назад
MEITÄ VÄHÄN NAURATTI
Meitä jännitti. Me seisoimme verhon takana ja odotimme. Meillä oli hienot asut. Silkkiä ja samettia. Opettaja oli tehnyt oopperaan pari viime hetken muutosta, mutta silti me olimme varmoja, että siitä tulisi menestys. Me olimme valmiit.
Verhot avautuivat. Opettaja veti haitarinsa palkeisiin ilmaa ja sitten se alkoi. Opettaja soitti Äideistä parhaimman. Me lauloimme ja säestimme kapuloilla, tamburiinilla ja ziangelilla. Se oli tosi hienoa. Kun laulu loppui, yleisö taputti raivokkaasti. Opettajan vaimoja rehtori istuivat eturivissä. Muita katsomossa ei sitten istunutkaan.
— Unohdit sitten lähettää kutsut äideille, rehtori sanoi, kun opettajan vaimo oli lopettanut taputtamisen.
— Mutta koristelun minä muistin, opettaja osoitti Punahilkan korin kahvaa, jonka Pukari oli ripustanut kiipeilyköyden päähän. — Ja tarjoilun, opettaja jatkoi ja tarjosi rehtorille taskunsa pohjalta löytämäänsä purkkapalaa.
Rehtori ei halunnut purkkaa. Hänellä oli kiire laatia raportti kouluvirastoon.
— Muista kirjoittaa, että opetuspäällikön poika suoriutui roolistaan erityisen hyvin, opettaja muistutti. Se oli totta. Paten ziangeli ei ollut häirinnyt esitystä juuri lainkaan.
— Se oli ihana esitys, opettajan vaimo sanoi. — Sinä olet niin luova, hän pussasi opettajaa poskelle. Meitä vähän nauratti.
palkeet — меха (у баяна)
purkka — жвачка
taputtaa — хлопать, аплодировать
Свежие комментарии