Герои Калевалы * Aino

Финно-угорский эпос “Калевала” и его герои.

Айно — персонаж финского национального эпоса «Калевала»: красавица-сестра Йоукахайнена. Имя Айно, означающее «единственная», было придумано Элиасом Лённротом, который собрал «Калевалу». В народных стихотворениях этот персонаж обозначался «единственная дочь» или «единственная сестра» (фин. aino tyttönen, aino sisko). Иллюстрация — триптих Аксели Галлен-Каллела «Айна».

Aino on Kalevalan suosituimpia hahmoja, ainakin jos katsotaan hänen nimensä leviämistä jälkimaailmassa. Ainosta tuli sukupolvesta toiseen suosittu etunimi, ja erilaisia Aino-merkkisiä tuotteita on kehitelty eri aloilla.

Aino kuulostaa supisuomalaiselta ja sitä hän varmasti onkin — ja kuitenkin niin Ainon henkilöhahmo kuin hänen nimensäkin ovat vasta Lönnrotin kehittelemiä. Eräässä kansanrunossa mainitaan «Vellamon aino tytti», ja siitä Lönnrot näyttää saaneen ideansa, vaikka tässä muodossa aino-sanan merkitys onkin epäselvä.

Lönnrot yhdisteli kansanrunojen tarinoita surullisen kohtalon kokevasta nuoresta naisesta ja päätyi tekemään hänestä Joukahaisen sisaren, jolloin sekä Joukahaisen että itse Ainon tarinat saatiin istumaan hyvin Kalevalan kokonaisuuteen.

Joukahainen siis lupasi sisarensa Väinämöiselle, jotta itse pääsisi pinteestä, mutta hän pelkäsi hirveästi kertoa tätä lupausta äidilleen — ja aihetta olikin pelätä. Mutta äitipä ihastuikin ikihyväksi, mikä pojalle oli varmaan siinä vaiheessa suuri helpotus. Äiti oli toivonutkin tyttärelleen suurta ja kuuluisaa aviomiestä, ja Väinämöinen olisi juuri sellainen ihanneväv, suurta sukua ja taidoistaan tunnettu, arvostettu mies.

Tytär vain oli täysin toista mieltä. Hän kauhistui, sillä hän ei ajatellut mainetta eikä vaurautta vaan sitä, että Väinö oli jo vanha mies eikä hän sellaista halunnut. Tyttö meni suruissaan rantaan, ja Kalevalan ensimmäisen painoksen mukaan hän hukuttautui. Toisessa painoksessa tarinaa on muutettu niin, että hän putoaa veteen vahingossa, mutta lopputulos on kuitenkin sama; tyttö muuttuu kalaksi.

Väinämöinen on ongella ja saa merkillisen kalan, jota hän ei tunne. Kun hän aikoo perata kalan ruoanlaittoa varten, kala livahtääkin hänen käsistään, sujahtaa takaisin veteen ja kaukana merellä huiskuttelee niin että onkimies tajuaa siinä olevan jotain outoa.

Nyt kala kertookin olevansa Aino, joka olisi mielellään tullut Väinämöisen luo ja jäänyt tämän puolisoksi, myös vanhojen päivien varalle. Väinämöinen tajuaa vasta nyt tilanteen ja pyytää kalaa tulemaan takaisin mutta se, siis Aino, ei enää koskaan palaa.

Omituinen ja surullinen tarina, jossa kukaan ei näyttäisi voittavan. Väinämöinen jää yksin, vanheneva mies suruissaan. Äiti joutuu varmasti valtavien itsesyytösten valtaan houkuteltuaan tyttöä naimisiin vastoin tämän tahtoa, eikä sisarensa menettäneen Joukahaisen mielialakaan ole korkealla. Silti voisi ajatella, että suurin häviäjä on Aino itse, sillä hän menetti henkensä toisten toheloinnin takia — vai onko asia sittenkään niin yksinkertainen?

Tiina Piilola tulkitsee asiaa aivan uudessa Kalevala-tutkimuksessaan niin, että Aino pääsi kalan hahmossa vapauteen, toiseen todellisuuteen ja itsenäiseen, vapaaseen elämään. Äinosta tuli Vellamon neiti.