Osip Mandelstam * Ota kämmeniltäni iloksesi…

Возьми на радость из моих ладоней
Немного солнца и немного меда,
Как нам велели пчелы Персефоны.

Не отвязать неприкрепленной лодки,
Не услыхать в меха обутой тени,
Не превозмочь в дремучей жизни страха.

Нам остаются только поцелуи,
Мохнатые, как маленькие пчелы,
Что умирают, вылетев из улья.

Они шуршат в прозрачных дебрях ночи,
Их родина — дремучий лес Тайгета,
Их пища — время, медуница, мята.

Возьми ж на радость дикий мой подарок —
Невзрачное сухое ожерелье
Из мертвых пчел, мед превративших в солнце.

Ota kämmeniltäni iloksesi
vähän aurinkoa ja hunajaa,
jos tahdot pyhien mehiläisten
käskyä noudattaa.

Et voi vapaata venettä irrottaa,
et turkisjaikaista varjoa kuule,
et elämän synkän tiheikön läpi
pelkäämättä kulje.

Niinpä meille jäävät vain suudelmat,
pienet pörröiset mehiläiset,
jotka samalla hetkellä kuolevat
kun pesästään entävät.

Kuulaassa yössä ne surisevat,
niiden koti on tiheä metsä
Taigetoksella, ja ravintona
ova imikät, aika ja minttu.

Ota vastaan villi lahjani,
kuiva, mitätön kaulaketju,
kuolleet mehiläiset — hunaja
joka muuttui taas auringoksi.