Из книги Веса Сисяттё (Vesa Sisättö) «Страна тысячи ошибок. История Финляндии как оплошность» (Tuhansien mokien maa. Tunaroinnin Suomen historia.)
n. 9000 eaa
Suomalaisen ei tarvitse edes pukea sitä sanoiksi. Kun marraskuinen räntä-myrsky lyö vasten kasvoja, pelkkä epätoivoinen katse kahden suomalaisen välillä kertoo kaiken. Tai kertoisi, jos katseen voisi erottaa pimeässä.
Miksi ihmeessä asumme näin pohjoisessa, karussa ja pahasäisessä maassa?
Вступление такое прекрасное, что не могу не перевести:
Финну не нужно даже выражать это словами. Когда ноябрьская буря бьет в лицо мокрым снегом по лицу, простой взгляд между двумя финнами, взгляд, полный безнадежности, расскажет все. Или рассказал бы, если бы этот взгляд можно было бы разглядеть в темноте.
«Ну почему мы живем так далеко на Севере, в этой суровой стране с такой плохой погодой?»
Katse on luotava kaukaisiin esi-isiimme. Enää emme valitettavasti tiedä, keitä tarkkaan ottaen olivat ne taulapäät, jotka päättivät suunnata kohti pohjoista. Tämä tapahtui lähes 11000 vuotta sitten, kun Suomi oli vasta vapautunut mannerjään alta. Se tiedetään, että me suomalaiset olemme suurella todennäköisyydellä myös näiden ensimmäisten kivikautisten metsästäjien ja keräilijöiden jälkeläisiä. Suomen asutuksessa ei ole katkoksia, vaan nykyinen väestö periytyy suoraan aiemmista. Nämä peuroja liian pohjoiseen seuranneet tomppelit ovat tosin saaneet seuraajia useammassa aallossa. Miksi, sopii ihmetellä.
Suomeen tuleminen oli paitsi virhe, myös vahinko. Kivikautiset metsästäjä-keräilijät tarvitsivat ison elinalueen. Aina kun väestö kasvoi, piti siirtyä edemmäs, jotta kaikille riittäisi riistaa, marjoja ja juuria. Niinpä väestö liikkui pieninä perheryhminä yhä edemmäs, kunnes saapuivat Suomeen. Ensimmäisinä aikoina jääkauden jälkeen Etelä-Suomi oli pitkälti vielä veden alla. Sen paikalla oli saarien ja sisämaahan ulottuvien pitkien lahtien pirstomaa sekamuotoista maata. Erikoista kyllä, pohjoisin Lappi asutettiin melkein samaan aikaan kuin Etelä-Suomi. Siellä maa on
korkeammalla, joten se ei ollut meren alla. Lapin ilmastokaan ei tuohon aikaan ollut kovin ankara.
Etelä-Suomeen saavuttiin pääosin kaakosta ja etelästä, kun taas Lappiin on tullut ihmisiä myös Länsi-Euroopasta jo varhain sulanutta Jäämeren rannikkoa pitkin. Saamelaisilla ja baskeilla on itse asiassa yhteisiä geeni-piirteitä — molemmat väestöt periytyvät samasta jääkauden aikaisesta länsieurooppalaisesta väestöstä. Tosin geeni-Suomen ilmasto oli pitkään yhtäläisyys on saattanut rikastua pienissä eristy-nykyistä lämpimämpi. neissä yhteisöissä, mikä on saanut väestöt näyttämään geneettisesti todellista läheisemmiltä.
Suomen varhaisimmat asukkaat metsästivät hirviä ja peuroja, luultavasti myös hylkeitä ja monia muita eläimiä. Lisäksi he kalastivat ja keräilivät kasveja. Suomen ilmasto oli pitkään nykyistä lämpimämpi: jaloja lehtipuita kasvoi Keski-Suomea myöten. Kampakeraamisen kulttuurin kaudella, ehkä noin 4 000-5 000 vuotta sitten, Suomeen saapui uralilainen kielimuoto. Nykyisen käsityksen mukaan tämä kieli ei luultavasti ollut suomen kielen välitön edeltäjä, vaan saamen kielien. Suomen ja muiden itämerensuomalaisten kielien kantamuotoa puhuttiin Baltiassa Suomen eteläpuolella. Joskus vuosien 500 eaa. ja noo jaa. välillä itämerensuomalainen kielimuoto levisi vaiheittain Suomeen. Sen toivat mukanaan etelästä tänne muuttaneet ihmiset, mutta mistään Volgan mutka -teorian kansanvaelluksesta ei ollut kyse. Maassa asuneet saamelaistyyppisiä kieliä puhuneet ihmiset omaksuivat uuden kielen. Kielen tuoneet eteläisemmät suomalais-ugrilaiset sulautuivat kantaväestöön. Saamelaiskielten alue siirtyi hitaasti pohjoisemmaksi.
Ugrilaisten muuttoaaltojen lisäksi Suomeen on tullut indoeurooppalaisten kielten puhujia jo varhain, ainakin Baltiasta ja myöhemmin lännestä.
He ovat jättäneet jälkensä suomen kieleen, kulttuuriin ja geeniperimään, vaikka ovat itse sulautuneet täällä aiemmin asuneisiin.
Suomen väestö on syntynyt useiden eri aikoina tänne tulleiden ihmisten ja kulttuurien yhteensulautumisena. Kansana suomalaiset on hyvinkin myöhäinen käsite, pikemmin 1800-luvun luomus kuin esihistoriallinen tosiasia. Rautakaudella eli viimeisellä esihistoriallisella ajanjaksolla suomalaiset olivat jo muodostaneet nykyään tunnettuja heimoja, kuten varsinaissuomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset. Sen laajempaa yhteistä identiteettiä ja järjestäytymistä suomalaisilla ei ollut, ennen kuin Ruotsi ja kristinusko ulottivat järjestelmänsä tänne. Jos siis tarkkoja ollaan, suomalaiset eivät koskaan tulleet Suomeen, vaan suomalaisuus on syntynyt täällä.
Ehkä Suomi oli erehdys, vahinko ja ansa. Jääkauden jälkeinen ilmaston lämpimämpi vaihe alkoi päättyä ennen ajanlaskun alkua. Kävikö niin, että leppeämpi ilmanala houkutteli alun perin ihmisiä Suomeen? Kun ilmasto alkoi sitten kylmetä, oli jo liian myöhäistä. Väki sopeutui hitaasti kurjiin säihin ja katovuosiin ja muuttui suomalaisiksi, pohjoiseen ansaan jääneiksi ihmisiksi.
Ihan hirveästi ei Suomeen ole ollut tulijoita etelästä viimeksi kuluneiden tuhannen vuoden aikana. Tilanne on muuttunut vasta toppatakkien ja keskuslämmityksen keksimisen jälkeen.
Свежие комментарии