назад
MITÄ MIES?
Oven takana oli hiljaista. Liian hiljaista. Lohikäärme oli selvästi haistanut tuoreen tokaluokkalaisen. Me kuulimme, kuinka se laahasi pyrstöään. Sen suomut natisivat, kun se lähestyi luolansa suuta. Me odotimme kauhusta kankeina. Luolan ovi raottui ja lohikäärme työnsi karmean, rupisen päänsä esiin. Tai oikeastaan se pää kuului kuudennen luokan suurimmalle pojalle, mutta karmea ja rupinen se oli silti.
Me kiljaisimme ja syöksyimme pakoon. Hämärässä käytävässä ei ollut montaa piilopaikkaa. Niinpä me syöksyimme sisään lähimmästä ovesta ja piilouduimme. Käytävältä kaikui pettyneen lohikäärmeen murahdus:
— Täällä oli jotain kersoja. Se raitapaita ja se villi tapaus, ääni mörisi.
— Mitä asiaa niillä oli? kysyi toinen ääni. Se oli varmaankin sen lohikäärmeen opettaja.
— Vaikea sanoa. Ne nimittäin livistivät rehtorin kansliaan, ääni sanoi. Sitten kuului oven kolahdus ja tuli hiljaista.
Liian hiljaista. Pelottavan hiljaista. Kauhistuttavan hiljaista. Me olimme syöksyneet ojasta allikkoon. Mordorista suoraan Tuomiovuoren uumeniin. Me olimme nimittäin rehtorin kansliassa. Tarkemmin sanottuna rehtorin pöydän alla, josta näimme vain tuolin jalat, limoviikunan ja sitä tukevan kukkakepin sekä tietysti rehtorin jalat, jotka juuri kävelivät sisään ovesta.
Rehtorin Piipun nahkaiset, kiiltävät kengät narisivat. Sitten hän veti tuolin pöydän alta ja istui siihen huokaisten. Me olisimme voineet helposti kutittaa rehtorin nilkkaa. Tai purra sitä, jos toinen meistä olisi ollut Pukari. Minä toivoin, että olisi ollut. Silloin me olisimme ainakin tienneet, kuinka toimia.
— Halojaa, rehtorin ääni sanoi. — Niin, minä tässä. Ilmoitan vain, että minä suostun vaihtokauppaan. Saat ne mukulat. Niin. Täällä ei ole enää tilaa niille. Tule hakemaan ne koululta. Selvä. Sovittu, rehtori sanoi ja siirsi kenkäänsä niin, että se osui Pateen.
— Auts, sanoi Pate.
— Odota vähän. Minun pöytäni sanoi juuri jotain, rehtori sanoi puhelimeensa. Hän siirsi tuoliaan kauemmaksi mahtuakseen paremmin kumartumaan. Se vei vähän aikaa, sillä hänellä oli paljon kumarrettavaa. Rehtori on nimittäin pitkä mies. Me ehdimme juuri ja juuri piiloon kirjoituspöydän etupuolelle, ennen kuin hän kurkisti pöydän alle.
— Kummallista, rehtori sanoi. — Minä olen varma, että kuulin jotain. Kyllä, kyllä, olen ihan kunnossa. Mukulat myös. Ehkä kaikki eivät ole aivan priimaa, mutta kyllä niitä voi vielä penkkiin istuttaa. Voihan niitä sitten harventaa, jos näyttävät huonolta. Mutta nyt täytyy lopettaa, rehtori sanoi ja painoi puhelimensa kiinni. Sitten hän nousi seisomaan ja näki meidät pöytänsä takana.
— Terve, minä sanoin rehtorille.
— Kas, rehtorihan se siinä. Mitä mies? Pate kysyi.
— Kauanko te olette istuneet siinä? kysyi puolestaan rehtori Piippu.
— Ihan pikku hetken, minä vakuutin.
— Salakuuntelitteko te minun puheluani? rehtori kysyi epäluuloisesti.
— Ei kuunneltu yhtään, minä vakuutin.
— Minä en ainakaan kuullut, että rehtori aikoo myydä mukuloita, Pate vakuutti.
— Ja istuttaa penkissä niitä, jotka eivät ole priimaa, minä sanoin.
— Ja harventaa ne, jotka näyttävät huonoilta, Pate lisäsi.
— Kaikki meni ohi korvien, vai mitä Pate? minä lisäsin.
— Häh? kysyi Pate.
— Vai niin, rehtori murahti.
Hän näytti siltä kuin aikoisi juuri sillä hetkellä istuttaa meidät penkkiin, mutta hän ei ehtinyt, sillä me karkasimme. Me juoksimme henkemme hädässä suoraan omaan luokkaamme. Siellä opettaja oli juuri lopettelemassa oppituntia. Hänellä oli kädessään napos-teluporkkana, jolla hän parhaillaan osoitti taulua.
— Ei, liian terveellinen, opettaja sanoi. Hän huokaisi ja söi porkkanan.
Vaikka opettajan ruokavalio olikin kunnossa, me olimme silti pulassa.
tokaluokkalainen — второклассник, от разговорного toka — второй (toinen)
kankea — онемелый, окоченелый (от ужаса)
rupinen — покрытый струпьями (болячками)
kersa — (разговорный язык) ребенок
möristä — рычать
ojasta allikkoon — из огня да в полымя
Tuomiovuori — Ородруин (синд. Orodruin, в переводе — «гора алого пламени»; вестрон — «Огненная гора»), или Амон Амарт (синд. Amon Amarth, в переводе — «Роковая Гора») — в легендариуме Дж. Р. Р. Толкина — единственный известный действующий вулкан Средиземья, располагавшийся в Мордоре, на плато Горгорот к югу от Барад-дура.
Свежие комментарии