Joseph Brodsky * Pako Egyptiin

Erämaassa, jonka taivas oli valinnut ihmettä varten

näköisyyden perusteella, majaksi käydessään

he sytyttivät nuotion. Lumen tuiskuttamassa

luolassa, osaansa aavistamatta

torkkui sylilapsi kultaisessa sädekehässä:

hiuksensa olivat saaneet päättäväisen kyvyn

loistaa — eikä vain tummatukkaisten suurvallassa,

nyt — vaan todellakin, tähden tavoin,

niin kauan kuin on maa: kaikkialla.

25. joulukuuta 1988

В пустыне, подобранной небом для чуда

по принципу сходства, случившись ночлегом,

они жгли костер. В заметаемой снегом

пещере, своей не предчувствуя роли,

младенец дремал в золотом ореоле

волос, обретавших стремительный навык

свеченья — не только в державе чернявых,

сейчас, — но и вправду подобно звезде,

покуда земля существует: везде.

25-е дек. 1988