Текст для чтения выше среднего уровня сложности (за счет некоторых реалий).
Aulikki Oksasen ja Kaj Chydeniuksen laulussa juna kuljetti hiljaista miestä. Juna kulki halki Suuren muuton Suomen, jossa ”joet vierivät, lepikot liikkuvat”. ”Kuka onkaan se mies? Mikä on se maa, se jossa saa katsella yötöntä yötä, vaan aikuinen mies on vailla työtä?” Laulu kuvaa periferiaa, määrittelemätöntä muuta Suomea, josta kertovat myös samaan aikaan ilmestyneet kotimaiset romaanit.
Samassa surullisessa etelän junassa oli monta lauluntekijää, jopa Jukka Kuoppamäki (Kiskot vievät etelään). Ja samaan maisemaan kuuluu myös Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen: ”Isä lähti Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen… Minä panin ikkunaan pahvisuojan…” Laulu kertoo itsemurhan houkuttamasta periferian nuoresta, jonka koti hajoaa. 1970-luvulla pohjoisen nuorten itsemurhista puhuttiin paljon. Sama armoton näkymä aukeaa myös Tuomari Nurmion jylhästä Aavaa preeriaa -kappaleesta. ”Mestari tuo perjantaina kottisalkun parakkiin, hän tuoksuu kuten tuntematon kukka tropiikin”. Sekin oli rakennemuutoksen ja muun Suomen maisemaa, jota ei enää ole.
Juha Watt Vainion Suuret suomalaiset Seiväsmatkat on klassikko, jossa ovat kaikki Suomi-kliseen perusainekset: alkoholi, suoraviivaisuus, reiluus, toveruus ja mutkaton junttius. Syntyi käsite Härmän jätkät. ”Härmän jätkät saapuu tänne maasta mämmin, ruoka outoa on muusi liian lämmin”. Esieurooppalainen Suomi kohtasi Seiväsmatkoissa muun maailman kompleksisena ja kännissä. Voimaa saadaan toisista samanlaisista — kavereista. Ollaan kaukana kansallis- ja maakuntalaulujen Suomi-kuvasta.
Yhteislauluhitti Sininen ja valkoinen on Seiväsmatkojen vastakohta. ”Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen, siniset on järvet sinisyyttä heijastaen, valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien…” Sininen ja valkoinen on perinteinen etäältä nähty Suomi-kuva, joka maalailee järvimaisemia ja hyviä lomasäitä. Maisemamaalailua tapaa myös Lapista ja Pohjanmaasta kertovissa lauluissa. Niistä tehdään patetiaa kaihtamattomia iskelmiä, sellaisia kuin vaikka Lakeuden kutsu. Vastaavaan kritiikittömyyteen yltävät myös Helsingistä kertovat laulut, joissa elää myyttinen Stadi.
Iskelmät ovat ylistäneet maaseutua kaupungin vastakohtana koko maaltapaon ajan. Markkinat ovat olleet otolliset lauluille, joissa ”Helsinki on savuinen ja sumuinen kaupunki, jossa ihmiset eivät tunne naapuriaan… Tahdon olla vapaa ja hengittää havuntuoksua. Täällä olen vanki. Lähden — Kuusamoon.” Maaseutu on nostalgioitu ja ylistetty. Hurjin väristys on varmaan Jukka Virtasen sanoittama Maalaismaisema. ”Kun vein tänään kilon hauen pappilaan, saapui samaan aikaan papinkansliaan myöskin konstaapeli kera nuorikon, varmaan toisen kylän neitosia on. Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa.”
Aika erilaisia muistikuvia on vaikka Leevi and the Leavingsillä. Gösta Sundqvistin laulussa Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun, juon kaljaa aamunnousuun. Siinä Pohjois-Karjalasta tulee oikea Suomi-myyttien tiivistymä, aidon elämän Olympos. Kiinnostava yritys Suomi-teemasta oli Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa. Siinä luetellaan ironisesti ensin kaikki Suomi-kliseet — järvi, kirves, viina ja viimeinen erhe — ja liitytään lopuksi samaan murheellisten laulujen ketjuun: ”Ja kohti laukkaa viinakauppaa”.
Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta on myös tietoinen yritys koota viime vuosikymmenten historia, nopea teknologian kehitys ja kansainvälistyminen. ”Kun Suomi putos puusta maito oli milkkiä, pilkkisaalis pakasteita, yöt blackia, Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä”.
On kuljettu pitkä matka junan hiljaisesta miehestä, kun Ultra Bra tekee Suomen-kiertueensa hitiksi viisun Hei kuule Suomi. Laulussa kuljetaan päinvastaiseen suuntaan, Helsingin baareista kohti ”jotain Joensuuta” ja Oulua, joka on kuulemma iloinen kaupunki. Halutaan tavata ”Suomen tyypit”. Muu Suomi on tuntematon. Sitä lähestytään mielistellen. ”Jos me tullaan junan kyydissä johonkin Suomeen, niin oletko sinä Suomi sellainen iloinen maa, jossa on paikkoja ja kolmostuoppeja?”
Из книги Heli Lumme «Lue ja opi suomeksi-2».
Свежие комментарии