на Советский Союз.
Kun desanttirouva Kerttu Nuortevaa kuulusteltiin pitkään vuosina 1942-1943, hän kertoi muun muassa, että kirjailija Hella Wuolijoki oli hänelle selittänyt seuraavaa: ”samana päivänä, kun Suomen hallitus teki päätöksen sotaan yhtymisestä, sai [Wuolijoki] siitä tietää ja keskellä yötä soitti Terentjeville, sopi hänen kanssaan kohtauksesta ja ilmoitti tälle asian.” Kun kirjailijaa kuultiin maanpetossyytösten takia, hän puolestaan kiisti tällaista puhuneensa ja tehneensä. Sittemmin on entisen Neuvostoliiton arkistoista saatu tätäkin asiaa koskevaa tietoa.
Suomessa vuonna 1995 ilmestyneissä muistelmissaan Vaiettu totuus tiedustelu-veteraani Jelisei T. Sinitsyn kertoi, että hänelle oli Helsingissä 11. kesäkuuta 1941 kerrottu Saksan ja Suomen välillä samana aamuna allekirjoitetusta sopimuksesta, jonka mukaan Suomi liittyisi 22. kesäkuuta alkavaan Saksan ja Neuvostoliiton väliseen sotaan. Kertoja oli luotettava tietolähde ”Munkki”, joka oli kuullut asian sopimusta allekirjoittamassa olleelta ”P:ltä”. Tämän tiedon Sinitsyn lähetytti välittömästi Moskovaan ja sai kuulemma — ihmeteltyään sitä, ettei tieto ollut aiheuttanut reaktioita — sittemmin tietää, että ”Munkin” tieto oli esitelty Stalinille 17. kesäkuuta muiden vastaavien tietojen joukossa. Stalin käski vain tarkistaa tietojen taustan ja piti runsasta sodanennustelua Saksan painostus- ja propagandakeinona.
Oliko siis ”Munkki” Hella Wuolijoki? Ei ollut — ainakaan siitä päätellen, että Sinitsynin muistelmien mukaan ”Munkin” vaimo ja lapset lähtisivät sodan tullen maaseudulle. Munkki olisi siis ollut mies. On toki niin, että tässäkään muistelmateoksessa agenteista ja tiedonantajista ei ilmeisesti käytetä heidän oikeita agenttinimiään ja että muutakin harhauttavaa tietoa on joukkoon voitu livauttaa. Sinitsyn käytti alkujaan käsikirjoituksessaan ”Munkista” (”Monah”) nimitystä ”Hanhi” (”Gusak”), mutta tämäkään ei liene ollut alkuperäinen agenttinimi.
Samainen ”Munkki” oli keväällä 1941 keskustellut Moskovasta käymässä olleen lähettiläs J. K. Paasikiven kanssa. Paasikiven oli samaan aikaan tavannut myös ”Asianajaja”. Niistä henkilöistä, jotka Paasikivi muistiinpanojensa mukaan tuolloin tapasi, sopivat kuvaukseen oikeastaan vain tuolloinen valtiovarainministeri, metsäneuvos Mauno Pekkala ja kirjailija Hella Wuolijoki. Paasikivi saattoi toki tavata muitakin, joista ei tullut tehneeksi päiväkirjaansa merkintää.
Raportteja sataa Moskovaan
Asiassa ei kuitenkaan olla vain muistelmien varassa. Vuonna 1995 Moskovassa ilmestyneessä Venäjän liittovaltion turvallisuus viraston (FSB) julkaisemassa teoksessa «Hitlerin salaisuudet Stalinin pöydällä” on julkaistu myös joukko Suomesta kesäkuussa 1941 lähetettyjä sanomia. Niistä voidaan yrittää analysoida suomalaisten agenttien osuutta.
1) 4. kesäkuuta 1941 saadun sanoman mukaan Mauno Pekkala oli «Poet»-agentille kertonut mitä presidentti Ryti oli 31. toukokuuta hallituksen kokouksessa sanonut.
2) 10. kesäkuuta 1941 saadun sanoman mukaan Mauno Pekkala oli «Advokat»-agentille kertonut mitä presidentti Ryti oli hallituksen kokouksessa 9. kesäkuuta sanonut. Ryti oli ilmoittanut hallitukselle Suomen joukkojen osittaisesta liikekannallepanosta ja saksalaisten joukkojen tulosta Suomeen. Ryti oli sanonut, että 24. kesäkuuta ratkaistaan kysymys siitä, tuleeko sota vai ei.
3) 10. kesäkuuta 1941 saadun sanoman mukaan entinen puolustusministeri Juho Niukkanen oli kertonut «Poet»-agentille, että saksalaiset siirtävät Pohjois-Norjasta divisioonan Rovaniemen alueelle ja että osa näistä joukoista on jo Kuusamossa. Agentin kysymykseen Niukkanen oli vastannut, että lähipäivinä oli odotettavissa sota Sakean ja Neuvostoliiton välillä ja että saksalaiset suunnittelevat hyökkäävänsä Suomesta, millä tulee olemaan suuri merkitys. Saksan lähipäivinä edessä olevasta hyökkäyksestä oli kertonut myös entinen ulkoministeri Antti Hackzell, joka liitti tämän hyökkäyksen Neuvostoliiton kieltäytymiseen toimittaa saksalaisille leipää ja polttoainetta. Lisäksi oli tietoja, että suuri määrä saksalaisjoukkoja oli tulossa Suomeen.
4) 13. kesäkuuta 1941 saadun raportin mukaan Mauno Pekkala oli keskustelussa «Svat»-agentin kanssa kertonut Suomessa saksalaisten vaatimuksesta aloitetusta osittaisesta liikekannallepanosta ja saksalaisten joukkojen saapumisesta (kolme divisioonaa oli jo saapunut ja kaksi odotti lastausta Stettinissä). Pekkalan mukaan toimien tarkoituksena oli tehostaa psykologisesti Neuvostoliiton ja Saksan välillä käynnissä olevia neuvotteluja. Ei kuitenkaan ollut mahdotonta, että Saksa välittömästi hyökkäisi Neuvostoliittoon ja että Suomi olisi hyökkäyksen sillanpäänä.
Kolmeen raporttiin 10.-13. kesäkuuta täytynee sisältyä Sinitsynin muistama ennakkoilmoitus sodan syttymisestä. Itse asiassa Sinitsynin ilmoituksissa syttyminen jäi jossain määrin auki. Koska Sinitsyn muisti «Munkin” ilmoittaneen asiasta ja koska ”Poet” oli merkittävä naiskirjailija, jää jäljelle oikeastaan vain kaksi mahdollisuutta: joko Mauno Pekkala tai asiamies ”Svat” oli «Munkki”.
Kun vertaa Mauno Pekkalan hallituksen kokouksista kertomaa siihen, mitä presidentti Ryti on muistiinpanoihinsa kirjoittanut, voi todeta, että tieto oli ilmeisen tarkkaa. Kaikkea ei sentään venäläisille kerrottu.
Sinitsyn lienee nähnyt Moskovaan palattuaan raporttinsa, jossa esiintyy päivämäärä 11.6. Rytin ratkaisevaksi ilmoittama päivämäärä oli juhannus tai 24.6. Muisti on korjannut sen muotoon 22. kesäkuuta, joka oli Barbarossan todellinen alkamispäivä. Sen sijaan Sinitsyn muisti oikein itse tapahtuman: Suomen hallituspiireihin kuulunut henkilö oli varoittanut Neuvostoliittoa Saksan hyökkäyksestä eikä Stalin ollut tähän tietoon reagoinut.
Henkilöt agenttinimien takana
Keitä olivat nämä henkilöt — «Svat”, ”Poet” ja «Advokat” eli Puhemies/Naimakaupan hieroja, Runoilija ja Asianajaja — jotka juorusivat Neuvostoliiton Helsingin tiedustelupalvelun johtajalle eli residentille tai tämän alaisille? Sinitsynin muistelmissa mainitaan siis aivan eri nimi «Munkki”, mutta niissä mainitaan myös «Asianajaja”.
Turvallisuuspalvelun salaisten asiakirjojen julkaisijat ovat jättäneet agenttien oikeat nimet kertomatta, mutta antavat eräitä viitteitä. Rohkeasti tulkiten «Svat” olisi ollut toimittaja ja «Advokat” jopa ministeri. ”Svat” oli sosiaalidemokraatti ja kuului lehtimies- ja diplomaattipiireihin. «Mielialojen natsistumisen takia hän ylläpiti luottamuksellisia suhteita residentuuraan.” Jos hän oli «Munkki”, kyseeseen voisivat kai lähinnä tulla vuosikymmeniä lehtimiehenä toimineet Reinhold Svento ja J. W. Keto. Nämä eivät kai ole ainoita mahdollisuuksia.
«Poet” oli siis kirjailija Hella Wuolijoki. Desantti Kerttu Nuorteva oli ilmeisesti oikeassa väittäessään, että Hella Wuolijoki oli varoittanut Neuvostoliiton edustajia sodan syttymisestä. Wuolijoen tähän liittyvästä yhteydenotosta tiedämme Suomen Valtiollisen poliisin papereista. Puhelinkuunteluraportti kertoo: ”9.6. 41 klo 11.10 Vuolijoki Terentjeville: voisitteko pistäytyä heti (yrittänyt tavata Pekkalaa).” Wuolijoki pyysi samana päivänä klo 15.00 ” Jelisejeffiä tulemaan klo 16 (klo 15.30 sijaan)”.
Tämä käynti saattoi olla yksi yrityksistä, joilla Wuolijoki yritti saattaa Suomen valtiollisia johtomiehiä saman pöydän ääreen kuin Neuvostoliiton lähettiläs Orlov ja Jelisejev. Vierailu lienee toteutunut, koska Wuolijoki sai 11. kesäkuuta aiheen kiittää Orlovia kukista; syynä on saattanut olla neuvostolähetystön kukkalähetys Wuolijoen näytelmän esityksessä.
Sinitsyn, Neuvostoliiton tiedustelun Helsingin-residentti, käytti Suomessa tuolloin lähetystöneuvoksena väärää nimeä Jelisejev, kun taas Terentjev oli Neuvostoliiton kaupallisena edustajana toimineen V. T. Jakovlevin peitenimi. Miksi siis Sinitsyn ei muistanut Wuolijokea, vaan toisen agentin tiedon lähteenä? Perussyy lienee se, että luotettavinta tietoa, sitä joka oli saatu päättävässä asemassa olleelta ”P:ltä” (Pekkalalta?), ei antanut agentti «Poet”. Lienee myös niin, että Wuolijoki oli pikemminkin Terentjevin, Sinitsynin kakkosmiehen, tuttu.
Sen sijaan «Svat” ja «Advokat” saattoivat olla sama kuin Sinitsynin «Munkki”, joka ei salakuuntelun pelossa soittanut puheluita kotoaan, vaan puhelinkioskista. Kumpikin siis tunsi hyvin Mauno Pekkalan. Voisi jopa ajatella, että «Advokat” olisi itse ollut Mauno Pekkala ja että salasanomassa tätä ei suoranaisesti mainittu. Toisaalta esimerkiksi hänen veljensä Eino Pekkala tunnettiin asianajotoiminnastaan. Eino Pekkalaa ei kuitenkaan näy Paasikiven päiväkirjassa tämän keväällä 1941 tapaamien joukossa.
Yksi Sinitsynin — erillään muista — mainitsemista varoittajista oli Ruotsissa jatkosodan aikana toiminut Neuvostoliiton asiamies, serbialainen runoilija ja taiteilija Ivan S. Sajkovic. Tämä siirtyi Helsingistä jatkosodan alkaessa Upsalaan professoriksi, mutta sai edelleen tietoja suomalaiselta ystäväpiiriltään. Eräältä suomalaiselta professorilta hän sai tiedon, jonka perusteella hän oli yksi ensimmäisistä, jotka ilmoittivat saksalaisten joukkojen keskityksestä — ilmeisesti huhtikuussa 1941 — Suomeen.
Agenttien motiiveja tässä tiedonvälityksessä voidaan kyllä arvailla. He varmaan uskoivat, että Stalin saattaisi myönteisillä poliittisilla vedoilla vielä torjua sodan syttymisen tai ainakin estää Suomen vetämisen sotaan mukaan.
Agenttitieto:
31.5. presidentti Ryti hallituksen kokouksessa ilmoitti, että kansainvälinen sotatilanne on nyt sangen huono ja uhkaava. Saksa on siirtämässä noin 100 divisioonaa itärajalle, minkä takia siellä on suljettu matkustajaliikenne.
Neuvostoliiton ja Saksan välillä käydään jotain neuvotteluja, vaikka Moskova tämän kiistää. Lähiaikoina lisääntyy saksalaisten joukkojen kulku Suomen kautta. Uhkaavimmat paikat Suomelle ovat: Hanko, Petsamo ja Ahvenanmaan saaret. Suomi on vaarassa. Se haluaa pysyä neutraalina, mutta Saksa aiheuttaa ongelman Suomen hallitukselle, joka haluaisi vastustaa tätä, mutta mitään ei siitä tule.
Rytin muistiinpanot:
30.5.41. Presidentin esittelyn jälkeen esitin valtioneuvoston jäsenille ulkopoliittisen katsauksen — -. — -. Jännitys on ollut yhä kasvamassa, vaikka venäläiset suurella myöntyväisyydellä taloudellisissa kysymyksissä lienevät koettaneet tyydyttää Saksaa. Nykyään väitetään näiden maiden välillä käytävän neuvotteluja, jotka eivät koske vain taloudellisia, vaan myös poliittisia ja sotilaallisia kysymyksiäpä niiden pelätään lähiaikoina joutuvan kriitilliseen vaiheeseen. Molemmin puolin tehostetaan vaatimuksia sotilaallisilla varmuustoimenpiteillä ja sen vuoksi saattaa olla mahdollista, että saksalaiset esim. lisäävät joukkojen kuljetuksiaan ja materiaalisiirtojaan myös Suomen kautta.
Jos todellinen sodan uhka tulee näköpiiriin niin että molemmat puolet katsovat sen huomioonotettavaksi, on mahdollista, että kumpainenkin puoli välittämättä kolmannen vallan oikeuksista pyrkii hankkimaan itselleen strategisia etuja valtaamalla itselleen vieraita alueita saadakseen siten parhaat mahdolliset sodankäynnin lähtökohdat. Meillä on tässä suhteessa useita vaarallisia alueita. Mainitsen vain sellaiset nimet kuin Ahvenanmaa, Hanko, Salla, Petsamo. Tällaisissa olosuhteissa on mahdollista, että ylipäällikön on pakko ryhtyä varovaisuustoimenpiteisiin sotilaallisessa suhteessa. Jotta eivät mahdolliset tapahtumat tulisi herroille yllätyksinä, olen tahtonut antaa tämän lyhyen katsauksen.
Agenttitieto:
Suomen hallituksen istunnossa 9.6. presidentti Ryti ilmoitti, että saksalaisten pyynnöstä Suomen on lähipäivinä pantava toimeen osittainen liikekannallepano ja että lähipäivinä Suomeen alkaa myös saapua suuri määrä saksalaisia joukkoja. Samanaikaisesti saksalaiset ovat vaatineet Suomen hallitukselta kaikkien englantilaisten ja puolalaisten poistumista Suomesta, ensi sijassa Petsamosta ja muilta pohjoisilta alueilta.
Ryti kertoi, että suomalaiset ovat pakotettuja täyttämään nämä saksalaisten pyynnöt, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Sota ei Suomea miellytä, mutta sellainen on tilanne. Englanti ei kykene auttamaan. Ruotsi kieltäytyi liitosta Suomen kanssa, ja niin ollen suomalaisilla ei ole mitään suojaa neuvostoaggressiolta.
Vielä Ryti sanoi, että kysymys siitä, tuleeko vai ei sota Saksan ja Neuvostoliiton välille ratkeaa 24.6. Saattaa olla, että sotaa ei vielä tule, koska Hitler ja Ribbentrop ovat Neuvostoliiton-sotaa vastaan, mutta sitä haluavat Saksan kenraalit ja yleisesikunta. Saksalaisten sotavalmistelut Neuvostoliittoa vastaan Ryti selitti Saksan pelolla, että NL yrittää kaapata Narvikin ja päästä Atlantin valtamerelle, että tätä pyrkimystä todistaa Neuvostoliiton vaatimus rautatien Salla-Kemijärvi rakentamisesta.
Suomen hallitus teki päätöksen poistaa kaikki puolalaiset Suomesta, toimittaa englantilaiset entiset vapaaehtoiset Ruotsiin, mutta kysymys muista englantilaisista jäi avoimeksi seuraavaan päivään, koska monet hallituksen jäsenet ilmaisivat vastustavansa englantilaisten poislähettämistä.
Valtiovarainministeri Pekkala ilmoitti hallitukselle, että Suomen on evättävä saksalaisten vaatimukset, koska Suomen kansa ei ryhdy sotimaan. Häntä kannattivat sosiaaliministeri Fagerholm ja kansanhuoltoministeri Arola.
Rytin puheenvuoroa pohdittaessa hallituksessa ei revansistisia pyrkimyksiä ilmaistu, mutta painotettiin, että saksalaisten hyökätessä Neuvostoliittoa vastaan Suomi joutuu vedetyksi sotaan.
Rytin muistiinpanot:
9.6.41. Annoin valtioneuvostossa katsauksen tilanteeseen. — -. Kerroin saksalaisen SS-divisioonan marssista Norjasta Rovaniemeä kohti ja muista saksalaisten dispositioista kauttakuljetuksissa. Jännitys vallitsee edelleen Saksan ja Venäjän suhteissa. Suunnattomia keskityksiä tapahtuu molemmin puolin. Junaliikenne Saksassa on kokonaan keskitetty palvelemaan sotilastarkoituksia.
Konflikti voi joutua polttopisteeseen ehkä ennen juhannusta. Meilläkin on pakko ryhtyä määrättyihin varovaisuustoimenpiteisiin ja sotilasjohto onkin kutsunut yh:hon joitakin joukko-osastoja ja valmistelee niiden laajentamista. Sota puhkeaa nähtävästi, jos puhkeaa, Itämeren ja Mustanmeren välisellä alueella ja leviää mahdollisesti pohjoiseen vasta myöhemmin. — -. Jos Saksan ja Venäjän välillä nyt syntyy sota, voi se olla eduksi koko maailmalle. Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän tai ainakin huomattavasti sitä heikentämään eikä liene maailmalle vahingoksi, vaikka Saksakin leikissä heikkenisi. — -. Näin ollen, niin julmalta kuin se ehkä kuuluukin, on meidän melkein toivottava sodan puhkeamista Saksan ja Venäjän välille, toivoen tietysti että itse voimme pysyä sen ulkopuolella.
Pekkala sanoi, että hän puolestaan vastustaa kaikkia mobilisaatiotoimia. Kansa ei halua sotaa kun ei ole edes leipää. Fagerholm oli samaa mieltä mobilisaatiotoimiin nähden. Sanoin, ettei luonnollisesti kukaan halua sotaa, vaan mieluummin pysyisi rauhan tilassa, mutta minä luulen, että Suomen kansan suuri enemmistö ei hyväksyisi sellaista, että kun maailman suurin ja häikäilemättömin taistelu uhkaa puhjeta ihan rajoillamme, kenties vesillämme ja ilmatilassammekin, hallitus istuisi kädet ristissä ryhtymättä mihinkään varovaisuustoimenpiteisiin alueemme loukkaamattomuuden suojelemiseksi. — -.
alainen — подчинённый
alkamispäivä — день начала (войны в данном случае)
asiamies — агент; как обычно в финском в статье используется и заимствованное слово (sivistyssana) agentti
desantti — слово можно считать (в каком-то смысле) ложным другом переводчика, по крайней мере перевод «десантник» неточен. В финской военной истории этим словом называют парашютистов-разведчиков (или, если вам угодно, шпионов), которых советские забрасывали во время войны в финский тыл.
ensi sijassa — в первую очередь, прежде всего
harhauttava tieto — дезинформация (дословный перевод: информация, вводящая в заблуждение)
Hella Wuolijoki — Хелла Вуолийоки, финская писательница эстонского происхождения. Была также предпринимательницей, при этом придерживалась левых убеждений, хотя формально членом коммунистической партии не была.
Финская полиция подозревала Вуолийоки в шпионаже в пользу СССР, однако доказательств тому не было вплоть до 1943 года, когда она была арестована за укрывательство советской парашютистки Кертту Нуортева и приговорена к пожизненному заключению. В 1944 году, после окончания советско-финской войны, была выпущена на свободу.
Хелла Вуолийоки была членом финского парламента и в 1946—1947 годах возглавляла фракцию Демократического союза народа Финляндии (SKDL) — ядром которой была финская компартия. С 1945 по 1949 годы работала директором финского радио.
Ее внук, левый социал-демократ и бывший министр иностранных дел Эркки Туомиоя (Erkki Tuomioja) Финляндии написал о ней крайне интересную книгу «Лёгкий розовый оттенок: Хелла Вуолийоки и её сестра Салме Пеккала на службе у революции» (Häivähdys punaista. Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa.), которая переведена на русский и есть в Сети.
Jelisei T. Sinitsyn — Елисей Тихонович Синицын, советский разведчик, генерал-майор КГБ СССР. С ноября 1939 года Синицын — резидент внешней разведки в Хельсинки под прикрытием должности советника, а затем поверенного в делах СССР в Финляндии. Через ценного источника резидентуры Графа и других агентов получил и передал в Центр информацию о решении финского руководства сорвать переговоры с СССР, о скрытой мобилизации финской армии и передислокации её частей к советской границе, а также об эвакуации гражданского населения из района Карельского перешейка. Политическую и военную ситуацию в Финлядии в Москве лично докладывал Сталину, Молотову, Берии и другим членам Политбюро ЦК ВКП(б). Книга его воспоминаний (к которой, как ко всем книгам бывших работников спецслужб, нужно относится очень критично) есть в Сети.
joukot — войска
junaliikenne — железнодорожное сообщение
juoruta — сплетничать, передавать слухи
Kerttu Nuorteva — Кертту Нуортева, советская парашютистка-разведчик. Кертту (финский вариант имени Герды, героини «Снежной королевы») – дочь большевика-подпольщика Александра Нуортева, бежавшего из Сибири и эмигрировавшего в Америку, где она и родилась. В 1917 году семья приехала в Россию. С декабря 1924 по май 1928 отец был председателем Президиума Верховного Совета Карельской АССР. Дочь росла ортодоксальной коммунисткой, стала известной театральной актрисой, закончила школу разведчиков НКВД. Ее засылка в Финляндию была крайне плохо подготовлена, что и привело ее к закономерному провалу.
keskitys — концентрация (в данном случае: немецких войск в Финляндии)
liikekannallepano — мобилизация
lähettiläs — посол
osittainen — частичный
peitenimi — псевдоним
poislähettäminen — высылка
salakuuntelu — подслушивание (тайное)
sotaan yhtyminen — присоединение к войне, то есть вступление в войну
sotia — воевать: см. sota — война
tiedonantaja — информатор
1 пинг