К 60-летию полета в космос гражданина СССР Юрия Алексеевича Гагарина.
Neuvostoliiton kansalaisen Juri Alekseevich Gagarinin avaruuteen lennon 60. vuosipäivän kunniaksi.
О первом полете человека в космос. Из книги Ханну Карттунена «Завоевание космоса».
Neuvostoliiton etuna oli voimakas R-7-kantoraketti, jolla avaruuteen voitiin viedä vähän isompiakin esineitä. Samaan aikaan kehiteltiin myös tiedustelusatelliitteja. Miehitettyjen lentojen ohjelma voitiin hyväksyä, koska samalla voitiin testata tiedustelusatelliitteihin tarvittavaa tekniikkaa. Tietotekniikka oli tuohon aikaan vielä varsin alkeellista, joten kameroihin ja kiertoradalla liikkuviin eläviin havaitsijoihin perustuvalle tarkkailulle oli tilausta. Samaa avaruusalusta käytettiin sitten useiden vakoilusatelliittien runkona.
Miehitetty avaruusalus sai aluksi nimen Objekti K, missä K tuli venäjän laivaa tarkoittavasta sanasta Korabl. Suunnittelun filosofia poikkesi useissa suhteissa amerikkalaisten Mercury-kapselista. Kosmonautti, astronautin neuvostoliittolainen vastine, oli enemmän matkustaja kuin lentäjä. Vaikka ohjelmaan valitut kosmonautit olivat amerikkalaisten tapaan hävittäjälentäjiä, heiltä ei vaadittu samanlaista lentokokemusta eikä insinöörin tutkintoa. Lisäksi he olivat amerikkalaisia kollegoitaan paljon nuorempia. Toisin kuin astronautit, kosmonautit eivät päässeet osallistumaan kapselin suunnitteluun.
Aluksessa oli kosmonauttia varten pallomainen osa, joka palasi takaisin maanpinnalle. Koko tämän osan pinta oli lämpöeristetty paluuta varten. Pallomainen muoto oli valittu siksi, että pallon pinta-ala suhteessa tilavuuteen on pienin mahdollinen. Lisäksi aluksessa oli erillinen kartiomainen instrumenttiosa, jossa olivat mm. jarruraketit. Aluksen alkaessa laskeutua osien piti irrota toisistaan. Pallomaisen laskeutumisosan painopiste oli kosmonautin selän takana. Ilmakehän kitkan jarruttaessa liikettä painopiste pyrki etummaiseksi ja käänsi näin pallon automaattisesti oikeaan asentoon.
Joissakin kuvissa pallomaisen osan takana näkyy lisäksi iso lieriön muotoinen osa. Tämä ei kuulu itse alukseen, vaan se on kantoraketin viimeinen vaihe.
Vaikka laskuvarjot hidastavatkin kapselin putoamista, kosketushetkellä isku on melko kova. Neuvostoliitossa ongelma ratkaistiin niin, että kosmonautti poistui heittoistuimella kapselista sen ollessa vielä korkealla ilmassa ja laskeutui tavalliseen tapaan laskuvarjolla. Niinpä kosmonauttien koulutukseen kuuluikin useita kymmeniä laskuvarjohyppyjä.
Neuvostoliiton laajan maa-alueen ansiosta laskeutumiset voitiin suorittaa maan rajojen sisäpuolelle. Näin mahdolliset epäonnistumiset voitiin salata muulta maailmalta.
Neuvostoliiton ensimmäisen miehitetyn aluksen Objekti K. Alukselle annettiin nimi Vostok vasta itse lennon yhteydessä.
Ohjelmaan valitut kosmonautit nimettiin helmikuussa 1960. Heitä oli kaikkiaan 20, mutta heistä vain 12 pääsi avaruuteen; nämä on merkitty seuraavassa *:llä:
Ivan Anikejev (1933-1992),
* Pavel Beljajev (1925-1970),
Valentin Bondarenko (1937-1961),
* Valery Bykovski (1934-),
Valentin Filatjev (1930-1990),
* Juri Gagarin (1934-1968),
* Viktor Gorbatko (1934—),
* Jevgeni Hrunov (1933-2000),
Anatoli Kartasov (1932-2005),
* Vladimir Komarov (1927-1967),
* Aleksei Leonov (1934-),
Grigori Neljubov (1934-1966),
* Andrian Nikolajev (1929-2004),
* Pavel Popovits (1930-2009),
Mars Rafikov (1933-2000),
* Georgi Sonin (1935-1997),
* German Titov (1935-2000),
Valentin Varlamov (1934-1980),
* Boris Völynov (1934-)
Dmitri Zaikin (1932-2013).
Kosmonauteiksi koulutettavien suurta määrää on selitetty sillä, että heitä piti olla enemmän kuin amerikkalaisia astronautteja. Joukosta valittiin myöhemmin kuusi ensimmäisiä lentoja varten.
Kosmonauteiksi valituista kahdeksan ei koskaan päässyt avaruuslennolle.
Kaikkien valituiksi tulleiden nimet tulivat julkisuuteen vasta paljon myöhemmin. Syytä joidenkin poisjäämiseen ei kerrottu, mutta ilmeisesti joissakin tapauksissa kyseessä olivat terveydelliset syyt. Ainakin Neljubovin poistamisen syynä oli rähinöinti, mikä teki hänestä poliittisesti sopimattoman henkilön; erottamisen jälkeen hän ajautui sivuraiteelle ja teki lopulta itsemurhan hyppäämällä junan eteen.
Ensimmäinen miehittämätön alus lähetettiin 15.5.1960. TASS käytti siitä nimeä Korabl-Sputnik 1. Tarkoitus ei ollut saada sitä ehjänä takaisin, vaan sen avulla testattiin vain ohjausjärjestelmää. Kun jarruraketit käynnistettiin neljän päivän kuluttua, ne osoittivat täsmälleen vastakkaiseen suuntaan kuin piti, ja alus ampaisi korkeammalle kiertoradalle.
Seuraavakoe tehtiin 28. heinäkuutapa silloin mukana oli kaksi koiraa. Pian lähdön jälkeen yksi apuraketeista syttyi tuleen, raketti tuhoutui ja matkustajat menehtyivät.
Kolmas lento, 19. elokuuta 1960 laukaistu Korabl-Sputnik 2, oli sitten jo onnistunut. Mukana oli taas kaksi koiraa, Belka ja Strelka, ja niiden lisäksi kani, hiiriä, rottia, hyönteisiä ja kasveja. Niistä tuli ensimmäiset elävät olennot, jotka kiersivät Maan avaruusaluksessa ja palasivat hengissä takaisin. Ne laukaistiin heittoistuimella aluksesta ja laskeutuivat laskuvarjon varassa vain muutaman kilometrin päähän ennalta määrätystä paikasta.
Vaikka koirat selvisivätkin matkasta hyvissä voimin, ne olivat osoittaneet pahoinvoinnin merkkejä ja Belka oli oksentanut. Lennolla saatiin ensimmäiset merkit avaruussairaudesta, ja ensimmäisen varsinaisen miehitetyn lennon pituus päätettiin kaiken varalta lyhentää yhteen kierrokseen.
Sitten lokakuussa 1960 tapahtui vakava onnettomuus, joka viivästytti avaruusohjelmaa, vaikka ei liittynytkään siihen suoranaisesti. Baikonurissa oltiin testaamassa Mihail Jangelin suunnittelemaa mannertenvälistä R-16-ohjusta, ja paikalla oli strategisten ohjusten osaston komentaja, marsalkka Mitrofan Nedelin. Polttoaineena oli Gluskon suosimaa hypergolista typpihappoa ja hydratsiinia, jota Koroljov kutsui «paholaisen myrkyksi» sen myrkyllisyyden vuoksi.
Valmistelujen aikana 23. lokakuuta laitteistosta pääsi vuotamaan hyvin syövyttävää typpihappoa. Vaihtoehtoina oli joko säiliöiden tyhjentäminen polttoaineesta tai laukaisun suorittaminen vuorokauden sisällä, jolloin korjaukset oli suoritettava hyvin tiukassa aikataulussa. Nedelin valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon ja määräsi teknikot korjaustöihin turvallisuudesta ja kaikista määräyksistä täysin välittämättä.
Ennen laukaisua 24.10.1960 tapahtui vakava huolimattomuudesta johtuva virhe. Laukaisua ohjaava katkaisin oli jäänyt väärään asentoon. Asian havainnut teknikko käänsi katkaisimen oikeaan asentoon, muttei huomannut, että laitteiston virta oli kytkettynä katkaisimeen. Tämän seurauksena toiseen vaiheeseen kytkeytyi virta, joka käynnisti sen moottorit. Moottorien liekit rikkoivat ensimmäisen vaiheen säiliöt, jotka räjähtivät levittäen ympärilleen tulipallon ja myrkyllisiä palokaasuja. Lähistöllä olleet ihmiset yrittivät juosta kauemmas turvaan, mutta aluetta ympäröivät piikkilanka-aidat pysäyttivät heidän pakonsa. Kaiken karmeuden keskellä surkuhupaisaa oli, että leimahduksen havainneet automaattiset kamerat käynnistyivät ja kuvasivat katastrofin.
Virallisten tietojen mukaan onnettomuudessa kuoli 90 henkeä, heidän joukossaan myös Nedelin, mutta todellinen lukumäärä lienee ollut huomattavasti suurempi, todennäköisimmän arvion mukaan 120:n paikkeilla. Myös Jangel oli laukaisupaikalla, mutta hän selvisi hengissä poistuttuaan sattumalta kauemmas alueelta tupakalle. Onnettomuus salattiin täydellisesti, ja Nedelinin ilmoitettiin kuolleen lento-onnettomuudessa.
Seuraava Korabl-alus lähetettiin joulukuun 1. päivänä, ja taas mukana oli kaksi koiraa, Ptselka ja Muska. Alus saavutti halutun radan, ja vuorokauden mittainen lento sujui muutenkin kuten pitikin. Jarrurakettien poltto ei kuitenkaan hidastanut nopeutta riittävästi; alus olisi kyllä tullut alas, muttei Neuvostoliiton alueelle. Ettei alus joutuisi amerikkalaisten käsiin, se tuhottiin, ja poikkeuksellisesti TASS ilmoitti sen tuhoutuneen virheellisen lentoradan vuoksi.
Ei seuraavakaan lento kovin hyvin onnistunut. Jarruraketin vika korjattiin pikaisesti, ja seuraavaa lentoa yritettiin 22. joulukuuta 1960. Matkustajina oli taas perinteisesti kaksi koiraa. Toinen vaihe oli korvattu uudemmalla versiolla, mutta se sammui ennen aikojaan. Pelastus-järjestelmä irrotti kapselin, joka laskeutui syrjäiseen Siperian kolkkaan. Pelastuspartio pääsi perille vasta kahden päivän kuluttua. Se joutui purkamaan kapselin tuhoamisjärjestelmän, joka oli virittynyt, muttei vielä lauennut. Heittoistuin ei ollut toiminut, vaan koirat olivat jääneet kapseliin. Ne olivat hengissä, mutta kylmissään odoteltuaan kaksi päivää 40 asteen pakkasessa.
Epäonnistumisen vuoksi oli selvää, että ennen miehitettyä lentoa oli tehtävä vielä lisää kokeita. Lopullista vastaava Korabl-Sputnik 4 teki sitten onnistuneen lennon 9.3.1961 ja Korabl-Sputnik 5 koira mukanaan 25.3.
Yksi vakava onnettomuus ehti vielä sattua ennen ensimmäistä miehitettyä lentoa. Valentin Bondarenko oli 23.3.1961 suorittamassa pitkää harjoittelujaksoa alipainekammiossa, joka oli täytetty puhtaalla hapella. Irrotettuaan anturit iholtaan hän puhdisti ihon alkoholiin kostutetulla pumpulilla. Hän aikoi heittää sen jäteastiaan, mutta se osui kuumalle sähkölevylle ja syttyi palamaan. Bondarenkon yrittäessä sammuttaa tulta se tarttui hänen vaatteisiinsa ja levisi räjähdysmäisesti puhtaan hapen täyttämässä ympäristössä. Bondarenko sai kolmannen asteen palovammoja kaikkialle kehoonsa. Kammion alipaineen takia kesti useita minuutteja ennen kuin sen ulospäin avautuva ovi saatiin auki. Lääkärin mukaan ainoa paikka, mihin nesteytystä voitiin antaa, oli jalkapohja, joka oli ollut saappaan suojassa. Bondarenko kuoli muutaman tunnin kuluttua. Tieto tästäkin onnettomuudesta pysyi salaisuutena aina vuoteen 1986, jolloin Neuvostoliiton johtava avaruustoimittaja Jaroslav Golovanov julkaisi Izvestijassa artikkelisarjan kosmonautteja kohdanneista onnettomuuksista.
Juri Gagarin (1934-1968) vietti lapsuutensa saratovilaisella kolhoosilla. Valmistuttuaan ilmavoimista 1957 hänet valittiin yhdeksi kahdestakymmenestä kosmonauteiksi koulutettavista. 12.4.1961 Gagarin kiersi ensimmäisenä ihmisenä Maan avaruusaluksessa.
Neuvostoliitto ei puuhistaan paljoa kertonut muulle maailmalle, mutta salaperäisyys ulottui sisäpiireihinkin. Kosmonautitkin saivat tietää vasta muutamaa päivää ennen lähtöä, kenellä oli kunnia päästä ensimmäisenä avaruuteen. Matkalle valmistautuivat Juri Gagarin ja German Titov, joka oli valmiina vielä viime hetkellä astumaan Gagarinin tilalle, mikäli tämä ei pystyisi lähtemään.
Gagarin asettui kapseliinsa aamulla 12.4.1961 kaksi tuntia ennen lähtöä. Lähtö sujui ongelmitta, ja Gagarin pääsi kiertoradalle. Siinä vaiheessa uutistoimituksille ilmoitettiin, että he saavat avata sinetöidyt kirjekuoret, joissa oli ilmoitus lähdöstä. Samalla paljastettiin myös aluksen nimi, Vostok eli Itä. Mukana oli myös kaksi muuta sinetöityä kuorta siltä varalta, että jotakin menisi pieleen. Toinen käskettäisiin avaamaan, jos itse lento epäonnistuisi, ja toinen laskeutumisen epäonnistuessa.
Kun alus oli kiertänyt Maan, sen jarruraketit käynnistyivät ja alus alkoi menettää korkeutta. Gagarin tunsi terävän nykäisyn ja huomasi aluksen alkavan pyöriä pituusakselinsa ympäri. Luultavasti jokin instrumenttiosan kiinnikkeistä ei ollut irronnut. Gagarin ei kuitenkaan ilmoittanut ongelmista lennon aikana. Vähän myöhemmin tuntui toinen tärähdys, kun instrumenttiosa ilmeisesti irtosi lopullisesti. Alus alkoi pyöriä kaikkien kolmen akselinsa ympäri, mutta vähitellen liike vaimeni pallon painopisteen pyrkiessä asettumaan liikesuuntaan nähden etupuolelle. Suurimmillaan hidastuvuus oli noin 10 g:tä. Laskuvarjot avautuivat, luukku sinkoutui irti, ja hetken päästä heittoistuin heitti kosmonautin ulos. Tunnin ja kolmen vartin kuluttua lähdöstä Gagarin laskeutui pellolle laskuvarjon varassa.
etu — выгода, здесь: преимущество
kantoraketti — ракета-носитель
tiedustelusatelliitti — разведывательный спутник (или, если угодно — спутник-шпион — vakoilusatelliitti)
miehitetty — пилотируемый, то есть имеющий пилота или пилотов на борту, соответственно: miehitetty lento — пилотируемый полёт
testata — испытать
alkeellinen — примитивный
kiertorata — орбита
havaitsija — наблюдатель
runko — корпус
vastine — эквивалент
hävittäjälentäjä — лётчик-истребитель
insinöörin tutkinto — диплом инженера, инженерное образование
maanpinta — поверхность Земли
lieriön muotoinen — цилиндрической формы
lämpöeristetty — теплоизолированный
jarruraketti — тормозная ракета
ilmakehän kitka — трение атмосферы
rähinöinti — дебоширское поведение, дебоширство, то есть хулиганистое поведение
sivuraide — дословно «запасной путь«, то есть ajautua sivuraiteelle — оказаться в стороне
miehittämätön lento — непилотируемый полёт, то есть без человека (пилота) на борту
ohjausjärjestelmä — система управления
vastakkainen — противоположный
menehtyä — погибнуть
ennalta määrätty paikka — заранее условленное место (то есть место, которое планировалось заранее)
hyvissä voimin — в хорошем состоянии, в добром здравии (если перевести несколько старомодно)
laskuvarjo — парашют
heittoistuin — устройство катапультирования
Свежие комментарии