Статья из сборника «Mitä Suomi on? Keskustelua Suomesta ja suomalaisuudesta» (Что такое Финляндия? Дискуссия о Финляндии и финскости) (2010).
Parasta Suomessa on puoliarktinen luonto. Runsaine vesistöineen, vaaroineen ja soineen, tuntureineen ja lakeuksineen se on vaihteleva ja kaunis karulla tavallaan, kohtalaisen vähän saastunutkin erityisesti syrjäseuduilla. Laajat erämaaseudut metsineen, villieläimineen ja kalavesineen pohjoisessa ja idässä on kansallisomaisuus, jonka arvon muu maailma ymmärtää meitä itseämme paremmin.
Omista äkkirikkaalle nousukkaalle tyypillisistä uskotteluistaan huolimatta Suomi on yhä Euroopan maalaismaisimpia maita, pikkukaupunkeineen, kirkonkylineen ja perinteisine pikkukylineen kuin maalaispoika suurkaupungissa. Se on ehdottomasti hyvä asia: Suomi on oma kotoinen Suomemme vain niin kauan kuin niin on.
Keskiverto suomalainen ihminen on järkevä, ahkera, luotettava ja rauhallinen, verrattoman humoristinen ja näköistään sydämellisempi ja herkempi. Hän on sitä rakastavampi, rakastettavampi ja vaatimattomampi mitä lähemmissä tekemisissä hän on luonnon kanssa. Päinvastoin kuin ahne, mukavuudehaluinen, itsekäs ja kylmä ihminen, hän viihtyy luonnon hiljaisuudessa ja tarvitsee sen kauneutta ja harmoniaa.
Suomi ei ole suotta ylpeä koulutuksensa, terveydenhoitonsa sekä taide- ja kulttuurielämänsä korkeasta tasosta, taidelaulajistaan ja kapellimestareistaan. Myös elintaso on maailman korkeimpia, elämän välttämättömät perustarpeet, ravinnonsaanti ja lämpö ovat turvattu köyhimmillekin.
Muutoin tämän päivän Suomi sitten onkin suurin piirtein kaikkea, mitä sen ei soisi olevan. Kunniakkaasta menneisyydestään huolimatta se on alemmuuskompleksinen pyrkyrikulttuuri, häpeää pienuuttaan, syrjäistä asemaansa, agraarista alkuperäänsä, itäistä verenkuvaansa ja kieltään. Siksi se on hävittänyt tai pyrkii hävittämään kaiken parhaan ja omaleimaisimman itsessään, maahan ja metsiin juontavat suomalais-ugrilaiset juurensa. Se omaksuu ensimmäiseksi ja sokeasti älyttömimmätkin maailman muodit, elämäntyylit ja tekniset sovellukset, koska kaikki mikä tulee muualta, ovat sen mielestä automaattisesti jotain parempaa ja ’’hienoa”.
Isänmaa- ja kansankoti-Suomesta on tullut henkisesti hyytävä, palveluitaan ulkoistava Oy Suomi Ab, jolle sosiaalinen vastuu on tuntematon käsite. Yhtä paljon puolue- kuin talouspoliittisista syistä, halutessaan näyttää läntiseltä ja urbaanilta, se on puolittain tuhonnut maatalous-elinkeinonsa käyttäen työrukkasenaan Euroopan unionia. Se on tehnyt haja-asutusalueella elämisen monin keinoin erittäin hankalaksi ja kalliiksi, mutta ei ole helppoa lähinnä kaupan ja palvelueluenkeinojen varaan rakentavissa asutuskeskuksissakaan työttömyyden takia. Se taas johtuu mm. teknologian kehityksestä, teollisuustyöpaikkojen vähenemisestä, ristikkäiskaupasta ja muista globali-saatioon kuuluvista ilmiöistä.
Vaikeinta tällaisessa maassa on niillä, jotka eivät tuota, joista on yhteiskunnalle vain kulunkeja; vanhuksilla, opiskelijoilla, vammaisilla, pitkäaikaistyöttömillä yms. Tuloerojen kasvaessa rikkaat rikastuvat, samalla kun kasvava köyhien ja syrjäytyneiden joukko elää nälkärajoilla, sosiaalihuollon ja nöyryyttävien leipäjonojen varassa.
Свежие комментарии