Missä olеt, suomalainen.

Natalia Kisnanen

---

√

Небольшая книга на адаптированном финском для тех, у кого уровень знания немного выше среднего. В конце каждой главы объяснения некоторых слов и оборотов (на финском).

---

Ensimmäinen luku, jossa Kerttu ihmettelee, miten ihmeessä suomalaiset ovat itse oppineet oman kielensä

Kerttu katseli yksinäisiä jalanjälkiä lumessa.

Lunta oli satanut koko perjantai-illan.Tuon kauhean perjantai-illan, jona Henkan ja Kertun asunto oli kiehunut kuin tulinen keitto. Sellainen, joka saa nenän kutiamaan ja silmät vuotamaan vettä, jos erehtyy työntämään päänsä padasta kohoaviin huuruihin.

Henkka ja Kerttu olivat erehtyneet.

Maailma ikkunan takana oli kuitenkin kylmä ja rauhallinen. Siitä Kerttu oli kiitollinen, että lumisade oli lakannut Henkan lähtiessä.

—    Johtolanka, Kerttu sanoi katsellessaan jälkiä, joita tutut miesten talvikengät olivat painaneet hankeen.

Jäljet veivät ja päättyivät bussipysäkille. Edellinen bussi oli kaartanut ohi kauan sitten, päätteli Kerttu, sillä pysäkillä hytisi ja värjötteli nainen. Hän oli keski-ikäinen ja pyylevä, ja halusi jostakin syystä pukeutua asialliseen hameeseen pakkasella. Sukkahousuihin verhotut sääret palelivat taatusti! Palella taisi naisen naamakin, niin punaiset hänen poskensa olivat. Tavallisesti suomalaisposket olivat Kertusta melkein yhtä kalpeita kuin lumi.

Kertusta tuntui hölmöltä, aivan epäkohteliaalta seistä naisen vieressä mitään sanomatta valkeassa maailmassa, joka oli heitä kahta lukuun ottamatta autio.

Monta piinaavaa minuuttia Kerttu mietti, ettei hän oppisi ikimaailmassa kunnolla suomea, jos hän seisoisi hiljaa niin kuin suomalaiset! Miten ihmeessä vaitonaiset suomalaiset olivat itse oppineet oman kielensä?

Ai niin. Tietenkin puhelimeen puhumalla. Punaposkisen naisen puhelin alkoi soida. Se oli käsilaukun pohjalla, ja ennen kuin nainen sai sen käsiinsä, Kerttu oli ehtinyt kuulla soittoääntä hyvän matkaa. Se oli pätkä Kertulle radiosta tuttua iskelmää.

Hei, onko muita meitä maailmaan eksyneitä täällä päällä kylmän maan, siipirikkoina?

—    No hei! Mä oon kuule täällä bussipysäkillä vieläkin. Joo-o, sanopa muuta! Suututtaa! Ja täällä on kauheen kylmä! No mä tuun niin pian ku mä pääsen…

Kyllä suomalaiset puhua osasivat. He kuitenkin ryhtyivät puhumaan vasta, kun he tunsivat puhekumppaninsa. Eli kuinka kukaan saattoi tutustua uusiin ihmisiin, jos uusien ihmisten kanssa ei voinut puhua? Ainakaan Kerttuun kukaan ei tällä menolla ikinä saisi tilaisuutta tutustua!

Kun nainen oli lakannut puhumasta puhelimessa, sanat tekivät kapinan Kertun kielellä ja karkasivat ulos:

—     Hei, mulla ei oo kelloa mukana, mä unohdin sen. Koska tulee seuraava bussi? Nainen ilahtui, joko siitä, että tumma vierustoveri puhuikin suomea, tai siitä, että pääsi valittamaan. Hän olikin jo puhelunsa aikana päässyt vauhtiin valittamisen kanssa.

—     Sen piti tullajo kauan sitten! Taas on yksi bussi jääny välistä. Nää on nää lumikelit semmosia, ettei yhtään voi luottaa aikatauluihin!

Kerttukin ilahtui. Jotkut suomalaiset vaivaantuivat, kun heidän kanssaan yritti puhua, mutta onneksi tämä nainen ei kuulunut heihin. Hän silmäili Kerttua uteliaasti, mutta ystävällisesti, kunnes lopulta uteliaisuus tiivistyi kysymykseksi.

—     Mitä sä muuten tykkäät lumesta?

Kerttu huomasi, että hänen jalkansa olivat asettuneet ihan itsestään Henkan jättämien jalanjälkien sisään.

—     Lumi on kaunis… mutta joskus se on niin kylmä.

—     Kylmää, niin, lumi on kylmää, eihän se lämmintä voisi ollakaan, pullea nainen naurahti.

—     Mä tarkotan… Mä tarkotan, että lumi ei välitä. Se vaan on kaunis ja hiljaa. Vaikka mitä tapahtuis.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ai niin. Kun muistetaan jotakin, mikä olisi pitänyt muistaa jo aiemmin. «Ai niin, unohdin ostaa maitoa kun kävin kaupassa.» «Ai niin, en vielä ole kertonut siitä.»

Asettuneen, perusmuoto asettua. Mennä paikalleen, pysähtyä olemaan jossakin. Huomasi jalkojensa asettuneen, huomasi, että jalat olivat asettuneet.

Huuruihin, perusmuoto huuru. Höyry, kaasu.

Hytisi, perusmuoto hytistä. Täristä, koska on liian kylmä. Palella.

Hyvän matkaa. Kauan.

Ihan itsestään. Ilman apua. Omin päin. Itsekseen.

Ikimaailmassa. Koskaan, milloinkaan, ikinä.

Johtolanka. Vinkki, merkki, vihje siitä, mitä on tapahtunut, kuka on tehnyt. Taustalla verbi johtaa; tie voi johtaa eli viedä kotiin. Opettaja voi johtaa oppilaat oikeaan suuntaan, kun oppilaat kävelevät opettajan perässä.

Jäänyt välistä, perusmuoto jäädä välistä. Olla tulematta, tapahtumatta, vaikka sen piti tulla tai tapahtua. Jos odotat joka viikko kirjettä, mutta yhtenä viikkona kirjettä ei tule, silloin yksi kirje on jäänyt välistä.

Kaartanut, perusmuoto kaartaa. Kulkea mutkaa pitkin. Mennä eteenpäin ympyrän tai puoliympyrän muodossa.

Kapina. Vastustus, yritys muuttaa asiat toisenlaisiksi.

Kehumaan, perusmuoto kehua. Sanoa kauniita asioita, ylistää.

Kunnolla. Hyvin, hienosti, täysin. Kun työn tekee kunnolla, sen tekee hyvin. Taustalla substantiivi kunto; se, jolla on hyvä kunto, jaksaa liikkua ja tehdä raskasta työtä. Se, jolla on huono kunto, ei jaksa vaan väsyy nopeasti.

Kutiamaan, perusmuoto kutista. Iho kutisee, kun sitä pitää raapia. Nenä kutisee, kun se pitää niistää, vaikkapa nenäliinaan.

Kuulunut heihin, perusmuoto kuulua johonkin. Olla osa jotakin. Suomi on osa Eurooppaa, joten Suomi kuuluu Eurooppaan. Banaani kuuluu hedelmiin, mansikka kuuluu marjoihin.

Lakannut, perusmuoto lakata. Loppua, päättyä.

Lukuun ottamatta. Jos näitä ei lasketa eli oteta lukuun; ilman näitä. Heitä kahta lukuun ottamatta, ilman heitä kahta.

Lumikeli. Luminen sää.

Piinaavaa. Liian ikävää, tylsää tai jännittävää.

Puhekumppaninsa, perusmuoto puhekumppani. Henkilö, jonka kanssa puhutaan, keskustellaan, jutellaan.

Punaposkisen, perusmuoto punaposkinen. Sellainen, jolla on punaiset posket.

Pyylevä. Pullea, lihava.

Päästä vauhtiin. Innostua. Tehdä jotakin keskittyneesti, haluamatta lopettaa.

Runollisesti. Runollinen kieli on kaunista kieltä, kielellistä taidetta. Runollinen puhe on kuin runokirjasta.

Saattoi tutustua, perusmuoto saattaa tutustua. Voida tutustua, pystyä tutustumaan.

Siipirikkoina, perusmuoto siipirikko. Joku joka voisi lentää jos häntä ei olisi satutettu. Lintu, jolla on vain yksi siipi, on siipirikko.

Silmäili, perusmuoto silmäillä. Käyttää silmiään tarkempaan katsomiseen. Katsella.

Tiivistyi, perusmuoto tiivistyä. Muuttua ajatuksesta toiminnaksi, teoiksi. Muuttua kaasusta nesteeksi, vaikkapa vesihöyrystä pisaraksi. Muuttua monesta yhdeksi, jossa kaikki monen osat näkyvät.

Tuskaa, perusmuoto tuska. Suuri kipu. Hyvin epämiellyttävä olo.

Tällä menolla. Jos asiat tapahtuvat samalla tavalla. Niin kuin tähän asti.

Vaitonaiset, perusmuoto vaitonainen. Hiljainen, vähän tai harvoin puhuva.

Vaivaantuivat, perusmuoto vaivaantua. Tuntea olonsa epämukavaksi, ikäväksi, kiusaantuneeksi. Taustalla verbi vaivata; taikinaa voi vaivata eli leipoa, ja vaivauksen jälkeen taikina voisi tuntea olonsa vaivaantuneeksi.

Vei tämän mennessään, perusmuoto viedä mennessään. Ottaa mukaansa. Napata jokin ja mennä pois sen kanssa.

Verhotut, perusmuoto verhota. Peittää, piilottaa, kätkeä kauniiseen kankaaseen. Taustalla verhot, kankaat, jotka roikkuvat ikkunoita koristamassa.

Vierustoveri. Henkilö, joka on vieressä. Lähimpänä seisova, istuva tai makaava ihminen.

Vuotamaan, perusmuoto vuotaa. Valua tai päästää valumaan ulos. Veri voi vuotaa sormesta. Vesijohto vuotaa, kun siitä tippuu vettä.

Välinpitämätön. Sellainen, joka ei piittaa, ei välitä toisesta. Sellainen, jota ei kiinnosta, miltä toisesta tuntuu.

Värjötteli, perusmuoto värjötellä. Yrittää pysyä lämpimänä, kun on liian kylmä.

---

Toinen luku, jossa Eija ajattelee: «Mitä minä sanoin!»

Kerttu ei ollut soittanut ja varoittanut tulostaan. Niinpä nainen, jonka luokse Kerttu oli bussilla menossa, ei tiennyt tämän seisovan oven takana.

Kerttu ei pitänyt kiirettä ovikellon soittamisen kanssa. Hän seisoi rapussa ja piti villatumput päällä, vaikka hänen olisi oikeastaan pitänyt vetää ainakin toinen niistä kädestään ja painaa ovikelloa.

Totuuden nimissä on sanottava, ettei Eija olisi ihmetellyt, jos olisi tiennyt, kuinka kauan hänen veljensä vaimo jahkaili oven takana.

Eija tiesi, että hänen naamastaan näki, mitä mieltä hän oli kaukorakastumisesta, Mariquitasta ja pikkuveljen koko avioliitosta. Pessimismi ja suurkatastrofin odotus olivat kaivertaneet lisää ryppyjä ikääntyville kasvoille aina, kun Eija oli katsahtanut Mariquitaan (se oli Kertun alkuperäinen nimi).

Ei Eija mikään rasisti ollut, vaikka niin Mariquita varmastikin asian tulkitsi. Eikä häntä siitäkään voinut moittia. Tyttöparka oli varmastikin synnyinmaassaan tottunut ihonväriin perustuvaan ylenkatseeseen. Monet häntä vaaleammat ihmiset pitivät itseään häntä parempana vain, koska olivat vaaleita.

Henkka oli kerran Eijan kuullen vakuuttanut Mariquitalle, että Helsingin seudulla oli ylipäätäänkin vain vähän rasisteja. Kunhan Mariquita vain oppisi suomea, ihmiset pitäisivät hänestä yhtä paljon kuin Henkka piti. Paitsi ettei Mariquita tietenkään saisi antaa kenenkään muun pitää hänestä yhtä paljon kuin Henkka piti. Niin Henkka oli sanonut ja rutistanut Kerttua omistavasti.

Eija ei voinut olla irvistelemättä ajatellessaan, miten nuo kyyhkyläiset eivät malttaneet pitää näppejään erossa toisistaan. Huulista puhumattakaan! Mokomakin lii— mapari! Millään eivät nuo kaksi malttaneet istua siivosti vierekkäin. Aina heidän piti vähintäänkin nojailla toisiinsa kuin kaksi selkärangatonta. Eija oli paheksuvalla katseellaan sentään saanut Mariquitan tajuamaan, ettei ollut sopivaa röhnöttää Henkan sylissä Eijan pienen pojan nähden.

Henkka oli niin ajattelematon, mutta se nyt oli miehille tyypillistä! Pikkuveli oli kiskonut tytön kaukaiseen peräpohjolaan ymmärtämättä, ettei salamarakastuminen voinut johtaa kuin suurkatastrofiin. Vaikka eihän sitä tyttöä kiskoa tarvinnut. Hyvinvointi-Suomi houkutti taatusti ketä tahansa köyhää piikaa kehitysmaasta, sen Eija ymmärsi hyvin.

Pikkuveli-höppänä varmaan kuvitteli Eijan olevan vain katkera vanha akka. Se olikin helpompaa kuin kuunnella, mitä sanottavaa isosiskolla oikeasti olisi ollut.

Kuinka ironista elämässä olikaan se, ettei kukaan halunnut oppia toisten virheistä. Jokaisen piti tehdä omansa. Pikkuveli ei suostunut tajuamaan, ettei kukaan mitenkään voinut tuntea vierasmaalaista morsiantaan vuoden tuttavuuden perusteella!

Mariquita ei ollut sen halukkaampi näkemään vaaraa kuin Henkkakaan, saati sitten kuulemaan siitä Eijalta. Vaan kenenpä muunkaan kuin Eijan kelloa hän olisi nyt ringutellut. Henkalla ei ollut muita omaisia kuin tämä yksi epäluuloinen isosisko -ja viisivuotias siskonpoika, Jevgeni.

—     Pling plong, äiti, ovikello soi! poika kiljui.

—     Kuka siellä voi olla? En odota ketään, Eija vastasi vastahakoisena nousemaan laiskanlinnastaan, sillä hän olisi halunnut katsoa rauhassa lauantaiaamupäivän sisustusohjelmaa.

Eijan jalkojakin pakotti. Onneksi hänen ei tarvinnut kiiruhtaa, sillä reipas poika riensi yökylässä olleen ystävänsä kanssa ovelle. Eija hymyili lapsensa kiltteydelle.

Petyttyään miehiin Eija oli yksinään adoptoinut itselleen pellavapäisen pojanvesselin Venäjältä. Helpolla pääsivät ne, joiden odotusaika kesti vain yhdeksän kuukautta! Byrokraattinen raskaus oli raastavan paljon pitempi. Jevgeni ehti kasvaa kolmivuotiaaksi orpokodissa, ennen kuin Eija sai luvan tuoda hänet Suomeen.

Nyt Jevgeni oli viiden vanha ja puhui täydellistä suomea. Hänen puheestaan ei kukaan voinut kuulla, ettei hän ollut syntynyt Suomessa. Mariquita oli sanonut olevansa siitä vähän kateellinen Jevgenille — ja kaikille maailman lapsille! He oppivat kieliä niin kamalan nopeasti, ja ilman aksenttia.

Eijaa säälitti tyttöparka. Mariquita oli käyttänyt suomen oppimiseen niin paljon aikaa ja energiaa — sinisilmäisesti, Eija olisi halunnut ajatella, mutta Mariquitan silmät olivat kyllä ruskeat.

Niin. Anteliaan Henkan silmät ne tässä sittenkin kaikkein sinisimmät taisivat olla.

---

Ken on kummin kaima

Suomalaisissa romaaneissa vilisee joskus sanoja, jotka viittaavat sukulaisuuteen. Tai ainakin sinne päin. Helpoimmat sukulaissanat osaatkin varmasti jo: 

Eno on äitisi veli. 

Setä on isäsi veli. Lapset tosin usein kutsuvat kaikkia aikuisia miehiä sediksi. 

Täti on äitisi tai isäsi sisko. Lapset saattavat sanoa kaikkia aikuisia naisia tädeiksi. 

Serkku on tätisi tai setäsi lapsi. 

Anoppi on vaimosi tai aviomiehesi äiti. 

Appi tai tuttavallisemmin appiukko on puolisosi isä. 

Vävy on tyttäresi aviomies. Nykyaikana vävyksi voi kutsua pojankin aviomiestä. Miniä on oman pojan vaimo, tai miksei nykyään tyttärenkin vaimo. 

Anoppi, appi, vävy ja miniä ovat yleisesti käytössä jo ennen avioliittoa. Eli vaikka et esimerkiksi olisikaan naimisissa tyttö- tai poikaystäväsi kanssa, hänen vanhempansa voivat kutsua sinua miniäksi tai vävyksi. 

Mummi, mummo tai mummu on isoäitisi. Mummoiksi kutsutaan kaikkia iäkkäitä naisia, ainakin silloin kun he eivät kuule. Vaari tai ukki on isoisäsi. 

Nämäkin sukulaiset on hyvä tuntea: 

Mamma voi suomessa olla yhtä hyvin äiti kuin isoäiti. 

Pappa voi suomessa tarkoittaa sekä isää että isoisää — tai ketä tahansa vanhempaa miestä. 

Pikkuserkku on serkun lapsi. 

Lanko on vaimon veli — tai siskon aviomies. 

Käly on aviomiehen sisko — tai veljen vaimo. 

Nato on monen mielestä sama kuin käly, mutta virallisesti vain aviomiehen sisko. Eli jos luet romaania jossa nato hyökkää sankarin kimppuun, sankari-poloinen ei onneksi ole sotilasliiton tähtäimessä. Tosin perheriita voi tuntua hänestä yhtä kamalalta kuin pommi-isku. 

Kyty on aviomiehen veli. Taata on isoisä.

Nämä eivät ehkä varsinaisesti ole sukua, mutta törmäät varmasti heihinkin:

Kummitäti tai kummisetä tai ihan vaan pelkkä kummi astuu esiin, kun joku saa lapsen. 

Silloin lapsen äiti ja isä valitsevat hänelle kummit ystävien ja sukulaisten joukosta. Kummin tulisi olla mukana lapsen elämässä. Hän voi hoitaa tätä ja viedä tätä esimerkiksi elokuviin tai matkoille. Laiskakin kummi muistaa lasta lahjoilla silloin kun lapsella on merkkipäivä. Ennen vanhaan kummin tuli opettaa lapselle kristinuskoa ja huolehtia tästä, jos lapsen vanhemmat eivät enää pystyisi tästä huolehtimaan. Nyky-Suomessa nekin, jotka eivät kuulu kirkkoon, nimeävät lapsilleen kummeja. 

Leski on menettänyt puolisonsa. Hänen aviomiehensä tai vaimonsa on kuollut. Orpo on menettänyt vanhempansa. Orvon isä ja äiti ovat kuolleet. 

Kaima on henkilö jolla on sama nimi kuin sinulla. Kun suomalainen kertoo juhlista, joihin oli kutsuttu kummit ja kaimat, hän tarkoittaa, että vieraita oli epätavallisen paljon. Jätkä on mies tai poika. Ennen vanhaan jätkiä olivat vain metsätöitä tekevät miehet. Muija on nainen tai vähintään teini-ikäinen tyttö. Ennen vanhaan muijia olivat vain köyhät, vanhemmat naiset. Tantta on vanhempi naishenkilö. 

---

Kaaso tulee vastaan häissä. Hän auttaa morsianta ja on yleensä tämän paras ystävätär tai sisar.

…ja jossa suku on pahin

—     Hei, se on Kerttu! Jevgeni hihkaisi iloisesti saatuaan oven auki.

Jevgenin vieressä seisoi toinen poika, jonka iho oli ruskea niin kuin Kertunkin. Kerttu astui sisään hymyillen kummallekin söpöläiselle. Samalla hän huomasi silittävänsä vaivihkaa mahaansa.

—     Tää on mun kaveri Asad, se asuu tässä samassa rapussa ja se oli meillä yötä, Jevgeni selitti Kertulle, ja sitten hän selitti toiselle pojalle: — Kerttu on mun enon kanssa naimisissa.

Poikien äänet saivat Kertun tuntemaan omantunnon pistoksen. Jospa hän sittenkin oli ajatellut liian synkästi Eijasta. Eihän sellainen ihminen voinut olla kovin paha, joka oli ottanut äidittömän pojan omakseen! Ja Jevgenin yövieras oli kävelevä todiste siitä, ettei Eijalla voinut olla liiemmin ennakkoluuloja tummaihoisia ihmisiä kohtaan. Hetken Kerttu toivoi kuvitelleensa koko jutun, sen, että Eijalla oli jotakin häntä vastaan.

Siis hetken.

—    Sä! Eija huudahti. — Missä Henkka on?

—    Etkö säkään tiiä? Kerttu vastasi vastakysymyksellä. — Henkka on kadonnu!

Henkka ei ollut uskoutunut huolistaan edes omalle siskolleen! Se huolestutti Kerttua, mutta samalla hänen lävitseen kulki pieni voitonriemun purkaus. Eipä epäilevä Eija ollutkaan läheisempi Henkalle kuin Kerttu!

—    Miten sun nimi voi olla Kerttu vaikka se on suomalainen nimi ja sä et näytä suomalaiselta? Asad kysyi.

—    Sen nimi on Mariquita. Se on espanjaa ja tarkottaa leppäkerttua, Eija ilmoitti.

—    Niin, Kerttu naurahti. — Mun nimi on oikeasti Maria, niin kuin mun mummonkin oli. Mun veljet aina sano mua Mariquitaksi, ja sitten Henkka anto mulle suomalaisen lempinimen. Siksi mun nimi on nyt Kerttu.

—    Kuinka söpöä. Ja nytkö sä et tiedä missä Henkka on? Eija tivasi.

Eijan vaativa äänensävy toi itkun takaisin Kertun kurkkuun. Johan nyt olivatkin tunteet pinnassa! Mutta sitä iloa Kerttu ei Eijalle antaisi, että itkisi tämän edessä! Kerttu keskittyi kuulostamaan yhtä kovalta kuin Eija:

—    Henkka lähti yöllä ulos, eikä se vastaa puhelimeen. Sen känny on kiinni. — Jos joku rosvo on hyökänny sen kimppuun! Asad huudahti.

—    Niin, tai jos se on jääny auton alle! Jevgeni ehdotti.

Pojat näyttivät olevan pikemminkin täpinöissään kuin peloissaan. Lapset innostuivat niin helposti, kun tapahtui jotakin erilaista ja jännittävää. Eija loi kuitenkin Kerttuun syyttävän katseen ja sanoi:

—    Pojat, rauhoittukaa. Kerttu voisi kertoa, miksi Henkka lähti yöllä ulos. Tappelitteko te kenties?

Kerttu ei vastannut mitään. Hänellä oli täysi työ katsoa Eijaa takaisin yhtä äkäisesti kuin Eija katsoi häntä.

—    Eihän yöllä saa lähteä ulos vaikka oiskin vihanen, Jevgeni sanoi.

—    Tarvitaankin aikamoinen vihastuminen, että aikuinen mies karkaa omasta kodistaan, Eija sanoi.

—    Henkka ei oo ikinä ollu poissa mun luota näin kauan. Jo kakstoista tuntia se on ollu kadonnu! Kerttu vastasi, ja nyt hänen äänestään särähti jo itku.

—     Onko se pysynyt susta irti ennätykselliset kaksitoista tuntia, Eija päivitteli. Eija olisi sanonut enemmänkin, mutta jokin sai hänet pysähtymään. Ehkäpä se, että Jevgeni oli rientänyt halaamaan enonsa nuorikkoa. Eija väänsi ilmettään vähän pehmeämmäksi ja tarttui puhelimeen.

—    Tällaisissa tapauksissa pitää varmuuden vuoksi soittaa terveyskeskukseen ja kysyä sieltä. Ei Henkalle kyllä varmaan mitään ole sattunut. Yleensä sairaaloista soitetaan potilaan kotiin, jos on tapahtunut onnettomuus, Eija rauhoitteli poikia. — Haloo, Eija Kettunen täällä. Haluaisin varmistaa, ettei yön aikana kadonnut veljeni Henri Kettunen ole joutunut potilaaksi… Kyllä, odotan… Mariquita, voisitko viedä pojat Jevgenin huoneeseen?

Kerttu katsoi parhaaksi totella Eijan huitovaa kättä, sillä Jevgeni ja Asad eivät malttaneet pysyä aloillaan, saati sitten vaiti. Pian pojat ja Kerttu istuivat lattialla rakentamassa linnaa lego-palikoista. Tai oikeastaan vain Kerttu rakensi, sillä rakentaminen sai hänet tuntemaan olonsa hieman paremmaksi. Jevgeni sen sijaan kiipeili levottomana vuoteellaan, kävi avaamassa ikkunan, kulki ympyrää lelujaan näpräten, kunnes istahti lopulta Kertun viereen irrottelemaan linnasta palasia. Asad keskittyi katselemaan Kerttua ja kuiskimaan Jevgenille kysymyksiä.

—     Mistä se tulee? Miks se meni sun enos kaa naimisiin?

—     Voit sä mullekin puhua, Kerttu rohkaisi Asadia, ja niin poika tekikin.

—     Kuinka monta veljeä sulia on? Mulla on viis siskoa!

—     lla on kolme veljeä. Ne asuu Kolumbiassa. Sieltä Kolumbiasta mäkin tulen.

—    Mun siskot asuu täällä Suomessa niin kuin mäkin, mutta meidän äiti ja isä tuli Somaliasta, Asad kertoi.

—    Niitten piti karata sieltä kun siellä Somaliassa oli niin vaarallista, Jevgeni tiedotti.

—     Kolumbiassakin voi olla vaarallista, Kerttu mutisi.

Hän oli vaipua mietteisiinsä. Mitä hänen veljilleen mahtoi kuulua? Leandron oli ollut tarkoitus tulla käymään Suomessa, mutta se oli liian ihana unelma tullakseen todeksi. Leandro-veli ei ollut vastannut sähköpostiviesteihin moneen päivään. Veljeksistä keskimmäinen, Camilo, taas roikkui nettikahvilassa ihan liikaa, ihan kuin hänellä ei olisi parempaa tekemistä ollutkaan. Eikä sitä Camilon mukaan kyllä ollutkaan. Siellä, mistä Kerttu tuli, oli liian vähän töitä. Nuorin veli Santiago olikin löytänyt niitä isommasta kaupungista.

—     Onks Kolumbia lähellä Somaliaa, Asad kysyi, ja Kerttu havahtui. Ei nyt saanut murehtia menneitä, nyt piti keskittyä lapsiin!

—     Ei oo lähellä. Somalia on Afrikassa, mutta Kolumbia on Etelä-Amerikassa.

—     Miks sä sitte näytät afrikkalaiselta? Jevgeni kysyi.

Kerttu päätti, että hänen oli päästävä lasten seuraan useammin. Heillä oli kiinnostavia kysymyksiä ja puheenaiheita! Eija astui kuitenkin huoneeseen, ennen kuin Kerttu ehti keksiä, kuinka vastata suomeksi hyvään kysymykseen ja vielä niin, että leikki-ikäiset pojat ymmärtäisivät vastauksen.

—    Ikkuna kiinni, lämpöhän karkaa harakoille! Eija kivahti.

Hän syöksyi sulkemaan ikkunan ja siivosi mennessään muutaman lelun lattialta. Kerttu pani merkille, että Eija oli katsonut tarpeelliseksi siistiä kampauksensakin vieraskuntoon. Eija sanoi:

—    Ei ollut Henkka-eno sairaalassa. Eikä sen kännykkä ole vieläkään päällä. Heidin kännykkä oli sen sijaan päällä ja Heidi tulee tänne ihan kohta, Ainon kanssa.

—    Jee! pojat huusivat. — Aino on meidän kaveri, Asad selvensi.

—    Heidi osaa varmaan kertoa meille, mitä seuraavaksi. Se on poliisi, Eija selvensi lisää.

—    Mutta sä et vielä kertonu miksi eteläamerikkalaiset näyttää afrikkalaisilta, Jevgeni muistutti.

Eija keskeytti poikansa.

—    Mariquitalla on varmaan nälkä. Annetaanpas, pojat, tädin nyt syödä.

—    Kiitos, mutta ei mulla kyllä oo nälkä, Kerttu vastusteli.

Huoli Henkasta sai ajatuksen syömisestä tuntumaan kurjalta. Oikeastaan ihan kaikki tuntui äkkiä Kertusta kurjalta. Pitikö tähän nyt poliisikin vetää mukaan? Tärkeintä oli, ettei Henkalle ollut sattunut mitään. Eivätkö he nyt voisi vain odottaa, että mies soittaisi, tai laittaisi edes puhelimensa päälle? Kerttu oli koko bussimatkan lähetellyt Henkalle tekstiviestejä, mies saisi ne kun vain avaisi puhelimensa!

Eija mulkaisi Kerttua hyvin merkitsevästi.

—    Jospa mä kuitenkin ottasin kahvia, Kerttu kakaisi ja seurasi Eijaa keittiöön.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ennakkoluuloja, perusmuoto ennakkoluulo. Se, jolla on ennakkoluulo toista kohtaan, ajattelee toisesta pahaa, ennen kuin tuntee tämän, tutustuu tähän.

Epäluuloinen. Sellainen, joka suhtautuu toiseen varovasti, epäilee jotain pahaa hänestä.

Hetken. Vähän aikaa.

Hihkaisi, perusmuoto hihkaista. Sanoa asia hyvin innostuneesti. Huudahtaa.

Huolestutti, perusmuoto huolestuttaa. Tehdä huolestuneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi.

Ikääntyville, perusmuoto ikääntyvä. Vanhaksi tuleva, vanheneva. Ikääntyvät kasvot alkavat tulla ryppyisiksi, iho ei enää ole sileä.

Kaiversi, perusmuoto kaivertaa. Tehdä kuvio, uurre, jälki kaivamalla, raaputtamalla. Kihlasormukseen voi kaivertaa kihlatun nimen.

Kakaisi. Sanoi nopeasti, kuin yskien. Päästi sanat ulos kurkustaan.

Kamalan nopeasti. Tosi nopeasti. Se ei oikeasti ole kamalaa, vaan hienoa.

Karkaa, perusmuoto karata. Paeta. Mennä pakoon, karkuun, pois toisen luota. Piiloutua.

Kaukorakastumisesta, perusmuoto kaukorakastuminen. Rakastuminen kaukana asuvaan ihmiseen, jonka tapaaminen on välimatkan vuoksi hyvin vaikeaa.

Kunhan vain. Sitten kun, heti kun.

Kuulostaakseen. Että kuulostaisi. Haluaa kuulostaa joltakin, joten toimii sen mukaisesti

Läheisempi, perusmuoto läheinen. Lähellä henkisesti, tunteissa, sydämen lähellä. Läheinen on se, jolle haluat kertoa ilosi ja surusi, johon voit luottaa, jota rakastat.

Lävitseen. Läpi. Neula kulki kankaan lävitse eli kankaan läpi.

Morsiantaan, perusmuoto morsian. Nainen, joka on menossa naimisiin, tai juuri mennyt. Henkan morsian on nainen, jonka kanssa Henkka on menossa naimisiin — tai jonka kanssa hän on aika äsken mennyt naimisiin.

Nuorikkoa, perusmuoto nuorikko. Nuori vaimo.

Nyyhkäisi, perusmuoto nyyhkäistä. Hengittää itkuisesti. Tehdä itkevä ääni nenällä.

Olivat olleet kotoisin, perusmuoto olla kotoisin. Tulla alun perin jostakin. Olla syntynyt jossakin. Henkka on kotoisin Suomesta tarkoittaa, että Henkka syntyi Suomessa.

Oli vastaan, perusmuoto olla vastaan. Vastustaa, olla ennakkoluuloinen, epäluuloinen. Eijalla oli jotakin häntä vastaan, Eija ei pitänyt hänestä.

Oli yötä, perusmuoto olla yötä. Olla toisen kotona kylässä, vieraana koko yön.

Omaisia, perusmuoto omainen. Lähisukulainen. Miehen omaisia ovat vaimo, lapset, sisarukset ja vanhemmat.

Omistavasti. Niin kuin toinen olisi omaisuutta. Omana pitäen.

Orpokodissa, perusmuoto orpokoti. Talo lapsille, joiden äidit ja isät ovat kuolleet tai kadonneet kokonaan.

Pahemman kerran. Todella pahasti.

Pellavapäisen, perusmuoto pellavapäinen. Vaaleatukkainen. Taustalla substantiivi pellava, kasvi, josta Suomessa ennen vanhaan valmistettiin valkoista kangasta.

Perusteella. Kun syyn voi nähdä, tietää, päätellä jostakin. Eija ajattelee, ettei Henkka voi tuntea Kerttua vuoden tuttavuuden perusteella, Eija ajattelee, että Henkka ei voi tietää, millainen Kerttu on, koska he ovat tunteneet toisensa vain vuoden.

Petyttyään miehiin. Sen jälkeen, kun hän pettyi miehiin.

Pikemminkin innoissaan kuin peloissaan. Enemmän innoissaan, vähemmän peloissaan, vaikka voisi luulla, että asia on toisin päin.

Pitivät parempana, perusmuoto pitää parempana. Ajatella, että on parempi ja tärkeämpi kuin joku toinen. Asettaa itsensä toista korkeammalle. Pitivät itseään häntä parempana, he ajattelivat, että he olivat parempia kuin hän.

Plingplong. Ovikellon ääni.

Potilaaksi, perusmuoto potilas. Sairas, jota hoidetaan.

Purkaus. Irtoaminen kovalla vauhdilla, rajusti. Taustalla verbi purkautua. Lanka voi purkautua, irrota kankaasta. Tulivuori voi purkautua, jolloin siitä syöksyy laavaa.

Ringute/lut, perusmuoto ringutella. Soittaa monta kertaa ovikellolla tai puhelimella.

Rutistanut, perusmuoto rutistaa. Halata lujaa. Puristaa itseään vasten.

Salamarakastuminen. Rakastuminen todella nopeasti. Naimisiin tai kihloihin meneminen, tai samaan asuntoon muuttaminen epätavallisen pian.

Suhtautui, perusmuoto suhtautua. Kohdella. Asennoitua. Käyttäytyä. Se joka suhtautuu työntekoon positiivisesti menee mielellään töihin. Suhtautui happamasti, kohteli huonosti.

Suurkatastrofin, perusmuoto suurkatastrofi. Suuri katastrofi, todella hirveä tapahtuma. Maanjäristys ja tsunami ovat suurkatastrofeja.

Synnyinmaassaan, perusmuoto synnyinmaa. Sinun synnyinmaasi on maa, jossa olet syntynyt.

Särähti, perusmuoto särähtää. Päästää ikävältä kuulostava ääni. Epämiellyttävä ääni särähtää korvaan.

Söpöläiselle. Söpölle ihmiselle tai eläimelle. Söpö on sellainen joka muistuttaa vauvaa, näyttää vauvalta.

Tuttavuuden, perusmuoto tuttavuus. Toisen ihmisen tunteminen.

Uskoutunut, perusmuoto uskoutua. Paljastaa, tunnustaa, kertoa salaisuus.

Vaivihkaa. Huomiota herättämättä. Toivoen että muut eivät huomaa.

Vakuuttanut, perusmuoto vakuuttaa. Painottaa. Luvata, vannoa, että asia on näin.

Vastakysymyksellä. Kysymykseen voi joskus vastata toisella kysymyksellä.

Viiden vanha. Viisi vuotta vanha, viisivuotias.

Villahansikas. Villainen hansikas, käsine, joka on tehty villasta.

Voitonriemun, perusmuoto voitonriemu. Ilo siitä että voitti, onnistui.

Väänsi, perusmuoto vääntää. Taivuttaa, pakottaa toiseen muotoon, epäluonnolliseen asentoon.

Ylipäätäänkin. Myös yleisesti. Se mitä sanottiin yhdestä ihmisestä päti kaikkiin, ylipäätäänkin.

Äkäisesti. Kiukkuisesti. Vihaisesti. Suuttuneesti.

Aidittömän, perusmuoto äiditön. Henkilö, jolla ei ole äitiä.

Äänensävy. Tapa, tyyli sanoa asia. Äänensävy voi olla vaikkapa iloinen, surullinen, vihainen tai innostunut.

---

Kolmas luku: Henkan tuntomerkit jakoon!

Missä Henri «Henkka» Kettunen piileskelee?

Haluat varmasti auttaa Kerttua. Ties vaikka Henkka olisi juuri tuo mies, joka tuolla kulkee pihan poikki, kun vilkaiset varmuuden vuoksi ulos ikkunasta. Ties vaikka, sillä ethän sinä sitä vielä voi tietää. Aivan totta, sinulle on toki kerrottava, miltä etsimämme suomalaismies näyttää!

Tehtävämme kannalta on valitettavaa, ettei Henkalla ole mitään silmiinpistäviä tuntomerkkejä. Jossain muussa ympäristössä (kuten Kolumbiassa) hän kyllä pistäisi silmään, sillä kyllähän vaaleat suomalaiset ulkomailla joukosta erottuvat. Henkka on kuitenkin piiloutunut Suomeen — sen verran Kerttukin tietää, sillä Henkka jätti passinsa kotiin.

Henkka on yhtä pitkä kuin suomalaismiehet keskimäärin ovat, noin 180 senttimetriä. Hänellä on siniharmaat silmät ja lyhyt vaalea tukka, ja pieni parta ja viikset, koska parturin mielestä ne sopivat hänelle. Henkka antaa samalle parturille vuodesta toiseen vapaat kädet, ja siksi hänellä on jatkuvasti samanlainen kampaus kuin joka toisella vastaantulijalla.

Henkka on hieman ylipainoinen, mutta ei niin pahasti, että häntä voisi pitää lihavana. Hänen pukeutumistyyliään voisi kuvailla huomiota herättämättömäksi. Hän käyttää juuri sellaisia farkkuja ja paitoja, joita kauppakeskuksista mahdollisimman vähällä etsimisellä löytyy (shoppailu on hänestä naisten harrastus).

Kaiken kaikkiaan Henkka on taustaansa sulautuva mies, jota tuskin kukaan vilkaisee kahta kertaa. (Suomessa.) Ei mikään ihme, jos sellainen on päässyt katoamaan!

Entä missä Henkka yleensä pyörii?

Päivisin Henkka koodaa toimistossa tietokoneohjelmia. Iltaisin hän halailee Kerttua… ai niin, juuri nythän ongelman nimi on se, että ei halaa. Eikä häntä tällä viikolla odoteta toimistossakaan, sillä on talviloma. Mies on vaihtanut vapaalle.

Palatkaamme aikaan ennen Kerttua, päiviin, joina Henkka oli vapaa siviilisäätynsäkin puolesta. Tarttukaamme kampeen ja pyörittäkäämme ajan rattaita taaksepäin.

Sinkku-Henkka pelaa tietokonepelejä ja katselee televisiota. Pari kolme kertaa viikossa Henkka käy ulkoilemassa, usein sisarenpoikansa kanssa. Henkka haluaa toisaalta olla miehen mallina isättömälle pojalle, toisaalta pitää yllä jonkinlaista peruskuntoa. Hän on piinaavan tietoinen siitä, miten epäterveellistä on istua niin paljon tietokoneella.

Koska mikään urheilulaji ei ole onnistunut koukuttamaan Henkkaa, laji vaihtuu alituiseen. Välillä hän ja Jevgeni hiihtävät, välillä luistelevat. Vuoden lämpimämmän puoliskon aikana he pyöräilevät ja rullaluistelevat ja pelaavat jalkapalloa ja koripalloa. Metsässä he ovat monesti käyneet vaeltelemassa. Kaikkein useimmin he käyvät uimassa, joko uimahallissa tai järvessä, sillä uimisesta Jevgeni pitää eniten.

Jos kysyisit Eijalta, millainen Henkka on, hän vastaisi näin:

—     Mun pikkuveli on loistoeno Jevgenille, ei paremmasta väliä! Aina se jaksaa lähteä pojan kanssa jonnekin. Kuitenkin Henkka on aina ollut rauhallinen ja kiltti pikkuveli.

Sitten Eijan äänensävy muuttuisi punnitummaksi.

—     Oikeastaan liiankin kiltti. Pelkään, että sitä on liian helppo käyttää hyväksi. Henkka jakelee rahojaan ihan liian avokätisesti ja uskoo ihmisistä hyvää silloinkin, kun ne ei sitä ansaitse!

Todennäköisesti hän haluaisi sanoa enemmänkin, tarkentaa sanojaan. Niin hän ei kuitenkaan tekisi, koska Kerttu olisi kuulolla. No, Kerttu voisikin sitten itse kertoa, millainen hänen miehensä on.

—     Henkka on huomaavainen, komea, ahkera, antelias — tosi hyvä mies! Kerttu vakuuttaisi.

—     Mistä teille tuli riitaa? Anteliaisuudestako? Joko niillä sun veljilläs on työpaikat? Eija letkauttaisi.

—     Sä varmaan ottaisit ne ilomielin töihin sun luokse. Yövartijoiksi makuuhuoneeseen, Kerttu sähähtäisi.

Nyt kannattaisi kumpaisenkin pitää suunsa kiinni. Ei pidä leikkiä tulella metsäpalovaroituksen aikaan!

—     Ei Henkassa mitään kilometrin pituisia miinuksia ole… mutta eipä ole isoja plussiakaan. Henkka on yksinkertaisesti tylsä!

Hei, tuohan oli Päivin ääni! Mistä hän tänne luikki? Päivi on Henkan eksä. Hän tä meidän ei ehkä pitäisi kuunnella laisinkaan. Vai pitäisikö sittenkin?

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ajan rattaita, perusmuoto ajan rattaat. Koneisto, joka kuljettaa aikaa, saa ajan kulumaan eteenpäin.

Antaa vapaat kädet. Antaa toisen päättää itse.

Avokätisesti. Anteliaasti. Avoimilla käsillä, jotka eivät ole puristuneet nyrkkiin.

Ei paremmasta väliä. Riittävä. Niin hyvä, että ei haittaa, jos vielä parempaa ei tule.

Eksä. Entinen rakastettu. Eksäsi on joku, joka oli tyttö- tai poikaystäväsi, mutta ei ole sitä enää. Hän jätti sinut, tai ehkä sinä jätit hänet.

Erottuvat. Ovat erilaisia kuin muut.

Etsimämme suomalaismies. Suomalaismies, jota me etsimme.

Ilomielin. Oikein mielellään. Iloisia ajatuksia mielessä.

Isättömälle, perusmuoto isätön. Sellainen, jolla ei ole isää.

Huomiota herättämättömäksi, perusmuoto huomiota herättämätön. Sellainen, joka ei herätä huomiota, ei erotu joukosta. Näky, joka ei kiinnosta ketään.

Jakelee. Jakaa monelle, antaa sinne ja tänne.

Joka toisella. Ei jokaisella, ei kaikilla, vaan kahdella neljästä, tai neljällä kahdeksasta.

Kampeen, perusmuoto kampi. Kädensija, josta vääntämällä jokin liikkuu tai aukeaa.

Keskimäärin. Matemaattinen tapa ilmaista, että tämä on tavallista ja yleistä, että ei olla ääripäissä vaan keskellä. Jos yksi lapsi on neljävuotias, toinen viisivuotias ja kolmas kuusivuotias, voidaan sanoa, että nämä lapset ovat keskimäärin viisi vuotta.

Koukuttamaan, perusmuoto koukuttaa. Panna koukkuun kiinni, pyydystää koukulla. Hyvin kiinnostava harrastus tai herkullinen ruokalaji voi myös koukuttaa — niitä haluaa aina lisää.

Kumpaisenkin. Kummankin. Molempien.

Kuvailla. Kertoa, millainen joku on.

Kuulolla. Kuulemassa, kuuloetäisyydellä.

Loistoeno. Tosi hyvä eli loistava eno.

Luikki. Liikkui niin, että häntä oli vaikea huomata, nopeasti ja piilossa.

Miinuksia, perusmuoto miinus. Huono puoli, pahe, ikävä luonteenpiirre. Kirjaimellisesti matematiikkaa: neljä miinus kolme on yksi eli 4 — 3 = 1.

Palatkaamme, tarttukaamme, pyörittäkäämme. Me pyydämme itseämme ja lukijaa palaamaan, tarttumaan, pyörittämään.

Peruskuntoa, perusmuoto peruskunto. Sellainen fyysinen eli ruumiillinen kunto, jossa jaksaa liikkua ja pysyy aika hyvin terveenä.

Pihan poikki. Pihan toiselta puolelta toiselle puolelle. Piha menee siinä tavallaan katki, halki.

Piileskelee. On ja pysyy piilossa.

Piinaavan tietoinen. Sellainen, joka tietää jotakin häiritsevää ja kiusaavaa.

Plussiakaan, perusmuoto plussa. Hyvä puoli, hyve, hieno luonteenpiirre. Kirjaimellisesti matematiikkaa, kaksi plus kaksi on neljä eli 2 + 2 = 4.

Pukeutumistyyliään, perusmuoto pukeutumistyyli. Tapa, jolla ihminen pukeutuu. Vaatteet, jotka hän yleensä valitsee.

Punnitummaksi, perusmuoto punnittu. Harkittu, hyvin mietitty. Kirjaimellisesti vaa’alla käynyt, eli paino on tarkistettu.

Puoliskon. Kun jonkun jakaa kahteen osaan, syntyy kaksi puoliskoa.

Pyörii. Menee ympäri. Maapallo pyörii, ja pyörä, mutta kun ihminen käy samoissa paikoissa yhä uudelleen, voidaan sanoa, että hän pyörii näissä paikoissa.

Siviilisäätynsäkinpuolesta. Puolesta-sana tarkoittaa usein ansiosta, johdosta, syystä. Henkka oli vapaa siviilisäätynsäkin puolesta, Henkka sai sanoa vapaaksi myös siitä syystä että hän oli naimaton.

Silmiinpistäviä. Näkyviä, hyvin erottuvia, erikoisia. Niin poikkeavia, että pistävät silmään.

Siviilisäätynsäkin, perusmuoto siviilisääty. Se kertoo, oletko naimisissa, naimaton, eronnut vaiko leski.

Tarkentaa. Kertoa yksityiskohtaisemmin. Syventää. Tarkka ampuja osuu maaliin, tarkka siivooja huomaa kaikki roskat. Se, joka tarkentaa, tekee työnsä vielä tarkemmin.

Taustaansa sulautuva. Maisemaan sopiva, sellainen, joka ei herätä huomiota.

Ties vaikka. Ehkä, kenties.

Tuntomerkkejä, perusmuoto tuntomerkki. Asia, josta ihmisen tunnistaa. Jotakin, minkä takia hän on eri näköinen kuin muut.

Ulkoilemassa, perusmuoto ulkoilla. Urheilla, harrastaa liikuntaa ulkona.

Vaeltelemassa, perusmuoto vaeltaa. Kävellä pitkä matka.

Vaihtanut vapaalle. Lähtenyt lomalle, pois töistä.

Valitettavaa. Harmillista, valituksen aihe.

Varmuuden vuoksi. Kaiken varalta. Siksi että tätä kannattaa kokeilla.

Ylipainoinen. Liian painava, mikä ei ole terveellistä.

---

Neljäs luku, jossa juodaan kahvia…

Kertulle valkeni nopeasti, miksi Eija oli kutsunut naapurissa asuvan poliisin kylään. Tämä poliisi olisi joka tapauksessa saanut ennen pitkää kuulla kaiken, sillä hän oli Eijan ystävä!

—    No, sen jo tarkistin, että ainakaan putkassa Henkka ei oo! Heidi sanoi, kun Kerttu oli kertonut hänelle saman verran kuin Eijallekin.

Tai no, vähän enemmän. Poliisille Kerttu oli tunnustanut, että he olivat tapelleet.

—    Me ei koskaan ennen olla riidelty, hän painotti.

—    Mistä te riitelitte? Eija kysyi, mutta Kerttu ei vastannut.

Eija kaatoi kupilliset kahvia kummallekin vieraalleen. Kerttu pakotti itsensä juomaan. Hän ihmetteli ties kuinka monetta kertaa, miten suomalaiset saattoivat juoda eniten kahvia maailmassa. Suomalainen peruskahvi oli Kertun mielestä yksinkertaisesti kamalaa. Joka siemauksella tunsi, ettei kahvipapuja ollut paahdettu tarpeeksi pitkään!

Heidi hörppäsi kuitenkin tyytyväisenä kahvia kupistaan, ja sanoi sitten:

—    Yleensä kun joku tekee katoamisilmoituksen poliisille, kadonnut löytyy joko kesämökiltä tai sitten sille on jäänyt ryyppyputki päälle. Lähdetään siitä, voisiko Henkka olla teidän mökillä?

—    Se on kesämökki. Eihän sinne pääse autolla talvella, ei me olla edes aurattu tietä auki, Eija vastasi.

—    Mäkin mietin samaa. Mökille on liian paljon lunta edessä. Eikä Henkka otta-nu autoa, se lähti bussilla, Kerttu sanoi.

—    Epätodennäköinen vaihtoehto, siis, Heidi tuumi. — No, mitenkäs on juomisen laita, onko Henkalla tapana ottaa?

Minkä juomisen? Ottaa mitä? Kerttu arvasi, mitä sanaa ei sanottu ääneen.

—    Henkka juo vain joskus vähän olutta! hän sanoi.

—    Sinähän Henkan tunnet, Eija hymähti, ja Kertulle tuli kummallinen olo, että hän tarkoitti aivan päinvastaista kuin mitä sanoi.

Jatkoa seurasikin.

—     Kun Henkka viimeksi erosi, se joi enemmän kuin vähän! Mä ihan järkytyin kun mä kävin sen kotona silloin. Mä keräsin pullot ja sanoin että nyt ryhdistäydyt ja menet tekemään jotain Jevgenin kanssa sillävälin kun mä siivoan!

—     Miksi sä sanot «viimeksi erosi»? Ei Henkka ja mä olla erottu, Kerttu muistutti äkäisenä.

—     .. .ja se muuten auttoi. Liika juominen loppui siihen, Eija sanoi itsetyytyväisen isosiskon äänellä, Kertusta piittaamatta.

—     Kun suomalainen mies masentuu, se aika todennäkösesti juo enemmän ku vähän, Heidi pisti väliin. — Mun puolesta ne sais juoda vähemmän. Arvatkaa, kuinka suuri osa kaikista rikoksista tehdään kännissä? Arvatkaa paljonko mä saan kuulla humalaisten selityksiä siitä miten kurjasti kaikki asiat on… ja miten niitten oli sen takia muka pakko juoda niin paljon että järki lähtee.

Heidi kuulosti äkkiä hyvin vihaiselta. Hän joi vimmaisesti kahvikuppinsa tyhjäksi ja riensi ottamaan lisää.

—     Alkoholi on kyllä Suomessa se kolmas pyörä joka vie miehen vielä useammin kuin mikään toinen nainen!

—        Taas sä väität että alkoholi on kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä ne miehet kuule osaa ihan selvin päinkin lähteä toisen naisen matkaan! Vika ei ole Alkon hyllyjen vaan miesten korvien välissä. Tai jalkojen, Eija sähähti.

—     Mutta juomista ne kehtaa pitää lieventävänä asianhaarana! Heidi huudahti.

Kertun katse liikkui Heidistä Eijaan ja Eijasta Heidiin. He keskustelivat kiivaasti, vaikka olivat kohtalaisen samaa mieltä, eikä kukaan huoneessa esittänyt vastaväitteitä. Kertusta tuntui äkkiä siltä, etteivät he puhuneet toisilleen eivätkä hänelle, vaan itselleen. Kumpikin vanhempi nainen oli syvällä omissa ajatuksissaan ja tunteissaan.

—     Kuulkaas, Heidi sanoi lopulta. — Jos Henkka ei oo ilmotellu ittestään iltaan mennessä niin me tytöt lähetään Iltatöihin.

…ja vähän alkoholiakin

«Iltatöi» oli vekkulilla nimellä varustettu baari. Heidi oli valinnut sen siksi, että tiesi Henkan käyneen joskus siellä kavereittensa kutsusta katsomassa urheilumatse-ja. Siellä hän oli Anssinkin kanssa tehnyt kohtalokkaan päätöksensä lähteä Etelä-Amerikkaan.

—     Siinä ne olla röhnöttää tuoppeineen. Jättää ipanat vaimoille päästäkseen tänne, sanoi Heidi.

Kertun kriittinen ilme sai Heidin muistamaan, että sekä hän että Eija olivat jättäneet lapsensa hänen miehelleen päästäkseen tänne. Hän punastui. Kerttu katsoi parhaaksi puolustaa Henkan maanmiehiä.

—     Suomalaiset miehet on onneksi kuitenkin yleensä tosi kilttejä ja hyviä. Vaikka ne joskus juo.

—     Niin, kyllä ne osaa olla niin kilttiä ja hyvää kun pitää nuori tyttö hurmata. Mutta annas olla kun ne kohtaa suomalaisen naisen! Eija sanoi väittelynhaluisena.

Hänen piti puhua aika kovaa, koska kovaa puhuivat kaikki muutkin Iltatöissä. Mutta Kerttu ei ollut ihan kokonaan paikalla. Heidi katseli hoikkaa, tummaa kaunotarta, jolla oli näyttävät rastaletit. Miettiköhän nuori nainen niitä iltoja synnyinmaassa, kun koti oli täynnä niitä Eijan mainitsemia isoveljiä ja heidän heilojaan,ja iloinen musiikki soi.

Tai no, Heidin täytyi kyllä myöntää, ettei hän tiennyt, millaista musiikkia kolumbialaiset kuuntelivat. Se nyt kuitenkin oli totta, että suomalaiseen musiikkiin verrattuna melkein mikä hyvänsä muu musiikki oli iloista.

Heidin poika Jesse tykkäsi kuunnella maailmanmusiikkia. Kerran Heidi innostui ihan jammailemaan pojan huoneesta kantautuneen latinobiisin mukana — ja Jesse oli nauranut ja kertonut äidin tanssineen hautajaismusiikin tahdissa!

Eija ei kuitenkaan antanut Heidin ja Kertun velloa muistoissaan. Hän letkautti:

—     Suomalaisen naisen pitäisi olla yhtä aikaa loistoäiti, uranainen, piika ja seksipommi, ja sitten naisen pitäisi vielä ymmärtää, ettei mies kestä selvin päin.

—     Kuka sanoo, että pitää? kysyi miesääni. Se kuului viereisen pöydän miehelle.

—     Itte te naiset kuulkaa ihmeitä itteltänne vaaditte. Tehän ootte siis aivan ihania ja kauniita ja osaatte vaikka mitä, mutta aina te vaan haukutte itteänne ja stressaatte. Ottakaa arvon naiset, upeet naiset rennosti! mies komensi ja käänsi tuoliaan voidakseen paremmin osallistua naisten keskusteluun.

Kerttu riemastui ja hymyili niin, että valkeat hampaat tulivat näkyviin. Eija mulkaisi häntä paheksuvasti.

—     Siksi mä hymyilen kun harvoin Suomessa tullaan mukaan juttelemaan noin. Musta se on kivaa. Suomalaiset puhuu niin vähän toisilleen, jos ei tunneta jo, Kerttu puolustautui.

—        Tää on kuule baari, Eija vastasi.

—    Niin, kyllä suomalaisetkin suut sitten osaa puhua kun niitä on vähän voideltu oluella, Heidikin varoitti.

—    Siinä sä oot kuules aivan oikeassa, mies tunnusti ja otti pitkän siemauksen oluttuopistaan.

—    Muissa maissa ihmiset oppii sosiaalisia taitoja pienestä pitäen ihan ilman voiteluaineitakin, Heidi motkotti.

—    Sä et näytä voiteluaineita tarvitsevan, mies huomioi, sillä Heidi ei ollut ottanut vielä kulaustakaan siiderilasistaan. — Mutta annas kun mä tarjoan nätille tytölle kun ei sillä raukalla oo vielä mitään.

—    Ei kiitos, vastasi Kerttu.

—    No mutta miksi ei? Eihän noin nätti tyttö saa kuivin suin olla, mies intti ja suuntasi anovan katseen Kerttuun.

Kerttu näytti hämmentyvän, ja syystäkin. Eijaa alkoi naurattaa. Hänestä tilanne oli huvittava. Heidi potkaisi Eijaa pöydän alla ja pelasti Kertun sanomalla:

—    Tämmöistä Suomessa on. Aina on syy juoda, sitä ei kukaan kyseenalaista, mutta auta armias jos joku ei haluakaan juoda, sitä sitten saakin perustella!

—     No lähteehän etelän neiti sentään tanssimaan? mies jatkoi sitkeästi. Kerttu pudisti hämmennyksen päältään.

—     Mä en oo neiti vaan rouva, tän tässä käly! hän sanoi ja taputti Eijan olkapäätä. Hyvä veto, ajatteli Heidi.

—    Ahaa, ymmärrän, ymmärrän… eihän se käly sua renttu-Timpan kanssa tanssimaan päästä, mies vastasi.

Hän väänsi naamalleen pettymystä liioittelevan ilmeen.

—    Ja tää on niin surullista musiikkiakin. En mä tämmöstä osaa tanssia, Kerttu lisäsi. — Miksi suomalaiset tykkää niin kovasti itkemismusiikista?

—    Itkemismusiikista? Eija toisti Heidin alkaessa hihittää. — Jääkää te tänne pillittämään, mä meen pissalle.

—    Pitääkö Suomessa aina kertoa, miksi menee vessaan? Kerttu kysyi, kun Eija raivasi itselleen tietä mahtuakseen naistenhuoneeseen.

Nyt sekä Heidi että Timppa purskahtivat äänekkääseen nauruun.

—    Te vaan nauratte, vaikka baari itkee. Siis kuunnelkaa nyt tätäkin laulua, Kerttu pyysi Heidiltä ja Timpalta, ja kolmikko hiljeni jukeboksista kantautuvan kappaleen kertosäkeeseen:

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen, voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois, vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Jukeboksi hiljeni tyystin. Eijakin näytti juuttuneen vessaan. Kertun nuorilla kasvoilla loisti nyt pidättelemätön tiedonhalu, ja Heidin mielestä hän oli huolestuttavan kaunis. Ei ihme, että tuo Timppa tuossa kärkkyi tyttöä. Puoliksi laulaen Kerttu ihmetteli:

—    Miksi aina lauletaan, että oltiin rakkaudessa suuria eikä olla rakkaudessa suuria? Onko aina totta että täällä Pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla ja tunteet tappamalla rikki repii sydämen? Mä tulen niin surulliseksi kun mies laulaa että mä olin ennenkin ollut niin yksin, en muusta tiennytkään, hetken soihtuna loistit mulle valon pimeään… Sen kunpa joskus ymmärtää vain vois, miksi kaikki kaunis aina häipyy pois, nyt vain toivon mielenrauhaa päivään nousevaan.

—     Tarkkakorvainen tyttö! Taidat kuunnella paljon suomalaista musaa, Timppa ihaili.

—     Se on hyvä tapa oppia kieltä. Että kuuntelee musaa, Kerttu sanoi.

—     Kerttu onkin oppinut hämmästyttävän nopeesti suomea. Se on sentään ollut täällä vasta, mitä, kaheksan kuukautta, Heidi kehui.

—     Vai että Kerttu? Timppa sanoi, ja livahti jonnekin.

—     Pitäskö meidän valita tosta jukeboksista jotain ilosempaa musaa, Heidi ehdotti, mutta juuri silloin naisääni kuulutti mikrofoniin:

—        Ja nyt jatkamme karaokea… Seuraavaksi meille tulee laulamaan Kerttu. Aplodit Kertulle!

Seuraavassa hetkessä Kerttu oli noussut televisioruudun eteen laulamaan mikrofoniin:

—     Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla, katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan…

Vaan mikäs siinä! Kuka tahansa saattoi kuulla, että laulu oli tullut Kertulle Suomessa vietettyjen kuukausien mittaan tutuksi. Ja tyttö lauloi hyvin ja tunteella! Heidi olisi voinut lyödä vetoa, että juuri sinä iltana Kertun oli helppo eläytyä kappaleen sanoihin koko sydämestään.

Kun Kerttu pääsi kertosäkeeseen, Heidi, Timppa ja jopa Eija olivat tulleet seisomaan hänen lähelleen, ja he lauloivat mukana (Timppa tuoppi kädessään ja olut loiskuen):

—        Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden, ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Annas olla. Odota, niin asiat muuttuvat vielä erilaisiksi kun luulet.

Anovan. Pyytävän. Kerjäävän.

Arvon naiset. Hyvät, hienot, arvokkaat naiset.

Aurattu, perusmuoto aurata. Poistaa lumet auralla.

Ei puoliakaan. Ei edes puoliksi.

Eläytyä. Kuvitella tarkasti. Näytellä.

Ennenpitkää. Jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin.

Epätodennäköinen. Jotakin mitä ei luultavasti tapahdu. Niin tuskin käy.

Halla. Lämpimään aikaan iskevä yllättävä pakkanen. Halla voi ruhota sadon, tappaa kasvit, joita ihmiset viljelevät. Halla on siis ikävä asia, se kun haave menee pilalle, kun toive ei toteudu.

Haukutte, perusmuoto haukkua. Moittia. Puhua ilkeästi tai kriittisesti. Syyttää. Myös koirat haukkuvat.

Hautajaismusiikin. Hautajaisissa soitettavan musiikin.

Heilojaan, perusmuoto heila. Rakas. Tyttö- tai poikaystävä.

Hymähti, perusmuoto hymähtää. Kertoa asia, josta ei pidä, lyhyesti ja pahantuulisesti. Tuhahtaa.

Hyvä veto. Taitavasti tehty. Hyvin keksitty.

Hämmentyvän, perusmuoto hämmentyä. Mennä hämilleen. Ihminen, joka ei enää tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, on hämmentynyt, hämillään, hämmennyksen vallassa.

Ihmeitä, perusmuoto ihme. Uskomaton tapahtuma tai teko.

Intti, perusmuoto inttää. Sanoa tai pyytää jotakin uudestaan, vaikka toinen on sanonut olevansa eri mieltä.

Itsetyytyväisen, perusmuoto itsetyytyväinen. Itseensä, omiin tekoihinsa tyytyväinen.

Jammailemaan. Heilumaan tai tanssimaan, ehkä myös soittamaan musiikin mukana.

Joka tapauksessa. Kuitenkin. Vaikka asiat olisivat toisin, näin tapahtuisi silti. Tämä poliisi olisi joka tapauksessa saanut kuulla kaiken tarkoittaa, että Eija olisi kertonut tälle poliisille kaiken vaikka tämä ei olisikaan ollut poliisi.

Jos ei tunneta. Jos ei olla jo tuttuja, jos ei jo tiedetä, kuka toinen on.

Juomisen laita. Juomiseen liittyvät asiat.

Järki. Äly, kyky ajatella.

Kantautuneen, perusmuoto kantautua. Kuulua kauempaa. Ääni voi kantautua vaikkapa huoneesta toiseen, tai sisältä ulos.

Katoamisilmoituksen, perusmuoto katoamisilmoitus. Kun huolestunut perhe ilmoittaa, että joku sen jäsen on kadonnut.

Katsoi parhaaksi, perusmuoto katsoa parhaaksi. Miettiä, että mikä on paras tapa toimia, mitä nyt pitäisi tehdä.

Kertosäkeeseen, perusmuoto kertosäe. Laulun se osa, jota toistetaan eniten.

Kohtalokkaan, perusmuoto kohtalokas. Koko elämän muuttava.

Kolmas pyörä. Ylimääräinen ihminen tilanteessa, jossa ihmisiä tarvitaan vain kaksi.

Kriittinen. Arvosteleva. Kriittinen ilme on kuin kysymys: miksi näin?

Kuivin suin. Kuivalla suulla, ilman juotavaa. Ilman alkoholia.

Kyseenalaista, perusmuoto kyseenalaistaa. Kysyä, onko jokin oikein, tarvitaanko jotakin todella vai luulevatko ihmiset vain niin.

Kärkkyi, perusmuoto kärkkyä. Haluta päästä eteenpäin, liikkua kärsimättömästi, malttamattomasti paikoillaan.

Käyneen. Tiesi Henkan käyneen, tiesi, että Henkka oli käynyt.

Latinobiisin. Latinalaisesta Amerikasta tulevan laulun.

Letkautti, perusmuoto letkauttaa. Sanoa jotakin nokkelaa, hassua, vähän ilkeääkin.

Lieventävänä asianhaarana, perusmuoto lieventävä asianhaara. Ymmärrettävä syy, miksi joku teki väärin.

Liioittelevan, perusmuoto liioitella. Huijata, että on enemmän kuin onkaan. Teeskennellä. Lapsi, jolla on vain ihan pieni naarmu, voi liioitella kipua ja huutaa oikein kovaa, koska hän haluaa äidin syliin.

Loiskuen, perusmuoto loiskua. Kun vesi tai muu neste liikkuu ja osuu johonkin, tai lentää pois jostakin, se loiskuu.

Loistoäiti. Tosi hyvä eli loistava äiti.

Lyödä vetoa. Se, joka lyö vetoa, on vedonlyöjä. Hän on mielestään oikeassa jostakin epävarmasta asiasta niin varmasti, että pelaa rahasta. Jos vedonlyöjä on oikeassa, hän ansaitsee näin enemmän rahaa, jos väärässä, hän menettää rahaa.

Maailmanmusiikkia. Sellaista musiikkia, jota radioasemat eivät yleensä soita ja jossa on mukana jonkun kansan ikivanhoja musiikkiperinteitä.

Maailman ääriin. Todella kauas. Kirjaimellisesti maailman toiselle puolelle, mantereen viimeiselle rannalle.

Maanmiehiä. Samasta maasta tulevia ihmisiä. Saman valtion kansalaisia.

Mahtuakseen. Että mahtuisi.

Motkotti. Arvosteli, moitti, haukkui.

Mulkaisi. Katsoi nopeasti ja vihaisesti, silmät suurina.

Naistenhuoneeseen. Naisten vessaan.

Nähden, perusmuoto nähdä. Lapsen nähden, niin että lapsi näkee. Pohjantähden nähden, niin että Pohjantähti näkee.

Näyttävät. Komeat. Huomiota herättävät.

Oluttuopistaan, perusmuoto oluttuoppi. Suuri lasi tai muki, josta juodaan olutta.

Paahdettu, perusmuoto paahtaa. Lämmittää ruokaa ilman vettä esimerkiksi paistinpannulla, tulessa tai leivänpaahtimessa.

Paheksuvasti. Arvostelevasti, kiukkuisesti. Paheksuva ihminen haluaa sanoa toiselle «et saa tehdä noin».

Painotti, perusmuoto painottaa. Sanoa jotakin tärkeää niin, että toinen ymmärtää sen olevan tärkeää.

Peruskahvi. Tavallinen, arkinen kahvi.

Pidättelemätön. Sellainen, mitä ei voi pidätellä, ei estää.

Pienestä pitäen. Lapsesta asti.

Piika. Palvelija, joka esimerkiksi siivoaa ja tekee ruokaa toisen kotona.

Pillittämään. Itkemään.

Piittaamatta. Välittämättä, huolimatta. Eija sanoi Kertusta piittaamatta, Eija ei välittänyt siitä että Kerttu kuuli.

Pohjantähden alla. Pohjoisessa maassa, missä ei sään takia ole aina niin helppoa. Esimerkiksi Suomessa. Kaikkien suomalaisten tuntema kirjasarja on nimeltään Täällä Pohjantähden alla ja siinä kerrotaan miten vaikeaa Suomessa oli elää ennen kuin Suomesta tuli rikas maa.

Punastui, perusmuoto punastua. Kun oikein nolottaa, vaaleaihoisen ihmisen kasvot muuttuvat punaisiksi. Hän punastuu.

Purskahtivat. Päästivät nopeasti, räjähtävästi ulos jotakin. Juoma voi purskahtaa ulos pullosta, jos pullo hajoaa.

Päivään nousevaan. Alkavaan päivään. Ajatus on, että päivä nousee esiin auringon mukana.

Päästäkseen tänne. Että he pääsisivät tänne.

Raivasi. Teki tilaa.

Rastaletit. Jos sinulla on sukujuuret Afrikassa ja kiharat hiukset, etkä leikkaa niitä, ne kasvavat itsestään rastaleteiksi.

Rennosti. Vapautuneesti, mukavasti, rauhallisesti.

Renttu. Mies, johon ei kannata luottaa. Rentut pitävät usein paljon alkoholista eivätkä käy töissä. Heillä ei aina ole asuntoa.

Riemastui. Tuli iloiseksi.

Riensi, perusmuoto rientää. Tehdä nopeasti ja halukkaasti. Kiiruhtaa.

Ryhdistäydyt, perusmuoto ryhdistäytyä. Luopua pahoista tavoista, alkaa elää parempaa, hyveellisempää elämää. Kirjaimellisesti tämä tarkoittaa ryhdikkään asennon ottamista eli selkä suorana olemista.

Ryyppyputki. Kun ihminen juo päivästä toiseen aina vain lisää alkoholia, eikä halua, että humala katkeaa.

Röhnöttää. Olla tosi rennossa asennossa. Puoliksi maata, puoliksi istua.

Seksipommi. Viehättävä nainen, jonka koskettamisesta monet miehet haaveilevat.

Selvinpäin. Ilman alkoholia. Raittiisti.

Siemauksella, perusmuoto siemaus. Sen verran juotavaa kun kerralla otetaan suuhun.

Sosiaalisia taitoja, perusmuoto sosiaaliset taidot. Sosiaalisia taitoja tarvitaan ystävystymiseen, keskustelemiseen, toisten ihmisten kanssa pärjäämiseen.

Stressaatte, perusmuoto stressata. Olla huolissaan, hermostunut. Murehtia.

Suomalaiseen musiikkiin verrattuna. Kun ajatellaan suomalaista musiikkia ja mietitään, miten se eroaa muusta musiikista.

Syystäkin. Sille oli hyvä syy.

Sähähti, perusmuoto sähähtää. Sylkeä sanat vihaisesti suustaan.

Tai no. Kun on tunnustettava eli myönnettävä, ettei asia nyt ihan tarkalleen ole niin kuin juuri sanottiin.

Tarkkakorvainen. Sellainen, jolla on tarkat korvat.

Tiedonhalu. Halu saada tietää.

Ties kuinka monetta kertaa. Sama on tapahtunut jo niin monta kertaa, ettei enää tiedetä, kuinka monta.

Tyystin. Kokonaan.

Uranainen. Nainen, joka tekee paljon töitä, ansaitsee luultavasti paljon rahaa ja ylenee korkeaan asemaan, vaikkapa pomoksi. Uranaisen vastakohtana pidetään kotiäitiä, joka ei ansaitse rahaa vaan hoitaa lapsiaan kotona.

Urheilumatseja, perusmuoto urheilumatsi. Ottelu, kilpailu.

Valkeni, perusmuoto valjeta. Muuttua valoisemmaksi, kirkkaammaksi. Myös ajatukset voivat valjeta, kun ymmärtää ja oppii uusia asioita.

Kertulle valkeni, Kerttu ymmärsi. Päivä valkenee, kun aurinko nousee.

Vastaväitteitä, perusmuoto vastaväite. Väite, jonka mukaan viimeksi sanottu asia ei ollut totta. Eri mielipide.

Vekkulilla. Hassulla. Hullunkurisella. Söpöllä.

Velloa. Kirjaimellisesti kellua, uida, sukeltaa. Velloa muistoissaan, muistella jotakin yhä uudelleen ja uudelleen.

Vika ei ole Alkon hyllyjen vaan miesten korvien välissä. Ei saa syyttää Alko-nimisiä kauppoja, joista vahvaa alkoholia voi Suomessa ostaa, vaan sitä miten miehet ajattelevat.

Vimmaisesti. Voimakkaasti, päättäväisesti, aggressiivisesti.

Voideltu. Liukkaaksi, helpommaksi tehty. Kirjaimellisesti rasvattu.

Voiteluaineitakin, perusmuoto voiteluaine. Aine, jolla voi voidella.

Väittelynhaluisena, perusmuoto väittelynhaluinen. Sellainen, joka haluaa väitellä, kinastella, olla eri mieltä ja sanoa sen.

---

Viides luku, jossa selviää, miten Henkka tuli lähteneeksi Kolumbiaan

Kukaan ei osannut odottaa, että Henkka lähtisi rinkkamatkalle Etelä-Amerikkaan. Ruotsinlaivalle, ehkä, tai jos joku hänet saisi urheilullisemmalle lomalle potkittua, niin Henkan kaltaiselle miehelle riittäisi varmasti Lappi. Villeimmilläänkin Henkan saattoi kuvitella tarttuvan korkeintaan äkkilähtötarjoukseenjoka koski pitkää viikonloppua jossakin vanhassa keskieurooppalaisessa kaupungissa.

Anssi ei ollut uskoa korviaan, kun Henkka oli vastannut hänen heittoonsa myöntävästi.

Anssi oli patikoinut melkein joka mantereellapa viime talvena oli vuorossa Etelä-Amerikka. Aiemmin Anssi oli matkustanut tyttöystävänsä kanssa, mutta se ei enää tuntunut hyvältä ajatukselta, kun heille tuli ero. Leikillään Anssi oli kysynyt vanhalta koulukaveriltaan, lähtisikö tämä rinkka selässä niin kauas turistirysistä kuin mahdollista.

Anssi ei tiennyt, että Henkka oli vuoden sisällä tehnyt töitä niin paljon, että ne olisi oikeastaan voinut jakaa kahdelle vuodelle. Työ oli pitänyt järjen päässä ja Henkan elämässä kiinni sen jälkeen kun Päivi oli hänet jättänyt. Päivi ja Henkka olivat asuneet pitkään yhdessä, kunnes eräänä päivänä Päivi olikin ilmoittanut haluavansa elämältä enemmän. Enemmän kuin Henkan.

Ajatus loman pitämisestä oli saanut Henkan levottomaksi. Jo ihan tavallisina vapaapäivinäkin sai pelata aika paljon tietokonepelejä ennen kuin unohti, miten orvolta olo tuntui tyhjässä, yksinäisessä asunnossa. Kaikki, mitä Henkka olisi voinut tehdä, muistutti tavalla tai toisella Päivistä. Niinpä Henkka oli suostunut kuukaudesta toiseen tekemään ylitöitä ja varastoimaan lomapäiviä. Sydämessä ammottavaan tyhjyyteen työt eivät tuoneet täytettä, mutta elämä ja pankkitili saivat niistä sentään sisältöä.

Anssi Etelä-Amerikkoineen osui juuri oikeaan saumaan Henkan elämässä. Myös Henkka osui oikeaan saumaan Mariquitan elämässä. Tai ehkä Mariquitan elämä olikin ollut riittämätön leninkikangas, joka odotti jostakin jatketta hihoikseen. Kangas, jonka reunat kaipasivat kuollakseen saada muuttua saumoiksi.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ammottavaan, perusmuoto ammottaa. Näyttää tyhjältä.

Ei ollut uskoa korviaan. Kuuli jotakin niin uskomatonta, että alkoi miettiä, kuuliko oikein vai väärin.

Elämässä kiinni. Jos ei ole kiinni elämässä, on kiinni kuolemassa eli vaarallisen surullinen, masentunut.

Heittoonsa, perusmuoto heitto. Ehdotus. Kirjaimellisesti jonkin esineen heittäminen, mutta myös ehdotuksen voi puhumalla heittää ilmaan.

Jatketta, perusmuoto jatke. Jotakin millä voi jatkaa, pidentää, suurentaa.

Kaltaiselle. Sellaiselle kuin. Samanlaiselle kuin. Henkan kaltaiselle, sellaiselle kuin Henkka.

Koulukaveriltaan, perusmuoto koulukaveri. Kaveri, joka on tai oli samaan aikaan koulussa kuin sinä.

Kuollakseen. Tosi paljon. Kirjaimellisesti jos haluaa jotakin kuollakseen, niin haluaa niin paljon että on valmis kuolemaan, jos ei saa, mitä haluaa.

Leikillään. Ei tosissaan. Vitsi, huumoria.

Leninkikangas. Kangas, josta tehdään leninki eli naisten mekko.

Loman pitämisestä, perusmuoto loman pitäminen. Vapaapäivien ottaminen. Oleminen poissa töistä tai koulusta.

Myöntävästi. Kyllä.

Osui juuri oikeaan saumaan. Tapahtui sopivalla hetkellä. Kirjaimellisesti sauma on se kohta, mistä kaksi kankaanpalaa on ommeltu kiinni toisiinsa.

Patikoinut, perusmuoto patikoida. Kävellä pitkiä matkoja.

Pitkää viikonloppua. Viikonloppu tarkoittaa lauantaita ja sunnuntaita, jotka ovat yleensä vapaapäiviä. Jos työntekijällä on niiden lisäksi myös esimerkiksi perjantai tai maanantai vapaata, viikonloppu on pitkä.

Potkittua, perusmuoto potkia. Henkkaa ei satutettu potkimalla, vaan potkiminen tarkoittaa nyt kannustamista. Saisi urheilullisemmalle lomalle potkittua, saisi houkuteltua urheilullisemmalle lomalle.

Rinkkamatkalle, perusmuoto rinkkamatka. Rinkka on suuri reppu, johon mahtuvat monen päivän vaatteet. Sitä on helppo kantaa. Rinkkamatka on lomamatka, jonka aikana kävellään paljon rinkka selässä.

Riittämätön. Liian pieni, liian vähän.

Ruotsinlaivalle, perusmuoto ruotsinlaiva. Iso risteilijä, joka kulkee Itämerellä Suomen ja Ruotsin väliä.

Tarttuvan, perusmuoto tarttua. Ottaa kiinni. Myös ehdotukseen, pyyntöön, tarjoukseen voi tarttua.

Turistirysistä, perusmuoto turistirysä. Rysä on ansa veden alla, kalat uivat sen sisään mutta eivät pääse ulos. Turistirysä on paikka, johon matkustaa tosi paljon turisteja, monen mielestä liian paljon.

Täytettä, perusmuoto täyte. Se, mitä on jonkin sisällä. Sisältö. Kakulla on täyte. Kirjan

täytettä ovat sivut, lauseet ja sanat.

Urheilullisemmalle, perusmuoto urheilullinen. Liikunnallinen. Urheilua sisältävä.

Varastoimaan, perusmuoto varastoida. Panna varastoon. Säilöä. Orava varastoi ruokaa ennen kuin talvi tulee, koska talvella ruokaa ei enää voi kerätä.

Villeimmilläänkin, perusmuoto villi. Raju. Rohkea. Sääntöjä rikkova. Hauskaa pitävä. Kun Henkka on villeimmilläänkin, hän on niin villi kuin hän vain osaa olla.

Vuoden sisällä. Vuoden aikana, viimeisten 12 kuukauden kuluessa.

Akkilähtötarjoukseen, perusmuoto äkkilähtötarjous. Äkkilähtö tarkoittaa, että pitää lähteä jonnekin tosi nopeasti, ilman, että ehtii suunnitella ja varautua. Äkkilähtötarjous tarkoittaa, että voi matkustaa jonnekin halvalla, jos vain on valmis matkustamaan hyvin pian.

---

Kuudes luku, jossa Kerttu saa ihailijan, itkukohtauksen ja yövieraita

Kun Jesse tuli hakemaan äitiään Heidiä, Eijaa ja Kerttua kotiin, oltiin jo pikkutunneilla.

Jesse oli juuri täyttänyt 18 vuotta ja saanut ajokortin. Hänellä oli niin suuri halu ajaa, että hän tarttui mihin tahansa syyhyn tai tekosyyhyn autoilla. Niin kuin vaikkapa siihen, että äiti ja tämän kaverit piti hakea baarista. Sillä verukkeella Jesse oli ajellut koko illan pitkin kaupunkia ja käynyt moikkaamassa kavereitaan.

Äiti hihitti vähän kaikelle. Joku Timppa oli saanut hänet juomaan pari siideriä lisää, kun yleensä tämä oli juonut vain yhden siiderin koko illan aikana. Itse asiassa Jesse ei ollut vielä ikinä nähnyt äitiään hiprakassa. Näky, tai ehkä pikemminkin haju sai hänet muistamaan toisen ihmisen, jota hän ei ollut nähnyt kuin viimeksi aivan pienenä poikana.

Jessen isä oli pitänyt alkoholista aivan liikaa. Eräänä iltana, jota Jesse ei voinut unohtaa, äiti oli kiskonut pienen pojan vuoteesta ja juossut tämä sylissään ulos. Silloinkin oli ollut luminen talviyö. Sen jälkeen he eivät olleet enää asuneet isän kanssa.

Siksi äiti olikin niin varovainen alkoholin suhteen. Ja siksi Jesse taisi pitää äidistään huolta vähän enemmän kuin muut 18-vuotiaat pojat. He olivat olleet kahden ja olleet toinen toiselleen kaikki kaikessa niin kauan. Nykyään Jessellä oli jo isäpuoli, Juha, ja pikkusiskokin. Mutta edelleenkin Jessestä tuntui, että hänen ja äidin välillä oli ainutlaatuinen sidos.

Muisto sai Jessen vaitonaiseksi, vaikka yleensä hän yritti olla kohtelias äidin ystävättärille. Naapurin Eija tosin tuskin juttuseuraa kaipasikaan. Hän oli juonut enemmän kuin pari siideriä. Hän lojui väsyneenä taksin takapenkillä ja nojasi välillä vahingossa Kerttuun.

Vaan kylläpä Kerttu olikin hyvännäköinen! Kaikki muu karkasi Jessen mielestä. Hänen oli pakko vilkuilla Eijan veljen vaimoa peilistä yhä uudelleen, ja jokainen vilkaisu sai hänet väkisinkin hymyilemään.

Äkkiä äiti älähti:

—    Henkka on löytyny! Juha on yrittäny soittaa kuus kertaa, ja se on lähettäny tekstarin!

Kerttu syöksähti Eijaa kohden niin, että sattui, sillä turvavyö hoiti velvollisuutensa. Eija lennähti omalle puolelleen takapenkkiä.

—    Mutta… täällä on toinenkin tekstari. Henkka otti Jevgenin. Nyt Aino on ihan vihanen ku ei Jevgeni jäänykään meille yöks.

—     Taksikuski, hei, taksikuski! Me ajetaankin näille eikä meille, Eija komensi.

—     Mikä taksikuski? Eija hei, se on meidän Jesse! Heidi ärähti.

Jesse käänsi kuitenkin kuuliaisena auton nokan kohti sitä lähiötä, jossa Henkan ja Kertun koti sijaitsi. Pihaan kaartaessaan hän kokosi rohkeutensa ja huudahti:

—     Kerttu hei, milloin vaan tarttet autokuskia niin mä voin…

Mutta Kerttu ei kuullut Jessen sanoja. Kaunotar jätti auton oven sulkemisen Heidin tehtäväksi, eikä jäänyt odottamaan horjuvaa Eijaakaan.

Kerttu malttoi juuri ja juuri virittää rapun oven auki (muuten perässä tulleet eivät olisi päässeet sisään), ja kipitti sitten niin kovaa kuin uskalsi portaat ylös kotiovelleen. Puolimatkassa hän kompastui ja löi polvensa, mutta jatkoi sitkeästi juoksuaan kivistävin polvin. Vapisevin sormin hän sovitti avaimen lukkoon ja naksautti oven auki.

Koti oli kuitenkin autio ja pimeä.

Kun Eija pääsi käsi Heidin kädessä portaat ylös, Kerttu oli polvillaan eteisensä lattialla ja itki.

—     Minne se miehenkuvatus on vienyt mun pojan? Eija kiljaisi.

—    Eija! Jos sä nyt vähän lohduttaisit tätä Kerttua, niin mä käyn sanomassa Jesselle, että me jäädään tänne yöksi, Heidi ehdotti. — Ja sitten mä keitän meille teetä. Kerttu ei varmaan ihan heti saa unta.

—    Kyllä säkin tossa tilassa itkeskelit joka asiasta. Älä tee kärpäsestä härkästä, Eija sanoi potkaistessaan kengät jaloistaan.

—     Missä tilassa? Heidi kysyi Eijalta, ja heti perään Kertulta: — Ootko sä raskaana?

—     Mistä sä tiesit? En mä oo kertonu kellekään, Kerttu nyyhkäisi. Heidi katsoi Kerttua tyrmistyneenä.

—     Siitäkö te tappelitte?

—     Mä haluun kouluun, Kerttu sopersi. — Mä oon 22-vuotias, enkä mä oo ikinä saanu opiskella! Kaikki täällä Suomessa on ollu vaikka missä koulussa, paitsi mä.

Lipaston laatikko oli raollaan. Heidi bongasi nenäliinapaketin sen sisällä. Hän ojensi murtuneelle Kertulle nenäliinan, ja tämä niisti pariin kertaan kuuluvasti, ennen kuin jatkoi:

—     Henkka haluu monta lasta. Mutta mä haluisin muutakin, mä tajusin, että mä oon aina halunnu. Mä haluisin ylioppilaaksi ja yliopistoon! Ja mä tajusin sen vasta nyt kun lapsi on tulossa.

—     Mä ymmärrän, Eija sanoi.

Äkkiä Eija näytti vesiselvältä. Hän veti Kertun ylös lattialta ja johdatti tämän sohvalle istumaan. Heidin juostessa alakertaan Eija asettui kälynsä viereen ja kietoi käsivarrenkin tämän ympärille. Kerttu aivan pelästyi. Mistä päin nyt tuuli?

—        Tätä mä olen pelännytkin, Eija alkoi pauhata. — Säkin Mariquita luulit tunteneesi Henkan, mutta ei toista ihmistä voi niin nopeasti oppia tosissaan tuntemaan. Ei varsinkaan nainen miestä!

Siinä istuessa ja kuunnellessa Kertulle valkeni, että Eijallakin oli ollut mies. Monta monituista vuotta. He olivat olleet kotoisin samoista maalaismaisemista, saman kylän nuoria. Eija oli hyvällä syyllä luullut tuntevansa miehensä.

—     Kuinka väärässä mä olinkaan! Mä vaan haaveilin hölmönä yhteisistä lapsista, ja sitten se mies paljastuikin petturiksi! Sillä oli toinen nainen! Ja kun mä sain sen selville, niin sehän pakkasi laukkunsa ja lähti sen toisen luo, tietenkin, se toinenhan oli nuorempi. Mähän olin vaan antanut parhaat vuoteni sille lierolle!

Eijan käsivarsi puristi Kerttua aika kovaa.

—     Mä oon pahoillani. Miehet osaa olla inhottavia, Kerttu pihisi. — Mutta eihän Henkka… En mä voi uskoa, että Henkka olis uskoton!

—     Mistäs sitä koskaan tietää, Eija hymähti. — Mutta suoraan sanottuna, en makaan usko. Sen sijaan mä uskon, että sä et nyt ihan ole ymmärtänyt, mitä Henkka susta haluaa.

Heidi palasi sisään juuri parahiksi kuulemaan, kuinka Eija alkoi puhua Päivistä, Henkan eksästä.

—     Päivi ei halunnu lapsia ollenkaan, se halusi että sillä on aikaa uralle ja harrastuksille. Henkka marisi sitä monet kerrat, se kysyi, että miksi sen pitää elää nykyaikana. Se kuvittelee että asiat oli ennen paremmin. Naiset oli muka naisellisempia, kun niille riitti elämän sisällöksi lasten ja kodin hoitaminen ja kiltti tavallinen mies, joka tuo leivän pöytään.

Kerttu huomasi yllätyksekseen rentoutuvansa. Eija oli kyllä tuohtunut, mutta ei Kertulle! Päinvastoin Kerttu vaistosi Eijan olevan yhtäkkiä hänen puolellaan.

—     Henkka selitti mulle, että ulkomailla naiset ei vaadi liikoja vaan ymmärtää perinteisten arvojen päälle! Eija parahti.

—     Siis ei jumalauta, Heidi kirosi.

—     Älä opeta Mariquitalle kirosanoja. Katsos, Mariquita, sen takia mä olen koko ajan odottanutkin, että milloin räjähtää. Henkalla on liian yksinkertanen ja musta-valkonen käsitys ulkomaalaisista naisista! Eija syytti.

—     Mä luulin että sulia on, Kerttu tunnusti.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ainutlaatuinen. Ainoa. Toista samanlaista ei ole.

Arvojen, perusmuoto arvot. Hienot, kunnioittavat, hyvät, arvokkaat asiat ja tavat. Kaikki, mikä on oikein. Rehellisyys on suomalainen arvo, eli suomalaisten mielestä on oikein ja hienoa olla rehellinen.

Bongasi, perusmuoto bongata. Huomata. Löytää. Nähdä se, mitä on etsinyt. Erityisesti lintuja bongataan.

Ei jäänytkään yöksi, perusmuoto jäädä yöksi. Olla kylässä, vieraana yli yön, aamuun asti. Ei Jevgeni jäänytkään meille yöksi, ei Jevgeni sittenkään nukkunut meidän kotonamme.

Heti perään. Nopeasti, ilman taukoa, heti edellisen teon jälkeen.

Hihitti, perusmuoto hihittää. Nauraa hiljaa niin että suusta kuuluu pihinää.

Hiprakassa. Vähän alkoholia juoneena, pikkuisen humalassa.

Hoiti velvollisuutensa. Teki mitä piti tehdä.

Horjuvaa, perusmuoto horjua. Kävellä niin, että melkein kaatuu, ei tasapainossa.

Itkeskelisit, perusmuoto itkeskellä. Itkeä vähän väliä. Alkaa itkeä monta kertaa samana päivänä.

Jumalauta. Kirosana. Vihainen, syyttävä huuto: «Jumala, auta!»

Juttuseuraa, perusmuoto juttuseura. Ihmiset, joiden kanssa voi keskustella.

Juuri parahiksi. Oikein sopivalla hetkellä.

Kaikki kaikessa. Kaikkein tärkein.

Kipitti. Otti lyhyitä askeleita.

Kirosi, perusmuoto kirota. Sanoa kirosanoja, puhua rumasti ja sopimattomasti.

Kiskonut, perusmuoto kiskoa. Vetää voimakkaasti.

Kivistävin polvin. Polvet kipeinä. Niin että polviin sattui.

Kohtalaisen samaa mieltä. Ajattelivat aika samalla tavalla, olivat melkein kokonaan samalla puolella.

Kokosi, perusmuoto koota. Kerätä yhteen paikkaan. Rakentaa.

Kuuliaisena. Tottelevaisesti, totellen. Se joka tekee mitä käsketään on kuuliainen.

Lierolle, perusmuoto liero. Rumasti käyttäytyvä, pahaa tehnyt henkilö. Valehteleva ihminen. Kirjaimellisesti pieni mato.

Lipaston, perusmuoto lipasto. Huonekalu, jossa on laatikoita, joissa voi säilyttää tavaroita tai papereita. Myös lipaston päällä voi säilyttää kaikenlaista.

Lohduttaisit, perusmuoto lohduttaa. Ilahduttaa ja rauhoittaa surullista henkilöä niin, että tälle tulee parempi olo.

Lojui. Makasi rentona.

Maalaismaisemista, perusmuoto maalaismaisema. Kaunis maisema maaseudulla, sellainen, jota ei näe kaupungissa.

Miehenkuvatus. Mokoma mies. Mies, joka on tehnyt niin väärin, ettei hän ole kunnon mies.

Mistäpäin nyt tuuli? Mitä oli tapahtumassa? Miksi toinen yhtäkkiä käyttäytyi niin kuin käyttäytyi?

Moikkaamassa. Sanomassa moi.

Monta monituista. Oikein monta.

Murtuneelle. Erittäin surulliselle, järkyttyneelle, masentaneelle. Kirjaimellisesti katkenneelle, rikki menneelle.

Mustavalkoinen. Kun ymmärrys tai ajatukset jostakin ovat liian epätarkat, puutteelliset. Kun voi nähdä vain ääriviivat, mutta ei yksityiskohtia. Kirjaimellisesti väritön, sellainen, jossa ei ole muita värejä kuin mustaa, valkoista ja harmaata.

Naksautti, perusmuoto naksauttaa. Tehdä jotakin mistä lähtee naksahdusääni. Naksautat sormiasi, kun painat peukalolla keskisormea ja vedät sen sitten nopeasti irti.

Niisti, perusmuoto niistää. Tyhjentää räkä nenästä pois, toivottavasti nenäliinaan.

Nokan, perusmuoto nokka. Etupää, nenä, kuono. Kirjaimellisesti linnun kova suuaukko.

Pakkasi, perusmuoto pakata. Mahduttaa asioita pieneen tilaan. Pakkasi laukkunsa, pani tärkeät vaatteensa ja tavaransa laukkuun.

Paljastuikin petturiksi. Selvisi eli kävi ilmi, että hän olikin petturi. Petturi on henkilö joka pettää, valehtelee, tekee salaa väärin.

Pauhata. Pitää kovaa, tasaista ääntä. Saarnata. Sanoa monta vahvaa mielipidettä, tai yksi vahva mielipide monta kertaa. Alun perin pauhasivat vain kosket eli joet virratessaan alaspäin, kiviä vasten.

Perässä. Takana.

Pikkutunneilla. Kun on yö ja kello on suunnilleen yksi, kaksi tai kolme.

Pitkin kaupunkia. Monessa paikassa samassa kaupungissa, eri puolilla kaupunkia.

Pitää äidistään huolta. Huolehtia äidistään, hoitaa äitiään.

Puolimatkassa. Matkan keskivaiheilla. Kesken kaiken. Puolessa välissä.

Raskaana. Lasta odottava. Nainen, jonka kohdussa on vauva.

Sidos. Tunne tai asia, joka yhdistää kahta ihmistä. Kirjaimellisesti nauha tai solmu, jolla kaksi asiaa on sidottu yhteen.

Sovitti, perusmuoto sovittaa. Kokeilla, mahtuuko.

Syöksähti Eijaa kohden. Syöksyi äkkiä, nopeasti lähemmäksi Eijaa.

Takapenkkiä, perusmuoto takapenkki. Auton takimmaiset istuimet. Kuljettaja istuu etupenkillä, ei takapenkillä.

Tekstarin. Tekstiviestin matkapuhelimeen.

Tuohtunut. Suuttunut. Kiukkuinen.

Tuo leivän pöytään. Ansaitsee rahaa. Siis, tekee työtä niin että perheellä on rahaa ostaa mitä se tarvitsee, vaikkapa leipää.

Tyrmistyneenä, perusmuoto tyrmistynyt. Todella yllättynyt, epäuskoinen, ihmeissään.

Vesiselvältä, perusmuoto vesiselvä. Sellainen, joka ei ole juonut yhtään alkoholia.

Virittää. Tehdä jotakin hankalaa, epätavallista tai keskittymistä ja harkintaa vaativaa.

Verukkeella, perusmuoto veruke. Tekosyy. Selitys sille, miksi tekee jotakin, vaikka oikea syy on jokin muu.

Väkisinkin, vaikka yrität estää, jotakin tapahtuu silti. Silloin se tapahtuu väkisinkin.

Yllätyksekseen. Tämä oli hänelle yllätys. Hän ei osannut odottaa tätä.

Ymmärtää päälle. Ymmärtää jonkun arvo. Tajuta, että jokin on hienoa.

Älä tee kärpäsestä härkästä. Älä ajattele että pieni asia olisikin suuri asia. Kirjaimellisesti älä sekoita kärpästä ja härkää keskenään, kärpänen ja härkä eivät ole sama eläin.

---

Seitsemäs luku, jossa piipahdamme korvessa

---

Havupuut humisivat tuulessa. Ellei kirkas lumi olisi valaissut peittämiään kuusenoksia ja männynneulasia, pimeyden harvat värisävyt olisivat kätkeneet ne näkyvistä.

Hakkuuaukiolla suurten puitten välissä loimotti kuitenkin tuli. Nuotion lieskoissa hiiltyi keppi, jonka nokassa tirisi makkara. Kepin toinen pää oli puserruksissa leveän kouran sisällä, ja tuon kouran omistaja hyräili surumielisesti:

—    Miksi kaikki rakkaustarinat aina päättyy niin — surun kirvoittamiin kyyneliin? Miksi haipuu rakkaus, sammuu ystävyys ja saapuu sadan vuoden yksinäisyys?

Laulaja istui kannon päällä nuotion ja teltan päälle lumen suojaksi viritetyn pressun välissä. Pressun narut oli sidottu lähimpiin puihin.

—    Lopeta jo, mä en jaksa kuunnella, sanoi poika miehen vierellä.

—    Myönnän. Jos mä menisin Idolsiin, ne naurais mut ulos, mies vastasi. — Minkähän takia naiset ei koskaan oo tyytyväisiä?

—    En mä tiiä, poika sanoi.

—    Sitä ei taida kukaan tietää, mies jatkoi. — Parempi ois jos me ei sekaannuttas naisten asioihin ollenkaan. Mutta minkäs mahtaa kun on tyhmä pää. Mä oon ha-kannu mun päätä seinään ennenkin, mutta silti en oo oppinu mun läksyä.

—    No sä oot kyllä tosi tyhmä. Miksi sä oot hakannu sun päätäs seinään? Sattuiko se kamalasti? lapsi ihmetteli.

—    Oikeastaan mä oon hakannu mun sydäntä. Tai antanu muiden hakata. Sydämen pitäis pysyä täällä rinnassa, mies selitti ja iski nyrkillä rintakehäänsä. — Mutta yhä uudelleen mä olen tyhmänä ottanu sen sieltä esiin ja antanu jollekulle raadeltavaksi

—    Etkä oo oikeesti ottanu. Sä huijaat! poika epäili.

Nuotion loimussa lapsi tapitti miestä kulmakarvat koholla, ymmyrkäisin silmin. Viaton näky sai miehen naurahtamaan. Hän ojensi makkaran vekaralle ja asteli hakemaan isoja puupölkkyjä ja kirveen.

—        Teen meille klapeja, joilla me ruokitaan kamiinaa yöllä.Tai siis, älä oo huolissas, et sä sitä joudu tekemään. Mä oon ihan suosiolla Kipinä-Mikko koko yön. Kun en mä kumminkaan saa unta. vahdin samalla, ettei kipinät sytytä meitä.

Mies laittoi pölkyn kerrallaan kannon päälle ja iski ne kirveellä pienemmiksi.

—    Aamulla sitten nuohotaan kamiinan savupiippu. Noki muuttuu muuten kipinöiksi, jotka lentää ens kerralla teltan päälle ja tekee siihen reikiä. Anssi ei tykkäisi siitä.

Lapsen oli vaikea aavistaa, minne puolelle kantoa klapit sinkoilisivat. Hän teki siitä leikin. Hän tuijotti keskittyneesti halonhakkaajaa, ja kirveen iskeytyessä maaliinsa hän hyppeli ja kieri, oli väistelevinään klapeja.

Oikeastaan miehen olisi pitänyt sanoa pojalle, että hän oli tullut jo liian lähelle. Kohta klapi voisi osua poikaan oikeasti. Epäilemättä pojan äiti olisi kiskonut kol-tiaisen takaisin turvallisen etäisyyden päähän ennen kuin tämä olisi edes tajunnut olevansa menossa lähemmäksi. Taikka sitten, luultavammin poika olisi jo pakotettu telttaan nukkumaan!

Mutta kun nämä ajatukset yrittivät tunkeutua miehen tietoisuuteen, miehen mieli läimäytti uhmakkaasti oven kiinni sen edestä. Naisten hössötykset eivät olleet tänään tervetulleita, eikä mikään niistä muistuttava!

Pian klapeja oli kasassa sopiva kekoja mies tunsi miellyttävää lämpöä liikuntaa saaneissa lihaksissaan. Oli aika käydä yöpuulle. Kaksikko kävi lumisessa pusikossa pissalla ja kömpi sitten telttaan. Lapsi mönki makuupussiinsa. Miehenköriläs alkoi viritellä tulta kamiinaan, jonka savupiippu kurotteli tähtiä teltan katossa olevasta reiästä.

—    Ootko sä Jevgeni koskaan tykänny jostain tytöstä? Siis mä tarkotan jostain sun ikäsestä, mies kysyi.

—     En! Yäk! poika huudahti.

—    No niin, sä ootkin viisas! Sen takia sä et tiedäkään, mitä sydänsärky on. Tai miten uni ei tuu silmään.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Etäisyyden. Välimatkan, tilan. Turvallisen etäisyyden päähän, niin kauas, että on turvallista.

Iskeytyessä, perusmuoto iskeytyä. Osua kovalla voimalla.

Haipuu, perusmuoto haipua. Loppua hitaasti. Kuihtua.

Hakkuuaukiolla, perusmuoto hakkuuaukio. Paljas alue metsässä, paikka, josta puut on kaadettu.

Halonhakkaajaa. Henkilöä, joka hakkaa halkoja eli tekee puupölkyistä klapeja.

Harvat. Vähäiset.

Hiiltyi, perusmuoto hiiltyä. Muuttua mustemmaksi tulessa.

Huijaat. Valehtelet. Kerrot vitsin.

Humisivat. Pitivät hiljaista, kahisevaa ääntä.

Hössötykset. Kun olet hermostunut ja huolissasi ja teet tai sanot siksi kaikenlaista liian nopeasti, hössötät ja toimintasi on hössötystä.

Kaksikko. He kaksi.

Kamiinaa. Pientä lämmityslaitetta. Kamiinassa poltetaan esimerkiksi puita, niin että se pitää teltan lämpimänä talvellakin.

Kannon, perusmuoto kanto. Kaadetusta puusta jää maahan kanto, rungon alaosa.

Klapeja. Polttopuita. Puunpalasia, joita on helppo polttaa ja lisätä tuleen.

Kieri, perusmuoto kieriä. Pyöriä itsensä ympäri maata tai lattiaa pitkin.

Kipinät. Aivan pienet, palavat, ilmassa lentävät puun tai paperin palaset. Palava noki.

Kipinä-Mikko. Henkilö, joka valvoo yöllä ja katsoo, ettei kamiinan tuli sammu tai karkaa kamiinan ulkopuolelle.

Kirvoittamiin, perusmuoto kirvoittaa. Aiheuttaa, synnyttää.

Kouran. Ison käden.

Kurotteli, perusmuoto kurotella. Yrittää ylettää, saada kiinni ylhäällä oleva tai koskettaa sitä.

Käydä yöpuulle. Mennä makaamaan, nukkumaan yön ajaksi. Ennen vanhaan moni nukkui Suomessa kovan puupenkin päällä.

Kömpi, perusmuoto kömpiä. Mennä eteenpäin hitaasti matalana, kontallaan.

Lieskoissa, perusmuoto lieskat. Tuli. Nuotion liikkuvat liekit.

Loimotti. Paloi, välkkyi pimeässä.

Loimussa. Nuotion valossa.

Läimäytti. Löi nopeasti.

Miehenköriläs. Iso mies.

Männynneulasia. Mäntypuun vihreitä osia.

Mönki, perusmuoto mönkiä. Ryömiä, madella jonkin sisään.

Oli kasassa. Oli valmiina.

Oli väistelevinään. Leikki, että väisteli, että tarvitsi väistellä.

Peittämiään kuusenoksia. Kuusenoksia, jotka se oli peittänyt.

Pressun, perusmuoto pressu. Sateenkestävä, vedenpitävä suuri kangas.

Puserruksissa. Kovasti puristettu. Lujasti kiinni. Jos ihminen on puserruksissa, häntä sattuu.

Pusikossa. Pensaitten keskellä. Paikassa jossa on paljon matalia kasveja.

Puupölkkyjä. Kaadetun puun rungon isoja palasia.

Raadeltavaksi, perusmuoto raadella. Rikkoa raapimalla ja puremalla. Eläin, joka syö lihaa, eli peto voi raadella saaliinsa ennen kuin syö sen. Antanut sydämen jollekulle raadeltavaksi, antanut vapaaehtoisesti jonkun raadella sydäntään.

Savupiippu. Putki, joka vie savun pois huoneesta, saunasta tai teltasta, jota lämmitetään tulella.

Sinkoilisivat, perusmuoto sinkoilla. Lennellä nopeasti eri suuntiin.

Tirisi, perusmuoto tiristä. Hikoilla, melkein haljeta kuumassa.

Uni ei tuu silmään = uni ei tule silmään. Ei pysty nukahtamaan vaikka haluaisi nukkua.

Ymmyrkäisin silmin. Silmät suurina ja pyöreinä.

Yäk. Kamalaa, inhottavaa, jotain mistä tulee huono olo. Pahanmakuista.

---

Kahdeksas luku, jossa pakanat jäävät nukkumaan

Sunnuntaiaamuna Kerttu heräsi vieressään (Henkan paikalla) nukkuvan Eijan kuorsaukseen. Kerttu nousija hipsi olohuoneeseen. Sen sohvalla veteli sikeitä Heidi, joka ei näyttänyt sen innokkaammalta heräämään kuin Eijakaan. Kerttu pani merkille, että Heidillä oli ristin muotoinen kaulakoru. Se lepäsi Heidin rinnalla, nousija laski hengityksen mukana.

Kerttu vilkaisi puhelintaan, joka oli ollut yön yli laturissa. Ei tekstiviestejä, vieläkään. Tosin Jevgeni oli Henkan mukana, ja se tarkoitti, ettei mies voinut olla tekemässä mitään kovin vaarallista.

Minne he sitten olivatkin menneet, Henkka oli tarvinnut siihen autoa. Kerttu asteli ikkunaan katsomaan tyhjää parkkipaikkaa. Jos hänellä vain olisi ollut ajokortti! Silloin hän olisi voinut liikkua autolla, eikä Henkka olisi päässyt pakenemaan sillä.

Kertun katse lähti harhailemaan, kunnes se pysähtyi torniin, jonka huipulla komeili risti. Kirkko. Kerttu ei vielä kertaakaan ollut käynyt tavallisessa suomalaisessa kirkossa. Ei edes naimisiin mennessään, sillä Henkka oli halunnut maistraattihäät.

Henkka ja Eija eivät olleet uskonnollisia. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon, eikä Jevgeniäkään ollut kastettu, ei ainakaan Suomen puolella Eijan toimesta. Kerttu tiesi kuitenkin, että ainakin 80 prosenttia suomalaisista oli kristittyjä.

Kerttukin oli kristitty. Hän oli roomalaiskatolinen. Kolumbiassa hän oli käynyt kirkossa kohtalaisen usein. Oli tuntunut hyvältä kävellä kirkolle, lähettää kynttilöiden loisteessa kymmenen pientä unelmaa kohti taivasta rukouksen ja suitsukesavun mukana. Varsinkin Andresin kanssa…

Äkkiä Kerttu tunsi itsensä hyvin ärtyneeksi. Että Henkka saattoikin karata sillä tavalla! Ja että hän itse oli saattanut! Jos Kertun isoäiti olisi elänyt, tämä olisi kyllä sanonut, että Kerttu sai syyttää vain itseään kun pakanan matkaan lähti. Eihän sellainen voisi päättyä kuin kyyneliin!

Ja Kerttu oli kiehnännyt pakanassaan kiinni kaikki ne hetket, joita tämä ei viet

tänyt töissä. Kirjojaankin he lukivat selkä selkää vasten! Oliko mikään ihme, jos Jeesus ei ollut mahtunut mieleen, joka oli Henkkaa täynnä?

Enempiä ajattelematta Kerttu tempaisi muistilapun irti lehtiöstä ja raapusti siihen:

OLEN KIRKOSSA.

Pakkasta oli viisitoista astetta, mutta viima sai sen tuntumaan vielä paljon kyl-memmältä. Lunta tuprutti eikä jalkakäytäviä ollut vielä aurattu. Kahlatessaan lumihangessa vastatuuleen Kerttu tunsi itsensä pyhiinvaeltajaksi.

Kirkon ovi ei ollut lukossa, ja siihen oli kiinnitetty lappu, jossa luki, että meneillään oli jumalanpalvelus. Hieman arkana Kerttu hiipi oven läpi avaraan tilaan, jossa kaikui naisen ääni. Se tuli saarnastuolista, johon oli asennettu mikrofoni.

Kerttu ei muistanut keskittyä naisen sanoihin. Hän yritti astella äänettömästi eteenpäin kirkon käytävällä. Seinät olivat valkeat, melkein tyhjät, ja puupenkit komeat. Nekin melkein tyhjät.

Sitten Kerttu muisti, ettei harakoita saanut lämmittää. Hän kääntyi ympäri ja kävi nolona sulkemassa oven. Ja sillä hetkellä hän oli vähällä luikkia sen kylmemmälle puolelle. Sillä missä se jumalanpalvelus muka oikein oli? Missä oli seurakunta, entäpä pappi?

Onneksi Kerttu äkkäsi eräällä penkillä vanhuksen, ennen kuin tuli livistäneeksi kirkosta. Hän hiipi istumaan tämän viereen.

—     Anteeksi, saako tänne tulla? Kerttu kysyi.

—     Kaikin mokomin! Herra siunaa, miun Afrikan lähetyskolehtiin antamat roposet on auttannu, vanha nainen riemuitsi.

—     En mä tuu Afrikasta, Kerttu yritti korjata, mutta vanhus ei tainnut kuulla.

—     Ai sie vissii tulit saarnan aihee takkii sit?

—     Aiheen? Takki? Kerttu kysyi, mutta sulki heti suunsa ja rupesi keskittymään siihen, mitä saarnastuolin nainen sanoi mikrofoniin.

Hän luki Raamattua:

—     Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.

Ne sanat saivat Kertun paremmalle mielelle. Pieneen syyllisyydentuntoonkin. Ei käynyt kieltäminen, että Henkka oli pakana, toisin kuin Kertun entinen kulta

Andres. Kun Kerttu ajatteli sitä, hänen katseensa karkasi kirkon kupolin alleja hän oli näkevinään isoäitinsä kurtistamassa sieltä huolestuneesti kulmiaan.

Sillä tavalla viisas isoäiti oli Kertulle luimistellut, kun tämä oli lapsena tehnyt jotakin tuhmaa, kuten näpistänyt hedelmän naapurin puusta. Silloin Kerttu oli luonut katseensa häpeissään maahan. Nyt hän ei tehnytkään niin. Hän katsoi sinnikkäästi ylöspäin ja lähetti isoäidilleen viestin: kumpikos miehistä oli vienyt hänet vihille ja muutenkin pitänyt lupauksensa? Kristitty Andres vai pakana-Henkka!

—    Osoittakaamme kristillisyytemme ystävällisillä ja rakastavilla teoilla, ei vain niille, jotka uskovat kuten me uskomme, vaan myös niille, jotka uskovat toisin, nainen saarnastuolissa sanoi, ja Kerttu nyökkäsi.

—    Mie tykkään täst papist, mummo (se suomalainen) kuiskasi.

—    Papista? Mutta sehän on nainen, Kerttu kuiskasi takaisin.

Äkkiä Kerttua nolotti. Olihan hän lukenut, montakin kertaa, että Suomessa nainenkin voi olla pappi. Jopa piispa! Jotenkin silti puhuja muistutti paljon enemmän kahvia keittelevää perheenäitiä kuin niitä naimattomia miehiä, joita Kerttu ajatteli kuullessaan sanan «pappi».

Vaikka olihan suomalaisella naispapilla kuitenkin valkoinen kaapu, liperit, ja pitkä huivi kaulan ympärillä. Kerttu kysyi itseltään, miten hän ei ollut niitä heti huomannut.

—    Olihan se miustakii ens kummallist ku tuli naispappiloit siilo 80-luvulla. Mutta sit mie mietin että hyvähä se vaa on. Myö naiset kun osataa luonnostaa ymmärtää toisii immeisii, mummo supisi.

Sitten hän loi Kerttuun velmun salaliittolaiskatseen. Ei ollut kovin kohteliasta, että kirkon ainoat sanankuulijat kuiskivat toisilleen jumalanpalveluksen aikana! He vaikenivat, ja kuuntelivat saarnan loppuun ja sitten ilmoitukset kastetuista, vihityistä ja hautaan siunatuista. Mutta kun urut alkoivat soittaa virttä, mummo ei malttanut enää pysyä vaiti.

—    Tykkäät sie urkumussiikista? Miusta se on aika raskassoutusta.

Surullista musiikkia sekin! Kerttu alkoi hihittää. Kolehti tuli kohdalle, ja syyllisyydentuntoinen Kerttu tipautti sinne kaksieurosen.

Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala kaikkivaltias. Täydet ovat taivaat ja maa sinun kunniaasi. Hoosianna korkeuksissa.

Lopultakin Kerttu alkoi tuntea olevansa messussa. Suomenkieliset rukoukset olivat tuttuja, kun niihin keskittyi.

Mummo nousija käveli alttarille polvistumaan ja ottamaan vastaan ehtoollisen. Kerttu ei halunnut seurata perässä. Hän olisi ensin halunnut tunnustaa syntinsä papille, ripittäytyä. Hyveellinen mallivaimo ei olisi saanut rauhallista Henkkaa suuttumaan ja karkaamaan omasta kodistaan!

—    Lähet sie kirkkokahville, vanhus kysyi öylätin muruset suupielissään.

—        Tosi mielelläni! Kerttu hihkaisi, niin että kirkko kajahti, vaikka ehdotus sisälsi uhkauksen kupillisesta suomalaista kahvia. — Harvoin suomalaiset pyytää toista minnekään, hän jatkoi hieman hiljempaa, kajahdusta pahoitellakseen.

—    No mie oonki karjalaine! mummo nauroi.

Vanhuksen nimi oli Tellervo, ja koska hänen oli vaikea kävellä, Kerttu ja hän kulkivat käsikynkkää seurakuntatalolle. Talo kahvipöytineen ei ollut kovin kaukana, mutta Tellervo ei tuhlannut siitä metriäkään. Hän selitti aikaa hukkaamatta Kertulle, miten oli jäänyt leskeksi ja miten poika oli sitten houkutellut hänet Etelä-Suomeen asumaan palvelutaloon oman kotinsa lähelle. Siinä palvelutalossa oli vaan kovin hidasjärkistä ja jähmeäjalkaista porukkaa, kirkkoonkin sai Tellervo astella ylhäisessä yksinäisyydessään. Poika ja lapsenlapsetkaan eivät kovin usein malttaneet harrastuksiltaan tulla käymään, mutta Tellervo ei lannistunut, hän oli aina menossa ja keksi kyllä tekemistä.

—    Myö Karjalan tytöt pannaa ilo pintaa vaik’ syvän märkänis! Jos mie öisin surevaa sorttii, ni mie öisin voinu yhtä hyvi jäähä suremaa miun kottii, mist mie läksin evakkoon nuorena likkana, ja siilo mie en kyllä ennää ois täs näi!

—    Mitä evakko tarkottaa? Kerttu tiedusteli, koska evakko kuulosti oudoista sanoista kaikkein oudoimmalta.

Hän ei ymmärtänyt kaikkea, mitä mummo kertoi, mutta sen hän ymmärsi, että mummo oli kertomapäällä.

—    Evakko, se oi sitä ku myö lähettiin venäläistä pakkoo 1939… Voi, ootsie kuullu sen laulun, siin se sanotaa niin kauniist! Tellervo sanoi ja alkoi laulaa värisevällä äänellä: — Laps olen köyhän kauniin Karjalan, vaan perinnön sain kaikkein kalleimman: sain laulun, soiton lahjan sydämeen, en niitä vaihtais onneen maalliseen…

Pappi hölkkäsi kaavunhelmojaan pidellen heidän taakseen ja huohotti:

—    Ja Tellervo on heti tutustumassa uusiin seurakuntalaisiin! Tellervo on niin puhelias ja tykkää jutella uusien ihmisten kanssa.

—    Tellervo on ihan niin ku mun mummo, Kerttu sanoi.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Aina menossa. Hyvin paljon poissa kotoa.

Ehtoollisen, perusmuoto ehtoollinen. Kristillisessä jumalanpalveluksessa tarjottu leipä ja viini.

Ei käynyt kieltäminen. Ei voinut kiistää. Asia oli juuri niin. Sitä ei pystynyt kieltämään.

Harrastuksiltaan. Harrastukset estävät.

Herra siunaa. Yllättynyt huudahdus. Kirjaimellisesti Jumala antaa hyvän tapahtua.

Hidasjärkistä. Hitaasti ajattelevaa. Ei älykästä. Typerää.

Hipsi. Käveli vaivattomasti, kevyesti.

Hölkkäsi kaavunhelmojaan pidellen. Hölkkäsi samalla kun piti kaapunsa reunoista kiinni.

Ilo pintaa vaik’ syvän märkänis. Ilo pintaan vaikka sydän märkänisi. Ollaan iloisia, vaikka sydän olisi kuollut ja mätänisi.

Jumalanpalvelus. Uskonnollinen tilaisuus, jossa palvotaan Jumalaa.

Jähmeäjalkaista. Hitaasti kävelevää. Jähmeillä jaloilla ei kävellä nopeasti.

Jäähä suremaan. Jäädä suremaan.

Kaapu. Pitkä vaate, joka ulottuu kaulasta jalkoihin asti.

Kaikkivaltias. Henkilö, joka saa päättää ja määrätä kaikesta.

Kajahti, perusmuoto kajahtaa. Alkaa soida. Kuulua hetken aikaa. Vain ääni voi kajahtaa.

Kastettu. Otettu kirkon ja seurakunnan jäseneksi. Kirjaimellisesti tehty märäksi.

Katse lähti harhailemaan. Katsoi sinne tänne, ilman suuntaa tai selvää päämäärää.

Kertomapäällä. Haluaa kertoa.

Kiehnännyt, perusmuoto kiehnätä. Olla oikein lähellä toista. Liikkua kiinni toisessa. Hieroa itseään toista vasten.

Komeili. Oli komea, hieno.

Kristillisyytemme. Sen, että olemme kristittyjä.

Kuorsaukseen. Meteliin, jota ihmiset pitävät nukkuessaan kun hengittävät ulos. Varsinkin, jos nenä on tukossa tai jos on juonut alkoholia.

Kupolin. Kaartuvan katon. Holvikaton.

Kurtistamassa. Rypistämässä. Kiristämässä. Tekemässä kurttuiseksi.

Käsikynkkää. Käsivarret yhteen kietoutuneina.

Käytävällä, perusmuoto käytävä. Paikasta toiseen vievä, kävelemiseen tarkoitettu tyhjä tila.

Liperit. Kaulus, jota papit käyttävät.

Lähet sie. Lähdetkö sinä.

Lähetyskolehtiin, perusmuoto lähetyskolehti. Kirkossa käyviltä kerättävä vapaaehtoinen raha, joka lähetetään ihmisille, jotka auttavat muita ja yrittävät houkutella lisää ihmisiä samaan uskontoon. Nämä ihmiset ovat lähetystyössä.

Maallinen. Sellainen, joka on maan päällä eikä taivaassa. Kevytmielinen, paheellinen, syntinen. Ei uskonnollinen.

Maistraattihäät. Avioliittoon vihkiminen toimistossa niin ettei uskontoa ole mukana.

Mallivaimo. Niin hyvä vaimo, että muiden vaimojen pitäisi ottaa mallia, matkia häntä.

Meneillään. Menossa. Juuri nyt tapahtuva.

Mie tykkään tästpapist. Minä tykkään tästä papista.

Myö. Me.

Naispappiloit. Naisia pappeina.

No mie oonkii. No minä olenkin.

Noudata, perusmuoto noudattaa. Totella.

Näpistänyt, perusmuoto näpistää, varastaa jotain halpaa.

Osoittakaamme. Osoitamme, näytämme yhdessä. Kannustava pyyntö.

Pahoitellakseen. Koska oli pahoillaan.

Pakanan. Uskonnottoman. Toista uskontoa tunnustavan.

Palvelutaloon, perusmuoto palvelutalo, vanhuksille tai vaikeasti vammaisille tarkoitettu talo. Sen asukkaita palvellaan, koska he eivät selviä ilman apua.

Pani merkille. Huomasi.

Piispa. Pappien pomo. Hengellinen johtaja. Piispa vihkii papit eli tekee ihmisistä pappeja.

Pyhiinvaeltajaksi, perusmuoto pyhiinvaeltaja. Henkilö, joka matkustaa jonnekin uskonnollisista syistä.

Raskassoutusta. Raskassoutuista. Väsyttävää. Vaikeaa kestää. Kirjaimellisesti tässä soudetaan veneellä, jossa on paljon painoa tai joka kulkee vastatuuleen. Soutaminen on siis raskasta.

Saarnan aihee takkii. Saarnan aiheen takia. Papin uskonnollisen puheen takia.

Saarnastuolista, perusmuoto saarnastuoli. Koroke puhujille kirkossa. Usein hyvin koristeellinen.

Salaliittolaiskatseen. Katseen, joka kertoo, että katsojalla ja sillä jota katsotaan on yhteinen salaisuus.

Sanankuulijat. Papin sanoja kuuntelemaan tulleet.

Se oi sitä ku myö lähettiin venäläistä pakkoon. Se oli sitä kun me lähdimme pakoon venäläisiä.

Seurakunta. Samalla tavalla uskovien ihmisten joukko, joka osallistuu samoihin jumalanpalveluksiin ja muuhun uskonnolliseen toimintaan. Ainakin periaatteessa osallistuu.

Seurakuntalaisiin, perusmuoto seurakuntalainen. Seurakunnan jäsen.

Sit mie mietin. Sitten minä mietin.

Suitsukesavun. Suitsuke on hyväntuoksuinen tikku, josta tulee tuoksuvaa savua, kun sitä polttaa.

Supisi, perusmuoto supista. Puhua hiljaa, joskus epäselvästi.

Surevaa sorttii. Surevaa sorttia. Helposti suremaan jäävä. Herkästi masentuva.

Syyllisyydentuntoonkin, perusmuoto syyllisyydentunto. Tunne siitä että on tehnyt jotain väärää, pahaa.

Talo kahvipöytineen. Taloja sen pöytä, jolla oli kahvia tarjolla.

Toissii immeisii. Toisia ihmisiä.

Torniin, perusmuoto torni. Korkea, kapea rakennuksen osa.

Tuhlannut, perusmuoto tuhlata. Käyttää loppuun turhaan. Kuluttaa ilman syytä. Haaskata.

Tuomitse, perusmuoto tuomita. Julistaa syylliseksi. Määrätä rangaistus.

Urut. Soitin, vähän niin kuin piano, jonka koskettimiin on yhdistetty isot pillit, jotka puhaltavat äänen ulos.

Vastatuuleen. Siihen suuntaan, mistä tuuli puhaltaa.

Velmun, perusmuoto velmu. Ovela. Tietää että on hieman tuhma.

Veteli sikeitä. Nukkui. Veti monia syviä unia.

Vienyt vihille, perusmuoto viedä vihille. Mennä naimisiin sen kanssa, jota tässä viedään.

Värisevällä. Vapisevalla, tärisevällä.

Viima. Kylmä, kova tuuli.

Ylhäisessä yksinäisyydessään. Yksin, koska muut eivät ymmärrä, että heidän kannattaisi myös tehdä sitä mitä hän tekee yksin.

Öylätin. Kristillisessä jumalanpalveluksessa tarjotun leivän.

---

Yhdeksäs luku, jossa siivotaan ja sisustetaan elämää paremmaksi

Heidi heräsi Eijan vauhkoamiseen.

—        Jo on siinä mulla pariskunta! Toinen on lähteny kirkkoon! Siis kirkkoon! Ois-han se pitäny arvata että rukoilemaanhan se hupakko livahtaa heti kun Henkan silmä välttää.

—    Hyvää se Kertulle tekee. Jospa se siellä vähän rauhottuis, Heidi mumisi toinen silmä auki, toinen kiinni.

—    Ja se toinen — se se vasta on ohjelmanumeron keksinyt. Viedä nyt mun lapsi telttailemaan pimeään, lumiseen metsään! Mikä päähänpisto! Eija päivitteli.

Se sai Heidin havahtumaan ja avaamaan toisenkin silmänsä. Eija roikotti hänen edessään paperilappua, jossa luki Jevgenin raapustamilla harakanvarpailla:

ME LHETIN METSÄN T JEVGENI

—    Mistä toi löyty? Heidi kysyi.

—    Eteisen lipaston alta. LHETIN. Mä oon sata kertaa selittäny Jevgenille, mitä eroa on lyhyellä ja pitkällä vokaalilla ja että tällaiseen sanaan tulee kyllä kaksoiskonsonantti!

—        Jevgeni on vasta kuus, Heidi muistutti.

—     Siinä iässä muissa maissa käydään jo koulua, Eija huomautti. -Tai sitten ei käydä, Heidi mumisi ja ajatteli Kerttua.

—     Jos Mariquita olisi eilen pitänyt silmänsä auki eikä vain pillittänyt, kun se konttasi lattialla, niin sekin olisi löytänyt tän viestin, Eija motkotti.

Nyt Heidi huomasi, että Eijan toisessa kädessä oli moppi.

Sellainen oli stressaantunut Eija. Aina siivoamassa. Aivan kuin hän olisi kotiaan kuuraamalla samalla tullut kuuranneeksi elämäänsäkin. Koti hyvin, elämä hyvin!

Heidille ei olisi tullut mieleenkään alkaa siivota jonkun toisen kotia. Hän ei yli-päätäänkään uskonut säihkyvän kodin ihmeitä tekevään voimaan. Päinvastoin Heidi oli sitä mieltä, että mitä enemmän koti kiilsi, sitä väsyneempi oli se, joka kodin oli kiillottanut.

Irvistäen Heidi kampesi itsensä jaloilleen ja laahusti vessaan, missä hän muisti, ettei ollut ottanut hammasharjaa mukaansa.

Eiliset plakit yhä purukalustolla ja paha maku suussa, kuinka inhottavaa! Onneksi baareissa ei enää sentään saanut tupakoida, niin kuin hänen nuoruudessaan. Silloin Heidillä oli ollut tällaisten illanviettojen jälkeen pää kipeä silkasta savusta.

Vessan oven läpi Heidi kuunteli, kuinka Eija selitti Henkan olevan vanha partiopoika.

—     Meillähän on melkein viisitoista vuotta ikäeroa. Mä aina vein Henkkaa partioon ja takaisin. Se tykkäsi siitä touhusta, ja teini-ikäisenä se toimi jonkin aikaa par-tionjohtajanakin. Tämä Anssi, jonka kanssa se meni eksymään sinne Kolumbiaan, on alun perin partiosta tuttu kaveri.

—     Hyvä ajatus, Ainonkin vois laittaa partioon vähän isompana, Heidi kommentoi, jottei Eija olisi epäillyt hänen nukahtaneen vessanpöntölle.

Henkka ja Jevgeni siis nukkuivat nyt jossakin kuusenkäpyjen alla, männynjuur-ten välissä talvimakuupusseissa. Pieni kamiinakin heillä oli mukanaan. Olihan?

—     Kyllä Henkan on täytynyt käydä taas lainaamassa kamiinat ja muut vehkeet Anssilta, Eija päätteli ja lisäsi: — Sillä jätkällä on kaikki maholliset ja mahottomat ulkoilukapistukset sukelluspuvusta vuorikiipeilysettiin. Voi taivaan talikynttilät, Heidi, kahvinkeittimessä on edelliset purut suodatinpussissa homeella maustettuna!

—     Henkka ja Kerttu ei taida paljon juoda kahvia, Heidi totesi kävellessään Eijan kännykkä kädessään keittiöön.

Heidi etsi Kertun numeron ja soitti.

—     Hei Eija, Kerttu vastasi heti. — Mä oon menossa Tellervon luo kylään, ihan lähelle, palvelutaloon. Me tutustuttiin kirkossa, Tellervo on Karjalasta ja oikein eloisa ja puhelias.

Kerttu kuului olevan hermostunut. Mitä Eija mahtoikaan ajatella siitä, että hän oli jättänyt yövieraansa kahden puputtaakseen pullaa ihan toisaalla! Ja Eija olikin kuin myrkyn niellyt. Ei taida tytölle kunnian kukko laulaa, Heidi mietti. Ja päätti olla itse torumatta Kerttua.

—     No kiva että sulia on seuraa. En mä oo Eija vaan Heidi, soitan Eijan kännykästä. Jos sä pärjäät ilman meitä, niin me voitais Eijan kanssa lähteä takas meiän lasten luo.

Ennen kuin Heidi ehti kertoa Eijalle Kertun uusimmasta siirrosta, Eija oli taas äänessä.

—    Siis kato mitä kauheita lehtiä nää lukee! Seiskoja ja Reginoita ja kaiken maailman iltapäivälehtiä täällä kyllä lojuu, mutta noita mun ostamia Suomen kirjallisuuden klassikoita eivät näytä avanneenkaan!

Heidin katse ei kuitenkaan osunut mihinkään lehteen, vaan paperilappuseen kirjahyllyssä esitepinon päällä. Esitteet esittelivät ammattikouluja. Lapussa luki: «Sanotaan, että naiset ovat joko kauniita tai älykkäitä, mutta sinä Rakkaani olet kumpaakin. Tässä ovat pyytämäsi esitteet.»

—    Mä heitän nää roskalehdet nyt paperinkeräykseen. Henkka selvästikin haluaa meidän pikku Mariquitan pysyvän tyhmänä! Eija huusi.

—    Eija. Ei tää juttu voi olla ihan niin yksinkertanen. Tässä riidassa on nyt kyse muustakin, Heidi totesi lappua heilutellen.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ei taida tytölle kunnian kukko laulaa. Tyttöä ei kiitetä, päinvastoin häntä moititaan. Kunnian kukko laulaa vain silloin kun joku on tehnyt jotain oikein hyvin, jotain tosi hienoa ja kunnioitettavaa.

Eloisa. Vilkas. Sellainen, joka liikkuu ja elehtii samalla kun puhuu tai tekee muuta.

Harakanvarpailla. Kirjaimilla, joita ei ole helppo lukea. Lasten (ja aikuistenkin) epäselvä käsiala voi tuoda mieleen linnun jalanjäljet.

Havahtumaan. Piristymään, viemään väsymyksen pois.

Homeella. Sieni-eliöllä, joka viihtyy kosteassa ja pilaa tavaroita ja elintarvikkeita. Kun unohdat jonkin ruoan tai juoman pariksi viikoksi yksin, voi tulla ikävä yllätys kun se on homeen peitossa.

Hupakko. Viihteestä pitävä nuori nainen, joka viettää mielellään aika muualla kuin kotona.

Illanviettojen jälkeen. Hauskassa seurassa vietettyjen vapaailtojen jälkeen.

Irvistäen, perusmuoto irvistää. Vääntää kasvot rumaan asentoon. Ihminen voi irvistää kun häntä sattuu, tai kun hän suuttuu.

Kaiken maailman iltapäivälehtiä. Huonoja sanomalehtiä. Kaiken maailman asiat ovat asioita, joita puhuja halveksii; puhuja on sitä mieltä että hän tietää mistä saisi parempaa ja laadukkaampaa. Sanomalehdet, joita mainostetaan ja myydään esimerkiksi kauppojen kassojen luona, ovat joidenkin mielestä huonoa luettavaa.

Kamiinat ja muut vehkeet. Telttaa lämmittävä uuni, joita voi siirtää, ja muut tarpeelliset tavarat.

Kampesi itsensä jaloilleen. Nousi seisomaan, ja se oli hankalaa. Kirjaimellisesti kampi, jolla kammetaan, on kädensija, josta vääntämällä jokin liikkuu tai aukeaa.

Kiillottanut. Tehnyt kiiltäväksi, loistavaksi, hyvin puhtaaksi.

Kiilsi, perusmuoto kiiltää. Olla kirkas, loistaa puhtaudesta.

Kuin myrkyn niellyt. Järkyttynyt. Ihminen ikävän yllätyksen jälkeen. Voisi luulla, että myrkyn niellyt tarkoittaisi kuollutta tai sairasta, mutta mitään näin kamalaa eivät suomalaiset tarkoita näin sanoessaan.

Kun Henkan silmä välttää. Kun Henkka ei katso.

Kuuraamalla. Pesemällä oikein tehokkaasti.

Kylään. Vieraaksi. Jonkun kotiin.

Kyse. Syy, taka-ajatus. Nukkumisessa on kyse väsymyksen poistamisesta, syömisessä nälän poistamisesta.

Mistä on kyse, mitä täällä tapahtuu ja miksi?

Tässä riidassa on nyt kyse muustakin, tämä riita ei johdu siitä mistä olemme luulleet vaan sen taustalla on muitakin syitä.

Laahusti. Käveli niin hitaasti, että jalat laahasivat maata. Meni vaikka ei olisi halunnut kävellä.

Livahtaa. Karkaa.

Moppi. Siivousväline, jolla pestään lattioita. Mopissa on pitkä varsi, joten sillä siivoava henkilö voi seistä.

Mumisi. Sanoi epäselvästi. Sanat tarttuivat kiinni toisiinsa. Yleensä siksi että puhuja on väsynyt.

Ohjelmanumeron. Esityksen.

Paperinkeräykseen. Roskalaatikkoon, johon heitetyistä papereista tehdään uutta paperia.

Partiopoika. Poika, joka kuuluu partioon. Partio on joka puolella maailmaa suosittu harrastus, kerho, jossa opetetaan lapsille ja nuorille vastuun ottamista, käsitöitä ja muita hyödyllisiä asioita. Suomessa partiolaisille opetetaan, miten selviydytään metsän keskellä.

Plakit yhä purukalustolla. Hampaat yhä likaisina. Purukalusto tarkoittaa sitä kaikkea, mitä tarvitaan puremiseen. Plakki on valkoista töhnää hampaiden pinnalla.

Pullaa. Pehmeää, makeaa leivonnaista, jossa on muun muassa vehnäjauhoja ja hiivaa.

Puputtaakseen. Syödäkseen niin kuin pupu. Ajatus on, että puput pysähtyvät usein syömään. Jopa vaikka ne olisivat jo lihavia.

Purut suodatinpussissa. Päähänpisto. Ajatus, idea.

Raapustamilla, perusmuoto raapustaa. Kirjoittaa kynällä sitä painaen, ei kovin kevyesti.

Silkasta savusta. Pelkästä savusta, vain savun takia.

Säihkyvän. Niin puhtaan, että se kiiltää, loistaa, kimaltaa.

Telttailemaan. Nukkumaan teltassa. Viettämään aikaa luonnossa.

Touhusta. Tekemisestä, harrastuksesta.

Ulkoilukapistukset. Varusteet, joiden avulla on mukava harrastaa ulkona.

Uusimmasta siirrosta. Teosta jonka hän teki viimeksi. Vähän niin kuin elämä olisi peli, jossa ihmiset siirtävät vuorotellen nappuloita.

Vauhkoamiseen. Aänekkääseen valittamiseen, hermoilemiseen, levottomuuteen.

Viistoista vuotta ikäeroa. Jos isosiskolla ja pikkuveljellä on viisitoista vuotta ikäeroa, sisko on viisitoista vuotta vanhempi kuin veli.

Voi taivaan talikynttilät. Huudahdus, kun huomataan että asiat ovat hyvin kummallisesti tai huonosti.

Talikynttilöitä valmistettiin ennen vanhaan sianrasvasta.

---

Kymmenes luku, jossa kurkistellaan sukupolvien välisen kuiluun

Palvelutalossa haisi pesuaine.

—     Katoppas Kerttu, miten tää on laitettu niin ku koton olis. Ryijyi on seinil ja kukkii pöyvil ja kiikkustuolitkin miss myö vaa kiikutaa päivät pitkät ja syyvää pil-lerilöi.

Kerttu näki pari hiljaista vanhusta tappamassa aikaa aulassa, joka oli sisustettu olohuoneeksi. Toinen katseli televisiota, toinen ikkunasta ulos.

—     Mitäs sie piät miun matalasta majasta? Tellervo uteli. — Täällä on… mukavan paljon tilaa, Kerttu sanoi.

Jostakin syystä Kertusta tuntui vaikealta vastata Tellervon yksinkertaiseen kysymykseen. Tellervo puhkesi hiljaiseen, kehräävään nauruun ja kysyi:

—     Assuuks siunkii mummois näi levveest siel Afrikassa.

—     Ei, ei Afrikassa vaan Etelä-Amerikassa… Mun isoäiti eli samassa huoneessa meiän kanssa kunnes se kuoli, Kerttu kertoi.

Tellervo johdatti Kertun sisään yksiöönsä, jonka ulko-ovi oli palvelutalon käytävällä. Nuori nainen mykistyi näkymää. Pitkä, rikas elämä oli pakattu yhteen huoneeseen. Yksiön seinät olivat täynnä valokuvia ja kirjahyllyjä, joilla oli lisää valokuvia ja loputtomasti kirjoja. Kaapit eivät oikein mahtuneet kiinni.

—     Se on miun ommaa syytä, mie kun halluun viel näinkii vanhana vaatteilla koreilla. Mie se tykkään käyvä vaatekaupassa ja törsätä kaik miun eläkerahat! Pojanpojat sannoo et mie oon kova tyttö shoppailemmaa, Tellervo naureskeli.

Kerttu oli jälleen näkevinään oman isoäitinsä. Hänellä oli aina sama leninki yllään.

—     Hyvä kun sulia on eläke. Mun isoäidillä ei ollu, vaan se teki töitä vielä sinäkin päivänä kun se kuoli. Pesi pyykkiä ja parsi vaatteita. Mun veljet sano sille, että lopeta mummo jo, mutta mummo jatko vaan. Se sano, että mun pitää voida pysyä koulussa.

—     Siun mummo oi kunno ihmine. Ja sillä oi kunno lapsenlapset, Tellervo kehui. Mutta sitten mummo kuoli.

Voi ei, taas Kerttua itketti! Hänen mielialansa olivat kuin vuoristorata-ajelulla. Raskaana oleminen ei ollut herkkua.

—     Anteeks. Mä muistan mun oman mummon. Ja kun mun piti kuitenkin lopettaa koulu.

«Ja kun mun mies on metsässä teltassa eikä se vastaa puhelimeen», Kerttu olisi halunnut jatkaa, mutta Tellervo puhui jo:

—     Voi, mie tiiän miltä se tuntuu! Miekää en saanu mennä oppikouluu, vaikka miun opettaja kävi oikeen puhumassa miun isälle ja äitile, että päästäisivät. Ku miul-la oli tuota lukupäätä. Eihä meillä ollu varraa.

—     Mä luulin että Suomessa kaikki pääsee kouluun, Kerttu hämmästyi.

—     Nykysii kaikki pääseekin. Ja siks kaikil minnuu nuoremmil onkii nyt hienot työpaikat ja kommeet talot ja ain johokii kiire.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Assuuks siunkii mummois näin levveest. Asuuko sinunkin isoäitisi näin mukavasti.

Herkkua. Hyvänmakuista; jotakin, mistä itse pitää kovasti. Se mikä on yhdelle herkkua voi olla toisen mielestä inhottavaa.

Hänen mielialansa olivat kuin vuoristorata-ajelulla. Hänen olonsa oli välillä ylhäällä eli hyvä ja välillä alhaalla eli paha, hänen tunteensa menivät nopeasti ylös ja alas. Vuoristorata. Huvipuiston laite, jossa juna vie matkustajia korkealle ja taas matalalle ja saattaa jopa kääntää heidät pää alaspäin.

Mutta ei meillä ollu varraa. Mutta meillä ei ollut varaa. Me emme voineet maksaa, rahaa ei ollut tarpeeksi.

Mykistyi. Hiljeni. Ei keksinyt mitä sanoisi.

Kehräävään. Tyytyväiseen. Kehrääminen tuo mieleen kissan; kissa pitää kehräävää, hurisevaa ääntä kun se on tyytyväinen. Kehrääminen voi olla myös langan tekemistä; esimerkiksi villa kehrätään langaksi.

Kiikkustuolitkin. Kiikkus- eli keinutuolissa ei ole jalkoja vaan kaartuvat jalakset, joiden päällä tuoli ja sen päällä istuva ihminen voivat keinua. Tällaisia tuoleja käyttävät Suomessa eniten vanhat ihmiset.

Kodikkaaks. Huone sisustetaan kodikkaaksi kun halutaan, että se muistuttaisi kotia, saisi ihmiset tuntemaan, että he ovat kotona.

Koreilla. Haluta näyttää toisten silmissä korealta eli hienolta, tyylikkäältä, kauniilta.

Kova tyttö. Innokas tekemään jotakin. Se joka on kova tyttö juoksemaan on innokas juoksija, ja jos joku on kova tappelemaan, hän tappelee usein.

Kerttu olijalleen näkevinään oman isoäitinsä. Kerttu kuvitteli näkevänsä oman isoäitinsä. Vai kuvitteliko…?

Mitä siepiät miun matalasta majasta? Mitä sinä pidät minun matalasta majastani?

Matala maja on koti, joka ei ole kovin hieno ainakaan sen mielestä, joka siellä asuu.

Myö vaa kiikutaa. Me vain keinumme.

Parsi vaatteita. Korjasi vaatteissa olevia reikiä neulalla ja langalla.

Pöyvil. Pöydillä.

Ryijyi. Ryijyjä. Mattoja, jotka eivät ole lattialla vaan seinillä, koristeina.

Shoppailemmaa. Shoppailemaan. Tekemään ostoksia. Tavallisessa ruokakaupassa ei tosin shoppailla, vaan esimerkiksi vaate- tai kirjakaupassa.

Syyvää pillerilöi. Syödään pillereitä. Siis lääkkeitä.

Tappamassa aikaa. Tekemässä jotakin ei kovin tärkeää tai kiinnostavaa, koska on tylsää. Ne, joilla on liikaa aikaa, tappavat sitä.

Törsätä. Tuhlata. Kuluttaa rahaa turhaan.

---

Yhdestoista luku, jossa Kerttu tapaa tuttuja neuvolassa

Tämä Kerttu se vasta oli mukava tyttö. Hän ymmärsi hyvän seuran päälle siinä missä Tellervokin! Toisin kuin monet hemmotellut suomalaiskakarat, tämä musta ihminen ei sanonut olevansa liian kiireinen, kun Tellervo pyysi kylään. Eikä hän pitänyt omia kiireitään niin tärkeinä (kuten Tellervon yliaktiiviset pojanpojat), ettei olisi puhelimeen malttanut vastata, kun Tellervo soitti — niin, Tellervo oli sunnuntai-iltana soittanut uudelle ystävättärelleen oikein kahteen kertaan, ja kolmannen kerran varhain maanantaiaamuna. Eikä tumma tyttö keskeyttänyt, kun Tellervo puhui; hänellä oli kärsivällisyyttä ja käytöstapoja!

Mikä parasta, Kerttu ei väittänyt, että Tellervollehan-olisi-siitä-liikaa-vaivaa-joten-kiitos-ei, kun Tellervo ilmaisi halunsa lähteä maanantai-aamuna Kertun mukaan äitiysneuvolaan.

Niinpä he kaksi nyt istuivat vieretysten neuvolan odotushuoneessa.

—    Nuo miun pojanpojat ei oo yhtää viksui, hiin ku sie Kerttu. Hyö vaa varttoo ja lykkää sit lapsen tekkoo, vaik mie kui varotan, ettei se ennää nii vaa käy ku morsian on jo yli kolmenkymmenen, mahokshan ne siinä vartoossaan jo tulloo. Just mie luin lehest, mite Helsingiskii enssynnyttäjän keski-ikä on jo 31! Myö suomalaiset loput-tas kesken ilman sinnuu!

Äkkiä pieni naurava musta poika juoksi Kertun luo.

—    Onks hää siulle sukkuu? Tellervo uteli ihmeissään, kun Kerttu nosti pojan syliinsä.

—     Se on Asad, mun miehen siskon pojan naapuri.

Asadin perässä neuvolaan lipuivat lastenvaunut. Värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut nainen työnsi ne nurkkaan, vaunujen parkkipaikkaan, ja sanoi jotakin Asadille.

—     Mitä se sannoo, Tellervo kuiskasi Kertulle.

—     En mä tiiä. Ei ne puhu espanjaa.

—    Eihä se mittää haittaa, mie en puhu ku suomee vaaja hyvi oon tähä ikkää ast pärjänny! Tellervo hihkaisi.

Vauvanvaunuja työntänyt nainen jätti pienokaisensa rattaisiin ja kevensi vaatetustaan. Hiukset edelleen kuitenkin huivin alla hän riensi riisumaan Asadin talvipuvun.

—     Mä en jaksa odottaa kevättä. Aamulla mä oon ihan epätoivonen, kun pitää katsoa, että kaikilla lapsilla on tarpeeksi vaatteita päällä! nainen naurahti.

—     Sie se oot muuten järkeväst pukeutunnu Suomen säähän! Noilla vaatteilla tarkenee, Tellervo kehui.

—        Joo, kaikki suomalaiset ei pukeudu lämpimästi. Mä näin lauantaina bussipysäkillä naisen, jolla oli vaan lyhyt hame ja sukkahousut päällä, Kerttu sanoi.

—     Se olikin virhe. Mulla on vieläkin kylmä. Mutta kauneuden eteen on kärsittävä, vastasi odottamaton naisääni.

Se kuului neuvolan terveydenhoitajalle. Kerttu näytti hivenen yllättyneeltä. Hän seurasi hoitajaa huoneeseen jättäen Tellervon tutustumaan afrikkalaiseen perheeseen. Kuinka mielenkiintoista! Tellervoa olivat Afrikan asiat aina kiinnostaneetpa hän olikin aina tukenut aktiivisesti kristillistä lähetystyötä tuolla mantereella.

—     Kirkossaha mie tuon Kertun näin! Miu mielest suomalaiset sais ottaa oppia afrikkalaisista ku siellä nuoretkii käyp kirkossa, mut meil immeiset vaa nukkuu vaik puolee päivää sunnuntaina, ku ei oo lapsiakaa herättämäs, ku ehä nää mei nuoret ennää osaa lapsiikaa tehhä, Tellervo avasi keskustelua.

—     No, mä en kyllä nuku kun mulla on kuus lasta. Ja uskonto on hyvä juttu, me rukoillaan paljon kun ollaan muslimeita, Asadin äiti vastasi.

Muslimeita?

Tellervo ei ollut koskaan tavannut yhtäkään muslimia. Muslimithan olivat kaukomaiden ihmisiä, ja Tellervo rukoili joka ilta asianmukaisesti, että hekin tajuaisivat kääntyä Kristuksen uskoon. Ei kai tuo muslimi vain ollut tullut Suomeen tekemään sitä, mitä kristityt lähetyssaarnaajat tekivät Afrikassa?! Tellervo päätti selvittää asian, mutta tietenkin oikein kohteliaasti. Ihan ensiksi hän kätteli.

—     Mie oon Tellervo.

—     Mun nimi on Nadifa, huivipäinen nainen esittäytyi.

—     Siulla on niin söötti poika. Miten työ Suomeen jouvuitte? Tellervo kysyi.

—     Mä oon pakolainen, Nadifa vastasi. — Mä tuun Somaliasta. Siellä on sota, aina vaan siellä on turvatonta. Me ei uskallettu jäädä meidän kotiin, kun pelättiin, että vihollinen tulee ja tappaa. Tai vieläkin pahempaa.

Nainen rutisti hetken poikaansa niin lujasti, että pikku mies vinkaisi ja rimpuili irti äitinsä syleilystä. Ipana kiiruhti leikkimään neuvolan autoilla ja muovisella parkkihallilla.

Tellervo nieleskeli.

—     Kuule, mie tiiän milt se tuntuu. Miekii oon paennu miun kodista, ku mie pelkäsin, et vihollinen tullee ja tappaa vähintää. Jäiks siultakii Somaliaan lehmät ammumaa ja kanat kaakattammaa ja siat röhkimää… Ei ku ei siulta varmaan sikoja jääny kun sie oot muslimi.

—     Ei, ei sikoja, Nadifa hymyili.

—        Työ somalialaisetha ootte sit ihan niin ku myö karjalaisetkii! Täjät sie, miu äitil oli iha samantapane huivi ku siullakii!

Paitaressu ja muita lapsukaisia

Tenava, ipana ja vekara ovat käteviä sanoja, joita voi käyttää vaihtelun vuoksi, koska se on hauskempaa kuin hokea lapsi, lapsi ja lapsi.

Lapsukainen on hempeä hellittelysana, jota käytetään, kun lapsi on oikein suloinen ja kiltti.

Kakara on lapsi, josta on harmia. Kiukutteleva, metelöivä, tottelematon lapsi on kakara. «Meidän lapset ja naapurin kakarat», sanoo se, joka vierittäisi mielellään syyn naapurin niskoille kun omat lapset ovat tehneet jotakin tuhmaa.

Vintiö ja koltiainen tekevät tuhmia, mutta käyttävät siinä mielikuvitusta, eikä heitä voi olla rakastamatta.

Pentu on eläinlapsi, tai huonosti käyttäytyvä ihmislapsi.

Pienokainen on aivan pieni lapsi, sellainen, joka mahtuu vielä helposti syliin.

Vauva on alle vuoden vanha lapsi, mutta moni vanhempikin lapsi saa kuulla olevansa vauva kunnes oppii puhumaan.

Taapero on noin kaksi- tai kolmevuotias lapsi.

Nassikka, usein nimenomaan pojannassikka, on taaperoa isompi lapsi, joka leikkii ja juoksentelee jo mielellään ilman aikuista. Viikari ja pojanviikari ovat samanlaisia lapsia kuin nassikat.

Nuori ja murkku ovat murrosikäisiä eli noin 13-19 -vuotiaita lapsia. Älä vain kutsu heitä muilla lasta tarkoittavilla sanoilla. Omasta mielestään he ovat jo jotain muuta.

Jälkeläinen on oma lapsi, lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi. Jos jälkeläisiä on paljon, heistä kaikista yhdessä voi käyttää sanaa jälkikasvu. Näillä sanoilla voidaan tosin viitata myös aikuisiksi kasvaneisiin lapsiin.

Paitaressu on hellä, hieman säälivä nimitys lapselle. Se luo mielikuvan entisaikojen pienokaisesta, jolla on paljas pylly ja paremman vaatteen puutteessa likainen paita.

Kersa on lapsi, johon puhuja on väsynyt, ainakin sillä hetkellä, kun nimittää tätä kersaksi.

…ja jossa hän on raskaana kuin mikäkin

Voi ei! Miten kaikista mahdollisista suomalaisista juuri lauantainen bussipysäk-kituttavuus sattuikin olemaan Kertun terveydenhoitaja äitiysneuvolassa! Kerttua nolotti kamalasti, että hän oli mennyt arvostelemaan tämän pukeutumista neuvolan odotushuoneessa. Senköhän takia hän oli kuulevinaan syytöksiä terveydenhoitajan joka lauseessa.

—     Yleensä naiset tulee aikasemmin neuvolaan, sähän olet jo kolmannella kuulla! Jos sä oisit viivytellyt neljännen kuukauden yli, et kuule sais äitiyspakkausta ollenkaan. Suomessa kaikkien odottavien äitien pitää tulla ajoissa terveystarkastukseen!

—     Mä… mä en tiennyt, Kerttu sanoi surkeana.

—     No, hätä ei ole tämän näköinen… Mutta viimeistään nyt kyllä pitäisi lopettaa kaikki, mikä voi olla vauvalle vaarallista. Niin kuin juominen ja tupakan polttaminen.

—     En mä juo enkä polta! Kerttu vakuutti ja piristyi hieman.

—     Hyvä. Juotko kahvia?

Oliko se vaarallista?! Kerttu kauhistui. Hänhän oli juonut vaikka kuinka monta kupillista kahvia suomalaisten mieliksi! Mitä hän oikein olikaan tehnyt lapselleen?

—     Yhden kupillisen päivässä voi juoda, mutta enempää en suosittele. Vauvat ei tykkää kahvista niin kuin me aikuiset, terveydenhoitaja virnisti.

Hän kehotti Kerttua riisuuntumaan. Kertun toteltua hoitaja laski Kertun makaamaan hoitopöydälle suorittaakseen ultraäänitutkimuksen. Kerttu oli jäykkä kuin rautakanki. Hänestä ei tuntunut vähääkään mukavalta maata siinä ventovieraan sorkittavana.

Pian Kerttu kuitenkin unohti olevansa keskellä tukalaa tutkimusta. Hän lumoutui näkymästä, jota hän sai katsella pieneltä mustavalkonäytöltä. Hänen ja Henkan pienen pieni vauva siellä heitti kuperkeikkaa!

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Aktiivisesti. Usein, ahkerasti.

Asianmukaisesti. Niin kuin on tapana. Niin kuin odotetaan.

Bussipysäkkituttavuus. Henkilö, johon tutustuttiin bussipysäkillä.

En suosittele. Toivon, että et tee niin. Ei ole hyväksi tehdä niin.

Ennää. Enää.

Enssynnyttäjän keski-ikä on jo 31. Ensimmäistä kertaa synnyttävistä puolet synnyttää alle 31-vuotiaina ja puolet yli 31-vuotiaina.

Heitti kuperkeikkaa. Meni itsensä ympäri pää edellä. Kieppui.

Hemmotellut, perusmuoto hemmoteltu. Ihminen, joka on saanut liian paljon, eikä arvosta sitä. Ihminen, joka kiukuttelee helposti, jos asiat eivät mene, kuten hän haluaa.

Hoitopöydälle. Pöydälle, jolla hoidetaan.

Hyvi oon tähä ikkää astpärjänny. Hyvin olen tähän ikään asti pärjännyt.

Hyö vaa varttoo ja lykkää sit lapsen tekkoo. He vain odottavat ja siirtävät tulevaisuuteen lapsen tekemistä.

Hätä ei ole tämän näköinen. Ei tämä kovin vaarallista ole. Tilanteen voi vielä korjata, ongelman voi vielä ratkaista.

Ilmaisi halunsa. Sanoi, että halusi.

just mie luin lehest. Minä luin juuri lehdestä.

Jättäen Tellervon. Jätti samalla Tellervon.

Jäykkä. Kova. Jännittynyt. Huonosti liikkuva.

Kauneuden eteen on kärsittävä. Jos haluaa olla kaunis, pitää kärsiä.

Kertun toteltua. Kun Kerttu oli totellut eli tehnyt niin kuin sanottiin.

Keskeyttänyt, perusmuoto keskeyttää. Puhua, vaikka toinen ei ole vielä lopettanut puhumista, sanonut kaikkea, mitä halusi.

Kevensi vaatetustaan. Riisui osan vaatteistaan.

Kiireitään, perusmuoto kiireet. Työt ja harrastukset, jotka pitävät kiireisenä.

Ku ehä nää mei nuoret ennää osaa lapsiikaa tehhä. Kun eiväthän nämä meidän nuoremme enää osaa lapsiakaan tehdä.

Käytöstapoja. Hyviä tapoja. Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta.

Laski makaamaan. Auttoi makaamaan, makuuasentoon.

Lauantainen. Lauantaina tavattu, tapahtunut.

Lehmät ammumaa ja kanat kaakattammaa ja siat röhkimää. Lehmät, kanat ja siat jäivät ääntelemään, niin kuin ne yleensä ääntelevät. Lehmät ammuvat, kanat kaakattavat ja siat röhkivät.

Liikaa vaivaa. Rasitusta. Enemmän tekemistä kuin jaksaisi tehdä.

Lipuivat. Liikkuivat eteenpäin sujuvasti, sulavasti. Liikkuivat kuin vene vesillä.

Lumoutui näkymästä. Ihastui siihen mitä näki. Ei malttanut lopettaa katsomista. Näkymä taikoi hänet pitämään itsestään.

Mahokshan ne siinä vartoossaan jo tulloo. Mahoksihan he siinä odottaessaan jo tulevat.

Maho, hedelmätön. Nainen, joka ei voi saada lapsia.

Mie en puhu ku suomee vaa. Minä puhun pelkästään suomea.

Miekii oon paennu miun kodista. Minäkin olen paennut minun kodistani.

Miten työ Suomeen jouvuitte. Miten te Suomeen olette päätyneet. Miksi muutitte Suomeen.

Mustavalkonäytöltä. Television muotoisesta koneesta, joka näyttää liikkuvaa kuvaa ilman värejä.

Myö suomalaiset loputtas kesken ilman sinnuu. Me suomalaiset loppuisimme kesken ilman sinua. Vanhat kuolevat ennen kuin uusia tulee.

Niin ku sie. Niin kuin sinä.

Nuo miun pojanpojat ei ooyhtää viksui. Ne minun pojanpoikani eivät ole yhtään viksuja.

Viksu, älykäs, nokkela.

Nurkkaan. Paikkaan, missä huoneen kaksi seinää kohtaavat.

Odottavien äitien. Naisten, jotka ovat raskaana, joilla on vauva mahassa.

Oli kuulevinaan syytöksiä. Luuli, että kuuli syytöksiä. Ehkä syytöksiä oli, ehkä ei.

Onks hää siulle sukkuu. Onko hän sinulle sukua.

Ottaa oppia afrikkalaisista. Tehdä niin kuin afrikkalaiset.

Rautakanki. Raudasta tehty pitkä kova keppi.

Sorkittavana, perusmuoto sorkkia. Koskettaa monta kertaa niin että se tuntuu epämukavalta, ikävältä.

Suomalaisten mieliksi. Siksi että suomalaiset tulisivat iloisiksi.

Suorittaakseen ultraäänitutkimuksen. Että voisi suorittaa eli tehdä ultraäänitutkimuksen. Ultraäänitutkimus odottaville äideille on tutkimus, jossa katsotaan mahan sisään ultraäänikoneella. Näin nähdään, missä vauva on ja mitä se tekee.

Syleilystä. Tiukasta halauksesta.

Tarkenee. Pysyy lämpimänä.

Terveystarkastukseen. Lääkärin tai sairaanhoitajan luokse katsomaan, onko terve, onko kaikki kunnossa.

Tukalaa. Epämukavaa. Inhottavan tuntuista.

Tiijät sie. Tiedätkö sinä.

Vaik mie kui varotan. Vaikka minä kuinka varoitan.

Varhain. Aikaisin.

Vieretysten. Vierekkäin. Toinen toisensa vieressä.

Viivytellyt, perusmuoto viivytellä. Päättää tehdä asia myöhemmin, ei nyt, ei vielä. Jahkailla.

Vinkaisi, perusmuoto vinkaista. Huutaa, älähtää kivusta eli koska sattuu.

Yliaktiiviset. Liian vilkkaat. Koko ajan liikkuvat. Tosi villit.

Ymmärsi hyvän seuran päälle. Ymmärsi, että seura on hyvää. Arvosti ihmisiä, joiden seurassa on.

Äitiyspakkausta. Isoa laatikko, jossa on vaatteita, vaippoja ja muuta tärkeää vauvoille ja hänen vanhemmilleen. Äitiyspakkaus yritetään jakaa Suomessa kaikille, jotka saavat vauvan.

---

Kahdestoista luku, jossa Anssi on pitkästä aikaa salapoliisi

—    No mutta iltaa, Anssi.

—    Iltaa. Mä tulin hakemaan sitä mun telttaa sun muuta mitä Henkka lainas.

Anssi näki kuitenkin jo heti ovella, etteivät teltta, kamiina ja muut metsässä hyödylliset kapistukset olleet palanneet. Sen saattoi päätellä Eijan ilmeestä ja siitä, että hän ylipäätään oli Henkan ja Kertun kotona. Olisi pitänyt jättää tulematta, kun kerran Henkka ei vastannut puhelimeenkaan, Anssi mietti.

Eijan vastauksia vaativa ilme veti Anssin kuitenkin sisään. Nainen näytti siltä, ettei nukkuisi seuraavana yönä.

—    Luulin, että Henkka sentään veisi Jevgenin tänään esikouluun, mutta ei! Mä alan olla tosi hermona. Palelluttakoon idiootti itsensä, mutta että se pitää tuolla pakkasella lasta metsässä!

—    Rauhoitu, Eija. Se on ihan hyvä kamiina, Anssi sopersi, ja kavahti taaksepäin Eijan kiukkuista vastausta:

—    Ei kuusvuotiaan pojan paikka ole missään teltassa näillä säillä!

Anssi oli nukkunut teltassa joka mantereellapa Suomessa kamiina oli ollut usein tuiki tarpeellinen. Hänelle ei kyllä kieltämättä ollut tullut mieleen kokeilla usean päivän metsäleireilyä pakkasella. Pitäisiköhän?

No, lapsen kanssa ei Anssikaan olisi sitä lähtenyt kokeilemaan. Eikä hän uskonut moista Henkastakaan. Jätkän täytyi olla jossain muualla, pikkujätkälle paremmin sopivassa paikassa. Sivumennen sanoen Anssi olisi Henkan saappaissa seikkaillut yksin, ilman mitään pikkujätkää, vaikka olisi löhöillyt viiden tähden hotellissa. Mutta ilmeisesti Henkalla oli nyt oikeasti pasmat sekaisin, ja Anssi tunsi ystävänsä. Kun Henkalla meni huonosti, hänelle ei tehnyt hyvää olla yksin.

—    Ei ole kuusvuotiaan pojan paikka teltassa, ei. Mutta eiks kumminki oo ihan hyvä, että Henkka tajuaa itsekin, ettei sen nyt pidä olla yksin. Jevgeni on hyvä seuralainen, sitä voi kantaa kainalossa.

—    Jevgeni on panttivanki! kivahti Eija,joka ei ollut huumorimielellä.

Jotkut naiset näyttivät parhaimmilta suuttuneina. Eijankin kasvoihin ärtymys toi sävyjä ja sähäkkyyttä. Suuttumuksesta kipunoivat silmät nuorensivat Henkan isosiskoa, ja Anssin ajatukset käväisivät useammassakin nuoressa naisessa. Katja oli ollut vihaisena tosi seksikäs,Tiina peräti heittänyt Anssia maljakolla…

Naiset suuttuivat kumman helposti. He halusivat puhua tulevaisuudesta, kun kaikki oli hyvin nykyisyydessä. Ja kun kaikki oli huonosti, silloinkin he halusivat puhua, erityisesti ja aivan ehdottomasti, kun mies halusi olla rauhassa. Ei, Anssi ei ihmetellyt yhtään, että Henkka oli halunnut muuttaa metsään.

Mutta tenava piti kyllä saada takaisin, ennen kuin Eija päätyisi suljetulle osastolle.

—    Ei ne metsässä voi enää olla. Venaas nyt. Jos Henkka vaan saa kännykkänsä auki, niin mä löydän sen kyllä. Mulla on katos käytössä tällanen nykyaikanen paikannuspalvelu, se näyttää kartalta, missä toinen on, Anssi sanoi ja alkoi räplätä m atkapuhelintaan.

Anssi puhui tarkoituksella sillä matalalla ja turvallisella äänensävyllä, josta naiset eniten pitivät. Pitivät ainakin, ennen kuin suhde oli maljakonheittelyvaiheessa. Eijaan äänitemppu ei kuitenkaan tepsinyt.

—    Jos kuule Henkka pitäisi kännyään auki, kukaan meistä ei kiertelisi kehää tällä tavalla. Herra salapoliisi saa luvan keksiä jotain muuta, Eija hymähti.

Salapoliisi — sitä sanaa Anssi ei ollut vuosiin käyttänytkään. Viimeksi varmaan silloin kun hän leikki sellaista Henkan kanssa. Eija oli ollut otollinen epäilty, jota oli ollut hauska varjostaa. Varsinkin silloin kun Eija oli yrittänyt pussailla poikakaveriaan, tosin siitä pikkupojat jäivät pari kertaa kiinni ja silloin kävi kyllä huonosti. Mutta yleensä he olivat vain seuranneet Eijaa, lueskelleet nauraa räkättäen hänen päiväkirjaansa, napanneet hänen lompakkonsa ja kopioineet sen sisällön muistikirjoihinsa, ja sen sellaista.

Lompakko.

Anssilla välähti.

—     Eija, missä Henkka säilyttää verkkopankkitunnuksiaan?

Eijallakin välähti. Hän syöksyi Henkan työpöydän luo, avasi lipaston laatikon ja tietokoneen.

—     Tää on sitten rikollista, hän totesi.

—     Yllytät pikkuveljesi viattoman kaverin rikoksen polulle, Anssi sanoi.

—     Mikä voi olla Henkan tietokoneen salasana? Eija huokasi.

—        Tadaa! Mulla on mun duunikannettava mukana, Anssi sanoi ja avasi työtietokoneensa.

—     No kerro nyt, mitä se Henkka sano kun se kävi sun luona, Eija sanoi.

—     Ei se paljon sanonu, me pelattiin jokunen matsi Wiillä ja sitten se lähti.

—     Ei kun mitä mieltä sä oot, mikä on tän aviokriisin perimmäinen syy? Mitä Henkka sulle kertoi?

—     Aviokriisin? Se vaan sano että tarttee tilaa ku kotona loppuu happi.

—     Minkä takia loppuu? Eija tivasi.

—     Mistä minä tiedän, tenttamaanko ois pitäny ruveta? Anssi älähti.

Miksi naisten piti tehdä kaikesta ihme draamaa? Henkanhan oli ollut jo korkea aika jättää arvon rouva oman onnensa nojaan ja lähteä tuulettumaan. Mies kuin mies tuli hulluksi jos joutui roikkumaan kuin paita ja peppu jonkun naisen kanssa monta kuukautta putkeen.

—     Vähätkö sä että te vaan pelasitte jotain ihme peliä ettekä puhuneet aviokriisistä mitään? Eija kysyi epäuskoisena.

—     Mitä siinä nyt on puhumista? Ei Henkan olo jauhamalla parane, sanoi Anssi ja yhdisti koneensa Henkan langattomaan verkkoon.

Pian he olivat verkkopankissa — Henkan pankkitunnuksilla.

—     Katohan. Jätkä on tänään vieny Jevgenin syömään kebabia siihen ravintolaan teidän mökin lähelle, Anssi totesi.

—     Mutta naapurin Jessehän kävi just autolla kattomassa, että tie mökille on vieläkin lumen alla! Se soitti mulle just ennen kuin sä tulit ja kertoi, Eija huudahti.

—     Ei olis ensimmäinen kerta kun Henkka menee mökille jalan metsän läpi.

—     Umpihangen läpi? Eija ihmetteli.

Samassa Eijan silmät osuivat mielenkiintoiseen yksityiskohtaan Henkan pankki tilitiedoissa.

—     Lentoyhtiö, eteläamerikkalaiselta kalskahtava nimi… Eikös tuolla rahalla saa vain yhden hengen menolipun? Ei kai tilanne sentään voi olla jo niin paha!

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Aviokriisin. Suurten ongelmien avioliitossa.

Duunikannettava. Työsuhdetietokone. Työpaikan mukana tullut kannettava tietokone.

Epäilty. Mahdollinen rikollinen, ehkä syyllinen. Henkilö, jota epäillään, jonka epäillään tehneen pahaa.

Epäuskoisena. Niin ettei hän melkein uskonut.

Esikouluun. Vuotta ennen oikean koulun alkamista useimmat lapset Suomessa menevät esikouluun harjoittelemaan koulunkäyntiä.

Että se pitää tolia pakkasella lasta metsässä! Paheksuva huudahdus, päivittelyä. Että-sanalla voi aloittaa lauseen, kun haluaa moittia ja paheksua sitä, miten asiat ovat.

Tolia, tuolla.

Henkalla meni huonosti. Henkan asiat olivat huonosti. Henkan elämä oli kurjaa.

Huumorimielellä. Halukas vitsailemaan ja nauramaan. Hauskalla päällä, hupaisalla tuulella.

Ihme draamaa. Kuin olisimme keskellä teatteriesitystä tai elokuvaa, vaikka elämme tavallista elämää.

Ihme peliä. Peliä. Ihmeellinen on puhujan mielestä tilanne, jossa peliä on pelattu.

Kalskahtava. Kuulostava.

Kapistukset. Esineet.

Kavahti. Pelästyi, hypähti kauemmas siitä mikä oli pelottavaa.

Katos. Katsohan.

Kattomassa. Katsomassa.

Kiertelisi kehää. Kävelisi ympyrää. Olisi levoton ja kävelisi hermostuneena, ilman tietoa siitä, minne.

Kipunoivat silmät. Silmät, joista melkein lentää kipinöitä, aivan kuin ne olisivat nuotio. Kipunoivat silmät kuuluvat usein vihaiselle ihmiselle.

Kopioineet. Jäljentäneet. Piirtäneet mallista samanlaisen.

Kuin paita ja peppu. Kaksi henkilöä, jotka ovat koko ajan yhdessä.

Langattomaan verkkoon. Internetiin ilman johtoja.

Löhöillyt. Maannut rentona.

Maljakolla, perusmuoto maljakko. Astia, johon voi laittaa kukan, jolla on pitkä varsi. Vaasi.

Maljakonheittelyvaiheessa. Vaiheessa, jossa heitellään maljakoita. Huonossa tilassa, jossa ollaan vihaisia vaarallisilla tavoilla.

Menolipun. Lipun, jolla pääsee vain yhteen suuntaan, ei takaisin.

Metsäleireilyä. Ajan viettämistä päivällä ja yöllä metsässä, yöllä yleensä teltassa.

Mies kuin mies. Jokainen mies.

Monta kuukautta putkeen. Samaa asiaa monen kuukauden ajan.

Muistikirjoihinsa, perusmuoto muistikirja. Pieni, tyhjä kirja, johon ihminen voi kirjoittaa asioita, jotka eivät saa unohtua. Kirja muistaa kun hän ei enää muista.

Nauraa räkättäen. Nauraa kovalla äänellä, ehkä ilkeästi.

Olla tosi hermona. Olla hyvin hermostunut, hädissään, levoton.

Oman onnensa nojaan. Yksin. Nojaamaan omaan onneensa.

Otollinen. Sopiva. Helposti tehtävään otettava.

Paikannuspalvelu. Palvelu, joka kertoo, missä paikassa joku tai jokin on.

Palelluttakoon. Hän saa palelluttaa itsensä.

Palelluttaa, tehdä kylmäksi, jäädyttää.

Pankkitilitiedoissa. Tiedoissa, jotka pankki antaa pankkitilin tapahtumista: kenelle on maksettu, keneltä on tullut rahaa tilille.

Panttivanki, vangittu ihminen, jota vangitsija ei päästetä vapaaksi ennen kuin saa mitä haluaa.

Pasmat sekaisin. Suunnitelmat sekaisin. Elämän suunta, tulevaisuus kadoksissa. Alunperin pasma tarkoitti lankavyyhden osaa. Lankavyyhti on pitkä lanka, joka on kiedottu rullalle, kääritty pieneen tilaan.

Perimmäinen. Syvin, pisimmällä takana oleva.

Perimmäinen syy, todellinen, oikea syy.

Pikkujätkälle, perusmuoto pikkujätkä. Poikalapsi.

Pikkupojat jäivät kiinni. Pikkupojat huomattiin, kun he tekivät pahaa.

Pussailla. Kosketella huulilla.

Päiväkirjaansa, perusmuoto päiväkirja. Kirja, johon ihminen kirjoittaa, mitä on tehnyt, mitä hän ajattelee ja miltä hänestä tuntuu. Paperiset päiväkirjat (toisin kuin Internet-päiväkirjat eli blogit) ovat yleensä salaisia eivätkä muut saa niitä lukea.

Päätyisi suljetulle osastolle. Joutuisi mielisairaalaan. Vietäisiin väkisin hoitolaitokseen. Tämä usein käytetty kielikuva on synkkää huumoria.

Rikollista. Lain vastaista. Laissa kiellettyä.

Räplätä. Kosketella.

Salapoliisi. Etsivä, joka yrittää selvittää, kuka teki väärin, kuka on syyllinen. Salapoliisi voi etsiä vaikkapa murhaajaa.

Sivumennen sanoen. Oikeastaan. Seuraa lisätietoa antava huomautus.

Sun muuta. Ja kaikenlaista muuta.

Sähäkkyyttä, perusmuoto sähäkkä. Villi. Sellainen, joka antaa takaisin, vastustaa. Jännittävä.

Sävyjä. Yhdellä värillä on monta sävyä. Vihreällä on esimerkiksi monta sävyä: vaaleanvihreä, tummanvihreä, koivunvihreä, myrkynvihreä…

Tadaa! Katsohan, kuuntelehan tätä! Huomio, täällä tapahtuu jotakin hienoa! Huudahdus, joka yrittää muistuttaa torven törähdystä.

Tarttee tilaa. Tarvitsee tilaa. Tarvitsee omaa aikaa, yksin olemista.

Tenttaamaanko, perusmuoto tentata. Tarkistaa kokeella tai useilla kysymyksillä, tietääkö, tunteeko, osaako toinen.

Tepsinyt. Toiminut.

Umpihangen läpi. Korkeiden lumikinosten läpi. Lumihankeen ei ole aiemmin koskenut kukaan ja nyt sen läpi kahlaa joku ja tekee samalla polun.

Varjostaa. Seurata salaa. Hiipiä toisen perässä piilossa, vähän niin kuin hänen varjossaan.

Venaas nyt. Odotapas nyt.

Verkkopankkitunnuksiaan. Salaisia numeroita, jotka pitää tietää, jotta voi hoitaa pankkiasiansa Internetissä eli verkossa.

Vissii. Vissiin. Luultavasti. Arvaan että niin.

Wiillä. Pelikonsolilla, jota pelataan liikkumalla. Konsoli liitetään televisioon, joka näyttää pelikuvaa.

Yksityiskohtaan. Pieneen osaan kokonaisuudesta.

Yllytät. Kehotat, houkuttelet tekemään jotakin typerää tai kiellettyä.

Äänitemppu. Yritys tehdä jotakin ovelaa äänen avulla.

---

Kolmastoista luku, …jossa Kerttu saa opetuksen

Eija: Sieltähän se Kerttu saapuu kuin päätön kana.

Jesse: Pää kolmantena jalkana. Nyt Kerttu ei pääsekään pälkähästä vaan joutuu meidän silmätikuksi!

Kerttu: Mä en nyt oikein ymmärrä, mitä te puhutte…?

Jesse: Yritätkö sinä lakaista syntisi maton alle, vai? Ei auta, nyt otti ohraleipä ja tuli tupen rapinat.

Eija: Sinulta karkasi mopo käsistä. Oli hiuskarvan varassa, etten minä polttanut hihojani.

Kerttu: Hihojasi?

Jesse: Niin että otahan onkeesi. Ei saa kääntää kelkkaansa ja karata kieli vyön alla kirkkoon.

Eija: Me olemme jahdanneet niska limassa Henkkaa ja Jevgeniä. Minä olen joutunut ottamaan tämän asian ristikseni, koska Henkka ei ole ihmisiksi, vaan raahaa minun poikaani perävaununaan. Mutta nuori rouva se vaan menee sieltä missä aita on matalin ja heittää aikansa Kankkulan kaivoon!

Kerttu: Te puhutte tahallanne liian vaikeesti. Niin kuin olisitte kirjoja.

Anssi: Se otti herneen nenäänsä.

Jesse: Nyt hän juoksee H. Moilasena hippulat vinkuen makuuhuoneeseen. Eija: Ei Kerttu voi juosta hippulat vinkuen. Se on Jesse hyvä nainen. Jesse: Hups. Ei näitä sanontoja aina tuu ajatelleeksi niin tarkkaan. Lopetetaanko jo? Kerttuhan alkaa olla helisemässä.

Eija: Näin ovat näreet. Likka on pudonnut kuin eno veneestä. Jesse: Joten älkäämme kerjätkö verta nenästämme. Kerttu: Joo, lopettakaa! Anssi: Potut pottuina.

Eija: Älähän Kerttu huuda siinä kuin syötävä. Suu messingillä sinun pitäisi olla ja näyttää Hangon keksiltä.

Jesse: No mutta sittenhän Kerttu olisikin syötävä. Hangon keksi. Eija: Jesse, kohta multakin alkaa olla taju kankaalla.

Jesse: No Anssilla ainakin on ihan rinta rottingilla. Henkan piileskely on nyt niin huonossa hapessa.

Anssi: Tosi kuin vesi.

Kerttu: Kertokaa nyt älkääkä kiertäkö kuin kissat kuumaa puuroa! Eija 8c Jesse: Hyvä Kerttu! Nyt me pistetään töpinäksi ja selitetään tää juttu juurta jaksain.

---

Oletko äimän käkenä?

Otsikon kysymys tarkoittaa, että etkö ymmärtänyt mitään? Ei hätää, ei Kerttukaan ymmärtänyt, ja nyt selvitämmekin juurta jaksain eli aivan kokonaan, mitä tässä luvussa sanottiin, ennen kuin jatkamme.

Sieltähän se Kerttu saapuu kuin päätön kana.	Sieltähän se Kerttu tulee nopeasti. Onpa hän ajattelematon.
Pää kolmantena jalkana. Nyt Kerttu ei pääsekään pälkähästä vaan joutuu meidän silmätikuksi!	Niin nopeasti, että siihen melkein tarvitsee jo enemmän kuin kolme jalkaa. Nyt Kertun pitää pysyä paikallaan ja kestää se että tuijotamme ja syytämme häntä.
Yritätkö sinä lakaista syntisi maton alle, vai? Ei auta, nyt otti ohraleipä ja tuli tupen rapinat.	Yritätkö sinä siis väittää, ettet ole tehnyt mitään pahaa? Ei auta, nyt joudut nielemään ikävät sanamme, vaikka ne tuntuisivat aseen pistoilta.

Sinulta karkasi mopo käsistä. Oli hiuskarvan varassa, etten minä polttanut hihojani.	Sinä et osannut hoitaa asiaa oikein vaikka luulit osaavasi. Sytyin melkein palamaan, niin vihainen olin.
Niin että otahan onkeesi. Ei saa kääntää kelkkaansa ja karata kieli vyön alla kirkkoon.	Joten opi nyt tämä. Ei saa muuttaa mieltään ja juosta kirkkoon niin vauhdikkaasti että tarvitsee läähättää.
Me olemme jahdanneet niska limassa Henkkaa ja Jevgeniä. Minä olen joutunut ottamaan tämän asian ristikseni, koska Henkka ei ole ihmisiksi, vaan raahaa minun poikaani perävaununaan. Mutta nuori rouva se vaan menee sieltä missä aita on matalin ja heittää aikansa Kankkulan kaivoon!	Me olemme etsineet Henkkaa ja Jevgeniä niin että hiki on noussut niskaankin. Minun on pitänyt ottaa vastuu tästä asiasta, koska Henkka ei käyttäydy hyvin, vaan kulkee poikani kanssa. Mutta nuori rouva se vaan huvittelee, jättää tärkeitä asioita tekemättä ja tuhlaa aikaansa.
Se otti herneen nenäänsä.	Hän suuttui siitä mitä sanottiin.
Nyt hän juoksee H. Moilasena hippulat vinkuen makuuhuoneeseen.	Nyt hän ei osaa sanoa mitään vaan juoksee makuuhuoneeseen niin että ruumiinosat osuvat toisiinsa ja siitä kuuluu vinkuva ääni.
Ei Kerttu voi juosta hippulat vinkuen. Se on Jesse hyvä nainen.	Siis sellaiset ruumiinosat, joita on vain miehillä. Ei Kertulla. Muista se, Jesse.
Kerttuhan alkaa olla helisemässä.	Kerttu alkaa hermostua, hän ei oikein enää tiedä, mitä tehdä, mitä ajatella.
Näin ovat näreet. Likka on pudonnut kuin eno veneestä.	Sillä tavalla asiat ovat. Tyttö ei enää pysty ymmärtämään, mitä tapahtuu.

Joten älkäämme kerjätkö verta nenästämme.	Siksi on parasta että me emme suututa häntä enempää.
Potut pottuina.	Tehdään hänelle niin kuin hän teki meille.
Älähän Kerttu huuda siinä kuin syötävä. Suu messingillä sinun pitäisi olla ja näyttää Hangon keksiltä.	Älähän Kerttu huuda kuin joku yrittäisi syödä sinut. Sinunhan pitäisi hymyillä oikein leveästi jotta näyttäisit samalta kuin hymynaamaa muistuttava Hangon keksi.
Jesse, kohta multakin alkaa olla taju kankaalla.	Jesse, kohta minäkin väsyn enkä enää ymmärrä.
No Anssilla ainakin on ihan rinta rottingilla. Henkan piileskely on nyt niin huonossa hapessa.	No, Anssi on ylpeä siitä mitä on tehnyt. Henkka ei enää kauan onnistu pysymään piilossa.
Tosi kuin vesi.	Aivan totta.
Kertokaa nyt älkääkä kiertäkö kuin kissat kuumaa puuroa!	Sanokaa mitä haluatte sanoa älkääkä enää odotelko.
Nyt me pistetään töpinäksi ja selitetään tää juttu juurta jaksain.	Nyt me emme enää odota vaan alamme selittää tätä juttua kunnes kaikki on selitetty.

…ja hermoromahduksen

Kerttu ei ilopäivänä olisi alkanut parkua sillä tavalla kahdelle tuntemattomalle miehelle ja Eijalle, jos hän olisi ollut kunnossa ja voimiensa tunnossa. Kerttu oli kuitenkin raskaana, ja aivan rikki puhki hajalla stressistä. Joten Eijan voisi sanoa tehneen emämunauksen, kun hän meni sanomaan:

—     Meistä tuntuu, ettet sä Mariquita ole nyt ollut ihan rehellinen. Te ootte tapelleet jostain muustakin kuin siitä, saatko sä opiskella vaiko et.

Eija läimäytti Kertun eteen sen kouluesitepinon, jonka Henkka oli Kerttua varten kerännyt.

Kertun tummat silmät alkoivat salamoida. Hän otti askeleen eteenpäin, ja siinä oli jotakin niin uhkaavaa, että jopa Eija perääntyi.

—     Kumpi meistä on muuttanu maailman ääriin ventovieraaseen ympäristöön? Henkka vai mä? Kumpi meistä on opetellu sietämättömän vaikeen kielen, Henkka vai mä, Kerttu? Häh?

Kerttu tarttui paperipinoon ja heilautti sen komeassa kaaressa lattialle.

—     Kumpi meistä joutuu olemaan raskaana? Sekö jolle kaikki täällä Suomessa on tuttua ja turvallista vaiko mä? Kumpi meistä tulee olemaan yksin kotona vauvan kanssa täällä missä kaikki elää piilossa naapureilta, kuin vankikopeissa, kaukana vanhemmistaan? HAH? Kerttu huusi ja potkaisi papereita.

—     Mariquita… Eija yritti rauhoitella.

—     Vai vielä Mariquita! Enhän mä mikään Mariquita enää ole. Musta on tullu Henkan Kerttu, Henkan ikioma kiltti Suomi-vaimo. Mä olen opetellu tykkäämään suomalaisesta musasta vaikka se on itkupillitystä, tekemään suomalaista ruokaa, vaikkei se maistu miltään, ja kävelemään rumissa verkkareissa ja toppatakeissa ja jopa juomaan teidän kamalaa kahvia! Onko mussa mitään Mariquitaa jäljellä?

—     Mulla on ikävä mun äitiä! Ja veljiä! Ja Kolumbiaa! Mä oon kurkkuani myöten täynnä tätä Suomen hiljasuutta ja kylmyyttä. Ja mä puhun nyt ihmisistä enkä säästä!

—     Ollaanko me niin kamalia? Jesse nielaisi.

—     Kerttu on tosiaankin ollut liian reipas, Eija sanoi miettiväisenä.

—     Mutta itse sä tänne päätit tulla, ja kyllä kuule mies kuin mies menee piiloon jos sä tolia tavalla raivoat, Anssi sanoi.

—     Älä soita Kertulle suutas, Jesse pahastui.

—     Kyllä jonkun pitää Henkkaakin puolustaa. Kun Henkka kerran haluaa lapsen, ja olette yksissä tuumin sellasen tehneet, niin on se aika kurjaa, jos sä nyt vasta muutat mieles ja lennät pois, Anssi jatkoi.

—     Miten niin lennän pois? Mä en ole mikään pelkuriraukka, en mä peräänny! Kerttu nyyhkytti.

—     No minkä lentolipun sä sitten olet ostanut? Eija uteli.

—     Mun veli tulee tänne. Eikä Henkka yhtään välitä siitä miten yksinäinen mä täällä oon. Se suuttu kun mä ostin mun veljelle Leandrolle lipun!

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ei ikipäivänä. Ei milloinkaan, varmasti ei.

Emämunauksen, perusmuoto emämunaus. Suuri virhe, iso moka.

Häh?Mitä? Laiskasti ja epäkohteliaasti.

Mies kuin mies. Jokainen mies.

Muutat mieles, perusmuoto muuttaa mieltään. Perua päätös ja tehdä eri lailla. Ajatella ensin yhdellä tavalla mutta sitten toisella tavalla. Jos Anssi oli menossa nukkumaan mutta avasi sittenkin tietokoneen, hän muutti mieltään.

Pelkuriraukka. Sellainen, joka ei uskalla tehdä oikein, vaan pelkää oikein tekemistä niin paljon että tekeekin mieluummin väärin.

Komeassa kaaressa. Kuin pallon reunaa pitkin, pyöreää rataa pitkin.

Salamoida. Välkkyä. Muuttaa valaistusta tai värejä. Salama tekee niin kun on ukkonen.

Vankikopeissa. Vangittuina pieneen selliin.

Ventovieraaseen. Aivan vieraaseen, uudenlaiseen.

Verkkareissa. Verryttelyasussa. Löysissä vaatteissa, joissa on pitkät hihat ja lahkeet ja mukava urheilla.

Voimiensa tunnossa. Sellainen joka tuntee itsensä vahvaksi ja uskoo osaavansa ja pystyvänsä on voimiensa tunnossa.

Yksissä tuumin. Yhdessä päätetty. Tuumailtu eli ajateltu yksimielisesti, samalla tavoin.

Älä soita Kertulle suutas. Älä puhu Kertulle rumasti. Soittaa suuta, käyttää suuta soittimena jolla on ikävä ääni.

---

Neljästoista luku, jossa nuori Jesse saa kuulla toisenlaisesta teini-iästä

Heti kun Henkka oli alkanut puhua yhteisestä tulevaisuudesta Suomessa, Kerttu oli tehnyt kaikkensa oppiakseen suomen kielen. Ensi päivästä Suomessa lähtien hän oli vaatinut, että Henkkakin puhuisi hänelle suomea. Se oli Kertun mielestä hyväksi paitsi sopeutumisen kannalta, myös siksi, ettei Henkka juuri osannut espanjaa. Kertusta oli hieman hölmöä puhua Henkan kanssa englantia, joka oli kummallekin vieras kieli.

Sitä paitsi kielet kiinnostivat Kerttua. Itse asiassa Kerttua kiinnosti lähes kaikki maan ja taivaan välillä. Hän olisi halunnut opiskella enemmän. Siihen ei kuitenkaan ollut varaa. Isoveljien työttömyyden johdosta hänenkin oli mentävä töihin.

Mariquitan äiti ja veljet olivat muuttaneet kaupunkiin maaseudulta, kun Mariquita oli ollut teini-iässä. Isoveljet arvelivat löytävänsä kaupungista töitä, ja ehkä isänkin, joka oli lähtenyt jo aiemmin. Isää ei näkynyt, ja töitä oli silloin kuin oli, mutta joka tapauksessa enemmän kuin maalla — kaupunkiin perhe siis jäi.

Kerttu — tai tuolloin vielä Mariquita — lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana ja ryhtyi äitinsä lailla piiaksi. Hän kävi hyväosaisten ihmisten kotona siivoamassa, tiskaamassa, pyykkiä pesemässä. Mariquita ei pitänyt työstään. Hän kaipasi kouluun. Hän ikävöi sitä, että saisi joka päivä uutta ajateltavaa. Sitä paitsi jotkut ihmiset, joiden sotkuja hän siivosi, eivät kohdelleet häntä hyvin. Vaikka suurin osa työnantajista olikin mukavia, niiden joidenkin kohtaamista piti pelätä — ja se söi inhottavan paljon energiaa.

Viidentoista vanhana Mariquita sai kuitenkin melkein unelmatyöpaikan, olosuhteisiin nähden. Hän pääsi siivoamaan kotia, jossa asui erittäin mukava yksinäinen, pitkästynyt kotirouva — sekä niin paljon kirjahyllyjä, että Mariquita sekosi laskuissaan. Paola-rouvalle sopi kaikin mokomin, että Mariquita lainaisi kirjoja. Niinpä aina kun Mariquita meni Paolan luo siivoamaan, hän palautti kirjan ja nappasi toisen mukaansa.

—    Mun tyttökaverien mielestä mä olin tylsä ja luin liikaa. Ne halus että mä tulen

tanssimaan ja katsomaan söpöjä poikia. Välillä mä sanoin, etten mä uskalla, ku mun isoveljet suuttuisi. Se oli kyllä vaan tekosyy. Oikeasti mä tykkäsin kaikkein eniten lukemisesta. Sitä paitsi oli kivempaa jutella tyttökaverien kanssa rauhassa kun ei ollu kovaa meteliä.

—    Eli sulia ei ollu Kolumbiassa poikaystäviä? Jesse kysyi, ja vaihtoi pienemmälle vaihteelle.

Hän nimittäin käänsi auton pois moottoritieltä.

—    No… isoveljien kaverit pyysi mua joskus ulos ja kyllä mä lähdinkin, Kerttu naurahti, ja katsahti taakseen.

Takapenkillä Heidi, Eija ja Anssi torkkuivat. Kerttu jatkoi kertomustaan:

—    Mutta vaan yhden kanssa lähdin uudestaankin. Sekin luki paljon, meillä oli paljon puhuttavaa.

Sen pojan nimi oli Andres. Mutta Andres tapaili toistakin tyttöä.

—    Mä oon musta ja vähän intiaani. Se toinen tyttö oli melkein Valkonen. Totta kai Andres otti sitten sen.

—     Katala jätkä! Jesse huudahti.

—    Realismia, Kerttu hymähti. — Andresin kannatti tehdä niin. Eikä se nyt tietenkään pelkästä ihonväristä voinu johtua. Varmaan se toinen tyttö oli tosi kiva. Enkä mä sitä enää sure. Mieluummin mä oon täällä Henkan kanssa kuin siellä Andresin kanssa!

—     Miten sä ja Henkka tutustuitte? Jesse kysyi.

Kerttu muisteli, kuinka Paola keksi alkaa tarjota bread cc breakfast -palveluita, yösijaa ja aamiaista, turisteille. Paolasta oli mielenkiintoista puhua englantia vieraitten kanssa, ja hän uskoi, että siitä olisi hyötyä hänen yhä isommiksi kasvaville pojilleenkin. Mariquitakin hyötyi, sillä Paola ei toki ollut se, joka matkailijoille aamiaista laittoi. Hän sai ansaittua hiukan lisää rahaa perheen yhteiseen kassaan. Ei turisteja tosin koko ajan Paolan porteista sisään marssinut. Kolumbia ei ollut mikään turistien ykköslomakohde. Mariquitan kotikaupunkiin matkustikin juuri sellaisia ihmisiä, jotka halusivat matkustella siellä, missä eivät varmasti törmäisi maanmiehiinsä. Ihmisiä, jotka etsivät niin kutsuttua aitoa toiseutta.

Mariquitakin oli mielellään koulussa opiskellut englantia. Nyt hän keittiössä hääriessään kuunteli korvat höröllä ja imi itseensä englannin kieltä.

Joskus kävi niin, että matkailijat vetivät Mariquitan mukaan keskusteluun. Se oli Mariquitasta upeaa. Nuo ihmiset eivät nähneet näkymättömiä rajoja, jotka ko

lumbialaisessa kaupungissa erottivat mustat valkoisista ja palvelijat palveltavista. Ulkomaalaisten mielestä hänen mielipiteensä olivat aivan yhtä mielenkiintoisia kuin Paolan ja hänen poikiensa.

Kerttu hiljeni. Jesse oli ollut niin kauan hiljaa, että hän oli varmaankin jo pitkästynyt Kertun tarinointiin. Vai oliko? Suomalaisilla oli kumma tapa kuunnella yhtä hiljaa, kiinnostipa asia heitä tai ei.

—     Hei, tää on tosi mielenkiintoista. Mä en vaan tiedä mitä mä sanoisin, Jesse reagoi Kertun vaikenemiseen. — Ja musta on aika järkyttävää, ettet sä oo päässy kouluun, tai että joku jätti sut siksi että sä nyt satuit syntymään tummaihoseks! Se on vaan väärin.

—     Suomi on hieno maa, Kerttu vastasi. — Täällä kaikki pääsee kouluun ilmaseks. Ja siivooja voi mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa, kukaan ei puhu pahaa! Ainakaan päin naamaa.

—     Yhtä lailla täällä työtön mies voi mennä naimisiin menestyvän naisen kanssa, Jesse virnisti, ja käänsi ohjauspyörästä.

—     Kuka mies nyt naimisiin haluu? kysyi Anssi.

Eija tömäytti häntä lumilapiolla. Anssi kolautti takaisin omallansa. Heidän miekkaillessaan auton takapenkillä Jesse pysäköi auton syrjäisen tien varteen. Heidi hyppäsi autosta pois ensimmäisenä ja nappasi takakontista lumiauran.

—     Lumenluonti. Paras syy ottaa töistä palkatonta vapaata, hän julisti.

—     Mä sentään vaan ihan reilusti lintsaan, sanoi Jesse.

Koko viisihenkinen seurue alkoi vapauttaa lumen alta sivutietä, jota kukaan ei ollut aurannut koko talvena.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Aitoa toiseutta. Erilaista kulttuuria kuin omassa maassa. Kuitenkin sellaista, joka on oikeasti olemassa eikä vain esitys turistien iloksi.

Hyväosaisten. Niitten, joiden asiat ovat paremmin. Yleensä hyväosaisiksi kutsutaan ihmisiä, joilla on paljon rahaa.

Hyötyi. Sai jotakin hyödyllistä. Esimerkiksi tietoa.

Hääriessään. Kun hän hääri.

Hääriä, työskennellä yleensä monen tehtävän parissa. Keittiössä häärivä ihminen voi vaikkapa tiskata, paistaa perunoita ja pilkkoa vihanneksia.

Ihan reilusti. Rehellisesti, avoimesti. Ilman että keksii tekosyitä.

Kaikin mokomin. Kyllä se käy, oikein hyvin. Ei mitään syytä sanoa ei.

Katala. Sellainen, joka käyttää älyään ilkeällä tavalla. Häijy.

Kolautti. Löi tai tönäisi niin että kuului kaikuva ääni.

Korvat höröllä. Kun korvanlehdet kääntyvät kauemmas päästä. Kuvitellaan, että jos joku kuuntelee hyvin tarkasti, hänen korvansa kääntyvät ääntä kohti.

Kumma. Outo. Omituinen.

Lintsaan. Olen koulusta poissa ilman lupaa.

Marssinut. Kävellyt järjestyksessä, tahdissa, usein ryhmässä. Armeijassa sotilaat marssivat.

Menestyvän. Sellaisen, joka onnistuu ja osaa, jonka elämä sujuu hyvin. Usein menestyjä ansaitsee paljon rahaa.

Miekkaillessaan, perusmuoto miekkailla. Taistella miekoilla. Tai muilla pitkillä esineillä.

Palkatonta vapaata. Vapaapäivä, jolta ei saa palkkaa, on palkaton.

Palvelijat palveltavista. Palvelijat niistä joita pitää palvella.

Sopeutumisen kannalta. Sen vuoksi että viihtyisi ja haluaisi pysyä siellä missä on.

Sure, perusmuoto surra. Muistella ikävää asiaa. Olla surullinen. Itkeä. Murehtia.

Olosuhteisiin nähden. Paremmin kuin siinä tilanteessa voisi luulla. Asiat voisivat olla huonomminkin.

Pitkästynyt. Sellainen, jolla on tylsää, jolla on liian vähän tekemistä.

Päin naamaa. Kasvokkain, kasvotusten. Puhutaan jostakin ihmisestä tälle ihmiselle itselleen.

Satuit syntymään tummaihoseks. Synnyit sattumalta ihmiseksi, jolla on tumma ihonväri.

Sekosi laskuissaan. Laski väärin. Unohti, mihin asti oli laskenut.

Syrjäisen tien. Tien, joka on kaukana ruuhkista ja sieltä missä ihmisjoukot yleensä ovat.

Tarinointiin. Tarinankerrontaan. Siihen että kerrotaan tarinaa.

Tehnyt kaikkensa. Tehnyt aivan kaiken, jokaisen mahdollisen asian, jotta onnistuisi.

Töitä oli silloin kuin oli. Joskus töitä oli, mutta joskus niitä ei ollut.

Tömäytti. Löi, mutta ei kovin kovaa.

Törmäisi. Osuisi. Tapaisi sattumalta.

Vaikenemiseen. Siihen että tuli hiljaista, että puhuminen loppui. Vaikeneminen on kultaa, aina ei kannata kertoa kaikkea.

Viisihenkinen seurue. Viisi ihmistä, jotka viettävät aikaa yhdessä.

Ykköslomakohde. Se paikka,jonka valitset ensimmäisenä, jos saat päättää, minne lähdet lomalle. Ensisijainen kohde lomamatkalle. Kohde, määränpää, paikka johon ollaan menossa.

Yösijaa. Paikkaa, jossa voi nukkua yön, kun ei ole kotona.

---

Viidestoista luku, jossa miehet selviytyvät arktisissa olosuhteissa

Henkka työnsi tulisijan hiillokseen koivuntuohta ja puhalsi.

Kun tuli nuoleskeli jälleen iloisesti halkoja, Henkka palasi pihalle, varhaisesta aamusta alkaen hän oli vapauttanut pihaa lumikinoksen alta. Laajentanut alaa, jolla ei tarvinnut kahlata korkeissa nietoksissa.

Vaikka kyllä sekin tarpeen vaatiessa luonnistui! Henkan rinta röyhistyi, kun hän katseli uraa umpihangessa. Se oli syntynyt, kun hän oli Jevgeni reppuselässään kahlannut metsän halki mökilleen, ja sen lämmitettyään kipaissut omia jälkiään takaisin hakemassa vielä teltan, kamiinan ja rinkankin. Lihaksia kivisti nyt, mutta mitä siitä.

—    Niinhän sä vaari aina sanoit, että suomalainen mies menee vaikka läpi harmaan kiven, Henkka myhäili.

Täällä mökillä vaari tuntui yhä olevan läsnä, vaikka vanhus oli kuollut jo kauan sitten. Täällä mökillä Henkka oli pienenä poikana niin monet vapaapäivät vaarin kanssa viettänyt.

Ei kuitenkaan talvella. Henkka värähti, hänelle alkoi tulla kylmä. Hän olisi halunnut kietoa Kertun, ei kun siis ylimääräisen villapaidan ympärilleen lämmittämään.

Nyt piti ratkaista ulkohuussin ongelma. Jos hän ja siskonpoika aikoivat viipyä mökillä kauankin, heidän jätöksensä jäätyisivät.

Siskonpoika kuitenkin heräsi ja kömpi liian vähissä vaatteissa ulos Henkan luo. Miehen piti johdatella hänet takaisin taloon. Saman tien hän tarttui eristysnauhaan ja kehysti sillä mökin ikkunan reunat lämmönhukkaa torjuakseen. Mökin vanha lattia narahteli jalkojen alla.

—     Mennäänkö tänään kotiin?

—    Kuka nyt kotiin ämmien luokse haluaa, Henkka murahti ja katui saman tien äksyä vastaustaan.

—     No ammutaanko tänään ilmapistoolilla? Jevgeni kysyi toiveikkaasti.

—     Ammutaan vaan! Henkka hihkaisi, sillä siitä olikin liian kauan, kun hän oli viimeksi leikkinyt pyssyleikkejä.

Eihän Kerttu oikein ymmärtänyt niitten päälle. Ääh, taas Kerttu…

—     Toivottavasti se pistooli toimii vielä, mä sain sen mun vaarilta kun olin sun kokonen. Tai vähän isompi, Henkka pälätti nopeasti.

—     Ampuko sun vaari sillä sodassa? Jevgeni kysyi.

—     Ei, sodassa on isommat aseet, Henkka vastasi.

Äkkiä hän muisti elävästi vaarinsa loputtomat sotajutut. Niin monesti he olivat saunoneet tällä mökillä, aivan niin kuin hän ja Jevgeni edellisenä iltana. Ja aina vaari oli palannut muistoissaan juoksuhautoihin ja väijytykseen. Neuvostoliiton miehiä oli saatu mottiin — se hetki kummitteli vaarilla unissakin.

—     Onks armeijassakin? Jevgeni jatkoi.

—     Armeijassa harjotellaan sotaa varten, Henkka vastasi hieman poissaolevana. Hän kaarsi mökin pikku keittokomeroon ja kauhoi kattilaan vettä. Kattilan hän pani puuhellan päälle ja ripautti veden sekaan suolaa. Tosimies ei naista kaivannut keittiössäkään!

Henkasta oli ollut poikana jännittävää kuunnella vaarin sotajuttuja, kuvitella, miltä kuulosti konekivääreiden tulitus ja pommien pauke. Hän oli mielellään leikkinyt sotaa, ryöminyt kavereitten kanssa metsäisessä maastossa ja vaaninut kuvitteellista vihollista.

Henkan mieleen palasivat ajatukset siitä, miten huonosti hän tunsi omat naapurinsa. Hänen vaarinsa nuoruudessa Suomi oli ollut toisenlainen siinäkin suhteessa. Suomalaiset olivat olleet, miten sen nyt sanoisi, yhtenäisempi kansa. Oli vähemmän harrastusmahdollisuuksia, vähemmän vapaa-aikaa, ja se mitä tehtiin, tehtiin yhdessä, vaikka naapureitten kanssa. Mielipiteitäkin oli vähemmän, tai mahdollisuuksia niitä ilmaista. Ei sota-aikana keneltäkään kysytty mitään, vaan miesten oli pakko vaan taistella ja naisten tehdä miestenkin työt. Koko maa puhalsi yhteen hiileen, tai jos joku ei puhaltanut, niin sille jollekulle kävi köpelösti.

Sota-aika oli myyttistä aikaa suomalaisille, aikaa, johon aina palattiin puheissa, kirjoissa, elokuvissa.

Eija ei silti halunnut, että sotajuttuja kerrottaisiin Jevgenille. Se harmitti Henkkaa. Siinä oli taas esimerkki naisten liiallisesta varovaisuudesta. Oikeastaan Henkka olisi voinut juuri nyt vaikka heittäytyä lumihankeen talvisotaa leikkimään.

Mutta silloin Jevgeni huikkasi kulman takaa:

—    Jos tulee uudestaan sota niin mille puolelle mut pannaan?

—    Voi jumalauta, Henkka älähti ja tipautti kaurahiutaleet.

Hänestä tuntui kuin hän olisi joutunut itse mottiin. Siinä hän seisoi miettimässä Suomen ja Neuvostoliiton sotaa, kun hänen olisi pitänyt keskittyä pikku Jevgeniin, joka oli adoptoitu Venäjältä. Jevgeni oli hänen veljenpoikansa ja silti hänen isoisänsä oli saattanut olla motittamassa pojan isoisää, tai isoisoisää!

Henkkaa kylmäsi, kun tämä ajatus juolahti hänen mieleensä. Ja kuinka kauhuissansa poika mahtoikaan olla kysymyksensä kanssa!

Kun Henkka harppoi Jevgenin viereen, poika kuitenkin hihitti.

—    Sä sanoit jumalauta.

—    No niin perkele sanoinkin. Saatana.

Pian he nauraa räkättivät mökin lattialla, ja Henkka päätti, että tätä ei kyllä ikinä Eijalle kerrottaisi.

Myöhemmin, kun he olivat syöneet aamupuuron ja ampuneet vanhoja tölkkejä ilmapistoolilla alas kannonnokalta, Henkka totesi:

—    Kuule Jevgeni, ei mitään uutta sotaa tule. Koska nykyään suomalaiset ja venäläiset on kavereita keskenään.

—     Eikä pelkästään kavereita vaan sukulaisia. Niin kuin me, poika vastasi. — Jep. Ja sun passissas sitä paitsi lukee että sä oot nykyään suomalainen.

He palasivat mökille käsi kädessä niin hyvällä tuulella, etteivät he huomanneet touhukasta viisikkoa lapioineen ja auroineen. Paitsi sitten kun oli jo liian myöhäistä.

—     Kiinni jäitte! kiljaisi Jesse.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ilmapistoolilla. Heikolla pyssyllä, jota käytetään aseurheilussa, kuten tarkkuusam-munnassa. Ilmapistooli toimii ilmanpaineella tai kaasunpaineella.

Jevgeni reppuselässään. Jevgeni roikkui hänen selässään kuin reppu.

Jumalauta. Kirosana, rumaa kieltä. Siitäkin huolimatta että se tulee sanoista Jumala auta.

Juoksuhautoihin. Sota-aikana maahan kaivettuihin syviin ojiin. Niissä sotilaat olivat piilossa ampuvilta vihollisilta.

Jätöksensä. Roskansa; pissansa ja kakkansa.

Kannonnokalta. Kannon reunalta.

Kauhoi. Käytti kauhaa.

Keittokomeroon. Syvennykseen tai nurkkaan, jossa voi tehdä ruokaa tai pestä astioita. Jos pienessä kodissa ei ole keittiötä, siellä voi silti olla keittokomero.

Kehysti. Pani reunat joka suunnalta. Taulun tai valokuvan voi kehystää.

Kipaissut. Käynyt nopeasti lähellä. Koivuntuohta. Koivun kaarnaa, kuorta. Se palaa hyvin.

Konekiväärien tulitus. Ääni, joka syntyy, kun ammutaan konetuliaseella. Konekiväärillä voi ampua satoja tai jopa tuhansia kertoja minuutissa.

Kummitteli. Palasi silmiin tai mieleen, vaikka oli kuollut. Jotkut uskovat, että kuollut ihminen voi tällä tavalla kummitella. Myös ikävät muistot voivat kummitella, jos ne palaavat yhä uudestaan mieleen.

Kuvitteellista vihollista. Vihollista, jota ei ole oikeasti olemassa.

Kävi köpelösti. Kävi huonosti.

Laajentanut. Suurentanut.

Lihaksia kivisti. Lihakset olivat kipeät ja ne tuntuivat painavilta kuin kivet.

Lämmönhukkaa torjuakseen. Estääkseen lämpöä karkaamasta ulos.

Läsnä. Paikalla, luona.

Mahdollisuuksia niitä ilmaista. Tilaisuuksia sanoa niitä ääneen. Tilaisuuksia elää niin kuin haluaisi.

Mitä siitä. Entäs sitten. Ei viitsi valittaa.

Mottiin. Ansaan sodassa. Kun sotilaat on saarrettu eli piiritetty joka puolelta niin, etteivät he voi saada apua taistelematta, he ovat motissa.

Myhäili. Totesi tyytyväisenä. Usein tyytyväisenä itseensä.

Narahteli. Piti narisevaa ääntä. Sellainen voi kuulua, kun kävelee vanhalla lautalattialla. Myös ovi tai ikkuna voi narahdella, jos saranoita ei ole rasvattu. Nauraa räkättivät. Nauroivat oikein äänekkäästi.

Neuvostoliiton, venäjän siihen aikaan kun venäläiset elivät kommunismin aikaa.

Nietoksissa. Lumikasoissa. Kinoksissa.

Pauke. Jatkuvat pamahtavat äänet.

Perkele. Kirosana, rumaa kieltä. Tarkoittaa paholaista. Alun perin jumalolento, johon uskottiin ennen kristinuskon tuloa.

Puhalsi yhteen hiileen. Työskenteli yhdessä yhteiseksi hyväksi. Kirjaimellisesti kaikki puhaltavat samaan hiillokseen saadakseen tulen syttymään uudestaan.

Rinta röyhistyi. Rintakehä pullistui, työntyi eteenpäin ylpeydestä. Ihmiset tekevät niin silloin kun he ovat tyytyväisiä siihen, mitä ovat tehneet.

Ripautti. Tiputti hyvin vähän.

Saatana. Kirosana, rumaa kieltä. Tarkoittaa paholaista.

Siinäkin suhteessa. Myös siten, silläkin tavalla.

Tarpeen vaatiessa luonnistui. Onnistui jos tarvitsi onnistua. Jos lumenluonti luonnistuu Henkalta, se tarkoittaa, että Henkka osaa luoda lunta.

Tosimies. Miehekäs mies. Voittaja. Paljon vaikeita asioita kokenut ja silti hengissä selvinnyt mies.

Touhukasta. Reipasta, jaksavaa, aikaansaavaa.

Tulisijan hiillokseen. Kun on poltettu puuta, jäljelle jää mustia hiiliä. Silloin kun hiilet ovat vielä kuumat, niitä kutsutaan hiillokseksi.

Tulisija on tulelle tarkoitettu paikka talon sisällä.

Ulkohuussin. WC-kopin, joka on ulkona.

Vaaninut. Odottanut sitä jonka kimppuun aikoo hyökätä. Väijynyt.

Väijytykseen. Jumiin, ansaan, niin että salaa piilossa odottanut vihollinen saa kiinni. Se joka väijyy, odottaa, että voisi saada tällä tavalla toisen ansaan.

Värähti. Vapisi, tärisi vähän. Vavahti. Joko kylmyyden takia tai siksi että muisti tai koki jotain ikävää.

Yhtenäisempi kansa. Kansalaiset olivat enemmän toistensa kaltaisia. Samanlaisia, samoin ajattelevia ihmisiä oli kansassa enemmän.

Äksyä. Vihaista, äkäistä.

---

Kuudestoista luku, jossa pidetään oikeudenkäynti

Kerttu oli pohtinut lunta luodessaan sen seitsemää tapaa saada Henkka ymmärtämään, miltä hänestä tuntui ja miten alhaisesti Henkka oli käyttäytynyt. Mutta kun Kerttu nyt katsoi aviomiestään, joka seisoi mökin pihamaan toisella puolella, kaikki punnitut lauseet unohtuivat. Mies näytti niin säälittävältä monen päivän rosvosängessään, että Kertulle tuli itku kurkkuun.

Jevgeni juoksi Kertun ohi äitinsä syliin.

—    Älä suutu Henkalle. Meillä on ollut kivaa, poika sanoi pysäyttäen Eijan juuri ajoissa.

—    No niin, puhukaa! Jesse sanoi.

—    Ei mitään puheita kun halatkaa. Se on tehokkaampaa, Anssi sanoi. Henkka otti muutaman epävarman askeleen tulijoitten suuntaan, ja pysähtyi sitten.

—    Ei tästä tule mitään. Perheterapeutin te tarttette. Mutta tähän hätään me ei sellasta saada, joten nyt kaikki sisälle, niin pidetään oikeudenkäynti, huudahti Heidi.

Kaikki seurasivat Heidiä mökkiin. Ovella Kerttu tönäisi vahingossa Henkkaa, ja kumpikin säpsähti ja hypähti ilmaan. Heidi pani heidät istumaan pitkän puupenkin eri päihin.

—    Jos nyt tuomari on oikein ymmärtänyt, niin Henkkaa syytetään yksinäisen, pieniin päin olevan vaimon luota karkaamisesta vaimolle vieraassa maassa. Vaimon mielestä olisi ollut kohtuullista saada edes veli seuraksi vaikeaan elämäntilanteeseen.

—    Puolueellinen naistuomari on hiljaa vaan. Naisten mielestä mikään ei koskaan oo kohtuullista. Vaikka mies tekisi mitä, aina tekee väärin ja menee päin mäntyä, Anssi letkautti.

—    Tää on puolueeton oikeudenkäynti! Anna mun puhua loppuun, Heidi torui Anssia. — Tuomarin ymmärryksen mukaan Kerttua syytetään ja häntä on tällä katoamistempulla rankaistu siitä, että hän on käyttänyt perheen yhteisiä varoja neuvottelematta asiasta ne tienanneen Henkan kanssa.

—    Minä syytän Henkkaa lapsenryöstöstä, huusi Eija väliin, mutta Heidi hiljensi hänet kädenliikkeellään.

—    Vai Henkka, ollaanko me väärässä? Sä et ole kertonut kellekään, miltä susta tuntuu. Mistä sä syytät Kerttua?

Henkka pysyi hiljaa. Naisten uhkaavat ilmeet saivat hänet lopulta murahtamaan aika äkäisesti:

—     Ei se teille kuulu.

—     Niin! Voisitteko mennä ulos? Kerttu huudahti.

—     Kiittämättömyys on maailman palkka, Eija sanoi.

—    Mutta eihän se meille kuulukaan, Jesse mutisi niin hiljaa, ettei melkein kukaan kuullut.

Anssi kuuli ja oli samoilla linjoilla.

—     Noi kaks ei saa sen siunaaman rauhaa jos me kaikki palloillaan täällä.

—    Aivan oikein, Heidi sanoi. — Aletaanpas laputtaa! Eiköhän asiat ala selvitä kun me lähetään lätkimään ja noi jää kahestaan mökille ilman autoa.

Ennen kuin Henkka oli ehtinyt hypätä penkiltä jaloilleen, kaikki paitsi Kerttu olivat jo juosseet ulos, vasta-auratulle tielle, autoa kohti. Kerttuja Henkka olivat nyt kahden.Ja hiljaa.

—     Tässä sitä nyt sitten ollaan, Henkka murjaisi jotain sanoakseen.

Sitten he istuivat taas vaiti. Ei kuulunut muuta kuin palavien halkojen rätinä tulipesässä.

Kertun puhelin soi. Voi ei! Kerttu ei missään nimessä halunnut Henkan kuulevan ylitunteellista soittoääntä! Hädissään hän yritti äkkiä räveltää kännykän käsiinsä, mutta pahaksi onneksi puhelin oli syvällä takin povitaskussa. Kun Kerttu sai kahmaistua sen käsiinsä, se luiskahti lattialle ja liukui sängyn alle.

Armotta kännykkä lauloi: Jos voisit jäädä mun luo, en enää milloinkaan tuskaa mä tois, en koskaan, jos voisit jäädä…

Henkka naurahti, ja yllättyi päästämästään äänestä. Hän yritti tukahduttaa naurun pulppuamisen, mutta onnistui aika huonosti. Kerttu näytti niin hullunkuriselta kontatessaan puhelimensa perässä. Niin hassulta ja niin suloiselta… Ja heidän vauvansa, oma yhteinen lapsensakin oli siinä, vaikkakin vielä näkymättömissä.

—     Leandro! kaunotar huudahti tavoitettuaan viimein puhelimensa.

Soittaja oli siis Henkan lanko, Kertun veli. Sen enempää Henkka ei tilanteesta ymmärtänytkään, sillä Kerttu alkoi puhua niin nopeaa ja kaunopuheista espanjaa, ettei Henkka pysynyt perässä. Hän tyytyi katselemaan vaimoaan ja tunsi täyttyvänsä hellyydellä. Toivottavasti vaimo ei enää ollut huutamistuulella. Häntä olisi niin mukava halata, kunhan puhelu päättyisi! Ainakin enteet olivat suotuisat. Kerttu ei ollut huutanut ja parkunut, niin kuin sinä iltana, kun Henkan oli ollut ihan pakko marssia ulos. Kerttu oli jopa puolustanut häntä kun hän oli halunnut manata Eijan, Anssin, Jessen, Heidin ja jopa Jevgenin muualle!

Mutta mitä nyt? Kerttu näytti yhä huolestuneemmalta, yhä hermostuneemmal-ta! Kun hän lopulta sulki puhelimensa, hän parahti:

—     Henkka, mitä me tehdään? Leandro on Helsinki-Vantaan lentokentällä! Mä sanoin sille että sen pitää käydä perumassa tai vaihtamassa liput ja tulla joskus toiste, mutta se ei totellu mua!

Henkka käytti haikailematta tilaisuuden hyväkseen. Hän kahmaisi hätääntyneen Kertun kainaloonsa. Koska tämä ei karannut, Henkka alkoi rohkaistuneena suukotella tämän päälakea.

—     Kaikki järjestyy kyllä, Henkka vakuutti viidennen suukon jälkeen. -Järjestyykö? Sähän halusit lomalle. Etkö sä olekaan enää vihanen siitä että mä

käytin meidän säästöt mun veljen lentolippuun? Kerttu huudahti ja käänsi rajusti kasvonsa ylöspäin voidakseen katsoa Henkkaa silmiin.

Vihainen? Katsoessaan kaunista vaimoaan Henkka kykeni hädin tuskin muistamaan, mitä sana «vihainen» tarkoitti.

—    Mulle parasta lomaa on se että sä hymyilet, hän vastasi ja yritti sulkea Kertun suun huulillaan.

—    Älä vielä! Kerttu kuitenkin huudahti. — Jos me lopetetaan puhuminen nyt, me tapellaan uudestaan samasta asiasta myöhemmin.

Pahus, Henkka ajatteli. Hänestä olisi ollut paljon mukavampaa yrittää sopia riita teoilla eikä sanoilla! Mutta tämmöistä se oli, naisen kanssa. Sitten Henkka tajusi Kertun käyttäneen sanaa «vielä», ja muikea hymy valtasi hänen kasvonsa. Kyllä Kerttu hänestä taisi yhä tykätä!

—    Jos sä et halua, että mä käytän sun rahoja, niin sun pitää sanoa se mulle. Kyllä mä ymmärrän. Mun pitää mennä itse töihin. Se on tosin vaikeeta kun jonkun pitää hoitaa vauvaakin, Kerttu sanoi, viimeiset kaksi lausetta katkeruuteen kallellaan.

—     No mutta enhän mä sitä tarkota! Henkka huudahti.

—     Miks sä sitten häivyit?

—     Sä olit niin kamalan hirmusella tuulella että mua ihan pelotti.

—     Sua pelotti?

Kertusta huokui myötätuntoa. Loistavaa, ajatteli Henkka. Nyt hänen kannatti näyttää mahdollisimman säälittävältä!

—     Ja mä luulin, ettet sä halua nähdä mua, kun sä löysit musta satayks vikaa ja virhettä, mies jatkoi.

—     Voi ei! Mä sanon liian kamalia asioita kun olin vihanen! En mä oikeesti tarkot-tanu mitä sanoin, Kerttu huudahti ja rutisti Henkkaa.

Siihen Henkka vastasi nostamalla Kertun syliinsä. Mutta juuri kun hän oli suutelemassa parempaa puoliskoaan, tämä huudahti jälleen:

—     Älä vielä!

—     Mitä nyt? Henkka voihkaisi.

—     Leandro! Ei me voida unohtaa mun veljeä lentokentälle.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Aletaanpas laputtaa. Lähdetään pois.

Alhaisesti. Huonosti, itsekkäästi, petollisesti. Tavalla jota pitää hävetä.

Armotta. Julmasti. Ilman armoa.

Enteet olivat suotuisat. Oli merkkejä siitä, että toive toteutuisi, suunnitelma onnistuisi.

Hellyydellä. Halulla olla hellä. Se on hellää koskettelua kun silittää ja suutelee toista.

Hullunkuriselta. Hassulta.

Huutamistuulella. Halukas huutamaan.

Hädissään. Hermostuneena.

Joskus toiste. Ei nyt vaan myöhemmin.

Katkeruuteen kallellaan. Melkein katkerasti. Halukkaana suuttumaan. Katkeruutta kohti kaatumassa. Olisi ehkä parempi olla sovintoon kallellaan eli halukas sovinnon tekemiseen.

Katoamistempulla. Häviämisellä, yllättävällä katoamisella.

Kaunopuheisesti. Runollista tai monipuolista kieltä, mielenkiintoisia sanoja käyttäen.

Kaunotar. Kaunis nainen.

Kerttu huokui myötätuntoa. Kertusta kohosi kuin höyrynä rakkautta ja ymmärrystä, hänestä aivan säteili sääliä.

Riittämättömyys on maailmanpaikka. Sille, joka auttaa, ei sanota kiitos, vaikka pitäisi sanoa.

Kohtuullista. Reilua, oikeudenmukaista.

Luiskahti. Irtosi, koska oli liukas.

Lähdetään lätkimään. Lähdetään pois.

Manata. Taikoa, noitua. Toivoa pahaa. Rukoilla jotakuta paikalle tai pois.

Muikea hymy. Leveä, tosi ilahtunut hymy.

Murjaisi. Sanoi jotain vähän hölmöä.

Palloillaan. Pyöritään ja pompitaan kuin pallot.

Parempaapuoliskoaan. Vaimoaan. Moni mies ajattelee että vaimo on parempi ihminen kuin hän itse. Puolisot ovat kuin puoliskolta, yhden pariskunnan kaksi puolta.

Perheterapeutin. Psykologin, jonka tehtävä on auttaa perheitä, kun perheissä on ongelmia.

Pieniin päin. Raskaana.

Povitaskussa. Taskussa takin sisäpuolella rinnan kohdalla.

Pulppuamisen. Esiin nousemisen, ylös virtaamisen. Yleensä pulppuaa vesi.

Punnitut lauseet. Harjoitellut, tarkkaan mietityt lauseet. Kirjaimellisesti lauseet, joiden paino tiedetään.

Puolueellinen. Epäreilu. Sellainen, joka suosii yhtä, antaa enemmän yhdelle kuin muille, on yhden puolella kun pitäisi kohdella samalla tavoin kaikkia.

Puolueeton. Ei puolueellinen, reilu. Kaikkia kohdellaan samalla tavoin.

Päin mäntyä. Epäonnistuu. Käy huonosti.

Rosvosängessään. Parrassa, jota ei ole ajettu, mutta joka ei vielä ole pitkä vaan vasta sänki. Ajatellaan, että poliisilta piilossa elävät rosvot eivät ehdi ajaa partaansa.

Räveltää. Tehdä jotain käsillä nopeasti.

Sai kahmaistua. Sai otettua nopeasti ja ahnaasti.

Sen seitsemää tapaa. Tosi monta tapaa.

Sen siunaaman rauhaa. Aikaa olla kunnolla rauhassa. Sen siunaaman rauha on aika syvää rauhaa, koska sillä on Jumalan siunaus.

Seuraksi. Olemaan mukana, kaverina.

Suukotella hänen päälakeaan. Antaa monta suukkoa hänen päähänsä ylhäältäpäin.

Säpsähti, vavahti, värähti, tärähti.

Tienanneen. Työnteolla ansainneen.

Tukahduttaa. Pysäyttää. Estää. Sammuttaa.

Vaikeaan elämäntilanteeseen. Aikaan, jona elämä on aika vaikeaa, jolloin elämässä on paljon hankaluuksia tai surua.

Varoja. Rahoja, omaisuutta.

---

Seitsemästoista luku, …jossa tapaamme vielä kerran noin vuotta myöhemmin

—     Perunasalaatti vielä.

—     Ei tänne mahdu enempää! Henkka puuskahti.

—     Mahduta, komensi Kerttu nojatuolista, johon oli uponnut.

Ulkona paukkui ja rätisi jo, ja välillä joku hätähousu lähetti taivaalle raketin, joka sai sen leimuamaan. Värien loisteessa Henkka raivasi kuuliaisesti tilaa pöydälle, jossa oli jo ihan kaikkea hevosenkengän muotoisista uuden vuoden tinoista limupulloihin ja hammastikkuihin. Voi ei, ne! Ovikellon alkaessa piristä Henkka huomasi unohtaneensa kokonaan keihästää hammastikuilla juuston-ja nakinpalaset, kirsikkatomaatit ja viinirypäleet suupaloiksi, jotka iso mies voisi ahmaista vaikka kerralla.

Ovikello jatkoi soimistaan, mutta Kerttua tämä ei hetkauttanut. Hän vain laittoi jalan toisen jalan päälle pöydän päällä iltalukion äidinkielenkirja sylissään. Kun Henkka yritti pyyhältää keittiöstä eteiseen, hän tuli pyyhkäisseeksi aamupäivällä leipomansa kolumbialaisen leivän lattialle.

—    Voisinkohan mä millään vaivata sua semmosella pyynnöllä että avaisit oven? Henkka vaikeroi.

Kerttu hymyili hyväksyvästi ja käänsi vauvaa niin, että pääsi kävelemään ovelle. Tellervohan se sieltä saapui kassillinen karjalanpiirakoita mukanaan — ja samaan ovenavaukseen ehtivät mukaan vielä Eija ja Jevgenikin.

—    Voi miten sie pikkunen ehit viikossakin kasvaa niin! Tellervo leperteli vauvalle ennen kuin viitsi panna takin naulaankaan.

—     Attätättä, vauva vastasi.

—    Mie en nyt kuuleppas ymmärrä siun kieltäs. Taiat kuule puhhuu espanjaa vaa niin kuin äitis siulle, Tellervo virnisti pienokaiselle.

—     Mut minkä ihmeen nuken työ ootte tehny? hän huudahti. Olohuoneessa oli papereista ja vanhoista vaatteista valmistettu nukke, johon oli kiinnitetty lappuja.

—     Se on Ano Nuevo. Meillä Kolumbiassa poltetaan uutena vuotena vanha vuosi ja sen pahat teot, Kerttu selitti.

—     Sulia onkin nykyään meneillään jotain uutta teiltä Kolumbiasta joka kerta kun me tavataan, Eija sanoi.

—     Ja se on kuule hyvä niin. Vauva saa kasvaa tyytyväisen äidin kanssa, huusi Henkka keittiöstä.

Eija kiiruhti saman tien sinne veljensä avuksi. Hänen ilmeestään näki, miten ylpeä hän oli pojastaan, joka oli jo sännännyt nukkeaja sen lappuja tutkimaan. Jevgeni luki kuin vettä vaan.

Kun sisar oli keittiössä, Henkka alkoi juoruta.

—     Sain sitten Päiviltäkin tekstarin. Se sanoi löytäneensä viimeinkin onnen. Siltä oli kuulemma menny usko koko miessukukuntaan kun meistä suomalaisista miehistä ei ollut mihinkään. Nyt se on kuitenkin onnellinen ulkomaalaisen miehen kanssa.

—     Katohan Päiviä. Kai kerroit sille että kiitos samoin, Eija ehdotti asetellessaan karjalanpiirakoita paremman paikan puutteessa tiskipöydälle.

—        Tietty. Mä vastasin että mullakin on nykyään lapsi ihanan mamunaisen kanssa, ja ehdotin vielä, että jos Päivi ja minä vielä törmätään, niin perustetaan Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella -kerho, Henkka naureskeli.

—     En noussut tarpeeksi monta kertaa yöllä syöttämään vauvaa vaimoni puolesta! luki kuuluva pojanääni olohuoneesta.

Kerttu neuvoi Jevgeniä:

—     Mitäs tuhmaa sä itte oot tänä vuonna tehnyt? Kirjota se lapulle ja liimaa kiinni nukkeen, me poltetaan se illalla. Kaikkien pitää kirjottaa jotain.

—     Onkos tänne tulossa paljonkii väkkee? Tellervo uteli vauvelia heijaten.

—     Ei, Leandros vaan. Mutta se on tuomassa tänne jonkun naisen! Leandros on ehtiny löytää tyttöystävän vaikka se tekee koko ajan töitä, kahta työtä, Kerttu juorusi ovikellon pirahtaessa jälleen.

Hän säntäsi avaamaan ja hyppäsi veljensä kaulaan, ja iloinen kuulumisten vaihto espanjaksi kajahteli rappukäytävässä. Sitten Kerttu tajusi tervehtiä veljensä tyttöystävää.

Mutta tämä näytti siltä kuin olisi halunnut palata äkkiä takaisin rappuun. Ellei Leandros olisi pitänyt häntä kädestä, näin olisi varmaan käynytkin.

—     Tää ei voi olla totta, nainen naurahti hermostuneesti.

—     Ei niin, älähtivät Henkka ja Eija haudanvakavina.

Leandros retkahti nauruun. Kertusta tuntui hetken samalta kuin silloin kun hän ei vielä ollut ymmärtänyt suomea: kaikki paitsi hän tuntuivat tietävän, mistä oli kyse. Mutta kun Leandrosin daami esittäytyi Päiviksi, Kerttu loi murhanhimoisen silmäyksen nauravaan veljeensä.

—     Kun mä tajusin että mä oon tulossa mun omaan vanhaan kotiin, mä yritin kääntyä takasin, mutta… Päivi selitti, mutta hänen sanansa olivat yhtä piipitystä espanjankielisen väittelyn alla.

Äkkiä Kerttu kiljaisi suomeksi:

—     Kuulkaa! Mun veli selittää että se ymmärsi jo kauan sitten Päivin jutuista että tää on se Päivi ja toi on se Henkka. Ja Leandros päätti, että Henkka ja Päivi saa luvan kohdata uudestaan uutena vuotena ja polttaa kaikki vanhat kaunat ja muistot Ano Nuovon mukana. Kun kumpikin on oikeasti mukava ihminen eikä mikään piru itte.

Tuli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla minne neula putoaa. Silloin Tellervo huudahti:

—     Sehä onkii hieno ajatus! Suomalaiset on sellainen mököttäjäkansa et kyllä myö jo jouettais oppia parempii tapoja. Nyt sie Henkka otat lapun ja kirjotat että oot ajatellu pahhaa Päivistä,ja Päivi tunnustaa että on ajatellu pahhaa Henkasta.

—     Kyllä. Ja sinä Leandros kirjotat siihen että oot opetellu laiskasti suomea. Ja kaikki parantaa tapansa kun vuosi vaihtuu! Kerttu päätti.

Ilotulitusrakettien paukkuessa sankarimme ja sankarittaremme seisoivat lumihangessa pihamaalla. Jevgeni kiljui välillä riemusta, välillä taas kärtti äidiltään turhaan lupaa sytyttää raketin sytytyslanka yhdessä Leandroksen kanssa.

Muut katselivat hartaan hiljaisina, kuinka vanhan vuoden ruumiillistuma syn-nintunnustuksineen haihtui savuna ilmaan.

—     Näin on hyvä. Pois kaikki vanhat ikävät asiat jotka on ollutta ja mennyttä. Pois ne meiän lapsen elämästä, Kerttu sanoi niin että vain Henkka kuulija painoi suukon heidän vauvansa poskelle.

—        Joo. Pois kaikki kurja mitä te jouduitte kokemaan nuorina teiän synnyinmaassa, Henkka vastasi.

—     Pois sekin, mikä on pielessä Suomessa. Otetaan parempaa tilalle meiän synnyinmaasta, Kerttu lisäsi.

—     Ja kaikista maista, Henkka sanoi silmäillen Jevgeniä.

Toisiaan syleillen Kerttu, Henkka ja vauva siirtyivät uuteen vuoteen.

---

Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset

---

Ahmaista. Syödä ahneesti.

Daami. Nainen miehen seurassa.

Haihtui savuna ilmaan. Katosi, koska se poltettiin.

Haudanvakavina. Sen näköisinä kuin olisivat hautajaisissa. Järkyttyneinä.

Hetkauttanut. Liikuttanut.

Hätähousu. Joku, jolla on liian kiire. Alun perin vessaan.

Iltalukion. Lukio, jossa opiskelee vain aikuisia ja vain ilta-aikaan.

Juoruta. Kertoa, mitä kuuluu ihmiselle, joka ei ole kuulemassa.

Kaunat. Surulliset muistot toisen aiheuttamasta pahasta mielestä.

Keihästää. Puhkaista, lävistää jotakin niin että se jää kiinni tikkuun tai keihääseen.

Kiitos samoin. Voisin sanoa sinulle samat sanat jotka sinä sanoit minulle.

Kuin vettä vaan. Sujuvasti, ilman pysähdyksiä. Vesi valuu tällä tavalla.

Kuuliaisesti. Kiltisti totellen.

Kuulumisten vaihto. Kumpikin vastaa kysymykseen «mitä sinulle kuuluu».

Kyllä myö jo jouettais. Kyllä me jo voisimme. Nyt olisi todellakin vihdoin jo aika.

Kärtti. Pyysi yhä uudelleen. Leimuamaan. Valaisemaan kirkkaissa väreissä.

Leperteli. Sanoi söpöjä asioita. Muutti ääntään niin kuin olisi lapsi. Ihmiset leper-televät lapsille, lemmikeille ja rakastetulle.

Mahduta. Pakota mahtumaan.

Meneillään. Tapahtumassa. Myös asia, josta on innostunut juuri nyt, joka täyttää ajatukset, on meneillään.

Miehistä ei ollut mihinkään. Miehet eivät osanneet mitään. Miehet olivat laiskoja ja itsekkäitä eivätkä tehneet mitä puhuja halusi.

Miessukukuntaan. Kaikkiin maailman miehiin.

Murhanhimoisen. Tosi vihaisen. Sellaisen että melkein voisi hyökätä toisen kimppuun.

Mököttäjakansa. Kansa, joka on hiljaa kun on suuttunut, eikä selitä, mikä harmittaa.

Ollutta ja mennyttä. Jo tapahtunut, ei tapahdu enää. Historiaa.

Ovikellon pirahtaessa. Sähköisen ovikellon soidessa. Kun sähköinen ovikello päästi yksitoikkoisen jonkin aikaa kestävän äänen.

Paljonkii väkkee. Paljonkin väkeä. Paljon ihmisiä.

Parantaa tapansa. Lopettaa pahojen ja väärien asioiden tekemisen. Ja hyvien ja oikeiden asioiden tekemättä jättämisen.

Pielessä. Väärin. Huonosti. Epäonnistui. Kirjaimellisesti tässä puhutaan oven pielistä eli reunoista. Jos yrittää mennä ovesta mutta törmääkin sen pieleen, yritys mennä ovesta on epäonnistunut.

Piipitystä. Hiljaista, korkeaa ääntä, jota on vaikea kuulla ja ymmärtää. Pienet eläimet, kuten hiiret, piipittävät.

Piru itte. Itse paholainen.

Pyyhältää. Kiiruhtaa hassun näköisesti.

Retkahti. Sortui. Kaatui. Ei voinut vastustaa.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Muualla on parempia ihmisiä kuin täällä. Muualla olisi mukavampi elää kuin täällä. Jos minä olisin saanut yhtä paljon kuin naapurini, olisin onnellinen. Ihmiset, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen mitä heillä jo on, ajattelevat usein näin.

Suupaloiksi. Pieniksi paloiksi jotka on helppo syödä.

Synnintunnustuksineen, perusmuoto synnintunnustus. Kerrotaan mitä pahaa ollaan tehty.

Sännännyt. Rynnännyt. Juossut.

Takin naulaankaan, perusmuoto takki naulaan. Takki roikkumaan naulakkoon tai koukkuun, kun tullaan sisään.

Tuli pyyhkäisseeksi. Pyyhkäisi vahingossa. Huitaisi, tiputti pois jonkin päältä.

Uuden vuoden tinoista. Uutena vuotena sulatetaan tinaa, helposti sulavaa metallia, ja kipataan se kylmään veteen. Tinan muodosta tai sen varjosta voi yrittää ennustaa, millainen uusi vuosi tulee.

Vanhan vuoden ruumiillistuma. Vanha vuosi muodossa jossa sen voi nähdä, jossa sitä voi koskea. Hyvin laiskaa ihmistä voi sanoa laiskuuden ruumiillistumaksi, ja tosi kaunista naista kauneuden ruumiillistumaksi.

Vauvelia. Suloista vauvaa.

---