Juri Gagarin sai kunnian olla ensimmäinen ihminen avaruudessa.
Huhtikuun 12. päivä 1961.08:06
Moskovan aikaa. Avaruusalusten suunnittelija Sergei Koroljov puhui radioyhteyden kautta. ’’Juri, kuuletko ääneni? Minulla on sinulle kerrottavaa. Kun kuulet, että lähtöön on minuutti aikaa, niin itse asiassa kestää vielä kuutisen minuuttia ennen kuin pääset matkaan, eli sinun ei tarvitse huolestua.”
’’Kuulen kyllä. En ole huolestunut.”
’’Kuusi minuuttia kaikenlaisille asioille, sinähän tiedät.” Hän tarkoitti, että pieni laitevika oli aiheuttanut kuuden minuutin viiveen lähtölaskentaan.
Eräs Jurin kollegoista kosmonauttien tukiryhmästä liittyi linjalle.
’’Juri, joko pitkästyt?”
’’Musiikki tekisi odottamisesta siedettävämpää.”
Koroljov lähetti teknikkoja etsimään levyjä. Hetkeä myöhemmin Gagarin ilmoitti: ”He laittoivat rakkauslaulun soimaan.”
08:41.
Gagarin tunsi kuinka alus tärisi kun jossain venttiilit sulkeutuivat, johtoja ja kaapeleita irrotettiin ja laukaisutorni vedettiin kauemmaksi. ’’Lähdemme nyt alas bunkkeriin seuraamaan lähtöä”, sanoi Koroljov.
08:51.
Musiikki lakkasi soimasta. Koroljovin matala ääni linjalla totesi vakavasti: ’’Juri, viisitoista minuuttia lähtöön.”
Se oli merkki Gagarinille kiinnittää käsineet käsiinsä ja laskea kypärän silmikko alas.
’’Valmiina laukaisuun.”
’’Sytytys.”
09:06.
Tärinä voimistui, kuului kovaa kirskuntaa ja matalaa jyrinää. Raketti nousi alustalta. Lähtöalustan nosturin kiinnikkeet irtosivat raketin kyljestä.
Gagarin makasi jäykkänä istuimessaan. Jokin voisi mennä pieleen minä hetkenä hyvänsä. Siinä tapauksessa aluksen luukku avautuisi automaattisesti, ja Gagarinin heittoistuin laukaisisi hänet aamutaivaalle. Hän voisi myös itse laukaista heittoistuimen manuaalisesti. Hän pystyisi pelastau-tumaan raketista aivan kuten hävittäjälentäjä putoavasta hävittäjästä.
G-voimat lisääntyivät. Heittoistuinta ei laukaistu ainakaan vielä… Gagarin ei itse muistanut sitä jälkeenpäin, mutta hänen kerrottiin huutaneen «Poyekhali.” — ’’Nyt mennään!”
’’Kuulin vihellyksen ja yhä voimistuvan metelin”, Gagarin kirjoitti myöhemmin, ”ja tunsin, kuinka valtavan kokoinen raketti tärisi kauttaaltaan ja alkoi hiljalleen nousta laukaisualustalta. Meteli ei ollut sen kovempi kuin tavallisen lentokoneen suihkumoottoreista lähtevä jylinä, mutta se oli äänialaltaan laajempi.”
09:07.
’’Voin erinomaisesti. Lento jatkuu. G-voimat lisääntyvät.”
09:08.
Gagarinin oli vaikea puhua radiolähettimeen. G-voimat painoivat hänen kasvojensa lihaksia.
Yhtäkkiä G-voimat hellittivät, ja Gagarin paiskautui eteenpäin kiinnikkeitä vasten. Vavahdus kertoi hänelle, että kantoraketin lisäraketit putosivat pois. Raketin kiihdytys hidastui, aivan kuin se vetäisi vielä hiukan henkeä ennen loppukiriä. Sitten vauhti kiihtyi jälleen, ja painovoima palasi rusentavalla voimalla.
09:09.
Raketin nokassa olleet räjähdyspanokset laukaistiin, ja Vostokin paluukapselia ympäröinyt kenno irtosi. Gagarin näki aluksen ikkunoista vilauksen tummansinisestä taivaasta.
09:11.
Uusi vavahdus, ja kantoraketti irtosi. Miljoonien ruplien arvosta monimutkaista tekniikkaa putosi kyydistä. Vostok nousi jäljellä olleen matkan kiertoradalleen yhden raketin voimin.
09:15.
Yhdeksän minuuttia lähdön jälkeen Gagarinin alus saapui kiertoradalleen. Tärinä lakkasi, mutta alus oli yhä täynnä puhaltimien, tuulettimien, pumppujen ja venttiilien meteliä. Gagarin piti korvakuulokkeita, joista kuului vuoron perään suhinaa ja kenttävalvonnan pyyntöjä tiedotteista. ’’Painottomuus on alkanut”, Gagarin raportoi. ”Se ei tunnu kovin epämiellyttävältä, ja voin hyvin.”
Vostok pyöri akselinsa ympäri rauhallisesti, ja Gagarin näki yhdestä ikkunasta miten sininen maapallo nousi ylöspäin ja katosi, kunnes ilmestyi jälleen uudelleen kapselin vastakkaisen puolen ikkunaan.
Yhtäkkiä aurinko tuli näkyviin sokaisevan kirkkaana. Sitten ikkunaan ilmestyi jälleen maapallo — sen kaareva horisontti sekä utuinen ja uskomattoman ohut ilmakehä.
Hän liikkui kohti itää matkaten kahdeksan kilometriä sekunnissa — koko maapallon kiertämiseen häneltä kuluisi puolitoista tuntia. ’’Millainen olosi on?” ’’Lento jatkuu mallikkaasti. Kapseli toimii normaalisti. Näkyvyys hyvä. Voin nähdä pilvet. Voin nähdä kaiken. Se on kaunista.”
MAAILMAN YMPÄRI
Gagarin oli aluksessaan paremminkin matkustaja kuin kuljettaja. Ohjaus oli automatisoitu, ja Vostokin kiertorata vei sen Siperian yli kohti pohjoista napapiiriä. Sitten alus matkasi maapallon varjoisalle puolelle. Juri pystyi erottamaan tähdet. Ne olivat selkeitä ja kirkkaita, eivätkä ne vilkkuneet. Tähtiä näkyi enemmän kuin Juri oli koskaan erottanut maan pinnalta.
Vostok-kapselin kiertorata vei sitä etelään päin, viistosti Tyynenmeren halki kohti Kap Hornin niemeä. Kenttävalvonta opasti katkaisimien tarkastamisessa, jotta asetukset olisivat kohdallaan maan ilmakehään paluuta varten. Gagarin vahvisti, että järjestelmä oli suoristanut aluksen oikeaan asentoon, jolloin jarruraketit osoittivat vasten kulkusuuntaa juuri oikeassa kulmassa. Kap Hornin niemen ohituksen jälkeen avaruusalus suuntasi koilliseen Atlantin valtameren yli.
Kello 10:25 Moskovan aikaa, 79 minuuttia lähdön jälkeen, Vostokin jarruraketit käynnistyivät juuri kun alus oli Länsi-Afrikan yllä, ja jarrutuspoltto alkoi. Raketit toimivat 40 sekunnin ajan, minkä jälkeen ne sammuivat suunnitellusti. Neljä metallista kiinnikettä, jotka yhdistivät paluukapselin huoltomoduuliin, katkaistiin pienillä räjähdyspanoksilla. Gagarin tunsi, miten paluukapseli kääntyi irrotessaan huoltomoduulista.
Kun automaattijärjestelmä suoritti toimenpiteitä, Gagarin mietti mitä ihmiset sanoisivat kuultuaan hänen lennostaan. Myöhemmin hän muisteli: ’Ajattelin lapsuuttani ja äitiäni. Muistin, että äidillä oli tapana antaa minulle suukko lapaluiden väliin aina kun menin nukkumaan. Aavistiko hän, missä nyt olin?”
Jurin perhe asui Gžatskin kaupungissa noin 150 kilometriä Moskovasta länteen. Gagarinin äiti oli kotona tuona päivänä, ja isä teki töitä kolhoositilalla. Jurin isä oli vastuussa kolhoosin kunnossapidosta, ja hän oli usein kertonut nuorelle Jurille tekniikasta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Juri oli ollut iloinen lapsi, välillä jopa virnistelevä riiviökin, mutta toisen maailmansodan kokemukset natsihallinnon aikana olivat muovanneet Jurista vakavan nuoren miehen. Hän oli hyvä oppilas, vaikkakin ajoittain yhä hieman ilkikurinen. Hänen lempiaineitaan olivat matematiikka ja fysiikka. Kun Jurin opettaja sai tietää lennosta, hän muisti Jurin miellyttävän hymyn. ’’Hän säilytti hymynsä koko elämänsä ajan — sen saman hymyn, joka hänellä oli jo nuorena poikana.”
Gagarinin perhe ei ollut valmistautunut suureen päivään, sillä lento oli pidetty salaisena. Juri oli kertonut äidilleen, että lähtisi työmatkalle. Kun äiti oli kysynyt, kuinka kauas hän oli menossa, Juri oli vastannut: ’’Hyvin kauas.”
Perhe sai tietää lennosta radion kautta, kun uutisissa kerrottiin, että Gagarin oli avaruudessa. Toimittajat kiirehtivät Jurin kotiin selvittämään, millainen mies Juri oli.
Jurin äiti matkusti junalla Moskovaan tapaamaan Jurin vaimoa Valentinaa ja heidän kahta tytärtään. Gagarinilla oli lupa kertoa lennosta vaimolleen, mutta hän oli sanonut lähtevänsä vasta huhtikuun 14. päivänä, jotta Valentina ei huolehtisi lennon todellisena päivänä.
TÄPÄRÄ PELASTUS
Gagarinin laskeutuminen alkoi, kun paluukapselin kiinnikkeet irtosivat huoltomoduulista. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin oli suunniteltu. Huoltomoduuli juuttui kapseliin kaapeleista, jotka eivät olleet irronneet suunnitellusti. Paluukapseli ja huoltomoduuli olivat yhä kiinni toisissaan kuin kengät, joiden nauhat on solmittu yhteen. Rykelmä pyöri hallitsemattomasti ja syöksyi kohti maan pintaa.
Paluukapseli oli painotettu niin, että aluksen paksu ja painava lämpökilpi heilahtaisi eteen suojaamaan kapselia kuumuudelta. Kuumuus syntyy kitkasta, kun alus syöksyy ilmakehään suurella nopeudella. Paluukapseli ei kuitenkaan onnistunut asettumaan oikeaan asentoon, koska huoltomoduuli muutti ilmavirtausta. ’’Alus alkoi pyöriä nopeasti”, Gagarin raportoi myöhemmin. ’’Odotin, että huoltomoduuli ja kapseli olisivat irronneet toisistaan, mutta niin ei käynytkään. Jokin oli vialla. Tunsin kuinka alus heilahteli ja lämpötila alkoi nousta.”
Viimein kuumuus poltti kaapelit poikki, ja alus pääsi eroon moduulista, mutta aluksen pyöriminen muuttui vain pahemmaksi. Välillä pyöriminen oli niin nopeaa, että Gagarin luuli menettävänsä tajuntansa.
Pyörivä liike alkoi lopulta hieman rauhoittua. Kun Gagarin katsoi ulos karrelle palaneesta ikkunasta, hän näki paljaan sinisen taivaan. Hän oli pyörällä päästään, mutta tiesi että edessä oli vielä lisää koettelemuksia. Seitsemän kilometrin korkeudessa paluukapselin luukku aukeaisi automaattisesti, ja hänet laukaistaisiin ulos kapselista. Heittoistuin tippuisi pois, ja Gagarin laskeutuisi loppumatkan laskuvarjolla.
Kun alus saapui ilmakehän tiheämpään osaan, vauhti hidastui ja kitkasta johtunut kuumuus väheni. Gagarin kertoi, että g-voimat olivat yhä vahvat ja riuhtoivat häntä eri suuntiin. Kenttävalvonta vastasi: ’’Yritä kestää.”
Paluukapseli pyöri yhä huolestuttavan nopeasti, joten Gagarin päätti pelastautua heittoistuimella sovittua aikaisemmin. Kun heittoistuimen raketit sammuivat, suuri laskuvarjo avautui hidastamaan laskeutumista. Sitten istuin putosi pois, aivan kuten oli tarkoituskin. Laskuvarjo toi hänet rauhallisesti takaisin maan pinnalle.
HISTORIALLINEN HETKI
Kello 01:07 Washingtonin aikaa yhdysvaltalaiset tutka-asemat havaitsivat neuvostoliittolaisen raketin laukaisun. 15 minuuttia myöhemmin Alaskassa sijainnut valvonta-asema havaitsi kosmonautin kanssa käytyjä keskusteluja. Aamuyöllä Moskovasta uutisoitiin, että Gagarin oli tehnyt onnistuneen laskeutumisen. Yhdysvaltalainen toimittaja soitti Nasan laukaisukeskukseen Floridaan ja kysyi kommenttia tapahtuneesta. Nasan tiedottaja huusi takaisin puhelimeen: ’’Mitä ihmettä tämä oikein on! Me olemme kaikki täällä vielä nukkumassa!”
Seuraavana päivänä lehtien otsikoissa luki: ’’Neuvostoliitto vei ihmisen avaruuteen. Tiedottajan mukaan USA nukkuu.”
Juri Gagarin laskeutui Smelovkan kylän lähistölle Lounais-Venäjälle. Hän kohtasi ensimmäiseksi naisen ja pienen tytön ja vakuutti heille, ettei ollut vihollisen vakooja. Pian armeijan yksikkö saapui paikalle, ja Gagarin teki kunniaa upseerille: ’’Toveri majuri! Neuvostoliiton kosmonautti, yliluutnantti Juri Gagarin ilmoittautuu!” ’’Sinäkin olet nyt majuri”, vastasi upseeri virnistäen. ’’Sinut ylennettiin lentosi aikana.”
Gagarin vietiin helikopterin kyytiin, ja lääkärintarkastuksen sekä yhden lepopäivän jälkeen hän lensi Moskovaan, jossa tapasi äitinsä, vaimonsa ja muun perheensä. Hän seisoi Nikita Hruštšovin vierellä Leninin mausoleumin korokkeella ja piti puheen paikalle tulleelle väkijoukolle — joukolle, joka oli tullut juhlimaan ihmisen uusinta saavutusta, ja sitä että tuo ihminen oli neuvostoliittolainen.
Juri Gagarin hurmasi Nikita Hruštšovin ja koko maailman. Hän matkusti Euroopasta Kanadaan ja Kuubaan asti juhlittuna avaruusajan sankarina. Lopulta hän palasi takaisin Neuvostoliiton avaruusohjelmaan, mutta häntä ei enää päästetty avaruuslennoille. Maaliskuun 27. päivänä 1968 Gagarin lähti lennolle huonossa säässä ja hänen MiG-hävittäjänsä putosi maahan. Hän oli juuri täyttänyt 34 vuotta. Gagarinin elämä loppui ennen aikojaan, mutta hän tulee aina olemaan ensimmäinen ihminen avaruudessa.
Свежие комментарии