Moskovassa asui kauan sitten,
yksi muurahainen yksinkertainen.
Se päätti jättää vanhan puuhan sikseen
ja aherruksen siihen astisen.
Kun kaikki uusi kiehtovalta näytti,
ja arkiselta kaikki entinen,
se toteutti vielä yhden haaveen:
loi itsellensä jumalattaren.
Yön liekeistä se viikon päästä nousi,
ei taivaan merkkejä tarvittukaan.
Ja, kun saapui se luokse muurahaisen,
oli kevyt kevättakki verhonaan.
Ja tytön tuulen kohmettamat kädet,
se muurahainen nosti huulilleen.
Ja jumalattarensa vihdoin tulleen,
pyys käymään lähemmäksi lähelleen.
Nyt vavahteli varjot kynnyksellä,
ei sanoja tarvinnut kumpikaan.
He olivat kuin jumalat niin viisaat
ja suruissaan kuin asujaimet maan.
He olivat kuin jumalat niin viisaat
ja suruissaan kuin asujaimet maan.
Säv. Bulat Okudzhava
Suom. Kaj Chydenius
Alkup. nimi Pesenka o moskovskom muravje
Свежие комментарии