Аудиоматериалы с текстовой транскрипцией для изучающих финский язык. Уровень владения языком B1.
Lapsuusmuisto
Henkilöt:
Onni, Mikon Juorut -lehtien miestoimittaja
Taisin olla silloin vähän toisella kymmenellä. Oli vissiin helmikuun alku, ja oltiin pikkuveljen kanssa mäkeä laskemassa. Hanki kimalteli, ja lumi vaan pöllysi naamalle, kun laskettiin ja laskettiin. Aurinko alkoi jo laskea, mutta ei myö maltettu lähteä kotiin. Aattelin, että lasketaan muutama mäki vielä ja oikaistaan sitten jäätä pitkin kotiin, vaikka äiti olikin sen kieltänyt. Kun sitten lähdettiin matkaan, oli jo aika hämärää.
Alkumatkasta oli umpihanki, ja kulkeminen otti aikansa. Pikkuveljeä alkoi väsyttää, ja otin sen reppuselkään. Järven jäälle kun tultiin, alkoi tuiskuttaa lunta. Oli vaikeeta katsoa eteenpäin. Kuljettiin ja kuljettiin, pikkuveljeä itketti jo aika lailla. Mie sanoin vaan, että ei mitään hätää, kohta ollaan kotona. Kyllä mie silloin jo kuitenkin tiesin, että eksyksissä oltiin. Kun en jaksanut pikkuveljeä enää kantaa, sanoin, että huilataan vähän aikaa ennen kuin tullaan perille. Siinä sitten istuttiin lumipyryssä, ja pikkuveli pyyteli koko ajan, että mentäis jo kotiin. Itsellänikin oli itku kurkussa.
Silloin tuiskun keskeltä kuului tuttu haukku. Noustiin veljen kanssa seisomaan ja kiljuttiin minkä kurkusta lähti: «Nalle!» Kohta ilmestyikin hämärästä meidän oma karvaturri, hyppi iloisesti meitä vasten ja nuoli pikkuveljen itkuisen naaman. Nallen perässä saapasteli isän pitkä hahmo karvahattu päässä ja parta jäässä. Isä pyyhkäisi nenät meiltä molemmilta, otti velipojan syliin ja käski miun istua kelkan kyytiin. Miultakin taisi itku päästä, kun kotitalon valot tuli näkyviin, ja äiti juoksi portaille meitä vastaan. Kun illalla päästiin peiton alle, Nalle hyppäsi meidän viereen sänkyyn. Ja heilutti vähän häntäänsä, ennen kun nukahdettiin.
Свежие комментарии