Рассказ из серии «Жизнь как история«, где на простом финском рассказывается о повседневной жизни обыкновенных финнов.
Jaana muutti maalta kaupunkiin
Vietin lapsuuteni pienessä kylässä Oulun lähellä. Vanhemmillani oli maatila, ja minulla on 9 sisarusta. Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut kauneudesta ja muodista. Katsoin aina kaikki missikisat ja luin kaikki naistenlehdet tätini luona. Muutin heti peruskoulun jälkeen Ouluun, koska halusin opiskella kosmetologiksi. Vanhempani olivat kovin huolissaan, kun lähdin niin nuorena yksin kaupunkiin. Suoritin kauneudenhoitoalan perustutkinnon 19-vuotiaana. En ollut tyytyväinen Oulun työmahdollisuuksiin, halusin päästä sinne, missä kaikki tapahtuu, ja lähdin Helsinkiin. Alku oli hankalaa, koska en tuntenut alan ihmisiä. Opiskelin vielä lisää muoti- ja kauneusalaa, ja työharjoittelujen kautta sain tärkeitä kontakteja. Otin aktiivisesti yhteyttä lehtiin ja mallitoimistoihin. Vähitellen sain pieniä työkeikkoja. Nyt minulla on jo laaja asiakasverkosto ja olen ylpeä siitä, että minut tunnetaan.
Kun tulin Helsinkiin, tein alussa töitä usein kurjalla palkalla, mutta samalla verkostoni kasvoi. Työ on kuitenkin tuottanut tulosta. Elämäni on nyt Helsingissä, ja ystävät ovat perheeni. Käyn kotikylässä aika harvoin. Elämä siellä maalla on niin erilaista, eikä minulla ole enää paljon yhteistä sukulaisten kanssa. Sukulaiset varmasti säälivät minua, kun minulla ei ole isoa perhettä ympärillä juhlapyhinä. Minä kuitenkin nautin, kun saan viettää joululomaa itsekseni, koska työni on kovin kiireistä ja tapaan työaikana paljon ihmisiä.
Minulla on ollut useita miesystäviä, mutta en ole vielä halunnut sitoutua. Olen nyt seurustellut Mikon kanssa puolisen vuotta, mutta emme aio muuttaa yhteen. On kiva tapailla, mutta arvostan omaa tilaa ja vapautta. Työ vaatii minulta paljon, jos haluan pysyä mukana alan kehityksessä. Siksi en ole edes suunnitellut lasten hankkimista, vaikka olen jo 28-vuotias.
Перевод на русский язык:
Свежие комментарии