Menneitä mahteja * Текст для чтения

Текст для чтения на финском среднего уровня сложности

Maailmanhistoriassa on käynyt monta kertaa niin, että pienestä ihmisyhteisöstä on kehittynyt suurvalta, joka on levittäytynyt laajalle alueelle. Suurvaltojen synty saattaa vaikuttaa sattumalta. Todellisuudessa maailmanmahti ei tietenkään voi kehittyä tyhjästä. Eri aikoina muodostuneet suurvallat ovat olleet lähtökohdiltaan erilaisia, mutta niillä on myös lukuisia yhtymäkohtia.

Ensimmäiset kiinteät, paikallaan pysyvät ihmisyhteisöt syntyivät noin 10 000 vuotta sitten. Paimentolaisina eläneet ihmiset alkoivat viljellä maata ja hoitaa karjaa. Tämä englantilaisen arkeologin Vere Gordon Childen neoliittiseksi vallankumoukseksi nimittämä muutos tapahtui jokseenkin samaan aikaan sekä Kiinassa että Lähi-idässä ja antoi ihmiskunnan kehitykselle aivan uuden suunnan. Yhteisön neoliittinen vallankumous muutti radikaalisti elintapoja: kaikkea aikaa ei enää tarvinnut käyttää ravinnonhankintaan. Edellytykset yhteisöjen koon kasvamiselle olivat nyt olemassa, ja vähitellen yhteisöt saivat kaupunkimaisen luonteen. Suurissa yhteisöissä tarvittiin hallintojärjestelmä pönkittämään hallitsijan valtaa ja estämään sekasorto. Monissa vauraissa ja kulttuuriltaan kehittyneissä yhteisöissä luotiin kirjoitusjärjestelmä, joka muun muassa helpotti yhteisön hallintoa.

Ensimmäiset valtiomaiset ihmisyhteisöt muodostuivat noin 5 500 vuotta sitten nykyisen Irakin alueelle Eufrat- ja Tigris-jokien varrelle. Vanhalla ajalla kukoistaneet korkeakulttuurit syntyivätkin tavallisesti vilkkaiden vesireittien läheisyyteen. Jotta muinaista ihmisyhteisöä voitaisiin pitää valtiona, sen tulee täyttää tietyt kriteerit. Käytettyjä tunnusmerkkejä ovat muun muassa asukasmäärä (vähintään 5000), kiinteä asutus, rakentamistapa, alue ja vakiintunut hallintojärjestelmä. Usein esitettyjä kriteerejä ovat myös kaupunkikulttuuri ja kirjakieli.

Kiinteässä valtiomaisessa ihmisyhteisössä vallitsi työnjako. Kansalaiset edustivat eri ammatteja sepistä pappeihin ja taiteilijoista sotilaisiin. Yhtenä valtion tunnusmerkkinä onkin pidetty palveluiden monipuolisuutta.

Suurvaltahaaveet

Kaikilla jo kadonneilla mutta aikoinaan merkittävillä valtakunnilla on ollut paljon yhteistä. Niitä on yhdistänyt muun muassa se, että niiden hallintokoneisto on ollut hyvin kehittynyt. Vaikka niiden valtiollinen alue oli usein hyvinkin laaja, valtakunnan keskitetty hallintojärjestelmä toimi tehokkaasti. Se edellytti hyviä liikenneyhteyksiä valtion eri osien välillä.

Muinaiset suurvallat pyrkivät myös aktiivisesti laajentamaan aluettaan. Siksi ne panostivat suuresti sotavoimiin: armeija huolehti sekä valtakunnan sisäisestä kurista ja järjestyksestä että uusien alueiden valloittamisesta. Joissakin tapauksissa laajenemispyrkimykset vaikuttavat pakkomielteeltä: hallitsija on osoittanut valtansa lähettämällä armeijansa täysin mielivaltaisesti jonkin kansan kimppuun. Monet hallitsijat ovat päässeet historian lehdille sotasankareina, mutta heidän joukossaan on myös niitä, jotka ovat kokeneet nöyryyttäviä tappioita.

Suuri armeija saattoi olla myös riski hallitsijalle, varsinkin jos hänen valtansa oli horjuva. Jos hallitsijan ja armeijan edut menivät ristiin, oli vaara, että sotilaat ottaisivat vallan ja valtiossa siirryttäisiin sotilasdiktatuuriin. Esimerkiksi Rooman valtakunnassa sotilaat nousivat valtaan poikkeustilanteissa tasavallan aikana (510-27 eaa. = ennen ajanlaskun alkua).

Menneitä suurvaltoja yhdistää myös uskonnon asema yhteiskunnassa. Niissä on ollut yleensä yksi ainoa ”valtionuskonto”, joka on ollut keskeinen koossapitävä voima. Erinomainen esimerkki uskonnon valtiollisesta — ja sotilaallisesta — merkityksestä on islamin voittokulku Arabian niemimaalla, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa 600- ja 700-luvulla jaa. (= jälkeen ajanlaskun alkamisen eli vuoden 0 jälkeen).

Kolmas varhaisille suurvalloille ominainen piirre on kukoistava, omaperäinen kulttuuri. Niiden henkiset ja aineelliset saavutukset ovat olleet huomattavia, ja niiden jättämällä kulttuuriperinnöllä on ollut suuri merkitys jälkipolville. Esimerkiksi nykyinen länsimainen kulttuuri perustuu pitkälti antiikin Kreikan ja Rooman kulttuuriperintöön.

Valtioiden syntysijat

Useimmat maailmanhistorian kulkuun merkittävästi vaikuttaneet suurvallat ovat sijainneet Euroopassa tai Aasiassa. Muissa maanosissa korkeakulttuureja on syntynyt verrattain vähän. Asiaa on selitetty muun muassa sillä, että Euroopassa ja Aasiassa oli varsin paljon eläinlajeja, joita voitiin kesyttää kotieläimiksi. Tällaisia eläimiä olivat muun muassa härkä, lammas, vuohi, kameli ja hevonen. Amerikassa, Afrikassa ja Australiassa kotieläimiksi sopivia lajeja oli huomattavasti vähemmän.

Monet viljelykasveiksi sopivat lajit viihtyivät hyvin Euroopassa ja Aasiassa, joiden ilmasto-olot muistuttavat toisiaan. Villeistä heinäkasveista muun muassa riisistä ja vehnästä tuli näillä alueilla merkittäviä viljakasveja. Ehkä luonto ratkaisi viime kädessä sen, että suurin osa maailmanhistorian suurvalloista on kehittynyt juuri Euroopan ja Aasian alueella.

Из книги Heli Lumme «Lue ja opi suomeksi-2».

Примечания:

— mahti

Иногда сложное для перевода слова. Основное значение: сила, мощь, могущество.

Дословное название текста «Минувшие могущества» звучит слишком коряво. «Ушедшие в прошлое державы» — может так. В финском иногда нужно напрячь воображение, чтобы на русский перевести красиво. Но главное, это понимать.