Tuija Takala * Hirveä hetki * Рассказ

Рассказ на упрощенном финском языке из книги «Niin metsä vastaa».

Nainen oli pieni ja ujo. Hän pelkäsi vähän muita ihmisiä. Hän ei osannut jutella uusien ihmisten kanssa. Hän mietti aika usein, mitä muut ihmiset voivat sanoa tai tehdä hänelle. Jotain pahaa.

Metsässä nainen ei pelännyt. Naiselle metsä oli henkireikä. Sellainen paikka, jossa hän hengitti vapaasti.

Siellä hän pääsi pois arjen asioista. Metsässä stressi hävisi ja tuli rento, hyvä olo.

Nainen teki aina retkiä metsään, kun hänellä oli vapaata aikaa. Joskus riitti viisi minuuttia, joskus metsässä meni koko päivä.

Hieno hetki metsässä oli, kun nainen avasi repun. Sieltä hän kaivoi esiin pullon, jossa oli kuumaa kahvia. Voileivät hän otti rasiasta. Ruoka maistui metsässä paremmalta kuin missään muualla.

Kotona oli joskus yksinäinen olo, metsässä ei koskaan.

Kahta asiaa nainen ihmetteli. Metsässä ei tullut muita ihmisiä vastaan. Metsän lähellä oli muutama talo, mutta asukkaat eivät kai käyneet metsässä.

Sitten nainen ihmetteli sitä, että hän ei nähnyt metsässä eläimiä.

Niitä oli pakko asua siellä, sillä talvella hän näki niiden jälkiä. Joskus joku lintu lensi puiden välistä, mutta sitä tapahtui harvoin.

*

Jokainen vuodenaika oli metsässä erilainen. Nainen nautti joka hetkestä.

Talvella nainen hiihti metsässä. Lumi suhisi suksien alla, muuten oli hiljaista ja valkoista. Nainen tutki eläinten jälkiä.

Joskus hän erotti lumessa jäniksen jäljet, ja oravat olivat selvästi juosseet lumessa. Nainen näki myös hiirien, kettujen, peurojen ja hirvien jälkiä.

Keväällä nainen näki, miten metsä muuttui. Hänelle oli iso ilo seurata, miten lehdet kasvoivat koivuissa. Suuri suru hänelle oli, jos hän ei ehtinyt metsään, kun metsätähdet kukkivat. Ne olivat hänen lempikukkiaan, ja ne kukkivat vain lyhyen aikaa.

Kesällä nainen muutti reittejä, joilla hän kulki tutussa metsässä. Hän sääli sammalta, eikä halunnut jättää jälkiä maahan. Joskus hän poimi mustikoita, vaikka se ei häntä innostanut. Nainen halusi kulkea ja katsella, ei tehdä metsässä työtä tai suorittaa.

Syksystä nainen nautti. Syksyn sade toi tuoksut esille, ja metsän haju oli väkevä. Metsän värit vaihtuivat. Kuuset ja männyt pysyivät vihreinä, mutta lehtipuut maalasivat maisemaan muuta. Nainen ihmetteli lehtien keltaisen ja punaisen sävyjä. Värit olivat joka syksy erilaisia, jos osasi katsoa tarkasti.

Tärkeintä syksyn metsässä olivat sienet. Naisen intohimo oli poimia sieniä. Se ei tuntunut työltä niin kuin maljojen poimiminen. Sienestys oli kuin jännitysnäytelmä. Naisen katse kulki sammalien yli.

Sitten sydän sykki ylimääräisen lyönnin.

Sieniä!

Silloin hän tunsi löytämisen iloa, ja hän pysähtyi hetkeen ja tunnelmaan.

*

Syyskuun lopussa oli hyvä sää. Nainen pakkasi reppuun eväät ja lähti metsään poimimaan sieniä. Oli suppilovahveroiden aika.

Suppilovahvero, то есть лисичка.

Nainen käveli sellaiseen metsän osaan, jossa hän ei ollut ennen käynyt. Hän oli kaukana tutuista paikoista. Siellä kuuset ja kivet olivat isompia kuin muualla. Nainen näki kuusien yläpuolella sinisen taivaan, mutta metsässä oli hämärää. Tuntui, että maan sammal oli paksua ja tummaa. Naisen ympärillä oli täysi hiljaisuus.

Nainen näki yhden suppilovahveron. Kävi niin kuin usein kävi. Kun hän näki yhden sienen, hän huomasi heti toisen. Sitten sieniä oh naisen edessä, kuin sammalien päällä olisi sienien matto.

*

Nainen poimi sieniä. Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään, hän keskittyi vain sienien keräämiseen. Hänen katseensa pysyi maassa, vaikka hän eteni metsässä.

Kuului rasahdus. Oksa katkesi jossain lähellä. Naisen sydän jätti lyönnin väliin, sitten se löi nopeammin kuin koskaan.

Nainen ehti ajatella: mitä hän näkee, kun hän nostaa katseen maasta?

Nainen nosti päänsä hitaasti ja katsoi äänen suuntaan.

Naisen lähellä seisoi suuri hirvi. Hirven päästä kasvoivat sarvet kuin paksut puun oksat. Hirvi näytti patsaalta, joka ei liikkunut mihinkään.

Hirvi, то есть лось.

Iso hirvi katsoi naista silmiin. Nainen ei voinut irrottaa silmiään hirven silmistä, vaikka hän näki liikettä ison hirven takaa. Nainen tajusi, että siellä oli kolme muuta hirveä.

Nainen tunsi, että hän oli elokuvassa, jossa kaikki liikkeet tapahtuvat hitaasti. Myös ajatukset hidastuivat. Ne olivat kuin limainen etana sienen päällä. Ajatukset vain tutisivat paikoillaan, eivät liikkuneet eteenpäin. Nainen seisoi ja katsoi suurta hirveä eikä pystynyt tekemään mitään.

Sitten päässä kävi kysymyksiä. Täytyikö etsiä korkea kivi, jonka päälle voi kiivetä? Täytyikö kävellä hitaasti takaperin pois hirvien läheltä?

Voiko hirvi hyökätä ihmistä kohti? Ei kai sellaista ole tapahtunut? Nainen tiesi, että se oli harvinaista. Mutta siitä tiedosta ei ollut nyt apua. Kysymykset vaihtuivat hitaasti toisiin, sitten viimeiseen kysymykseen.

Mitä jos hirvi kuitenkin hyökkää ja tappaa hänet? Kukaan ei koskaan löydä häntä.

*

Nainen ja hirvi tuijottivat toisiaan. Hirvi oli hirveän iso ja hieno. Nainen pelkäsi ja ihaili sitä. Kaikkia tunteita tunki mieleen yhtä aikaa.

Hirvi heilutti nopeasti päätään, suuret sarvet liikkuivat puolelta toiselle. Hirven sieraimista pääsi tuhahdus, joka muistutti tuulen puuskaa. Hirvi nosti etujalkaa ja polki sillä sammalta.

Naisen käsi nousi vähän. Ehkä hän vapisi tai ehkä hän yritti suojella kasvojaan. Tai ehkä hän ajatteli luovuttaa ja nostaa kätensä. Pieni, hiljainen liike muutti tilanteen.

Hirvi katsoi vielä kerran naista ja kääntyi nopeasti. Se juoksi kuusien välistä pois. Kolme muuta hirveä seurasi sitä. Maa kumisi niiden painon alla.

*

Nainen seisoi paikoillaan. Kaikki oli metsässä taas hiljaista.

Nainen hämmästyi. Miten jokin niin suuri, hirveä ja hieno pelkäsi naista enemmän kuin nainen sitä?

henkireikä — отдушина

kumista (kumise-) — гудеть (так называемый звукоподражательный глагол, которых в финском несколько десятков и которые очень трудно запомнить, потому что они похожи друг на друга)

limainen — от слова «lima» — слизь, то есть «склизкий»

rento — расслабленный -> rento olo — расслабленное состояние

seisoa paikoillaan — стоять на месте (обратите внимание на множественное число, то есть дословно «стоять на своих местах»)

suhista — шуметь (еще один звукоподражательный глагол)

tuhahdus — фырканье -> от моментативного глагола (то есть глагол однократного действия) «tuhahtaa» — фыркнуть

tunkea (tunge-) — протискиваться, влезать -> Kaikkia tunteita tunki mieleen yhtä aikaa. — Всякие чувства лезли в голову одновременно.