Kulttuurin ihmiskuva ja kasvatus * Текст для чтения

Текст для чтения на финском. Уровень сложности немного выше среднего.

”Heitä on vaikea ymmärtää, heillä on niin erilainen kulttuuri”, sanomme usein, kun näemme jotain outoa tai kuulemme käsittämätöntä. Jokainen meistä katsoo asioita oman kulttuurinsa ja lähipiirinsä näkökulmasta, koska ihminen ei muuta voi. Tämä näkökulma rakentuu helposti ainoaksi oikeaksi tavaksi tarkastella maailmaa.

Kulttuuri on ilmiö, jota ihmisen on yhtä vaikea nähdä kuin kalan sitä ympäröivää vettä. Kulttuuria on jokapäiväinen elämämme; tapamme ajatella, tuntea ja reagoida yleisesti hyväksytyllä tavalla. Kulttuuri on aina opittua, ja se välittyy meille siinä ympäristössä, johon olemme sattuneet syntymään. Lapsen kasvatus on olennainen osa sosialisaatiota. Kasvatuksen tehtävä on siirtää kulttuurin keskeiset osat uudelle sukupolvelle. Kulttuuri, jonka ympäröimänä kasvamme ja elämme, määrittelee meille, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvää käytöstä ja mikä huonoa. Samalla määrittyy se, millaiseksi ihmiskuvamme muodostuu. Käsitys kasvatuksesta ja lapsen luonteesta sitoutuu ihmiskäsitykseen.

Ihminen vastaanottaa ja jakaa tietoa sen mukaan, mitä hän pitää totena. Voidaan puhua kulttuurisista uskomuksista, joita ihminen ei aina tiedosta. Kun kasvattaja lukee teorioita lapsen kehityksestä, hän liittää tätä tietoa tiedostamattomiin, monen sukupolven takaa tuleviin uskomuksiinsa siitä, millainen on ihminen. Esimerkiksi opettaja voi ajatella, että lapset ovat laiskoja, karttavat vastuuta ja valehtelevat minkä kerkiävät. Hänen mielestään liiallinen ymmärtäminen pilaa lapsen. Siksi lapsia pitää komentaa ja rangaista. Aivan toisenlaiseen kasvatukseen johtaa ajatus, että lapsi on itsestään tiedonhaluinen ja utelias. Hän vain tarvitsee lempeää ohjausta kokeakseen oppimisen riemun.

Kulttuureissa, joissa arvostetaan yksilöllistä päätöksentekoa, itseensä luottamista, pärjäämistä ja itsenäisyyttä, on salliva ja vapaa kasvatustapa yleisesti hyväksytty normi. Individualismi, yksilöön keskittyminen, on länsimaisen kulttuurimme keskeisin piirre. Kasvatuksen tavoitteena on auttaa lasta itseohjautuvaksi niin, että hän pystyy ottamaan vastuun päätöksistään ja myöhemmin omasta elämästään olematta riippuvainen kenestäkään. Suomalaisessa kasvatuskäytännössä väitetäänkin autoritaarista ohjausotetta. Yhteiskuntamme muuttuvissa tilanteissa menestyvät ne, jotka ovat sisältäohjautuvia.

Niissä kulttuureissa, joissa perheen yhdessä pysyminen, auktoriteettien totteleminen ja perheen vanhuksista huolehtiminen on tärkeää, korostetaan kasvatuksessa tottelevaisuutta ja lasten riippuvaisuutta vanhemmistaan sekä opettajasta. Kollektiivisissa kulttuureissa ihmisen minuus rakentuu selkeästi suhteessa yhteisöön. Siellä vastuu on jaettua ja yhteisön ja ryhmän etu menee aina yksilön edun edelle. Kollektiivisen kulttuurin piirissä kasvatuksensa saanut odottaa, että joku päättää hänen puolestaan. Kun perinteet ohjaavat yhteiskunnassa kasvatusta ja suhdetta muihin ihmisiin, menestyvät ne, jotka mukautuvat perinteen ohjaukseen. Perinteessä on kaikki tarvittava tieto.

Molemmat edellä mainitut kasvatustavat ovat toimivia ja tarkoituksenmukaisia omassa ympäristössään ja yhteiskuntajärjestelmässään. Mutta kun erilaiset kulttuurit kohtaavat, syntyy kolinaa. Yhteisöllisen ryhmän jäsenen riippuvaisuus opettajan tai perheensä mielipiteestä saatetaan meillä tulkita kypsymättömyydeksi ja epäitsenäisyydeksi. Kollektiivisen kulttuurin edustaja taas tulkitsee omista eduista huolehtimisen röyhkeydeksi ja sopimattomaksi käytökseksi. Ei-autoritaarinen opettaja saattaa tuntua taitamattomalta ja kurinpitoa välttävä vanhempi lapsensa hylkääjältä.

Kulttuurien kohdatessa on syytä käydä jatkuvaa keskustelua, jotta ymmärtäisimme, mikä on erilaisuudesta huolimatta oikein. Toisaalta tulisi myös ymmärtää, mitä vääryyksiä on turha kulttuuriin vedoten puolustaa. Tullakseen yhteisössä toimeen ihminen ei voi ohjautua pelkästään omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan. Ihminen ei voi myöskään täysin ohjautua perinteen antamista malleista jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Ihmisoikeuksien polkeminen kulttuurin nimissä ei ole oikein missään.

Yksilöllisessä kulttuurissa korostuu ihmisen itseisarvo, yhteisöllisessä kulttuurissa puolestaan toisesta välittäminen. Kun molemmat ryhmät pyrkivät ymmärtämään toisiaan, erilaisilla ihmiskäsityksillä on tilaa kohdata. Tällöin tarjoutuu mahdollisuus nähdä ihminen osana yhteisöään, kulttuurisena ja sosiaalisena olentona, joka toimii myös yksilönä eri tavoin eri tilanteissa. Näin muodostuu silta eroista yhtäläisyyksiin ja yksilöllisestä yhteisölliseen.

(Raija Saarelainen-Haila)

Из книги Heli Lumme «Lue ja opi sumeksi — 2».

Слова:

lähipiiri — дословно «ближний круг», то есть круг общения человека

sosialisaatio — социализация, процесс получения человеческим индивидом навыков, необходимых для полноценной жизни в обществе.

karttaa — избегать, уклоняться, уходить от (ответственности, например)