Реальные и не совсем реальные животные в финских сказках и культуре вообще.
Orava oli ennen turkkinsa vuoksi ihmisille tärkeä saaliseläin. Vanhojen tietojen mukaan sillä oli monen muun eläimen tapaan myös oma suojelijansa, Nyrkes, jolta oravia pyydettiin ja joka niitä pyyntimiesten ja heidän koiriensa eteen järjesti.
Oravanpyynti oli taloudellisesti hyvinkin tärkeää puuhaa ja suomen kielen «raha»-sana tarkoittikin alkujaan oravannahkaa, joita myytiin niputtain ja joilla esimerkiksi maksettiin verot.
Paikoitellen tuota rahantuojaa on kuitenkin pidetty myös huonon onnen ja vastoinkäymisten tuottajana tai ennustajana. Oravan tulo pihapiiriin ennusti milloin kuolemaa, milloin sotaa, milloin hallaa ja nälkävuotta, jos oravan näki marjametsään mennessään, niin sillä kertaa ei majapaikkoja löytynyt, kerrottiin Orimattilassa.
Liito-oravaa kutsuttiin peräti pirunoravaksi, onhan se erikoinen eläin, joka ei oikein sovellu normaaleihin luokituksiin.
Orava on kuitenkin tarinoissa myös veitikka, joka pujahtaa esille etenkin silloin, kun halutaan oikein korostaa jonkin asian suuruutta. Vaikka orava, jos kuka, on nopea ja ketterä eläin, niin isoa härkää kuvaavan runon mukaan oravalta kesti kuukauden ajan kipittää suuren härän häntäluuta, sillä niin jättiläismäinen se elukka oli.
Orava onkin runoissa usein myös nopeuden vertauskuva. Häärunoissa nuoren morsiamen näppäryyttä kädentaidoissa verrattiin siihen, miten sukkelasti ja vikkelästi orava pujottelee oksallaan. Loitsuissakin saatettiin pyytää myös oravalta apua: esimerkiksi rikkaa silmästä otettaessa vedottiin muiden apukeinojen ohella peräti kultaisen oravan apuun.
Korkealle puuhun rakennettu oravanpesä saattoi olla suojaisan ja rauhaisan elämän vertauskuva, niin kuin Seitsemän veljeksen tunnetussa Timon laulussa oravalle. Laulun teksti luultavasti perustuu kansanomaisiin uskomuksiin ja tarinoihin.
Orava oli pieni eläin, mutta se asui suuressa puussa ja tavallaan edusti koko suurta metsää. Metsän osana pienikin saattoi saada suuren jäljen aikaiseksi niin kuin tässä oravasta kertovassa runossa:
Nin ennen orava laulo,
kuivakinttu kiikutteli:
Jos minä tupani poltan,
tuli Turkuun näkyvi,
sauhu Saksanmaahan.
saaliseläin — saalis — добыча + eläin — животное, в итоге получаем нечто вроде «промысловое животное», то есть животное, добываемоев процессе охотничьего промысла
veitikka — плут, проказник
jos kuka — интересная конструкция, лучше всего на русский переводится «как никто»
Vaikka orava, jos kuka, on nopea ja ketterä eläin… — Хотя белка, как никто, быстрый и юркий зверь…
Вот еще пример использования этой конструкции:
Hän jos kuka tuntee tämän alueen ja ihmiset. — Он, как никто, знает этот район и людей.
vertauskuva — символ
nopeuden vertauskuva — символ скорости
tavallaan — в некотором роде
Свежие комментарии