Рассказ из серии «Жизнь как история«, где на простом финском рассказывается о повседневной жизни обыкновенных финнов.
Kaupan alan autonkuljettaja Mikan työpäivä
Olen kuljettanut tavaraa vuodesta 1981, mutta vuodesta 1991 olen ollut saman myymäläketjun palveluksessa. Tänään lähdin töihin puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Työaika loppui periaatteessa puoli neljältä, koska tein viime viikolla paljon ylitöitä, mutta käytännössä lähdin töistä kello kuusi. Työvuoro on noin 10 tuntia, ja me ajamme kolmessa vuorossa. Työvuorot voivat kuitenkin venyä kellon ympäri. Toinen vuoro alkaa kello 16.00 ja kolmas vuoro kahden kolmen aikaan yöllä. Töitä saattaa olla kuusi päivää viikossa. Työvuorojen välissä pitää olla yhdeksän tunnin tauko. Pisin reittimme on noin 900 kilometriä. Lain mukaan neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen pitää olla 45 minuutin tauko. Tauon aikana käyn yleensä huoltoasemalla syömässä jotain. Autossa on lakisääteinen ajopiirturi, joka kontrolloi ajamista ja taukoja. Poliisit usein pysäyttävät kuljettajia ja tarkistavat ajopiirturin.
Ajan ajoneuvoyhdistelmää, jossa on nuppi ja kärry. Auton pitää olla koko ajan menossa, jotta työ olisi firmalle taloudellisesti kannattavaa. On tärkeää pysyä aikataulussa joka säällä, koska seuraava kuski on valmiina lähtöön, kun minä palaan, ja tavaroiden pitää olla ajoissa myymälöissä.
Kun menen töihin, lastaan ensin kuorman trukilla. Lastaukseen kuluu pari tuntia. On tärkeää osata lastata kuorma oikein, koska kuljettaja on vastuussa siitä, että tavarat eivät irtoa. Matkan varrella pysähdymme useassa myymäläketjun liikkeessä ja tavarat täytyy sijoitella oikeaan purkujärjestykseen. Joskus myymälöistä tulee myös esimerkiksi tyhjiä rullakkoja kyytiin. Myymälät sijaitsevat usein kaupungin keskustassa. Meidän auto on yli 20 metriä pitkä ja kuskin täytyy olla taitava, että osaa peruuttaa ahtaissa paikoissa. Kuljettajan pitää pysyä rauhallisena, vaikka henkilöautoilijat saattavat usein hermostua ja tyyttäillä.
Auto on kuljettajan vastuulla. Kuljettajan tehtävä on tarkistaa, onko auto ajokunnossa. Pitää tarkistaa öljyt, valot ja renkaiden pultit. Talvella lämmön vaihtelut ovat niin suuria, että pultit saattavat irrota. Lisäksi pitää tarkistaa, että renkaissa on ilmaa. Kuljettaja myös tankkaa auton itse ja vie tarvittaessa huoltoon. Minulla ei ole alan koulutusta, mutta nykyään uusilta työntekijöiltä vaaditaan kuljetusalan perustutkinto.
Työ on aika raskasta, minäkin olen ollut sairaslomalla selkäongelmien vuoksi. Suomessa talvi vaikeuttaa ajamista, kesällä on helpompaa. Työajat ovat hankalia, varsinkin jos on perhe. Ajaminen on epäsäännöllistä ja aika yksinäistä työtä. Nykyään kuljettajat eivät enää paljon auta toisiaan, koska työtahti on kiireisempi. Sen takia ala ei houkuttele nuoria ja voi olla, että tulevaisuudessa on pula kuljettajista. Tämä on kuitenkin kutsumustyö. En haluaisi vaihtaa työtä varastotyöhön, koska ajaessa maisemat vaihtuvat ja liikkuminen on minulle tärkeää.
На русском языке:
Свежие комментарии