Рассказ из серии «Жизнь как история«, где на простом финском рассказывается о повседневной жизни обыкновенных финнов.
Nuoriso-ohjaaja Annun työpäivä
Työpäivä alkoi kello kolme iltapäivällä. Lähdin heti kauppaan ostamaan kahvilaan tarvikkeita, jotta saatiin tehtyä nuorille pitsaa ja muuta mukavaa. Tiskasin pari koneellista. Myin parille nuorelle karkkia ja limsaa. Nuorisotyöntekijän täytyy siis hallita myös astianpesukoneen ja kassakoneen käyttö. Kyselin nuorilta viikonlopusta ja sain epämääräisiä vastauksia.
Puoli viiden maissa pidimme palaverin työkavereiden kanssa. Samalla join kupillisen kahvia ja söin pitsan palan. Kävimme läpi viikonlopun tapahtumia. Nuorilla oli ollut vauhdikas viikonloppu: nuorisotalon pihassa oli ollut joukkotappelu, poliisi oli saanut kiinni 14-vuotiaan rattijuopon ja 16-vuotiaan humalaisen mopoilijan. Mietimme yhdessä, mitä näiden nuorten kanssa voi tehdä ja miten heidät saisi järkiinsä. Päätimme jututtaa nuoria ja yrittää takoa heille järkeä päähän. Otin heti yhden nuorukaisen puhutteluun, mutta hän ei halunnut puhua asiasta. Tuntui, että nuoret olivat hieman säikähtäneitä viikonlopun tapahtumista.
Nuorisotalolle oli tullut uusi harjoittelija sosiaalialan koulutuksesta. Pelasin hänen kanssa pari erää biljardia ja perehdytin häntä työhön. Pelaamisen jälkeen siirryin takaisin kahvioon tiskaamaan ja laittamaan uusia tavaroita tarjolle. Sitten eräs nuori haki minut pelaamaan biljardia. Samalla juttelimme koulunkäynnin tärkeydestä ja hänen tulevaisuuden suunnitelmista. Ohimennen mainitsin viikonlopun tapahtumista ja neuvoin häntä pysymään erossa hankaluuksista. Hän kuunteli, mutta ei vastannut. Toiselle nuorelle tarjosin karkkia ja juttelin mukavia. Myöhemmin tyttö antoi minulle käteen lapun, jossa luki: «Annu aurinkoni! Annu on valo mun pimeydessä, loistaa kirkkaana päivittäin.» Siitä tuli hyvä mieli ja tunsin, että teen tärkeää työtä. Nuoriin pystyy vaikuttamaan yllättävän vähällä joskus, kun taas toisinaan tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään. Tässä työssä pitää olla kieli keskellä suuta, sillä nämä nuoret muistavat kaiken, mitä puhut.
Puoli kahdeksalta tuli rauhallinen vartti. Kaikki nuoret hävisivät jonnekin. Otin kahvikupin ja katselin tv:tä. Sitten taas tiskasimme ja järjestimme keittiötä. Laitoimme kahvikupit valmiiksi Romaniasiain neuvottelukunnan kokousta varten. Piti olla tarkkana, koska astiat eivät saa olla rikkinäisiä. Romanikulttuurissa ihmiset eivät juo rikkinäisistä kupeista. Juttelin yhden romaninaisen kanssa heidän koulutustarpeesta. Naiset haluaisivat pukuompelukursseja ja miehet atk-koulutusta. Rouva kertoi, että yhä useammat romanit haluavat lähteä koulutukseen. Hän kertoi myös, että tällä hetkellä kaikki romanilapset käyvät koulua ja peruskoulusta pääsevätkin ovat hakeneet ammatillisiin kouluihin. Lupasin tulla heidän kokoukseen kuuntelemaan koulutustarpeita.
Kello 20.15 aloimme laittaa paikkoja kiinni. Siivosimme ja laitoimme tietokoneet kiinni. Laskimme kahvion kassan. Päivä oli ollut melko rauhallinen. Viimeiset asiakkaat lähtivät yhdeksältä. Lukitsin ovet.
Перевод на русский:
1 пинг