назад
OPETTAJA JÄÄ TÄNNE
— Rehtori aikoo myydä meidät, minä kerroin.
— Sitten uusi omistaja istuttaa meidät penkkiin, Pate lisäsi.
— Ja harventaa ne, jotka ovat huonoja, minä lopetin kertomuksen.
Meillä oli palaveri ruusupensaassa. Siinä oli jo niin paljon lehtiä, että me olimme suojassa muiden katseilta, mutta emme kylläkään oksien piikeiltä, joita oli myös aika paljon.
— Kamalaa, au, sanoi Hanna.
— Au, hirveää, Tiinakin myönsi.
— Au, ai, outs, ei saa töniä, Samppa parkui.
Niinpä me siirryimme jatkamaan palaveria pensaan taakse. Siellä oli vähemmän piikkejä ja enemmän tilaa.
— Miksi rehtori myisi meidät? Tiina ihmetteli.
— Koska hän haluaa rahaa, minä arvelin.
— Mihin rehtori rahaa tarvitsee? Hänhän on rehtori ja rehtorit ovat rikkaita, Tiina totesi.
— Ovatko? Pate kysyi.
— Etkö sinä tiennyt sitä? minä hämmästyin. Paten äiti oli nimittäin entinen rehtori. Nykyään hän oli vieläkin suurempi päällikkö ja luultavasti myös paljon rikkaampi.
— En tiennyt. Minun viikkorahani eivät riitä yhtään mihinkään ja isä valittaa aivan samaa omistaan, Pate totesi.
— Uusi rehtori on ahne. Ahneet haluavat rahaa, vaikka eivät tarvitsisikaan, Hanna tiesi.
— Mutta kenelle rehtori aikoo meidät myydä? Tuukka pohti vakavana.
Se oli tärkeä kysymys.
— Jonkun toisen koulun rehtorille, Tiina arveli.
— Johonkin, missä opettajilla on liian vähän töitä.
— Sellaiseen paikkaan, jossa opettajat ovat niin innokkaita, että haluavat opettaa aamusta iltaan, minä kauhistuin.
— Ja varmaan öisinkin, kauhistui Samppa.
— Kouluun, jossa kaikkien on pakko oppia juhlapäivät, Hanna päätteli.
— Mutta entäs meidän oma opettajamme? Myydäänkö hänetkin? minä keksin yhtäkkiä.
Me katsoimme toisiamme. Kaikki tiesivät vastauksen, mutta minä sanoin sen ääneen:
— Opettaja ei osaa enää opettaa, sillä hänellä ei ole karttakeppiä. Joku on vienyt opettajan karttakepin tehdäkseen hänestä tarpeettoman. Meidät myydään, mutta opettaja jää tänne.
— Se on totta. Opettaja parka. Hän joutuu opettamaan tyhjää luokkaa pelkällä naposteluporkkanalla, Tiina säälitteli.
Vasta silloin me tajusimme, kuinka katalasta suunnitelmasta oli kyse: Rehtori myisi meidät toiseen kouluun ja opettaja jäisi vanhaan. Ilman meitä hän olisi kuin haamu tyhjässä, kaikuvassa luokassa. Me puolestamme joutuisimme istumaan penkissä ja oppimaan uusia asioita aamusta iltaan. Ne, jotka eivät pärjäisi, harvennettaisiin.
— Meidän täytyy pelastaa opettaja, Tuukka päätti.
— Ja itsemme, minä lisäsin.
— Ja kaataa rehtorin kavalat aikeet, Hanna jatkoi.
— Mitkä? kysyi Pate.
— Aikeet, Hanna toisti.
— Mitä ne ovat? Pate kysyi.
— Ne… Hanna aloitti, mutta kääntyi sitten katsomaan Tuukkaa.
— En minä tiedä, Tuukka tunnusti. — Ehkä riittää, jos kaadamme pelkän rehtorin.
Tuukka on nero. Hänellä on aina ratkaisu kaikkeen.
Ja niinpä me laadimme suunnitelman. Siinä oli kolme kohtaa:
Ensin me kaataisimme rehtorin.
Toiseen kohtaan me emme keksineet mitään.
Mutta kolmannessa kaikki pelastuisivat.
Слова:
harventaa — прореживать, проредить
innokas — пылкий, страстный
kaataa — в данном случае расстроить («уронить») (намерения)
kavala — коварный
naposteluporkkana — дословно «жевательная морковка», небольшие морковины, продаваемые в пакетиках, мытые и предназначенные для еды в сыром виде
päätellä — заключить, сделать вывод
tarpeeton — ненужный
töniä — толкать, толкаться
Свежие комментарии