Aleksandr Puškin * Te sinne Siperian kaivoksiin…

Во глубине сибирских руд
Храните гордое терпенье,
Не пропадет ваш скорбный труд
И дум высокое стремленье.

Несчастью верная сестра,
Надежда в мрачном подземелье
Разбудит бодрость и веселье,
Придет желанная пора:

Любовь и дружество до вас
Дойдут сквозь мрачные затворы,
Как в ваши каторжные норы
Доходит мой свободный глас.

Оковы тяжкие падут,
Темницы рухнут — и свобода
Вас примет радостно у входа,
И братья меч вам отдадут.

Te sinne Siperian kaivoksiin
myös ylpeytenne veitte pystypäin —
ei turhaa kolkko työnne, unelmiin
se aatteen kanssa kulkee käsikkäin.

Ja kovan onnen sisar toivo on,
se sinne kellareiden pimeään
nyt tuokoon huumansa, se kahleeton
pian kaikki kääntyy kohti elämää.

Te ystävät, näin rakkautemme lyö
jo vankilanne synkkiin salpoihin,
näin vapaudelta kaikuu pakkotyö
kun vapain sanoin teille kirjoitin.

Ja raskaimmatkin kahleet kirpoaa
ja tyrmät sortuu — teitä syleillen
käy veljet kunniaanne juhlimaan
ja ojentavat teille kalpanne.